Ukkosmyrskyssä Pähkinämäen laavulla

Tällä kertaa onkin melkein pelkästään kuvia! Lähdettiin keskiviikkona Raisioon Pähkinämäen luontopolulle etsimään taas laavua. Tällä kertaa laavu löytyi helposti ja nopeasti, kiitos hyvin merkittyjen polkujen! Löysimme kuitenkin jotain muutakin, kaatosateen ja ukkosmyräkän. Paluumatkasta ei arvatenkaan ole siis yhtään kuvia (paitsi (kuulemma) E.T.:n näköisestä Muumuusta), koska "pirtsakan" kesäsateen yllättäminä keskityimme vaan tarpomiseen. Reitti oli kyllä kiva, sinne mennään uudelleen aurinkoisempana päivänä!

Missä se laavu sitten olikaan...

Tässä vielä hyvin reippaat retkeläiset

Laavu oli reilun kolmekilsaisen luontopolun keskikohdilla.
Puuta oli hyvin, ja ulkohuussikin löytyi! Propsit Raisiolle!

Luumu keskittyi Nallen suuteloihin

Nalle pusuttelee vähän eri tekniikalla :)

Mutta Luumupa ei luovuta - koskaan!

KESÄKAWELUKSET!

Kun Nalle jo rauhoittui aloilleen, Luumu vielä jatkoi tutkimusretkiään.

Kesäkorvat!

Näiden kuvien välissä Luumu pyrähti matkoihinsa, mutta  ODOTA-käskyä pitää noudattaa!
(joten raukka joutui takaisin kivelle nököttämään)

Nalle relaa

Rankkasade on tällaiselle lyhytturkkiselle näköjään heinäkuussakin melkoinen kokemus.
Luumu oli paluumatkalla ihan jäässä! 

Kaivelin arkistoistani kuvan kesäkuulta - tässä kissa ja koira nauttivat samasta kesäauringosta samalla pihalla. Edistystä siis ;)

Napsu on muutenkin siitä hassu kissa, että se tulee mielellään meidän kanssa lenkille. Tälläkin viikolla Napeli seurasi meitä koko metsälenkin alusta loppuun. Retki oli kyllä itselle vähän raskas, koska Luumu keskittyi Napsun kyttäämiseen... ja välillä painimiset piti katkaista kovalla huudolla ja melskauksella, joka kuului varmasti Vanhalinnan toiseen päähän!

Metsä-Napsu

Ja painiksihan se välillä meni...
Luumu on niin kovapäinen, että Napsun suhinat ja murinat antavat sille vaan lisäpontta.

Tänään meillä kävivät leikkimässä AH NIIN IHANAT Hugo & Yume. Yume-akitatyttöselle oli tullut kokoa tuplasti viimekertaiseen nähden lisää, ja tulihan se tuttu murinakin sieltä ;) Meillä ei ole Luumun kanssa koskaan ollut ongelmia aikuisiin koiriin tutustuttaessa, mutta tällä kertaa Yumen kanssa kävi samalla tavalla kuin reilu kuukausi sitten Rhonda-amstaffinartun kanssa. Taru joskus osuvasti sanoi, että pennut leikkivät keskenään yhtä hyvin kuin 5-vuotiaat lapset. Pakkohan siinä oli välillä olla itse välienselvittäjänä. Yume oli välillä turhan kärkkäästi komentamassa Luumua, ja Luumu taas käyttää tilaisuuden hyödykseen, kun kerrankin oli mahdollisuus höykyttää pienempää. Pehmoinen Luumukin päästää kyllä tilaisuuden tullen pirun irti, tarkkana saa olla. Staffi se tietysti on vaikka vauva onkin. Jos joku sanoo turhan päiten pahasti, sille sanotaan takaisin kaksi kertaa pahemmin. Ensinahistelujen jälkeen pennelit tulivat tosi hyvin toimeen keskenään, ja Yumea jopa kiinnosti välillä Luumun puuhat. Luumusta Hugo oli tietty taas kaikkein ihanin. Ja kuvitelkaa, että varmaan Hugon esimerkistä pikku prinsessani otti lenkin päätteeksi pihaojassa mutakylvyt! Minun hienohelmani!

Metsälammen sammakot ovat jo tällaisia! 

Sisarukset - samasta puusta meidät veistettiin

Kissamainen Yume seurailee kahden possun touhuja

No olenko vähän ylisöpö, mitä?

Kaunotar ja hiiwiö!

Luumulla kävi Tuuri!

