En tee lumienkeleitä

... mä oon se lumienkeli!

Meillä alkaa pahin kiima-aika olla jo onneksi ohi. Serlan suuri pehmo-orava on kyllä saanut koko viikonlopun aikamoista kyytiä, mutta onneksi tästä yhdistelmästä emme odota pentuja syntyväksi ;) Muuten koko viikonloppu on mennyt ihan mallikkaasti, ja raskaan viikon jälkeen onkin ollut ihanaa ottaa rennosti kutomalla, ompelemalla ja kutomalla vähän lisää. Parin nousemattoman sämpylätaikinan jälkeen päätin jättää kodinhengetärpuuhat osaavammille - tai vähän kyllä tuo hiivaa vastaan käymässäni sodassa koettu tappio kaivertaa. Ehkä vaihdan vaan yksinkertaisesti reseptiä? Tai ylipäänsä käytän jotain reseptiä?

Ihan näppärän näköisiä näistä tuli,
painavia vaan ja kuivia.

Meillä on viikon päästä ne ensimmäiset avo-möllimme Vantaalla staffien harrastuspäivillä. Yllättävän vähän panikoin. En oikeastaan ollenkaan. Enemmän jännittää, kun olen menossa sinne Vau Mumun tuotteiden kanssa, että miten ne otetaan vastaan. Mutta sekin jännittää vain hyvällä tavalla, joten nokka kohti ensi viikonloppua! Sen verran sentään ollaan Mumun kanssa noita tokon AVO-liikkeitä tässä hinkattu, että nouto on viimeaikaisiin ongelmiimme nähden ihan törkyisen hyvässä kuosissa. En tiedä millä lailla aion sitä mölleissä helpottaa, koska kokonaisena liikkeenähän me emme ole sitä ikunapäivänä tehneet. Paikallaolon piiloa aloiteltiin myös, ja ekalla harjoittelukerralla kävin välipalkkaamassa aina piilostatulon jälkeen. Mietin kyllä itsekin tässä tätä logiikkaani, koska välipalkkaushan ei ole meillä koskaan tässä toiminut, kun Luumu jotenkin kuvittelee namin jälkeen, että tehtävä on päättynyt. No, jätin välipalkan pois, eikä Muu ole ollenkaan hämillään piiloon menemisestäni. Se oli jopa enemmän ihmeissään, kun kokeiltiin paikallaoloa BH-tyyliin niin, että olin näkyvillä, mutta selkä koiraan päin. Hassu otus. 

Mitäs muuta meidän avoimeen kuuluu - hyppy! Yhden hyppymatkan lyhentämistreenin jälkeen Luumu alkoi hypätä jopa häiritsevän lähelle estettä. Pitää vaan ottaa enemmän sitä pituushyppyä väliin. Jos tästä hakemalla hakien joku ongelma pitäisi kehittää, niin varmaan mun pitäisi itse miettiä tarkemmin, että missä kohtaa sen istumiskäskyn sanon. 

Muutaman paastopäivän jälkeen heltysin sen verran,
että käytin herran eväät uunin kautta. 

Jo maistui! Slurps! 

Kohtuu omituinen otus.
Miten niin epämukavaa istua tässä?

Luoksetulon pysäytyksissäkin ollaan menty aimo harppaus eteenpäin. Alkuunhan tehtiin sitä niin, että vaan ilman mitään käskyä heitin lelun sinne Luumun taakse, jotta se jotenkin mystisesti ehdollistuisi siihen, että kohta kannattaa lähteä taaksepäin ja hemmetin kovaa. No ei se ikinä ehdollistunut, ja vaikka joku aavistus sillä olisi ollutkin, että lelu kohta lentää, ei se tajunnut hommasta mitään muuta kuin sen lentävän lelun. Aloin sitten treenata liikettä ihan alusta kotona lyhyellä matkalla ja vähemmällä vauhdilla (luonnollisesti) käyttämällä samaa käsimerkkiä ja käskysanaa, millä Luumulle on muinoin opetettu liikkeestä seisominen ja muutenkin paikoillaan odottaminen (seisovassa asennossa). Palkkasin alkuun ihan viemällä palkan siihen Luumulle, mutta myöhemmin olen tehnyt tätä heittämällä palkan ja myös takapalkalla. Tässä se takapalkka meillä toimii, mutta staattisemmissa liikkeissä (kuten paikallamakuu ja kaukot) takapalkka houkuttelee liikaa, ja asento liukuilee lonkan kautta taaksepäin kääntyneeksi banaaniksi. 

Ja muuten pitkän pähkäilyn jälkeen päätin käyttää tässä nyt sitten käskynä käsimerkkiä. Toimii ihan hyvin, ja kokeiltiin viimeksi hallitreeneissä oikein pitkällä matkalla ja takapalkalla; pari ensimmäistä meni oikein mukavasti. Mitä nyt itse hölmöilin, kun en osannut ollenkaan pysyä paikoillani tai pitää sitä käsimerkkiä suht samanlaisena liikkeestä toiseen. On se vaikeaa.

