Hey sister, do you still believe in love, I wonder

Joo ei ole tuolla pallit pelkkänä kosmeettisena koristuksena, mutta silti tuli jotenkin yllättäen ja puun takaa miten voi äijä olla välillä niin äijä! Ihan tällaista kitinää ja matsoilua meillä ei ole vielä koskaan ollut, ja toooodella tarkassa harkinnassa on noiden killuttimien jättäminen sinne lekurin pöydälle. 

Nyt taitaa olla meneillään neljäs tai viides päivä, kun pikku Muu on sisällä ollessaan vinkunut aivan taukoamatta suloisten juoksutuoksujen perään, ellei se sitten ole juuri syömässä, saanut unen päästä kiinni tai ellen pidä sitä aktiivisena kaikenmaailman tempuilla ja muilla huvituksilla. Ja huippu! Tyyppi oikeasti on tässä nyt pari kolme päivää ulvonut tuskaansa tuolla alakerrassa. Jos ne naiset sitten paremmin löytäisivät perille?

Voiko surkeampaa olla? Jos sitä viime syksyn Mimmi-episodia ei lasketa mukaan, niin tällaista on ollut kerran aiemmin. Oli ihan pakko tarkistaa, ja sehän on ollut tasan vuosi sitten! Tuolla meidän lähellä on omakotitalon pihalla ulkoaitauksessa pari malamuuttia, ja ihan varmana siellä ne juoksevat kummatkin. Sen päiväinen huuto sieltä yhtenäkin iltana kuului, haukun ja ulvonnan sekamelskaa. Ja Hämeentien toisella puolella olevassa ulkoaitauksessa olevat ajokoirat vastaavat. Jos viime vuonna olen voinut iloisesti todeta, että lenkkeily sentään sujuu kotona vinkumisesta huolimatta, nytpä en voi sitäkään juhlia. Luumu näyttää, että löytyy sitä jarrunappulaa ja omaa tahtoa tästäkin paketista, ja olisi koko ajan itse määräämässä mihin mennään ja miten kovaa (TÄYSILLÄ!). Se jopa kuopii takajaloillaan maata merkkaamisen jälkeen, mitä se ei ikinä tee! 

Onko vastuutonta pitää vapaana pihalla, jos se hilpaiseekin narttuihin? 

Ainakin vielä se kunnioittaa sääntöjä ja pihan rajoja,
ja itsekin luotan karjaisuni tenhoavaan voimaan.

Eilen illalla jo ajattelin, että ollaan menossa helpompaan suuntaan, kun se suostui muutaman päivän paaston jälkeen jälleen syömään ja illallakin jopa nukkui meidän katsellessa telkkaria. No ei! Niin hullua lenkkiä ei vielä ole ollutkaan kuin tänään päivällä! Jos L olisi irti ollut, se olisi lähtenyt matkoihinsa, enkä olisi muuta kuin perävalot nähnyt. Sen verran meni hermo hihnassa tempomiseen, että kannoin sitä kainalossa jonkun matkaa (staffi on kätevän matkakokoinen koira!), kunnes se taas pysyi edes jotenkuten järjissään. Joo tiedän, ettei se itselleen mitään mahda, mutta sen verran kiehutti päässä, että jos jossakin olisi köysi ollut, olisin hirttäytynyt siihen ilomielin. Shaakeli että menee vaan hermo!

Ja täällä kotona... Luumu tekee tokojuttuja tuossa keittiössä ihan tavalliseen innokkaaseen tapaansa, ja syö namit. Opetin sille jopa yhden täysin tarpeettoman kuonolla kämmeneen koskettamistempun aivotyön lisäämiseksi, mutta se hoksasi senkin ihan viidessä minuutissa. Ajattelin tehdä tänään myöhemmin tunnaria, ja mietin pitäisikö aloittaa jotain kivoja hajutunnistusjuttuja vaikka kanelilla... Saisimme kummatkin jotain muuta ajateltavaa. On vaan tämä viikko ollut töidenkin puolesta ihan yhtä uskomatonta kaaossekamelskaa, että ylimääräistä aikaa ei ole ollut juuri mihinkään (ja sen vähänkin kulutan valittamalla tänne blogiin). Eilenkin päivällä pitämääni kolmen tunnin taukoa lukuunottamatta istuin koneella aamuyhdeksästä iltayhteentoista. Huooh. No, ei pidä valittaa, kun on alkuvuosi muuten ollut niin hiljainen. Pieni stressi silloin tällöin tekee helposti flegmaattistuvalle olemukselleni pelkästään hyvää, mutta alituiseen korvan juuressa kitisevä koira ei tuo tilanteeseen mitään positiivista lisää...

Tiistain treeneissäkin Luumu teki tosi hyvin töitä, ja päästiin kokeilemaan noudon kehittymistämme halliympäristössä (l-o-i-s-t-a-v-a-a!). Lisäksi tehtiin hyppyä (miten se yhden hypyn lyhentämistreenin jälkeen hyppää jo liian lähelle estettä??) ja luoksarin pysäytyksiä (sekin näyttää jo ihan sikahyvältä!). Ainut mikä oli, niin häkissä Luumu vinkui pari kertaa, mitä se ei sitäkään tee oikeastaan koskaan... 

No mut sellaista tänne. Jos ei meistä kuulu mitään vähään aikaan, niin se johtuu siitä, että on paljon töitä tai sitten siitä, että todellakin löysin sen köydenpätkän jostain. (Leikki leikkinä, ei tarvi soittaa ruumisautoa tai Leyseriä, ainakaan ihan vielä...)

Kummalla on isommat silmät? 

Luumu näyttää miten istutaan ergonomisesti oikein (NOT!) 

Luumu on masentuneenakin ihan hysteerisen aktiivinen.
Heitä rotta heitä rotta! 

Mitä sitten tehtäisiin?

Ompelin Millalle lorupussin päiväkotityöhön.
Yks tonttu aina sitä naamaansa tunkemassa joka paikkaan. 

Ompelin myös Vau Mumulle valjaat,
ja tyyppi on taas sen suuren kuuppansa kanssa siellä.

Tekis mieli ottaa nämä valjaat Luumulle käyttöön, mutta sitten meillä
ei ole ollenkaan mallivaljaita tapahtumiin! Karmee dilemma! Pitää vissiin tehdä toisetkin :)