Luumun kesäloma sai jatkoa - nimittäin matkasimme maanantaina maaseudun nykyisyyteen: Tuuriin! Maanantai-aamuna meitä tulivat hakemaan Teemun sisko Milla Kimmoineen, ja kieltämättä vähän jänskätti miten neljän tunnin ajomatka ja yöpyminen vanhassa höyryjunassa onnistuu pennelin kanssa. Vähän jännitti myös mitenköhän Luumu meinaa jäädä shoppailujen ajaksi nätisti meitä huoneeseemme odottamaan... no sekin selviää pikapuolin.

Matka meni hyvin, Luumu on nimittäin hyvin aamu-uninen, ja ysin lähtö oli herralle aaaaikainen! Pysähdyttiin parissa paikassa matkalla pisulle ja jaloitteluille, ja Alavuden ABC:n pihassa Luumulle tarjoutui taas hyvä hetki häiriöharjoitteluun. Meillä Vanhalinnassa kun on niiiin rauhallista, että kaikki liike on välillä hyvästä. Perillä Tuurin asemalla olimme tuntia liian aikaisin (meinasimme joutua odottamaan huonettamme kaksi tuntia, mutta koska sähköpostissa oli luvattu kolmelta, niin silloin se huone myös saadaan kolmelta). Kun muu poppoo kävi jossakin vähittäismyyntiliikkeessä, me kävimme Luumun kanssa katsastamassa Tuurin tienoot.

Luumu keskellä Töysän sydäntä - Tuurin hevosenkenkä!

Paikallisessa Mustissa & Mirrissä piipahdettiin myös.
Teemu osti Luumulle Luumun itse valitseman lelu, äänettömän vinkupehmon!

Lähes samantien kun olimme huoneen saaneet ja Luumu oli saanut päivän ruokansa (nautaa, kasvista ja kolme broilerinsiipeä), lähdimme Tuuriin ostoksille. Olen itse ollut Tuurissa viimeksi kymmenisen vuotta sitten, ja onhan siihen kyläkaupan yhteyteen syntynyt jos minkälaista putiikkia. Luumullepa eivät meidän suunnitelmat niin vaan sopineet, herra olisi mielihyvin syönyt itsensä junavaunuhuoneemme ovesta läpi. Ja ennen kuin ovessa olisi ollut reikää, olisivat muut matkustajat/yöpyjät taatusti soittaneet eläinsuojeluvalvontaan. Olimme aiemmin nähneet kyläkaupan koiraparkin, ja sinne nyt Luumun tie vei. Vaikka vähän sydämestä kouraisi jättää nappisilmä koiraparkin harteille, uskalsin Luumun sinne jättää. Aitaukset olivat suuria, suojallisia ja lukollisia tiloja, joihin lunastettiin avain neuvonnasta. Parkin aitauksissa oli jättöhetkellä kaksi muutakin koiraa, mäyräkoira ja borderterrieri, joka itse asiassa nukkui myös junassamme. Lisäksi koiraparkin avaimen luovuttanut vartija vakuutti, ettei koskaan ole sattunut mitään... kerta se on silti ensimmäinenkin. 

Kaksi tuntia kiertelimme kyläkauppaa ja sen kylkiäisiä, ja kieltämättä ajatukset olivat koko ajan puolittain Muumelissa. Pahimmissa kauhukuvissa ajattelin, että joku venäläinen (anteeksi ennakkoluulot!) koiramafia päivystää siinä koiraparkin luona rautasahoineen ja odottaa kunnon saalista (jollainen Luumu tietenkin olisi). Kosmetiikkaosastoa kolutessamme pamahti päälle vielä ukkonen (ei sadetta), mutta onneksi poika ei ole ukkosesta ennenkään ollut millänsäkään. Kun kahden tunnin päästä menimme hakemaan raasua parkista, mäykky ja borderterrieri oli haettu, mutta joku metsästyskoiran tapainen oli jätetty kuitenkin seuraksi. Luumu kurkisteli sieltä kopin nurkasta, mutta otti jälleennäkemisen suht rauhallisesti. 

Muumelo matkustaa

Loppuilta olikin pyhitetty hyvälle ruualle, pelikorteille ja Luumun kanssa jalkapallolla pelaamiselle. Junapiha oli onneksi rauhallinen alue, jossa uskalsin pitää pikkuista hyvin irti. Yö meni rauhallisesti (koiran osalta, muuten oli sisaruksilla vähän polemiikkia...), mitä nyt Teemu säikäytti Luumun raivoisaan haukuntaan vessasta palatessaan :DD Kanssamatkustajat kiittävät!

Ravintolavaunussa tekemässä tortilloja

Palloleikki Teemun kanssa on KIVAA!

Luumu oli päivästä niin väsynyt, että keskittyi meidän pelatessamme vain nukkumiseen.

