Voitto kotiin mölleistä

Taisin juuri sunnuntaina kehuskella, etten ole vuosikausiin ollut kipeänä. Ei olisi kannattanut, sillä nyt sain vuosisadan flunssan! En muistanutkaan miten mieltäylentävää on herätä aamulla kyvyttömänä hengittämään, poskella kuivunut kyynel ja räkä. Ja tapani mukaan sain kaupanpäällisiksi jonkin sortin korvatulehduksen, joka kiusasi ensin toista korvaani ja sitten siirtyi toiseen. Tässä mitään antibiootteja silti tarvita. Suomalaisella sisulla, buranalla ja finrexinillä mennään eteenpäin! Sattumaako vai mitä, mutta minulla ei ole ollut käännöstöitä nyt kahteen päivään. Tällaista hiljaisuutta ei ole ollut moneen kuukauteen. Jotenkin se universumi vaan tietää...

Koiranomistamisesta ei kuitenkaan niin vaan oteta sairaslomaa, ja eilenkin oltiin lähes tunti pakkasen puremassa metsässä. Treenejä meillä ei sentään ollut, enkä olisi kyllä mennyt, vaikka olisi ollutkin. Meillä oli niin tiukka kisamainen viikonloppu (ehkä liiankin tiukka..?), että tarvitsemme siitä toipumista molemmat. Harmittavaisesti sattui samalle viikonlopulle ensin lauantain möllit ja sitten sunnuntaina oltiin liikkurikoulutuksessa harjoituskoirakkona. Kerron ensin mölleistä.

Vanhalinnassa ystävänpolulla 

Vanhalinnan punainen lato

Möllit järjestettiin Liedon asemalla Turun Seudun Koirakeskuksessa, jossa meillä on pitkä historia Luumun kanssa pentukursseilta ja tokon alkeista. Ei olla siellä kuitenkaan vähään aikaan käyty, ja onnistuinkin aamupäivän aikana keräämään melko lailla jännitystä vatsan pohjalle. Päästiin paikan päällä tutustumaan kehään, ja otin siellä muutaman lyhyen seuruun, jäävän ja paikallaolon. Luumu oli toisaalta läsnä ja tekemässä sata lasissa, mutta toisaalta taas millisekunnissa se ehti jo sählätä ympäriinsä. Möllit olivat meille todella haastavat, sillä meidän jo istuessa siinä paikallaolorivissä, selitettiin kuinka nämä möllit toimivat ja mitä esimerkiksi luoksepäästävyydessä tapahtuu. Luumun on ihan kamalan vaikeaa pitää keskittymistä yllä, jos joudutaan odottelemaan kovasti. Se olisi ollut muutamaan otteeseen lähdössä siitä, ja muutaman taikatempun jouduin tekemäänkin, että sain sen pysymään siinä ja valmiina tuleviin koitoksiin. 

Luoksepäästävyydessä Luumu meni tapojensa vastaisesti tuomaria hiukan vastaan haistelemaan, mutta parempi tämäkin kuin että olisi lähtenyt toiseen suuntaan. Paikallaolossa oltiin keskimmäisiä (mitä ei olla harjoiteltu kuin ihan kerran, pari) kuudesta tai seitsemästä koirasta. Jännitti IHAN TÖRKEÄSTI, jalat ihan tärisi. Yritin tehdä rauhoittavia eleitä ollessani siellä 20 metrin päässä (lipoin huulia ja haukottelin), mutta en tiedä kuinka paljon Luumu niitä tarvitsi. Lähes samantien Luumun vierestä lähti koira omistajansa luokse ja lopussa alkoi reunasta joku vinkua. Luumu makasi kuitenkin varman oloisesti, mistä ei voi olla kuin ylpeä.

