Ruutu

Tykkään otsikoinnista, mutta koska olen jo käyttänyt ruutuaiheiseen postaukseen lempparini (Ruutukuningas: kun on pelikorteissa ruutu ja Luumu on King of.. niin siitähän se sitten tulee...), ja olen nyt tooosi väsynyt koneella istumiseen, niin siinä se lyhyydessä ja ytimekkyydessään: Ruutu. Ollaan treenattu ruutua kesästä alkaen, ja treenit käynnistyivätkin tosi napakasti. Luumu oppi helposti juoksemaan ruutuun, ja se oli sen mielestä maailmanparaskivoinhauskinhulluin liike. Kaipa minulla on itsellä nyt hakusessa se kriteeri, koska tuntuu, että ollaan ihan jumissa. Oikeastaan kesän jälkeen ei olla edistytty sitten yhtään. 

Minulle kun riittäisi, että Luumu pinkoo minkä kintuistaan pääsee ruutunauhojen sisäpuolelle, pysähtyy seisomaan kuin stop-nappulaa painamalla ja menee sitten uudesta käskystä maahan. Mutta kun pienelle koiralle kannattaa kuulemma opettaa siellä ruudun sisällä se paikka. Etenkin jos sillä on taipumusta jäädä hengailemaan etunauhalle palkankuvat silmissä. Ja niinhän Luumu tekee.

Kosketusalustalla olen yrittänyt sijoittaa Luumua ruudun keskikohdasta vähän taakse, ja vielä hiukan vasemmalle, koska se tuntuu muutenkin olevan sille luontainen paikka. Ja eikö se juoksekin sinne alustalle ihan intsinä, ja siitä sen palkkaan. Ja saatan vielä jopa käskeä sen seisomaan, ja selkeästi palkata vasta siitä kun se on seisahtunut (eikä pelkästään siitä, että se on löytänyt alustan ja nuuskuttelee sitä). Ja kun kuvittelisi, että nyt se paikka on sille niin moneen kertaan rautalangasta väännetty, että kyllä se löytää ilman alustaakin - vielä mitä! Puupää on ihan hukassa, jää kytikselle etunauhalle tai juoksentelee ympäri ruutua tarjoamassa milloin mitäkin paikkaa. Varmaan ongelmamme tässä on nyt, että olemme treenanneet ruutua suhteellisen harvoin, eikä Luumulle ole jäänyt selkeää kuvaa siitä, mitä tehtävä pitää sisällään. Vielä suurempi ongelma on varmaan tässä nyt se vire. Kun treenaamme tätä harvoin, se muistaa tehtävästä vain sen juoksemisen ihanuuden, ja on valmiiksi jo ihan kierroksilla. Ja kun se ei pysty sitten ajattelemaan yhtään mitään kun_se_on_siinä_tilassa. Sitä pitäisi kädestä pitäen neuvoa (eli meidän tapauksessa kosketusalustalla), ja sitten se osaa toimia oikein. 

Riksrakspoks. Palaan nyt tuohon viime viikonlopun Pipa Pärssisen tokopäivään, ja kirjoitan ylös hiukan aiheesta tekemiäni muistiinpanoja. Hyvä alkutreeni ruudulle on sellainen, jossa koira lähetetään ruutuun eri suunnista. Ota eri suunnista lähettäminen jo varhaisessa vaiheessa mukaan harjoitteluun, että koira oppii, että ruutu on se alue, mihin sen pitää mennä. Älä treenaa aina selkeillä ruutunauhoilla (vaikka ne niin kovin ihanat ovatkin), vaan muista, että esimerkiksi kokeessa voi ruutuna olla pelkkä maahan piirretty viiva. Ruutu on vauhtiliike, mikä tarkoittaa, että ruutuun pitää juosta mahdollisimman vauhdikkaasti. Kun treenaat ruutuun juoksemista, älä ota montaa toistoa peräkkäin, ettei koira väsy. 

