Mutta kun en itsekään tiedä mitä haluan...

... ja se pitäisi kertoa koiralle! Lupasin, etten tee tästä kisavireestä nyt mitään ongelmaa, mutta teinpäs kuitenkin! Eilisten treenien jälkeen jäi aika paljonkin sekava fiilis. Luumu oli siis ihan tavalliseen tapaansa höpsö (mussutti muun muassa jotain hallin matolla olevaa kuivunutta pissaa ihan suu vaahdossa), mutta kuitenkin toisaalta ihan mukana. Pitäisi vaan olla mustavalkoisempi siinä, millaista käytöstä haluan treenitilanteissa. Myönnän, että ollaan varmaan huhtikuusta asti keskitytty treeneissä nimenomaan siihen vireen nostattamiseen, että tehdään täysillä ja että koko ajan on hirveän kivaa. Ja jos Luumu on näyttänyt siltä, että hajujen haisteleminen on kivempaa kuin treenaaminen, olen kyllä näyttänyt sille miten tyytymätön käytökseen olen. Olen nimittäin passittanut sen jäähylle häkkiinsä tai autoon, ja onhan se toiminutkin. Varsinkin muutaman jäähyn jälkeen häkistä on tullut treenikentällä innokas ja läsnäoleva Luumu. 

Silmäni avautuivat kuitenkin eilen, kun sain näistä asioista hiukan (ansaittua) läksytystä. Vaikka jäähyttäminen toimisi treeneissä, ongelmia tulee, kun Luumu perseilee koetilanteessa. Enhän silloin voi viedä sitä jäähylle, ja antaa kerta toisensa jälkeen uusia mahdollisuuksia käyttäytyä paremmin. Kyllähän Luumun on jo treeneissä opittava siinä tilanteessa korjaamaan käytöstään. Olen ehkä liikaakin erotellut treeni- ja koetilanteen mielessäni, ja tyytynyt siihen, että vain "kisamaisissa" treeneissä voin pyytää moitteetonta käytöstä. Tunnen melkoisen piston omatunnossani, kun ymmärrän, että niinkin yksinkertaisia asioita kuin halliin menoja löysällä hihnalla olisi pitänyt treenata alusta lähtien. Kyllähän meillä istutaan kotoa ulos lähtiessä nätisti oven takana, mutta miksi en ole vaatinut samaa halliin mentäessä? Taisi olla jo joskus pentuvaiheessa, kun lakkasin treeneihin mentäessä vaatimasta hihnakäyttäytymistä... Koska Luumu haluaa mennä hallille niin kovin, niin se kiskoo sinne lähes henkihieverissä. Hävettää myöntää, mutta pidin asian korjaamista liian isona asiana - tyyliin, että se nyt on vaan näin, eikä asialle voi tehdä mitään. 

Toinen asia - haisteleminen treenitilanteessa! En ole puuttunut mitenkään älyttömän aktiivisesti haistelemiseen... tietty nyt sillä tavalla, että ihan kesken liikkeen ei tule tehdä mitään muuta kuin mitä pyydetään. Ja koska Luumu on yleensä niin korkeassa vireessä, eihän se silloin mitään muuta teekään. Mutta kaikki ne väliajat, ja etenkin treenin alussa. Toki Luumu on treeneissä pidemmät väliajat häkissä tai autossa, mutta väkisinkin tulee hetkiä, jolloin olevinaan treenataan, mutta vaihdetaan palautetta treenikaverin tai kouluttajan kanssa. Vaikka ei juuri sillä kerralla olisikaan kisamaiset treenit, eikö koiralle ole selkeämpää, jos samaa "nyt ei haistella eikä pelleillä" -käytäntöä sovellettaisiin aina treeneissä? No tietysti. Ja eikö hihnassa käyttäytyminen kaikissa tilanteissa edesauta sitä, että Luumu käyttäytyy hihnassa hyvin myös kokeessa? No tietysti. 

Näiden itsestäänselvyyksien lisäksi minun pitää puuttua myös siihen, kuinka annan Luumulle negatiivista palautetta. Kun se hölmöilee, minun on opittava kertomaan sille rauhallisesti mutta jämäkästi, että en halua sen käyttäytyvän sillä tavalla. Olen jo hiukan päässyt yli siitä, että ottaisin perseilyn henkilökohtaisesti (pääseekö siitä koskaan täysin yli..?). Toki huonosti käyttäytymisestä jää huono fiilis, mutta se pitää päästä nollaamaan onnistumisella. Tämä ei kuitenkaan tarkoita sitä, että kun annan negatiivisen palautteen > Luumu lopettaa hölmöilyn, niin sitten antaisin positiivisen palautteen (iloinen kehu) heti perään siitä hyvästä, että se nyt lopetti sen pelleilyn. Koska eihän sen olisi pitänyt pelleillä ensinkään! Itse olen täällä blogissa moneen otteeseen huudellut, että staffi on siitä mainio treenikumppani, kun ei se ole mistään moksiskaan. Siis että kun sille ei jää traumoja, sille voi sanoa, ja se tekee täysillä. Kuitenkin itse välttelen Luumulle pahan mielen aiheuttamista negatiivisen palautteen muodossa, vaikka se olisi täysin oikeutettua. Ehkä en pelkää kuitenkaan niinkään sitä, että Luumulle tulisi paha mieli, vaan sitä, kuinka paha mieli minulle tulee, jos joudun ojentamaan sitä. Ja nyt ei tietenkään ole kysymys mistään sen kummallisemmasta kuin rauhallisesta torumisesta. 

Tärkeitä asioita, ja tulen taatusti kiinnittämään näihin jatkossa huomiota. En kuitenkaan voi muuttaa nyt 1,5 viikkoa ennen ensimmäistä koetta meidän treenaamista mitenkään radikaalisti, mutta voin toki harjoitella treenien yhteydessä rauhallisesti kehään menemistä ja liikkurin kanssa puhumista koira koko ajan kuulolla. Huooh. On se Luumu hyvä koira, itse olen vaan välillä niiiin hukassa.

Tyypin uusi helmineule.
Tajusin, ettei me voida kuitenkaan ottaa tätä käyttöön,
koska se on mallikappale. 

Joskus olisi kiva, jos Luumu ei ihan koko ajan olisi
niin kiinnostunut siitä mitä milloinkin tehdään. 

Pakko tunkea ihan joka paikkaan... 

Oon mukana kuin...  

Välillä ommeltiin jotain ihan muuta...
Ja Muumu tietysti assarina.