Oltiin yksilöliikkeissä kolmansina, ja vein Luumun tässä välissä pissalle ja autoon rauhoittumaan. Kun meitä edeltävän koiran suoritus oli noin puolessa välissä, hain Luumun autosta kehän laidalle. Nelivedolla mentiin kehään, ja sekä korvat että mieli oli Mumelolla jossain ihan muualla. Haastavaa meillä onkin, kun hihnassa seuraaminen on ekana, niin Luumu ei varmaan ihan kunnolla tajua tässä vaiheessa, että työnteko alkoi jo. Pitäisi varmaan harjoitella enemmän sitä vinkkiä, jonka saimme viimeksi mölleissä. Eli että seuruuttaa koiraa jo vähän matkaa ennen kehää, jolloin seuruu vaan luonnollisesti sitten jatkuu siellä kehässä. Hihnassa seuruu oli ihan ala-arvoista, Luumu hyppelehti milloin edessä, milloin kokonaan toisella puolella. Lisäksi se haisteli maata vähän väliä, eikä olevinaan tajunnut mitä nyt kuuluu tehdä. Huooh.

Vaikeaa oli meille myös kommenttien vastaanottaminen. Oli todella hyvä saada kommentteja ja palautetta omasta tekemisestä, mutta siinä tilanteessa liikkeiden välinen aika tuntui sekä itsestä että Luumusta pitkältä. Yhdessä välissä Luumu lähti kehän ulkokulmaan jättämälleni treenikassille ihan täysillä (oikeassa kokeessa se olisi ollut kehästä poistuminen ja hylsy..?), koska ei vaan enää jaksanut hengailla ilman tehtävää ja ajatteli hakea palkkansa itse. Hah. Onneksi se tuli heti kun huusin, ja en voinut muuta kuin pistää melkoiset bileet pystyy, että tulithan sieltä! Koko koe meni meillä taas murkut pöksyissä -fiiliksissä, esteenkin Luumu olisi hypännyt juuri ennen liikkeen alkua, ellen olisi pannasta sitä jarrutellut. Yritin toimia siten, kuin kokeessakin toimisin, eli että en liikkeiden välissäkään ohjailisi Luumua konkreettisesti vaan sanallisesti. Loppua kohden Luumu hiukan sai juonen päästä kiinni, ja jossain vaiheessa palautetta kuunnellessani se istui nätisti siinä vieressä. Ihmeitäkin voi tapahtua näemmä. 

Luoksepäästävyys     9, kerroin 1

Paikalla makaaminen     10, kerroin 3

Seuraaminen kytkettynä     6, kerroin 2

Seuraaminen taluttimetta     9, kerroin 4

Maahanmeno seuraamisen yhteydessä     10, kerroin 2

Luoksetulo     9, kerroin 3

Seisominen seuraamisen yhteydessä     10, kerroin 2

Estehyppy     10, kerroin 2

Kokonaisvaikutus     9, kerroin 1

Yhteensä 183 pistettä! Wuhuu! Taluttimetta seuraamisesta lähti yksi piste, kun lopun perusasento jäi askeleen verran taakse. Mietinkin, että onko parempi vaan jättää se sinne taakse, vai antaa ylimääräinen käsky perusasennon korjaamiseksi? Vähän samaa ongelmaa luoksetulossa - lopun perusasento oli oikein kunnolla vino > Luumu jäi parempiin asemiin katsomaan, että mistä suunnasta se palkka oikein tulee... Kokonaisvaikutuksessa kommenttina oli, että on hyvä kontakti ja että Luumu tekee iloisesti. Oikeassa kokeessa ei kuitenkaan saa ihan näin kovaäänisesti palkata, vaan siellä se on "hillitty palkisteminen". Onhan se ihan totta, kyllä meinaan desibelit nousivat kehässä meidän siellä tehdessä, mutta ajattelin sen niin, että koska nämä ovat Luumun ekat kisat ilman minkäänlaista konkreettista palkkaa, ainakin sosiaalisen palkan pitää olla suurenmoinen :D 