Opeta ruudun paikka koiralle erikseen. (Tässä vaiheessa selitin Pipalle meidän paikkaongelman, että se ei vaan ilman alustaa tunnu löytävän paikalleen, ja saimme seuraavanlaisia ohjeita.) Treenaa kolme perättäistä toistoa kosketusalustalla, ja tee neljäs ilman alustaa. Jos koira ei hakeudu samaan paikkaan, älä heti helpota alustaa palauttamalla, vaan käy esimerkiksi näyttämässä paikkaa. Jos pystyt hyväksymään koiran tarjoaman paikan (joka ei kuitenkaan ole sama paikka kuin kosketusalustalla), hyväksy se. Koearvostelussa on oikein, kunhan koira vaan on jossain ruudun sisällä. 

Muista myös, että koiran tulee aina toimia käskyjen mukaan. Kaikenlainen oma-aloitteisuus koiran puolelta on kokeessa kielletty. Meillä oli tokopäivässä hieno tilaisuus päästä keskustelemaan liikkeiden suorittamisesta ansioituneiden tuomarien kanssa, sillä sen lisäksi että paikalla oli tietysti Pipa, siellä oli myös Carina Savander-Ranne. Tulikin puheeksi, että periaatteessahan koira juoksee ruudussa eteenpäin niin kauan, kunnes ohjaaja käskee sen seisomaan tai suoraan maahan. Mietinkin tältä kantilta, että jos koiran on oikeasti ihan hirveän vaikeaa hahmottaa ylipäänsä koko ruudun ideaa, eikö sille riittäisi, kun sen opettaisi juoksemaan eteenpäin kunnes toisin sanotaan? Olisihan se tietysti varmempaa, jos koirakin on kokonaisuutta ajatellen paremmin kartalla, mutta kuinka tähän pääsemme? Huooh.

Käskyjenmukaisuudesta vielä. Koira juoksee siis ruutuun, mutta sen tulisi toimia käskyjen mukaisesti. Eli seiso > koira seisoo ja maahan > koira menee maahan. Ei niin että koira seisahtuu ruutuun itsekseen, ja sitten se käsketään maahan. Tätäkin jäin vähän pohtimaan. Kun mietin, että jos kovasti treenaamme ruudun paikkaa kosketusalustalla niin, että palkkaan sen siitä että se löytää alustan ja seisahtuu näin ollen oma-aloitteisesti, enkö silloin palkkaa sen hypoteettisesti turhasta oma-aloitteellisuudesta? 

Palataan ruudun treeniohjeisiin. Tee myös ruudun läpijuoksutreeniä (tämänkin olemme kesän ensimmäisten treenien jälkeen vallan unohtaneet!). Eli käske koira ruutuun, ja vapauta se kesken matkan ruudun takana olevalle palkalle (tai joku voi heittää sinne ruudun taakse palkan, palkan ei tarvitse aina olla näkyvillä). Pikkuaivoni sentään sen verran raksuttavat, että ymmärrän tällä harjoitteella haettavan nimenomaan sitä, ettei koira ala ennakoida ruudun paikkaa itsekseen. Että ruutuun-käsky (meillä rrrruuut!) voi tarkoittaa sitä, että keskellä ruutua pysähdytään seisomaan (tai suoraan maahan), mutta joskus pitää vaan juosta niin paljon kuin sielu sietää. Tässä kohtaa muistiinpanoissani lukee muuten, että tarkista saako ruutunlähetyksessä käyttää käsiapua. Tietääkö joku?

Viimeinen huomioni koskee kosketusalustaa: sen tulee olla tarpeeksi suuri, että koira ei joudu hidastamaan vauhtiaan sitä ruudusta etsiessään. Jos haluat pelata alustalla, muuta ennemmin alustan väriä (esim. vihreällä keinonurmella vihreä kosketusalusta) kuin kokoa.

