Loving Luumu: Rauma Show 2014

Tyyppiä vähän väsytti aamulla klo 7.

Miten voi haaremihousuista tulla näin onnelliseksi? Tänään on ollut niin kuuma päivä, että kaivoin nuo Thaimaasta kuljettamani puuvillaiset violetit haaremihousut vaatehuoneesta, ja olin koko päivän avojaloin/havanaiaksissa. Haaremihousut ovat kuin hame, mutta käytännöllisemmät. Eivät kiristä eivätkä purista, ja jotenkin tulee sellainen paheellisen boheemi fiilis. Minulle, joka olen pohjimmiltani pikkutarkka, järjestyksessä elävä pilkkua hellivä nipo. Tunnustan. Paheeni on haaremihousut, ja toin niitä lomareissulta kuudet eriväriset ja -malliset. Siihen se sitten jäikin hellepäivästä nauttiminen, kuitenkin. Istuin nimittäin paria lyhkäistä lenkkiä lukuun ottamatta tietokoneen ääressä koko päivän. Onneksi töiden tekeminen on kuitenkin lähes aina niin monipuolisesti palkitsevaa. Tänäänkin oli niin ihana asiakas, että ääneen sai nauraa moneen otteeseen. Kiitos.

Tupperwaren kupillinen juomapullo on kätsy!
Kuppi kiinnittyy pullon pohjaan kassista tilaa viemättä.

Palataan lauantaihin ja Rauman näyttelypäivään. Oltiin treenailtu näyttelyjuttuja pariin otteeseen ennen lauantaita, ja kyllä Luumu hyvin muistaa mistä on kysymys. Rauman reissulle saimme jälleen ihanan auringonpaisteen, ja onnen-SA-hame päällä mentiin vähän sillä meiningillä, että jokohan tämä alkaisi Muumeloisen viimeisiä mistermittelöitä olla. Paikan päällä L käyttäytyi kuin ei olisi koskaan päässyt leikkimään muiden koirien kanssa tai ehkä pikemminkin kuin se olisi koko elämänsä päässyt moikkaamaan joka ikistä vastaantulevaa koiruutta. Staffit olivat taas pahimpia tai parhaimpia miten sen nyt ottaa. Ihan sama mikä staffi sieltä vastaan tuli, Luumu yritti kaikkensa päästäkseen leikkimään! No, tutuista pysähdyttiin hetkeksi Ellin ja Irman kanssa vaihtamaan muutama sananen, ja Ellin kanssa suunniteltiin jotain leikkihetkeä lähitulevaisuuteenkin.

Jos et kävele, niin sitten lennät.

Vuoroa odotellessa

Yllättävästi Luumu kuitenkin kokosi pakkansa kehään mentäessä. Tämä oli siis debyyttimme avoimessa luokassa Luumun ollessa noin 2 vuoden ja 4 kuukauden ikäinen. Hienosti meni seisomiset, ihan kuin tammikuun Turun näyttelyn jälkeenkin olisi taas hiukan enemmän tullut jotain malttia tai tolkkua pikkupäähän. Mutta mistä todella yllätyin, niin hienosti meni myös ravaamiset. Ei voi kuin tyytyväinen olla :D Luumu sai vielä niin hienon arvostelun, että aijai. Vähän jopa alkoi kaihertaa, että josko sittenkään vielä niitä lihapullataskuja ja muita näyttelyromppeita lopullisesti pakattiin pois. Ihana loppupäivä auringonpaahteisessa Rauman vanhassakaupungissa myötävaikutti tietysti myös positiivisiin fiiliksiin. Meillä on kyllä ollut hyvä tuuri näiden ulkonäyttelyiden kanssa. Aina on aurinko paistanut.

Liettualainen tuomari Jurate Butkiene tuntui tykkäävän Luumusta ja antoi meille yhden parhaista arvosteluistamme. Ja ihan kiva se on itsekin saada välillä kiitoksen sananen. SA-hame petti kuitenkin ensimmäistä kertaa. Enhän mitään taikauskoinen ole tai noin muuten...

"Correct type. Powerful male.

Excellent headlines and proportions.

Correct ears and eyes. Well set neck.

Well angulated, should have better tail carriage.

Strong muzzle. Free movement. Lovely presented."

Perinteeksikö muodostunut Luumu sylissä Toripöllön terassilla -kuva

Luumu sijoittui neljästä avoimen luokan uroksesta kolmanneksi: ERI AVK3. Hienoa! Loistofiilis! Melko pian Luumun luokan jälkeen lähdettiin kohti Rauman vanhaakaupunkia ja Toripöllöä. Baarimikko muisti meidät viime vuodesta ja tarjosi Luumulle heti vettä ihan pyytämättäkin. Jos meillä ensi vuonna on näyttelykelpoinen koira, poikkeamme ehdottomasti Toripöllöön jälleen (ei se siiderikään pahaa ollut ;))!

Jäätelöä, kuljeskelua kaupungilla, vanhojen talojen, siltojen ja kevätmaisemien kuvailua, lintujen touhujen ihmettelyä, puiston purossa pulikoimista, taivaaseen päättyvien portaiden kiipeämistä (EN MINÄ!!), hyvää ruokaa ja loistavaa seuraa. Mitä muuta sitä täydelliseltä päivältä kaipaisikaan? Kuvat mamman käsialaa <3