Kuntokoira 2013

Luumu tuijottelee tuossa vieressä, että tehdään jotain. Eilen mentiin tukka putkella, ja tänään ei olla tehty sitten yhtään mitään. Osallistuttiin eilen ensimmäiseen Kuntokoira-tapahtumaan sarjassa 6,5 km kävelijät. Loistava päivä, mutta kerron sitä ennen ihan lyhykäisesti Luumun pikahoitopäivästä Hamtin luona. Haha. Olin perjantai-iltana kolmisen tuntia DOXX-areenalla Raisiossa kuuntelemassa Raili Halmeen luentoa koiran muistista (tästä lisää myöhemmin - promise!), ja Luumu oli sen aikaa harjoittelemassa Hamtin ja Noan luona kolmestaan olemista. Tyypit kävivät lenkillä ja Luumu oli pariin otteeseen tehnyt "Mimmit", eli ottanut ritolat ilmeisesti siinä ajatuksessa, että loogisinta on, että mami löytyy sieltä suunnalta, mistä juuri tultiin. 

Hamti kirjoitti tästä heidän ilmeisen mukavasta lenkistään enemmän omassa blogissaan, ja kannattaakin lukea teksti pilkettä silmäkulmassa. Pakko sanoa että luennolta tultuani repesin muutaman kerran remakkaan röhönauruun. Siis kamalaahan se toki on, että 19 kiloa terävähampaista vesipuhvelia juoksee tuolla Raision metsissä ihan valtoimenaan. Mutta silti. Pystyin jotenkin sieluni silmin näkemään sen tilanteen kun siellä karjutaan katoavan kiitopossun perään kurkkutorvi mutkista suorana, eikä possua vaan takaisin kuulu. Pystyin jopa näkemään mielessäni Noan hölmistyneen ilmeen että tässä sitä vaan kiltisti istutaan, kun emäntä huutelee metsään sieltä vastausta saamatta. Heh.

Luumu on tosiaan menossa loppuvuodesta H&N-hoitolaan pariksi viikoksi, ja jotta ulkoilu hihnatta olisi tällöin mahdollista eikä veisi Hamtia lopullisesti hermoparantolaan, lievät kontaktisulkeiset voisivat olla kaksikolle paikallaan ;) Kai se on vaan niin voimakas edelleen se meidän näkymätön napanuoramme, mamin ja Mupelon, olisiko jo aika katkaista se..?

Kuntokoiraan! Samana päivänä olisi ollut Hyvinkäällä myös staffierkkari, mutta koska noita näyttelyitä tursuaa tämän kesän jälkeen jo jokaisesta ruumiinaukosta, en jaksanut käyttää Mumeloista siellä. Lisäksi Paimio on meitä paljon lähempänä, ja ollaanhan me niin urheilullisia muutenkin... Looginen valinta siis ;) En saanut ketään meille lenkkiseuraksi, osa oli erkkarissa, osa jossain ulkomailla ja osan mielestä me kävellään niin kovaa, ettei siinä seuraksi jaksa tulla. Onneksi törmättiin paikan päällä muutamaan tuttuun, ja tuli sitä tuntemattomienkin kanssa sananen vaihdettua. Itse kävelylenkin lisäksi huippukohtia olivat ehdottomasti Nanin kanssa höpöttely, Mupelon juoksuvermeiden sovittaminen ja Mondioring-näytöksen ihaileminen. Mätsärikin paikan päällä järjestettiin, mutta ei osallistuttu siihen tällä kertaa. 

Taas manasin, etten ottanut järkkäriä mukaan. 

Mahtavinta oli miten koira reagoi pilliin välittömästi,
jätti maalimiehen ja palasi ohjaajansa luo.
Upean näköistä! 

Mupelolla oli paljon haisteltavaa 

Herra pallonaama odottelee starttia.

Mumu käyttäytyi paikan päällä oikein mallikkaasti, ja kerta kerran jälkeen sitä vaan yllättyy, että miten aikuismaisesti se jo väenpaljoudessa osaa olla. Kun pötköteltiin nurmikolla, sitten pötköteltiin nurmikolla, ja kun seurattiin Mondioringiä, sitten seurattiin Mondioringiä. Toisin sanoen tämä kesä on totuttanut Luumun keskittymään olennaiseen, eikä se vuoda enää samalla tavalla ympäristöönsä. Se ei siis hössötä enää tavallisista häiriötekijöistä, kuten vieraista, läheltäkin ohittavista koirista. Ihanaa. Ja tästäkin suunta on edelleen rauhallisempaan päin!