Seuraavana päivänä oltiin taas ihan terhakkaana!

... ja harjoiteltiin vähän paikallaan pysymistä.

Paluumatkalle lähdössä. Kuski vaihtui karvaisempaan.

Takapenkillä alkoikin väsyttää. Mamin reipas matkamies.

Näyttelykurssilla ja kiihdytyskilpailuissa

Oltiin torstaina illalla ensimmäistä kertaa koirakoulu.netin näyttelykurssilla. Kurssi pidettiin Turussa yliopistonmäen tuntumassa, siinä Educariumin liepeillä olevassa puistossa. Ilma oli onneksi tällä kertaa hyvä, saas nähdä miten seuraavat torstait... Pieni prinsessani kun voi sulaa sateessa! 

Näyttelykurssilla harjoiteltiin erilaisia palkitsemis- ja motivointitapoja sekä palkitsemista oikealla hetkellä. Luumu seisoikin aika ajoin ihan hyvin, toki olihan sininen hedelmäni kymmenestä näyttelyherjoittelijasta kaikkein häiriöherkin ;) Lopputunnista harjoittelimme vähän kävelyä ja taas palkitsemista oikealla hetkellä; kun koira ravaa eikä katso sinuun. Luumulla tulikin monenmonituisen laukka- ja reuhtomispätkän jälkeen pari ihan hyvää suoraa. 

Mieleenpainuvinta koko kurssilta oli kuitenkin heppa ratsastajineen, jotka päättivät oikaista siitä ihan meidän harjoitteluryhmämme vierestä. No eikös Luumu ollut ensimmäisenä ilmoittamassa tästä jättiläistunkeilijasta, ja saikin aikaan melkoisen älämölön karvaturriemme joukossa. Lyhyestä harjoitus kaunis... epäilen kyllä tässä vaiheessa hyvin vahvasti edistystämme seuraavan viiden viikon aikana... veikkaan saavani siellä erkkarissa hävetä silmät sekä omasta että Luumun päästä. 

Kävi kyllä ihan treenistä tämäkin kurssi! Huh!

Perjantaina mentiin Luumun ja Teemun kanssa metsään ihan kolmestaan. Arvoin pitkään otanko kameran mukaan vai en. Onneksi otin, sillä satuin ottamaan Luumusta ihan nappiotoksen - voitte arvata mitä kuvaa tarkoitan ;) Perjantai-illalla mentiin vielä Teemun isän luo käymään, ja Luumu pääsi tekemään Junnu-nymfin kanssa tuttavuutta ihan lähietäisyydeltä. Kyllä pitää vaan ihmetellä staffien kovapäisyyttä... Junnu pääsi nokkasemaan Luumua kuonoon useamman kerran, eikä jätkä vaan perääntynyt. Kiva toi lelu, joka pitää ääntä ja liikkuu! Luumu sai myös antaa pikkuiselle pehmotiikerille kyytiä. Siitä ilosta on videopätkäkin (en tajunnut taas tarpeeksi ajoissa ottaa videota linnun ja koiran yhteisistä hetkistä...).

Luumu on Vanhalinnan metsissä (kuin) kotonaan.

Luumu the Flying Staffy

Luumu luulee että Junnu on vielä ikkunanlaudalla.

Lauantaina mentiin Metsämäkeen Turun Greyhoundklubin järjestämään kiihdytyskilpailuun. Päivä kävi todella hyvästä häiriötreenistä, mutta juoksusta ei tullut oikein yhtään mitään. Luumu juoksi tällä kertaa ihan koko kiihdytysmatkan (en muista montako kymmentä metriä), mutta ongelma oli siinä, ettei vieheen kelaaja tiennyt että toisessa päässä on pentu. Luumu lähti kyllä hienosti viehen perään, mutta kun viehe meni liian kauas: MISSÄ MAMI? Seuraavalla kerralla tiedetään, että pyydetään viehettä vedettävän vähän hitaammin, ja minun kannattaa mennä vastaaottamaan, jonkun muun lähettämään. No hauska päivä joka tapauksessa! Video tästä hölmöydestä löytyy täältä.

Innokkaat odottelevat vuoroaan.
Luumulla korvat elävät ihan omaa elämäänsä. Nyt taas niin nätit ruusunkukat <3

Kiihdytyskilpailupäivä vietettiin kokonaisuudessaan Nallen kanssa. Lauantai-iltapäivällä mentiin taas Hevonpään laavulle. Tällä kertaa grillattiin tikkupullaa!

Näitä pusuhetkiä kaksikolla on vähän väliä.
Toisen tunteet taitavat palaa vähän roihukkaammin kuin toisen.