Satasella vai ysiysillä?

Lähdin eilen aamulla peurojen vielä mutustellessa aamupalaansa Aurajoen toisella puolella Liedon asemalle Sari Kärnän tokokoulutukseen kuunteluoppilaaksi. Otin jopa uuden A4-kokoisen Marimekon tummanvihreäkukallisen muistilehtiön mukaani, kun se edellinen kierrekantinen vaaleanvihreäkukallinen meni jo FitDogin fysiikkaluennolla melkein täyteen. Siitä tulikin mieleeni, että ovat ne(kin) muistiinpanot vielä siinä blokissa - kukahan ne siirtäisi tänne blogiin, kun tuntuu ettei aika nykyisellään riitä mihinkään?

En pureudu lauantain tokosemmaan nyt, sillä ensin piti käsitellä meidän menneiden viikkojen treenejä. On ollut meinaan ihan sikahyviä. Vähän vaikeaa tässä nyt sunnuntai-iltasella tiivistää muutamaan kappaleeseen kaikkea sitä edistystä, jota tässä on jo monen viikon aikana tapahtunut, mutta kerronpa nyt vaikka luoksetulon pysäytyksestä. Se on seuraamisen ohella ollut meillä nyt paljon tapetilla niiden ongelmien takia, ja ihmeellisesti ne ongelmat vaan välillä ratkeaa, kun niihin alkaa suhtautua ratkaisukeskeisesti. Suuri rooli on tietysti ollut myös sillä ulkopuolisella kolmannella silmäparilla, joka näkee meidän hölmöilyt ihan uudesta näkövinkkelistä. Tai meidän ja meidän - kuten seuraamisessakin, heti kun itse olen paremmin kartalla siitä mitä tehdään, koirakin kummallisesti suoriutuu paremmin. Käsittämätöntä. Suorastaan maagista.

Tässä video siitä miten ollaan viime treeneissä pysäytelty. Kunpa olisin ottanut videota myös ennen tätä edistymistä, sillä ongelmanahan oli, että kun matka vähänkään piteni, käsimerkkini jäi ilmaan heilumaan vailla reaktion hiventäkään luoksepinkovassa pikkustaffissa. Kiitos tästä jättiläismäisestä edistysaskeleestamme kuuluu jälleen Elinalle. Kiitos!

Ongelmadiagnoosimme oli seuraavanlainen: Matkan pidentyessä, kiihtyi myös Luumulla vauhti. Vauhtiveikko keskittyi juoksemiseen niin kovasti, että käsimerkillä vaan ei ollut mitään tehoa enää. Tai keskittyi mihin keskittyi, voi olla, että vauhdin hurmassa sillä ei raksuttanut päässä yhtään mikään - pääasia kun jalat vaan rullasivat. Ekana jouduin miettimään, että nyt sieltä tulee juna, että se koira nyt vaan ON saatava pysähtymään. Mikään ponnettomasti heilahtava käsimerkki ei vedä vertoja junalle! Tehostettiin käsimerkkiä lisäämällä toinenkin käsi, eteenpäin hyökkivä askellus ja vielä pysähtymishuuto. Pakko myöntää, että meni pari harjoitusta ihan harakoille, kun jouduin itse itsestäni hakemaan sitä hullusti huitovaa ja huutavaa olentoa, joka yrittää pelastaa koiransa junan alle joutumiselta. 

Mutta toimihan se! Ihan ensimmäinen kerta olisi kyllä pitänyt saada videolle. Itsekin olin vielä aika säälittävä tapaus, mutta Luumun reaktio oli ihan tautisen hauska. Kun tulinkin sieltä huutaen ja huitoen vastaan, se otti pari hämmentynyttä sivuaskelta siinä kohtaa, missä olisi pitänyt pysähtyä, ja katsoi minua isoja kysymysmerkkejä sisältävillä, suurilla ymmyrkäisillä silmillään. Voi vitsi että me räjähdettiin nauruun. Kaikki kolme! Kun Luumu tajusi, että tämäkin on taas joku mamin omituisista tempuista, se oli seuraavalla kerralla jo ihan mukana. Eikä se piru vie ajautunut junan alle!

