Missä meidän kaukosäädin on?

Näin viime yönä sellaista unta, että oltiin staffipäivillä, ja minä vaan juttelin siellä ihmisten kanssa, kun Luumua jo huudettiin möllikehään. Raukka ei ollut automatkan jälkeen edes pissalla ehtinyt käydä, ja olisi jo pitänyt kisaamassa olla. Kauhee paniikki! No toivottavasti ei ihan tuolla lailla pääse huomenna käymään. Mitä tahansa muuta voikin sitten odottaa jälleen. 

Kyllä jännittää! On ollut kovasti tässä kaikenlaista omiin töihin ja huomiseen myyntiedustukseen liittyviä puuhia, joten en ole kamalasti ehtinyt miettiä mölliä. Tiistain treenien jälkeen huomasin, että yllättävästi onkin käynyt nyt niin, että avoimesta luokasta huonoimmassa kunnossa meillä on kaukot! Luumu tekee teknisesti tosi hyvin vaikka kymmenen metrin päästä, kunhan siellä on ne molemminpuoliset palkkakupit valmiina. Heti kun otan ne pois, se liukuu istuessaan eteenpäin. Sainkin hyvän neuvon treenata kaukoja jossain alustalla, mistä koiran on fyysisesti mahdotonta hinuttaa itseään eteenpäin. Ollaankin nyt hinkattu noita kotona ja mamman luona sohvan reunalla, ja toimii! 

Saatiin myös vinkiksi, että sen palkan voi laittaa valmiiksi siihen koiran etujalkojen väliin, että koiralla ei olisi mitään tarvetta hinata itseään eteenpäin (kohti palkkaa), koska se palkka on jo siinä. No ensin ajattelin, että eihän tuo onnistu meillä ikinä, koska eihän Luumu malta olla syömättä sitä namia ennen yhtäkään asennonvaihtoa. No, ongelmaksi ei muodostunut meillä itsehillinnän puute, vaan jotenkin Luumu ei vaan osaa yhtään suhtautua siihen, että se nami on siinä, mutta sitä ei saa ottaa. Se ei ota sitä, mutta se ei vaan pysty toimimaan niin lähellä namia. Ihan aluksi se ei pystynyt toimimaan ollenkaan. Se ei siis tehnyt käskyistä huolimatta yhtään mitään, vaan meni ihan lukkoon. Sen verran se pääsi tästä jäätymisestään, että otti sentään lopulta käskyn vastaan, mutta venkulehti sen verran, että oli lopulta melkein puoli metriä sen palkan vieressä. 

No, ajattelin että tehdään huomenna siinä möllissä muuten tuo kaukoliike ihan "kokeenomaisesti", mutta jään siihen ihan Luumun naaman eteen. Kuulun siihen "koulukuntaan", että mielestäni kisaamista tai ketjuttamista ei tarvitse turhia pelätä, ja kokeilemaankin voi mennä, mutta on epäreilua vaatia koiralta sellaista, mitä se ei oikeasti osaa. Ja vaikka Luumu saattaisi viiden metrin etäisyydestä ne liikkeenvaihdot hyväksytysti tehdäkin, teknisesti ne eivät olisi sitä mitä haluaisin niiden olevan. Niinpä en halua huomenna sekottaa pakkaa enää yhtään enempää sallimalla sille vääränlaisia istumaannousuja, kun ei niitä treeneissäkään sallita. 

Mimmi oli meillä kolmisen päivää hoidossa 

Mumeloisella menikin hyvä tovi Mimmin jälkiä nuuskutellessa. 

Päivätansseilla 

Luumu väsyi aika nopeasti, ja kun se tajusi,
ettei Mimmi olekaan vielä menossa kotiin, se vähän murjotti. 

