Juhannuskeijukainen

Juhannusta vaan itse kullekin säädylle! Meillä piipahti näin nätti juhannuskeijukainen tekemässä juhannustaikojaan. Oltiin vaihtelevissa kokoonpanoissa enemmän tai vähemmän kymmenen ihmishengen ja kahden koiruuden voimin Mynämäellä Jonnan ja Mikon metsäpirtissä viettämässä pirtin ensimmäistä juhannusta. Ensialkuun suunniteltu koiraton yksi yö vaihtui jo varhain alkuviikosta koiralliseen kahteen yöhön, ja seuran erinomaisuuden ansiosta oltiin sittenkin saman tien koko paketti torstaista sunnuntaihin. Luumu kävi siis "harjoittelemassa" mökillä nätisti olemista edellisenä viikonloppuna, ja nyt juhannuksesta kaikin puolin selvinneenä tuntuu hassulta miten me ikinä edes harkittiin luumutonta juhannusta - edes sitä yhtä päivää! Luumu hurmasi juhannusihmiset valloittavalla, jokaisen syliin väkisinkin tunkevalla persoonallaan, eikä sen perään tarvinnut sen enempää katsella kuin kotonakaan. Hyvin pysyi tontilla ja oli koko ajan juhannustouhuissa mukana. 

Sammakko ja rotta. 

Kaksikko Luumu & Mimmi kävi ihan taatusti joka ikisen kävyn läpi purukalustollaan. 

Luumu jätti vahtimisen suosiolla Mimmille,
kerran taisi käydä kallion päällä Mimmin vanavedessä
tarkistamassa, että valtakunnassa on kaikki hyvin.

Koirilla oli tosiaan hirmu makoisat oltavat koko viikonlopun. Saivat temmeltää irtonaisina siellä aamusta (no, aamupäivästä..) iltaan, jahdata ja silputa männynkäpyjä, syödä milloin ruohoa ja milloin salapiteen tai ihan luvalla annettuja herkkuja. Muun muassa juhannusaattona grillatuista naudanpihvilöistä leikatut valkoiset osat (rasva? kalvot..? oon niin huono näissä lihajutuissa...) olivat suurta herkkua. Sallitaan nyt tällainen kolmen päivän mässäilyfestivaali myös nelijalkaisille ystävyksillemme, sillä muulloin on ruokavalio kummallakin enemmän kuin sinne päin kunnossa :D Mimmi tosin alkoi lauantai-iltana näyttää jo enemmän ilmapallolta kuin koiralta, mutta onneksi juhannus kestää sen kolme päivää eikä yhtään kauempaa ;)

Tämän koleslaavin resepti pitää muistaa vielä pyytää emännältä,
kun oli vaan niin perkulan hyvää, että! 

Luumu vei tuliaisiksi mitäs muuta kuin niitä itsejään.
(Ja mustikkamittakannun!) 

Kesän ensimmäiset mansikat 

Luumu auttoi syömään iltaruoan loppuun, kun Mimmiltä taisi jo
vatsasta loppua tila. Hyvin sopisi Luumullekin tuollainen
pieni vaaleanpunainen kippo. Aika söötti.

Ja jos koirat saivat koko juhannuksen syödäkseen, niin niin saimme me ihmisetkin! Jonna ja Mikko olivat suunnitelleet koko jussiksi niin mielettömän menun, että nyt harmittaa, kun en kuvannut ruokailujamme enemmän! Hmmm. Siksi varmaan, kun syömään oli aina niin kova kiirus :P Torstaina tehtiin grillissä alusta asti itse väkerrettyjä hampurilaisia ja edellä kehaistua coleslaw-salaattia. Perjantai aloitettiin myöhäisellä brunssilla (mikkihiirikuvioisin paahtoleivin, sämpylöin, pekonein, nakein, salaatein, hedelmin, marjoin, jogurtein jne. jne. mums mums...) ja pääteltiin naudan pihveillä, uusilla perunoilla ja ihka oikealla kreikkalaisella salaatilla. Lauantaina lounaalla oli tonnikalasalaattia ja illalliseksi broileria, uusia perunoita ja salaattia. Vatsa on edelleen ihan täynnä, mutta kyllä noita pitopöytiä tulee ikävä.

Mutta kyllä näin ahkerat urheilijat pitikin pitää tukevassa leivässä. Järjestettiin nimittäin juhannusolympialaiset, jotka kylläkin alkuperäisestä 10 lajin suunnitelmasta poiketen pitivät sisällään "vain" mölkyn, kroketin, tikanheiton, snörekarkin syöntikilpailun ja parisuhdevisan. Aliastakin aloiteltiin, mutta tunteet alkoivat siihen malliin kuumeta yhdellä jos toisella, ja lämminhenkistä ilmapiiriä vaaliaksemme päätimme jättää sen leikin lyhyeen. 