Näillä pisteillä voitettiin koko möllit, ja olin kyllä yllättynyt! Vaikka jonkin verran ehdin muiden suorituksia seuratakin, en olisi uskonut. Sain valita palkintohyllystä minkä vaan palkinnon, ja kotiin meidän kanssa lähtikin Top Caniksen 2,5-metrinen nahkainen monitoimitalutin! Vau! Palkinnon lisäksi käteen jäi jonkinlainen varmuus siitä, että vaikka sitä tuomarikommenttia tulisikin liikkeiden välissä melko lailla, kyllä Luumu sen kestää. Vähän huonosti, mutta kestää kuitenkin. Ja ajan kanssa se siitä vaan paranee. En vaan saa jättää treenikassia ihan siihen kehän laidalle näkösälle... Lisäksi huomasin, että kamalasta jännityksestäni huolimatta en itse mennyt lukkoon, ja mikä parasta - ei mennyt Luumukaan! Huomasin myös, että mitä ennemmin koe hallille saapumisen jälkeen alkaa, sitä parempi. Turha odottelu ja hallilla seisoskelu vaan stressaa meitä kumpaakin, ja Luumu käy ihan vallattomaksi. Liikkeitä ei kannata siinä ennen koetta viritellä/treenailla mitenkään paljon, yksi lyhyt paikallaolo, kerran kummatkin jäävät ja muutama iloinen perusasentoon pyyntö - siinä se on. 

Olin Luumun möllikestävyydestä niin riemuissani, että ilmoitin meidät kuitenkin siihen kahden viikon päästä TSAU:n hallilla järjestettävään kokeeseen. Oli viimeinen ilmopäivä, ja kello oli jotain kahdeksan. Toisaalta toivoin, ettei tilaa enää olisi, toisaalta taas... No, sinne mennään sunnuntaina 3. marraskuuta (ne on muuten samalla seuranmestaruuskisat!), joten jos kaipaatte erinomaista viihdettä, tervetuloa katsomoon ja meidän tukijoukkoihin! Haastavaa tulee olemaan liikkeestä toiseen siirtymiset, ja se, etten voi käpälöidä Luumua kovasti liikkeiden välissä, ainakaan kaulapannasta. Jaiks!

Lauantai-iltana katseltiin yhdessä Sateentekijää. 

Siluttelin Luumua, ja mietin että on mulla vaan mahtava koira. 

Tyyppi nukahti lempipallonsa kainaloon.
Pallo on Mimmiltä meille jäänyt, ja näyttänyt joskus tältä. 

Sunnuntaiaamupäivällä suuntasimme TSAU:n hallille liikkurikoulutuksen harjoituskoirakoksi. Meitä ALO-koiria oli 3 kappaletta, ja koulutus oli edennyt siihen vaiheeseen, että tehtiin ihan koemaiset suoritukset täyspitkine paikallaoloineen ym. Mietin kyllä mitenköhän Luumu jaksaa, kun eilenkin mentiin siinä äärirajoilla, ja olihan se paketti kieltämättä vielä enemmän levällään kuin lauantain mölleissä. Luoksepäästävyyden Luumu suoritti tosi mahtavasti. Ei liikkunut yhtään, eikä ollut moksiskaan, vaikka tuomari silutteli naamastakin. Paikallaolossa otin hihnan irti ihan hiukan liian aikaisin, jolloin Luumu joutui hiukan istumaan siinä ja odottamaan... ja se tekikin siinä pikku pyrähdyksen ennen kuin istahti jälleen paikoilleen. Noloa! No... itse paikallaolo meni ihan priimasti - Luumu siellä makasi kylmällä hiekalla, vaikka kummatkin ALO-koirat välillä istuivat. Lisäksi oli kiva huomata, etten itse jännittänyt läheskään niin paljon kuin lauantain mölleissä. 

