Perro feliz - Turku Winter Dog Show 2014

Siellä varmaan vieläkin staffikehä pyörii Turun messukeskuksessa, mutta ei me jaksettu taaskaan jäädä. Luumu käyttäytyi yllättävän hyvin energiaa pursuilevasta olemuksestaan huolimatta. Ehdittiin juoksennella kehässä kunnolla ennen arvostelujen alkua, ja sillä oli varmaan ihan positiivinen vaikutus. Ryhmässä juokseminen oli edelleen vaikeaa (käytännössä mahdotonta), ja seisomisessa ei ollut yhtään kestoa. Peppu tippui melko välittömästi maahan, mutta kaipa se on ihan ymmärrettävääkin... Noita perusasentoja kun on viimeiset neljä kuukautta tullut hinkattua paljon enemmän kuin seisomista.

Espanjalainen tuomarimme Maite Gonzalbo arvosteli Luumun laatuarvosanalla EH ja seuraavasti:

Perro feliz. Excelente temperamento. 

Correcto en cráneo. Desearío el hocico com más substancia.

Manos un poco abiertas. La linea superior podría ser mejor.

Un poco alto en pata. El porte de cola un poco alto.

Necesidaría más fluidez en el movimiento.

Jonkin verran ymmärsin tästä itsekin, mutta ihan hyvä oli mennä hakemaan paikan päältä käännöspalvelua, kun sellaista kerran oli tarjolla. Sama suomeksi:

Onnellinen koira. Erinomainen luonne.

Hyvä pää, toivoisin voimakkaampaa kuonoa. 

Avonaiset etutassut. Ylälinja saisi olla parempi.

Hiukan korkeat jalat. Hännänkanto hiukan korkea.

Liikkuminen saisi olla sujuvampaa.

Hehe. No sellainen arvostelu sitten. Tuosta ensimmäisestä rivistä olen kyllä tosi iloinen ja ylpeä, sillä vaikka itseä vähän jännitti (joo!), niin Luumulla tuntui kuitenkin olevan hauskaa. Ja onhan se tuollainen onnellinen hönö, ja se on vaan hyvä asia. 

Mietinkin siinä, kun siellä oli kehän laidalla muutamia aivan järkyttäviä räyhääjiä, että miksei räyhämiseen puututa? Taisin ääneenkin sanoa, että jos olisi minun koirani tuo, niin olisi kyllä entinen koira. No en tietenkään kirjaimellisesti tätä tarkoita, mutta en ymmärrä miksi omistaja katselee tuollaista käytöstä läpi sormien? Sen ymmärrän, että kaikki koirat eivät vaan ole sosiaalisia, mutta kyllä minusta ne pitäisi pystyä opettamaan sopeutumaan sosiaalisiin tilanteisiin. Esimerkiksi yksi uros jäi kehän laidalla tuijottamaan Luumua, ja vaikka Luumu oli siihen selkä päin, uroksen tuijotus muuttui pikkuhiljaa murinaksi ja sitten ärinäksi. Miksei tällaiseen käytökseen puututa heti, ettei se pääse kärjistymään? Minusta jo tuijottaminenkin on huonoa käytöstä... Parin avoimen luokan uroksen suoritukset menivätkin siinä sitten vielä kehässäkin äristessä ja muristessa... Ei vaan voi ymmärtää... Ja jos tuntuu, että huono käytös on ihmisen puuttumattomissa (mitä en kyllä voi tajuta..), niin miksi niitä koiria on sitten väen vängällä raahattava noihin näyttelyihin? Kun eivät ne kuitenkaan siellä viihdy...

Luumu valmistautui näyttelypäivään
edellisiltana verryttelemällä korviaan. 

Harjoitellaan.
Ihan hyvä että ehdittiin treenata, kun meno näytti aluksi tältä. 

Osaahan se, kun malttaa. 

Vauhdikasta 

Ei ollut tarkoitus ruveta paasaamaan, mutta ihmetytti vaan. Tässä muuten vielä video meidän kehäseikkailuista. Tykkään siitä, että Luumu kulkee edessäni, ja nyt vasta ensimmäistä kertaa sain sen ravaamaankin siinä edessä. Kun jos se on vieressä, se tarjoaa helpommin kontaktia ja tulee eteen, niin sitten kompastellaan kummatkin. Kiitos muuten Hannalle kuvista ja varhaisen aamun kenneltyttöilystä!

Tää musta jotenkin ihanasti ilmentää meitä kumpaakin.
Tämmösii me sit ollaan.