Olisipa vielä yksi päivä aikaa toipua tästä viikonlopusta! Vaikka se oli huippukiva, se vaati myös veronsa. Itse olen haukotellut tänään suuren osan päivästä, ja jopa ruoan laittaminen on ollut ylitsepääsemättömän raskasta (me ei varmaan syödä tänään ollenkaan...). Käytiin Hannan ja Nooan kanssa pitkällä kaupunkikävelyllä Turun keskustassa, mutta sen lisäksi olen vain jumittanut sohvalla ja nöröttänyt Instassa. Luumukin nukkuu. Se näkee unia ja kuorsaa. Vaikka se vielä eilen illalla osoitti merkkejä ehtymättömistä energiavaroistaan kanniskelemalla Ikean pehmorottaa vielä nukkumaanmenoaikaan ympäri kämppää, nyt se on rättipoikkipuhki.
Mutta ihan huippupäivä eilen! Aika meni hurjan nopeasti, enkä loppujen lopuksi juuri ehtinyt siellä Vau Mumun myyntipöydän takana istua. Möllit menivät odotusten mukaan; tavoitteemme oli saada hyvä liikkuroitu treeni, ja tavoitteemmehan täyttyi! Kerron möllistä kuitenkin omassa postauksessaan myöhemmin, sillä onhan siinä ihan kunnolla pureskeltavaa kuitenkin.
 |
| Eka tunnelmakuva Instagramiin |
Herättiin lauantaina kasilta mamman luona, ja pitkän aamulenkin jälkeen pakattiin termari täyteen kahvia ja auto täyteen ihmisiä, tavaraa ja Luumua. Paikan päällä Ojangossa laitettiin Vau Mumun pöytä järjestykseen, ja sitten aloinkin valmistella itseäni ja Luumua möllejä varten. Möllit palkintojenjakoineen päättyivät vasta kolmen maissa, eikä siinä sitten yhtäkkiä ollutkaan kuin tunti aikaa ennen mätsäreiden alkamista. Kahvia ja sämpylää naamaan, ja sitten lentävällä lähdöllä vaihdettiin tokovehkeet näyttelytamineisiin.
Pariarvostelussa häpesin niin paljon. Luumu käyttäytyi ihan kuin kehässä olisi juuri ollut kourallinen juoksunarttuja. Se ei keskittynyt yhtään nätisti kulkemiseen, vaan veti nelivedolla nenä maassa. Se ei edes jaksanut seistä paikoillaan, ja oli tuomarinkin kopeloinnista vähän närkästynyt. Mitäs siinä ropeloit, kun olisi tärkeämpiäkin juttuja tässä tehtävänä ja hajuja haisteltavana..? Ihan ansaitusti saatiin sininen nauha, ja olisin taas voinut lahjoittaa tuon seuraavalle vastaantulijalle. Mietin jopa, ettei taida meillä olla mitään asiaa enää mihinkään virallisiin näyttelyihinkään, kun selvästi Luumu tarvitsisi enemmän näyttelyjuoksutreeniä, ja suoraan sanottuna minua ei näyttelytreenit oikein enää jaksa kiinnostaa. No tuomari onneksi suhtautui Luumun hölmöilyyn ihan huumorilla, ja sanoikin, että näille touhukkaille pitäisi olla oma erikoispalkinto ;)
Onneksi ryhmäkehässä tuomari juoksutti meitä yksitellen edestakaisin, ja yllättävästi Luumu löysi oikean askellajinkin! Ihan kuin eri koira! Tuomari taisi tykätä Luumusta, sillä selvisimme nuorten sinisen nauhan saaneiden ykköseksi. BIS-kehässä ei paljon jakoa enää ollut, ja loppujen lopuksi oltiin kahdeksasta kuudensia. Ihan mahtavat palkinnot kyllä! Ja tekeehän näyttelytreeni aina hyvää...
 |
| Orville tarvitsi ryhmäkehään handleria, ja olikin ihmeellistä kuljettaa koiraa, joka tiesi mitä pitää tehdä :DD |
 |
| Muumelon kaikki mätsäripalkinnot! Vau! |
Jotenkin meni aika vähän turhan nopeasti. Tuntuu että viime vuoden talvipäiviin verrattuna olin nyt koko ajan niin kiireinen kaikkien harrastusteni kanssa, etten kunnolla ehtinyt edes ihmisten kanssa jutella! Sentään siinä omaa möllivuoroa odotellessa tapasin Kiiran ja Sinnan, ja oli kiva jutella vähän tokojuttuja toisen staffiharrastajan kanssa :D Käytin myös tilaisuuden hyväkseni, ja kyselin miten avoimessa luokassa käytännössä hommat toimivat. Eihän mulla esimerkiksi ollut mitään hajua, että miten vaikkapa luoksetulo liikkuroidaan. Pitääkö se koira pysäyttää liikkurin käskystä vai ilman. Ja mitä sille noutokapulalle tehdään? Missä vaiheessa se annetaan kehään? Hehe. Kiitos.
Kiitos jälleen kerran mukavasta päivästä ja loistavista järjestelyistä Heidille tukijoukkoineen. Ainakin itsestä tuntuu näillä harrastuspäivillä alusta asti käyneenä, että joka vuosi kävijöitä on kerta kerralta enemmän! Nytkin tuntui jossain vaiheessa, että ihmisiä oli ihan väentungokseksi asti! Ihanaa kun keräännytään yhteen harrastamaan ja kokeilemaan uusia lajeja. Positiivinen energia oli lähes käsinkosketeltavaa. No, mitä muutakaan voi odottaa hallilliselta staffeja ja amstaffeja.
Ai niin. Tässä vielä video meidän mätsäristä. Älkää nyt ihan nauruun kuolko. On sitä koiraa joskus johonkin koulutettu ;)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Riemuitsemme kommenteista. Jätähän omasi.