Oltiin yksilöliikkeissä ensimmäisinä, ja kävin palkkaamassa Luumun siinä välissä äkkiä kehän laidalla repimisleikillä. Kun mentiin kehään, olinkin ihan hengästynyt. Piti vetää muutaman kerran henkeä, ennen kuin pystyin vastaamaan ensimmäiseen kysymykseen valmis. Kytkettynä seuraaminen meni vielä enemmän ketuille kuin edellispäivänä. Irti Luumu seurasikin jo paaljon paremmin. Luoksetulosta saatiin paljon kiitosta (iloinen, nopea, tasainen vauhti, hyvä perusasento). Liikkeestä seisominen olisi saanut olla vähän terävämpi (otti vielä pari askelta käskyn jälkeen). Muuten ihan kelpo suoritus! Kouluttajamme Elina sanoi jälkikäteen, että kyllä siitä varmaan ykköstulos olisi tullut. No ihan tyytyväinen saa olla siis! Ja onneksi kuulin vasta jälkikäteen, että liikkurikoulutuksen tuomarimme oli itse Ralf Björklund! Kuvittelin meinaan koko ajan, että tuomarikin on joku koulutettava... olisi jännittänyt varmaan kympisti enemmän ennen koetta! Huhhuijaa! Loppukommenteiksi saimme Björklundilta, että Luumu tekee iloisesti töitä, ja sitä on mukava katsella. Seuraamisessa paikka on välillä vähän hakusessa, mutta että ei sen tässä vaiheessa niin väliäkään. Mahtavaa. Kuten meille sanottiin mölleissäkin: "Janina ja Luumu staffimaiseen tapaan suorittivat kaikki tai ei mitään -taktiikalla", niin kyllä mieluummin taistelen sen ylävireen, energiapommin ja iloisen veitikan kanssa. Siis tarkoitan tällä, että vaikka Luumulla onkin välillä ja aika useinkin niitä energiansa kohdentamisvaikeuksia, niin tekee se aina mielellään töitä!

Tätä vireasiaa jäin kuitenkin pohtimaan jälkeenpäin. Siis että kun Luumu on jopa vähän turhan energinen tuolla kehässä. Ja kun sillä ei olisi mitään väliä, jos voisimme vaan suorittaa liikkeen toisensa jälkeen... Mutta kun pitää välillä kuunnella sitä tuomaria ja ja ja... Nytkin tuossa liikkurikoulutuksessa Luumu lähti joidenkin liikkeiden välissä hyppelemään sitä estettä siellä ihan itsekseen (kerran hyppäsi ja tuli sitten takaisin), ja kerran lähti haukkuen ihmettelemään siellä kehän laidalla istuvia muita liikkurikoululaisia (haisteli yhden miehen kädet läpi)... Ymmärrän kyllä, että Luumu oli sunnuntaina jo väsynyt, ja ainakin tuo ihmisten haistelemaan lähteminen oli mielestäni ihan sijaistoiminto sille, että se oli vaan väsynyt tekemään noita liikkeitä kokonaisina. Mutta kun Luumun on oltava hyvässä vireessä ja innokas kehään mennessä, koska jos se ei halua tehdä hommia, se ei myöskään niitä tee. Toisin sanoen en uskalla lähteä koetilanteeseen matalavireisen Luumun kanssa (onko sellainenkin olemassa?), koska en usko sen millään jaksavan suorittaa liikkeitä, jos palkka ei ole super. 

No joo, en ehkä tee tästä nyt suurempaa ongelmaa kuin se onkaan, sillä ajan kanssa ja kun meillä on enemmän koetilanteita takanamme, Luumu taatusti tajuaa mistä on kysymys. Siis että ne työt voi tehdä kerralla loppuun asti ilman että siinä välissä täytyy käydä hyppelemässä esteitä tai hölmöilemässä jotain muuta. Tärkeää on nyt, ettei itselläni mene hermot sen pelleilyyn, vaan että koetilanne pysyisi mahdollisimman hauskana huolimatta siitä, mitä hölmöyksiä Luumu milloinkin keksii. Ihan hyvin nyt ainakin koen onnistuneeni tässä. Mölleissä kun Luumun hihnassa seuraaminen meni ihan pipariksi, huomasin, että mitä enemmän se pelleilee, sitä leveämmäksi hymyni kasvoi. Ja onhan Luumussa ainakin viihdearvoa. Nytkin liikkurikoulutuksessa kun se lähti hyppelemään estettä omin luvin, "yleisöstä" kuului naurua! Ei sitä kovin usein toko-kokeessa pääse kuulemaan :DDD Häntä pystyyn ja kohti uutta komediaa!

Tätä kapulaa ei voi nostaa.
Se on ällö! 

Sain tänään Saksasta tilaamani nivelravinteet!
Makanan 100 % HCL-glukosamiini, MSM-rikkivalmiste
ja kondroitiinisulfaatti. 

Ei mitenkään liity aiheeseen, mutta pakko oli laittaa kuva!
Tällaiset talvibuutsit ostin viikonloppuna!
Nämä on niin mahtavat, että aion käyttää näitä vielä mummonakin :DDD