On hän välillä ihan komeakin 

Et sellainen talvi tällä kertaa... 

Joku on kaatanut maitokahvit "meidän" pellolle... 

Vanhalinna 

Piti kuvailla noita koivuja ja rustiikkista maisemaa,
mute jotenkin toi joulutonttu vaan ilmestyy näihin kuviin kerta toisensa jälkeen. 

Että tällainen löydös tänään!
Ja vielä ihan Hakkisista omakotitaloalueelta pyörätien vierestä ojasta!
Tuo on jonkun noin Luumun kokoisen elukan maallinen jäännös...
Karmivaa.

Tästä pääsemmekin jouhevasti jälleen Pipa Pärssisen tokoseminaariin, ja luoksetulosta kirjoittamiini muistiinpanoihin! Täällä lukee, että luoksetulo on vaikea arvostella. Koira on opetettava niin, että se ei liu'u. On parempi, että koira tulee lujaa ja pysähtyy heti, kuin  että koira tulee älyttömän lujaa, mutta liukuu. Koiran on tultava loppuun asti hyvällä vauhdilla. Kiinnitä tässä huomiota myös sivulletuloon, ettei koira törmää sinuun. Usein on niin, että jos sivulletulo on hyvä, koira joutuu tekemään takana pienen kaarroksen törmäämisen estämiseksi. Mieti mikä on omalle koirallesi ihanteellinen tapa tulla sivulle (etu- tai takakautta?). Luumuhan on opetettu tulemaan sivulle etukautta, mutta kieltämättä jäin tuolloin miettimään, että staffin fysiikalle olisi kyllä helpompaa kiertää takakautta, jolloin keho ei joudu niin suurelle rasitukselle. Esimerkkinä annettiin tästä, että kokeile itse juosta täysillä seinää päin, ja pysähtyä tai kääntyä perusasentoon 10 cm ennen seinää osumatta siihen yhtään. En kokeillut, mutta varmasti on aika haastavaa. Harjoitellessa luoksetuloa, jos olet itse liikkumassa, kerro koiralle jollakin selkeällä eleellä, että aiot liikkua paikoiltasi (esim. kesken koiran juoksun kehu, vapautus jne.). Vertaa siihen, että yrität juosta seinää päin ja olet suunnitellut kääntyväsi seinää vasten perusasentoon 10 cm seinästä, ja seinä alkaakin kesken juoksusi liikkua! (Olisi muuten aika hauskaa, jos joku tekisi ihan vaan huvin vuoksi näistä seinäharjoituksista videopätkän!!)

Kuten kaukoissakin, muista taloudellinen ajattelu palkkaamisessa myös luoksetulon pysäytyksissä. Eli kun koira ei tiedä kummalta puolelta palkka tulee (koiran vasemmalta vai oikealta puolelta), sen on taloudellisesti ajateltuna kannattavampaa pysyä palkan suuntaa kohti suorassa. Eli jos käytät stopeissa takapalkkaa, käytä molemminpuolista takapalkkaa (koira ei tiedä kummassa takapalkkakipossa tms. palkka todellisuudessa on), jotta koiran ei pysähtyessään kannata kääntyä piirun vertaakaan kumpaankaan suuntaan valmiisiin asemiin. Sama pätee myös jos heität palkan. Harjoittele heiton osumatarkkuutta, jotta voit heittää lelun/pallon milloin koiran vasemmalta, milloin oikealta puolelta. Älä heitä koiran pään yli! (Virhe, minkä ainakin minä myönnän tehneeni!) Etenkin näillä kiihkeillä, hömeilöillä koirillamme sattuu pään yli heittäessä vahinkoja alastulossa tai niskojen kanssa. Muista kuitenkin myös jos käytät takapalkkaa, että käy laittamassa takapalkka salaa. Kun koira ei tiedä takapalkan olemassaolosta, se ei todennäköisesti ennakoi.

Muista harjoitellessasi, että luoksetulon tulee olla kivaa! Pysäytyksen tulee olla temppu - koira ei saa luulla, että et haluakaan sitä luokse. Käskyistä sen verran, että on ihan hyvä pitää erillinen sivulletulokäsky ja erillinen luoksetulonpysäytyskäsky (siis se ensimmäinen luoksepyyntökäsky, jonka jälkeen tulee pysäytyskysky). Koiralle on selkeää, että sivulletulokäskyssä ei tule koskaan pysäytystä, mutta luoksetulonpysäytyskäskyssä (meillä HETI) voi satunnaisesti tulla pysäytys. Muista tehdä läpijuoksut samalla luoksetulonpysäytyskäskyllä!