Kroketin ja mölkyn aikana Luumulta oli ulkoilu kielletty.
Krokettimailat ja mailoihin (ja ylipäänsä ihmisen kädessä pitämiin välineisiin) fiksoituneen
staffin siedättäminen ei nyt kuitenkaan ollut juhannustehtävälistalla numero yksi. 

Mimmi nautiskelee kesästä. 

Olipa kivaa pitkästä aikaa heittää tikkaa.
Olin muuten ihan hyvä tässä! Kröhöm. 

Majakka ja perävaunu 

Tikat saivat sentään olla Luumun osalta ihan rauhassa.
Vähän vaan käytiin tutustumassa... 

"Mitään en oo ottanu!" 

Voittajien väri!

Koko juhannuksen aikana tuli otettua yli 500 valokuvaa, nyt kun olen sitä manuaalin käyttöä innostunut harjoittelemaan. Ja samalla siinä kun kamera kädessä joka tapauksessa heiluin milloin kukkapuskissa tai hyönteisiä kuvaamassa (tai koiria...), samalla tuli dokumentoitua kameralla aika hyvin koko juhannuksen puuhat noin muutenkin. Ja hirmu kivasti jo alkaa olla hallussa, että mihin suuntaan sitä valotusaikaa pitää säätää millaisissakin olosuhteissa ja aukkoa ja valkotasapainoa. Haasteellisinta on edelleen sisätiloissa kuvaaminen ja ulkona liikkuvan kohteen kuvaaminen hämärällä. Kumpiakin ääriolosuhteita sain harjoitella viikonlopun aikana ihan tarpeeksi.

Popleshotit maistuivat taivaallisilta!
Raparperipoplea, raparperikeittoa ja kermaa. Oijoi! 

Edes Googlen ihmeellisestä maailmasta en löytänyt
että mikä kaunokainen tämä on.  

Tämä kaunokainen taas on chihuahua. 

Aitoa tavaraa suoraan alkuperämaasta.
Arvuuttelimme Waldmeisterin suomenkielistä vastinetta;
Google tiesi kertoa että tuoksumatara. 

Saippuakuplien puhaltelua. 

Ei ihan säädöt pysyneet Luumun reaktioissa mukana. 

Tähän kuvaan olen tosi tyytyväinen, sillä oli jo todella pimeää.

Lauantaina lähdettiin koko porukan voimin reippailemaan kylänraitille. Sen verran kummallinen näky olimme, että satunnaiset ohiajavat kuskit kääntyivät järjestäen joka ikinen meitä tuijottamaan. Mynämäen Karjalassa ei vissiin olla totuttu juhannuspäivän reippailijoihin. Löydettiin kirkko ja museokin, tosin kumpaankaan ei päästy sisälle. Koulun pihalla käännyttiin muutamat keinahdukset keinumassa. Kukkapuskatkin tuli matkalta noukittua mukaan seppeleitä varten, ja tien poskessa tavattiin myös kyy. Onneksi en itse ollut näkemässä - yksi kyy kesälle riittää kyllä oikein hyvin. 

Karjalan kylänraitilta 

Muistakaahan tulla jumalanpalvelukseen. 

Pakko vielä mainita, että ihan Karjalan kyläreissua varten en naamaani laittanut,
vaan me naisten kesken teimme toisillemme kampauksia,
ja siihen liittyen Milla meikkasi mut ihan huvin vuoksi ;) 

Tonttu 

Maaseutu vaan on. 

Perhepotretti.
Hajurako on siksi kun penkillä oli linnunjätöksiä ;)

Vielä kerran kiitos hurjasti kaikille juhannusihmisille ja erityisesti isäntäväelle. Tänään lähdön hetken koittaessa meinasi ihan tippa tulla silmään, kun niin mukavan viikonlopun jälkeen oli kotiin palattava. Toisaalta onneksi juhannuskin on vaan kerran vuodessa, ensi vuotta odotellessa!

Jotenkin tuntuu, ettei tää keijukainen arvostanut tätä kruunausta kovasti... 

Nää oli niin hauskoja, etten osannut päättää minkä kuvan valitsen tänne... 

Koirut väsähtivät lauantaina jo aika alkuillasta. 

Ainiin, me voitettiin olympialaiset! 

Muutama tunti sitten kotisohvalta napattu otos.
Nyt ne lähti mehut viimein Muumelostakin!