Sininen lenkki

eli hyvää Maailman Eläinten päivää 4.10.2013! Eläinten päivän kunniaksi Luumu ei saanut HooKoon blöötä, kuten otsikko antaa ymmärtää, vaan hänen siniverisyytensä sai päättää mihin tämän illan lenkki tehtiin! Asiasta on ollut puhetta muun muassa viime vuoden puolella ilmestyneessä Koiramme-lehdessä (en nyt jaksa kaivaa arkistosta), ja löysin minä yhden blogikirjoituksenkin tähän liittyen. Käytännössä siis koira saa päättää mihin suuntaan kuljetaan ja miten kovaa.

Yritimme tehdä tällaisen "koirakävelyn" jo aiemmin viikolla, mutta oli pimeää. Luumu haisteli silloin 10 minuuttia meidän ojaa, käpytteli 500 metrin pituisen kolmiolenkin tässä ihan lähellä ja jäi sitten tuijottelemaan, kun naapurit saunoivat ulkosaunassaan. Tänään oltiin kuitenkin vähän paremmalla kävelytuulella, ja nappasin lenkin varrelta muutamia kuvia. Harmi, että tuli pimeää, joten kuvailut loppuivat melko lyhyeen. Tallensin Luumun päättämän lenkin Trackerilla, ja sen näkee täältä :) Suhteellisen järkevää kulkemista, josta suuri osa oli metsässä, jossa Luumu oli tietysti irti. Melko paljon se valitsi risteyksissä sen suunnan, johon tavallisesti kuljetaan, mutta pariin otteeseen poikkesi ihan uusille urille, joilla emme juuri ole näiden Vanhalinnan hakkuiden jälkeen käppäilleet. Joku hyvä haju vei vissiin poikaa. 

Omalta pihalta lähdettiin Vanhaa Härkätietä Vanhalinnan suuntaan. 

Näitä ruohoja syötiin pitkään ja antaumuksella. 

Ei tässä mitään kukkasia kuulu kuvailla, kun tämä on koirakävely! 

Valoa oli niin naurettavan vähän, että kaikki liikekuvat olivat lähinnä tällaisia. 

Onko tää se Suomen metsissä esiintyvä villisika? 

Pellolta mentiin lähes suoraan takaisin metsään, nyt sepän pajalle. 

... sitten lammelle, jossa on kesällä käyty pulikoimassa. 

Ja sitten pienen omakotitaloalueen läpi takaisin metsään... 

Tämä on jotenkin niin hellunen tämä pieni mökki,
joka on jäänyt kaikkien modernien talojen lomaan. 

Luumu on tarkkaavaisena, jos läheisen talon leonbergit ovatkin pihalla. 

Jännä, että Luumu lähti tänne polulle, koska ei olla täällä juuri käppäilty. 

Metsästä tultiin takaisin Vanhalle Härkätielle ja ihan lähelle kuninkaan lähdettä. 

Hänen korkeutensa tarkistaa lähteensä tilan. 

Olisin jo toivonut, että oltaisiin kävelty Vanhaa Härkätietä suoraan kotiin,
mutta Luumu halusi vielä palata Muonamiehenpolulle ja takaisin metsään... 

Tässä on monet kerrat evästelty.
Vähän on mennyt pirttikalusto huonoon kuntoon. 

Vanhalinnan punainen lato 

Ihan kohta kotona! Vanhalinnan kartanomiljöötä. 

Luumu olisi vielä poikennut metsään juuri ennen kotia sinne samalle polulle, josta koko lenkki alkoi.
En nyt kuitenkaan mennyt perässä, koska lenkkiä olisi tullut varmaan toinen tunti lisää... 

Maailman Eläinten päivän menu oli lenkin jälkeen
jotain kanamössöjutskaa.

Oli ihan pakko lämmitellä noita kuvien sävyjä, koska ilma oli niin kalsea! Sitten... jotkut saattoivat jo tuosta sivupalkista huomata, että ilmoitin meidät nyt vihdoin siihen ensimmäiseen kokeeseemme. Miten tähän päätökseen päädyttiin, siitä kerron myöhemmin omassa toko-aiheisessa postauksessaan. Luumu osallistui maanantaina meidän oman treeniporukan mölleihin, ja niistäkin lisää samaisessa tokopostauksessa. Törmäsin muuten Facebookissa tällaiseen hauskaan koira-aiheiseen paradoksiin, ja itse ainakin nauroin sitä täällä ääneen. Hyvää eläinten päivää myös meille ihmisille - mihin joutuisimmekaan ilman näitä päiviemme sulostuttajia? (Ps. meidän toisen eläinlajin edustajan eläinten päivä on kulunut samoissa puuhissa kuin kaikki muutkin päivät: ulkona huinimassa ja sisällä syömässä ja päivätorkuilla...)