Ne muut liikkeet sitten! Luoksetulon pysäytyksiä ei olla tehty siten, että pysäytyksen jälkeen kutsuisin vielä perusasentoon, mutta en usko tässä olevan mitään ongelmaa. Pysähtyminen voisi toki olla terävämpi, mutta ollaan tultu tässä liikkeessä valtavasti eteenpäin ihan lyhyessä ajassa, joten en tosiaan voi valittaa. Tiistaina Luumu teki noudonkin ekaa kertaa ihan kokonaisena liikkeenä. Tein ensin muutaman pitoharjoituksen, sitten heittelin kapulaa, ja palkkasin siitä, että Luumu ei lähtenyt vaan tarjosi kontaktia. En tiedä mahdoinko vähän hosua, mutta pakko oli kokeilla liikettä kokonaisuudessaan, ja sehän meni ihan loistavasti! Olin niin iloinen, ettei mitään rajaa! Me leikittiin niin hurjasti, että oikea käteni oli jossain vaiheessa lelun ja Luumun hampaiden välissä, mutta siinä tilanteessa muutama reikä kämmenessäkään ei haitannut. Ja siihen olikin hyvä noutoharjoitus siltä osin päättää. Tältä pohjalta ollaan huomenna menossa tekemään noutoa siis. Alla yksi onnistunut noutoliike, ja uskon sen riittävän :DDD

Paikalla makaamisen piiloa ollaan nyt tehty kaksi kertaa. Viimeksi oltiin jo melkein lopussa (olin siis välillä piilossa ihan lyhyen aikaa ja välillä näkyvissä), kun Luumu ihan lopussa nousi istumaan. Voi että kun harmitti. Menin ihan ilmeettömästi Luumun vierelle käskemään sen maahan, ja poistuin vielä. Kävin piilossa, ja sitten olikin aika palata koirien luokse. Harmitti, varmaan ahnehdin liikaa, kun se edellinen kertakin oli mennyt niin hyvin. En tiedä vielä menenkö huomenna piiloon ollenkaan, jos menen, käyn siellä paikallaolojen alkuvaiheessa, ja olen sitten lopun aikaa näkyvillä. 

Lupasin kirjoitella vielä noita Pipa Pärssisen tokopäivän muistiinpanoja kaukoihin liittyen. Ollaan harjoiteltukin Luumun kanssa tekemään niitä istumaannousuja pompun kautta. Eli nami viedään koiran pään yläpuolelle niin, että koira joutuu istuessaan hiukan nousemaan takajaloilleen. MAAHAN - ISTU - POMPPU. Älä kuitenkaan väännä koiran päätä taakse viemällä nami liian taakse. Voit opettaa tähän myös käsikosketuksen. Liike vaatii hyvän lihaksiston. Tee kaukot ensin varmaksi läheltä, ja pidennä sitten matkaa askel askeleelta (pisto sydämessäni, olen kenties taas ahnehtinut?) Mieti kuitenkin mikä on tärkeää. On parempi että koira reagoi nopeasti - ei haittaa jos se ihan hiukan liikkuukin.

Kaukojen opettamisessa voi käyttää myös takapäätargettia. Eli opeta koiraa pitämään takajalkansa kosketusalustalla, ja yritä saada sitä siirtämään painonsa taakse. Toimii hyvin seiso-maahan-siirtymissä. Kiinnitä käsimerkeissä huomiota siihen, ettei koira tuijota liian ylös. Näin paino on helpompi siirtää taakse. 

Siinäpä ne aatokset tälle illalle. Ollaan Muumeloisen kanssa mamman luona yötä, ja lähdetään tästä huomenna aamulla koko kolmihenkisen (tai neli-, jos Luumu lasketaan mukaan) Vau Mumun myyntiosaston kanssa kohti Ojankoa. Onneksi se mölli on siinä heti kärkeen yhdeltä. Siitä kun selviää hengissä, niin loppupäivän voikin sitten taas hengittää vapaammin. Kiinniteltiin noihin Vau Mumun tuotteisiin ihania käsintehtyjä hintalappujakin, ja on kyllä ihan huikeeta olla siellä huomenna koko päivä. Jännää, mut huikeeta!