Näin. Tämän ruutusepustuksen jälkeen olen edelleen väsynyt koneella istumiseen, mutta myös yhtä sekaisin ja solmussa kuin ennenkin. Tehtiin nimittäin viime tiistaina hallitreeneissä ruutua uusien ohjeidemme mukaan, ja alustalla Luumu toimi kuin unelma. Pari ensimmäistä kertaa se juoksi alustalle haistelemaan sitä, ja kolmannella pysäytin sen käskyllä siihen alustan kohdalle. Neljännellä tehtiin ilman alustaa, ja se jäi etulinjaan roikkumaan. Palkkapalkkapalkka. Sitten kun pyydän korjaamaan (missä ruutu?), sen pakka hajoaa ihan täysin, ja se tarjoilee milloin mitäkin. Avustaja kävi näyttämässä ruudun paikkaa, ja sitten se meni kyllä sinne, mutta olen ihan satavarma, ettei sillä ollut mitään hajua siitä, että tämä liittyy nyt jotenkin tähän harjoitukseen. Jäi sekava olo sekä ohjaajalle että varmasti koirallekin. Loppuun pari läpijuoksua. Niissä ei sentään voi epäonnistua... Tai taisi se sen ensimmäisen kääntyä minuun päin katsomaan että missä palkka, ennen kuin tajusi, että avustaja heittää sen sivulta taakse. Hohhoijaa. En voi muuta kuin köllötellä tässä luomassani kuplassa, että ihanaa, että voittajaan on vielä matkaa.

Tässä vielä muutama treenipätkä jostain ihan muusta kuin ruudusta. Liikkeestä seisominen, seuraaminen, nouto, kiertäminen ja hyppy. 

Jaa niin mikä vartaloapu? 

Talvi. Valo! 

Luumun kanssa kaupungissa kävelemässä ennen kovia pakkasia. 

Annetaan förille vielä mahdollisuus, mutta ei mennä kyytiin vielä uudelleen.

Ihanaa tosiaan kun on tullut talvi, vaikka jotenkin olin jo ehtinyt luopua koko ajatuksesta ja haikailin kevään perään. Nyt on kuitenkin ollut niin kamalasti (?) pakkasta, että pisimmät lenkkimme muutaman päivän sisällä ovat olleet kolmen minuutin pituisia. Viime vuonna herra kesti -20 asteen pakkasiakin sisulla eikä edes hammasta purren, mutta nyt nuo kahdentoista asteen lukematkin saavat toisen ontumaan jokaista kinttua vuorotellen, että eihän sitä nyt eläinsuojeluilmoitusten pelostakaan voi tuolla ulkona kävelyttää. Ja kun se on niin himputin tarkka noista tassuistaan, että tuskinpa antaisi mitään tossujakaan laittaa jalkaan. Tai niillä nyt ainakaan mihinkään ihmisten ilmoille lähtisi. 

Kuva viime vuodelta, kun Luumun pakkasraja tuli -23 asteessa täyteen.
Sehän on kyykyssä!

Onkin ihan mielenkiintoista osallistua huomiseen Winter Dog Show'hun täällä Turussa, kun Luumun lenkkikilsat näyttävät kuluneelta viikolta 0 kilometriä. Se on varmaan huomenna messukeskuksessa ihan kaistapäinen. Lisäksi se on niin huonossa karvassa ja päälaelta taas ihan kalju, että ihan naurattaa. Syö se vaikka mitä rasvoja, ja anturat ovat kuitenkin ihan vauvanpyllynä, joten mistä lie kiikastaa... Varmaan tosi hyvä arvostelu tullaan saamaan ;) No mut ei oo aina niin kauheen vakavaa...

(Apua muuten olin justiin jo julkaisemassa tätä tekstiä, kun sähköpostiin pamahti ensi viikon Vantaan kokeen kisakirje! Se on kahden tuomarin koe, joten siellä on kaksi samaan aikaan menevää kehää (JAIKS!). Lisäksi meidän tuomarimme on Harri Laisi (olen kyllä kuullut pelkkää hyvää hänestä, mutta olin jo henkisesti ehtinyt varautua Björklundiin), ja alokasluokassa on 20 osallistujaa! No ainakin Luumu on suunnilleen keskijoukoissa, ja alustavan lähtölistan mukaan paikallaoloissa kahden bortsun välissä. ALO alkaa klo 16, joten sinne vaan ihmettelemään ja kannustamaan :D)