Onhan tässä toki se, että saan sitten häivytellä noita mun käsiä, jalkoja ja ääntä, mutta näillä kun saadaan iskostettua nyt se salamannopea pysähdys pitkälläkin matkalla tuon turboveturin mieleen, niin eiköhän se taas siitä. Ollaan nyt viimeiset pari, kolme treeniä tehty näitä pysähdyksiä noilla mun toooodella omituisilla pysäytyseleillä, ja ne todella toimivat! Tuo video on kuvattu Nautelankoskelta viime keskiviikkona, ja tuota videopätkää ennen oltiin tehty jo pari kolme todella säpäkkää onnistunutta harjoitusta (kiitos Terhi treeniseurasta!). Tässä se ei nimittäin ihan lähde sata lasissa, kuten aiemmat pari kertaa, mutta toisaalta Pipa Pärssisenkin mukaan kannattaa miettiä että onko parempi, että se tulee sata lasissa, mutta vähän liukuu, vai että se tulee ysiysit lasissa, mutta pysähtyy kuin nappia painamalla. Nih. 

Nyt kun ollaan keskitytty jälleen siihen, että Muu ylipäänsä pysähtyy, on se alkanut taas ennakoida. On tämä vaan niin vaikea tämä tasapaino. Kun sille koiralle voisi vaan kertoa, että tee näin, näin on hyvä. Että älä ennakoi, vaan tee juuri niin kuin sanon. Mutta kun ei ne vaan toimi niin ne koirat. Kun ne on niin eteviä pikku perkeleitä, että ne jo tietävät kaiken etukäteen. Olen tässäkin koittanut pilkkoa mahdollisimman pieneksi palaksi tätä liikettä, ja varioinut sitä palkkaa niin, että se ennakointi olisi mahdollisimman vaikeaa. Kun se hidastaa, silloin juostaankin läpi ja nostetaan läpijuoksujen osuutta muutenkin ja päinvastoin. Vaikka yleensä käytetään takapalkkaa, olen näiden hidastumisten ilmetessä saattanut siirtää sen palkka-alustan minun taakseni, mutta silti vaatinut pysäytyksen. Aluksi ajattelin, että mennäänköhän taas ojasta toiseen kosteaan paikkaan, mutta yllättävästi palkkakupin omituinen sijainti ei vienyt kuitenkaan terävyyttä pysähdyksestä. Hieno homma!

Sain synttärilahjaksi 30 palasaippuaa! 

Saippuafetissistä kärsivälle mitä oivallisin lahja <3 Kiitos Milla!

Pakko kyllä nyt jättää tämä tokopostaus pikkaisen lyhyeksi tällä kertaa. Olen vaan niin tosi väsynyt. Ensi viikko on töiden puolesta todella raskas, ja pyrin keventämään sitä tekemällä töitä viime perjantaina lähes yömyöhäiseen asti ja taas tänään (sunnuntaina!). Siksi jäi tuosta Kärnän seminaaristakin se toinen osa kuulematta. Lisäksi oltiin lauantaina iltapäivällä Luumun kanssa tuossa meidän lähimetsässä, ja eikö se juuri askelta ottaessani juossut ne kuuluisat sataset ajolaseissa päin vasemman jalkani jalkapöydän sivustaa (mikä osa se on ihmisestä..?). Jumanpliuta että sattui hetken ja kovaa, vaikka oli paksut vaelluskengät jalassa, mutta kovakalloiselle tahvolle ei noussut äksidentistä edes kuhmua otsaan. Oli jalka lauantai-iltana niin kipeä, että Teemukin kysyi mitä siinä sohvalla läähätät - minulta! En edes huomannut puuskuttavani, mutta kyllä se vaan niin paljon juili. Lasillisella punaviiniä (okei - puolellatoista) ja tulehduskipulääkkeellä ennen nukkumaanmenoa en harkinnut enää tänään lääkäriinmenoa. Ehkä mulla vaan on sitten vähän heikommanpuoleinen kipukynnys, kun ei se jalkapöytä tai tuon koiran päänuppi edes turvonnut. 

Jatketaan noista tokojutuista ensi viikolla. Käytiin me kaupungillakin taas edustusvierailulla, mutta siitäkin joskus myöhemmin lisää, kun en ole näin pirun väsynyt ja työajatuksiin sotkeutunut. Voisikos tulla sellainen aloite joltakin noista meidän niin todella tärkeistä kansanedustajistamme, että vuorokauteen saataisiin jostain tunti - pari lisää...? Kiitos. 

Pönötipöm 

Kun vielä oli rapuilla lumiset reunukset 

Loistavaa, että tänne Vanhalinnaan oli puiston roskikseen liimattu kakkatarra.
Ei muuten olisi tullut mieleen, että sen kakkapussin voi tosiaan heittää roskiinkin... ;) 

Ihanko totta et anna mulle yhtään kevätrullaa? Edes puolikasta..?