Nani oli niin ihana, että nappasi meistä muutaman kuvan, ihan vaan että saan laittaa niitä sitten blogiin. SUPERKIITOS!! Ne on niin hienoja, etten oikein kehtaisi laittaa niiden rinnalle näitä omalla pikkukameralla napattuja, mutta teen sen silti. Kestäkää. Kiva päivä, ja vaikka kävellessä oli paikoin melko kuuma (syyskuinen aurinko helotti lähes pilvettömältä taivaalta, ja olo oli kuin heinäkuussa!), selvittiin reitistä kunnialla. Ei jäänyt reitin varrelle koira eikä emäntä, vaikka sellaistakin joku siinä ennen starttia ennusteli... lähinnä siis emännän maaliin pääseminen kyseenalaistettiin.

Luumu oli selvästi sitä mieltä, että meidän olisi pitänyt osallistua vähintään hölkkäilijöiden, tai mieluiten juoksijoiden sarjaan. Koko Kuntokoiran "kuninkuusluokkahan" oli 10 km juoksusarja, mutta lämpimän sään vuoksi 10 kilsaa muutettiin 6,5 kilsaksi. Luumun juoksuhalut ja takaraivossa jyskyttävä taju siitä, että ajanotto käy koko ajan, herättelivät kyllä kieltämättä ideoita ensi vuonna kilpasarjaan noususta. Kuka tietää? Tuli meinaan FitDogin teltasta ostettua sellaiset pro-juoksuvermeet meille molemmille, että säälihän se on, josseivät ne pääse tositoimiin (Non-Stopin Y-valjas Luumulle, joustava 1,5 metrin (= 2 metrin) välikappale ja itselle tukeva juoksuvyö). 

No on vermeet!
(C) Nani Härkönen 

Vihoviimeisenä kävelijöiden starttia odotellessa. 

Luumu oli todellakin sitä mieltä, että oltiin väärässä sarjassa.
(C) Nani Härkönen 

Tämmöinen näkymä siinä silmien edessä oli 6,5 kilsan ajan.

Jännä kyllä... ennen Luumun tuloa en pitänyt itseäni mitenkään kilpailuhenkisenä ihmisenä. "Tärkeintä ei ole voitto vaan jalo kilpa." En enää! Nälkä todellakin kasvaa syödessä, ja vissiin mahalaukun tilavuuskin. Lähdettiin kävelyyn kaikkein viimeisimpänä, ja maaliin tultiin kaikkein ensimmäisenä. Sen verran sai laittaa tassua toisen eteen, että jossain vaiheessa tuntui koko kroppa olevan yhtä maitohappoista jalkaa. Muiden kävelijöiden ohittamisen ja suunnilleen kilsan jälkeen Luumunkin tahti rauhoittui, ja loppulenkki mentiin nätissä ravissa. Puolessa välissä oli juomatauko, ja lenkin jälkeen nautiskeltiin FitDogin palautusjuomaa. Tässä muuten kulkemamme reitti, jos jotakuta kiinnostaa.

Alkuihmetyksen jälkeen Luumulle maistui FitDogin palautusjuoma. 

Muiden maalintuloa seurattiin täpäkkänä.
Vauhtisammakko. 

Mumu pääsi poseeraamaan Nanille <3
(C) Nani Härkönen 

(C) Nani Härkönen 

(C) Nani Härkönen 

(C) Nani Härkönen 

Paimio on kyllä kaunis pikkukaupunki. Sen lisäksi tietysti, että me piikkiöläisinä kadehdimme paimiolaisten liikennevaloja, minulla on paljon lapsuusmuistoja sieltä. Mummi ja ukki asuivat siellä hyvä aikaa lapsuuttani. Ylävista oli paras vista, ja Karvinen oli jotain ihan muuta kuin keltaraidallinen sarjakuvakissa. Olen käynyt mummin kanssa kuuntelemassa Kari Tapion musisointia alavistalla sijaitsevassa kenkäkaupassa, ja nyt aikuisiällä on tullut muun muassa jumpattua keskustassa Viva Vista -tapahtumassa. Paimiossa on muutamia ihania lenkkipolkuja, jotka ovat vielä valloittamattomina verkkoselaimen suosikeissa. Paimio <3

Joku oli autossa paluumatkalla pikkuisen väsynyttä poikaa. 

Jaa otatsä jotain kuvia vai?