Voit treenata luoksetulon pysäytyksiä myös stoppileikillä. Asetu kahden agiputken väliin, ja lähetä koira toiseen putkeen. Kun se on tullut putkesta, pysäytä se, ja palkkaa se juoksuttamalla se heti seuraavaan putkeen. Tämä voi jatkua loputtomiin: pysäytys - putki - pysäytys - putki jne.) Tässä kohtaa muistiinpanojani lukee, että: "Ajatus: kun agilityesteet ovat niin kivoja, niin agiesteet tokotreenipaikalla voivat sekoittaa koiran. Kun meiltä on agi ollut aina pois luvuista, niin onko meille toko ollut siksi alusta asti superkivaa..?")

Harjoittele stoppien tekniikkaa lähellä. Esimerkiksi voit heitellä nameja eri suuntiin, ja kun koira lähtee namille, mene itse vielä kauemmas koirasta. Pysäytä sitten koira, heitä nami eri suuntaan jne. Tätäkin "leikkiä" on helppo jatkaa pitkään. Luoksetulon pysäytyskin on kuitenkin hoksaamisliike! Mieti aina mitä koiran pitäisi oppia. Yritä saada koira ymmärtämään, että pysähtyä pitää vain kun se erikseen sanotaan. Tämä on hyvä muistaa kaikessa muussakin! Esimerkiksi jäävissä kannattaa opettaa koira siihen, että kannattaa tehdä asiat vasta sitten kun sanotaan. HYVÄ PALKKA TULEE VAIN SILLOIN KUN EI ENNAKOIDA!

Luoksetulon pysäytyksiä voi treenata myös alustalla (mitä me ei olla kyllä koskaan tehty). 1) Koira hakeutuu seisomaan alustalle 2) Ala ottaa mukaan pysäytyskäsky/käsimerkki 3)Testaa pysäyttämällä koira ennen alustaa > kuunteleeko todella käskyä?

Sivulletulosta olen raapustellut, että jos koira hyppii sivulletulossa, anna sille uusi sivulletulokäsky juuri ennen kuin se on aikomassa hypähtää. Tämä saa usein sen pasmat sen verran sekaisin, että se keskittyy tehtävään uudella tavalla. Voit myös kääntyä itse vasemmalle tai oikealle juuri koiran tullessa sivulle, niin se joutuu pitämään korvat auki, eikä ehdi hyppelemään ylöspäin. Hyppeleminen pienissä määrin on OK, kunhan koira ei koske ohjaajaan. Voit myös kokeilla jarrutella koiraa äänellä tai eleellä. Sivulletulossa auttavat myös erilaiset takapäänkäyttöharjoitukset, kuten perusasennossa ympäripyörimiset. 

Läpijuoksussa palkka voi tulla suoraan sivulta, tai jos vauhti hidastuu, heitäkin palkka itsesi taakse. Älä kuitenkaan pidä palloa näkyvillä, sillä koira usein jää kyttäämään sitä. Lopussa muistiinpanoissani lukee vielä isoilla tikkukirjaimilla, että MIETI OIKEASTI PITÄISIKÖ KOIRA OPETTAA TULEMAAN LUOKSE TAKAA KIERTÄEN! OLISI FYYSISESTI KOIRALLE HELPOMPAA + EI TULE HYPPELYÄ JNE. Silloin päätinkin, että noinhan me se alokasluokan jälkeen ruvetaan tekemään. Arvatkaa vaan olenko tikkuakaan laittanut ristiin asian muuttamiseksi?

No sellaista. Kirjoittelen seuraavaksi tuosta meidän tämänhetkisestä kaukotilanteesta sekä Pipan kauko-ohjeista. Nyt yritän jälleen taistella netin kanssa, jotta pääsen jatkamaan How I Met Your Mother -sarjan katselua Netflixistä. Jännä miten me aina onnistutaan asumaan sellaisella alueella, jossa mikään määrä g-kirjaimia ei tunnu takaavan netin toimivuutta. Argh. Kohta Teemukin tulee jo treeneistä, ja sitten katsotaan Suomi-Kanada-peliä nauhalta. Sitä viitsin jo katsoa, mutta kieltämättä muuten olen aika hyvin pystynyt ignooraamaan nuo olympialaiset. Jotain merkillistä yksipuhelua tuolta olkkarin puolelta välillä kyllä kuuluu. Milloin ruotsalaisten pirullisista kymmennyksistä, milloin jonkun selostajan kummallisesta intonaatiosta.  

Tällainen oli meidän ystävänpäivätoivotuskuva 

Pajunkissoja! Kevät! Pajunkissoja! Kevät! Kevät! Kevät!
(Pääsee treenaa ulos vaikka joka päivä!!!)