Valkohammas

Moni varmaan odottelee jo Korrien tokokoulutuksen muistiinpanoja, kun mainostin Facen puolella missä tunnelmissa lauantaipäivä tuli vietettyä. Niissä on kuitenkin aika paljon ruotimista, ja aika ei riitä kyllä mitenkään riitä kuvaamaan sitä kuinka paljon sitä asiaa lopulta olikin. Pähkinänkuoressa paljon ollaan tehty oikein, paljon on parannettavaa, paljon on ylipäänsä tehtävää.

Tänään äitienpäivänä kello herätti kahdeksan jälkeen taas koirahallille. Tällä kertaa TSAU:n mätsäreiden yhteydessä järjestettäviin möllitokokisoihin töihin. Tai ei minulla siellä mitään varsinaista tehtävää ollut, kunhan tarkkailin tuomarin antamia pisteitä milloin muistin, huolehdin kahvitasapainostani ja näytin muutenkin erittäin tärkeältä. Me ei Luumun kanssa osallistuttu tällä kertaa, sillä tuota paikallaoloa olisi pitänyt hinkata ennalta käsin paikan päällä tavoitteellisemmin. Tuttu paikkahan se on, meidän halli, mutta hallissa sisällä ei olla tuota piilopaikallaoloa tehty. Luumu oli kuitenkin koko lähes viisituntisen rupeaman hallilla mukana, ja kannattihan se, sillä möllien päätteeksi päästiin tekemään ihan loistavia kaukoja ja harjoittelemaan avaraan, suureen kehään menemistä kaikki yhdessä koossa (ei niin, että koko Luumu hajoilee atomeiksi ympäri kenttää). 

Jännästi tosiaan ei yhtäkkiä ollakaan ihan niin täydellisiä kuin haluttaisiin. Kaukot ovat teknisesti toooodella kivannäköisiä, kunhan ne ensin lähtevät rullaamaan. Ollaan paljon tehty niitä siinä korokkeella ja panostettu lähinnä sen tekniikan lisäksi niihin vaihtoväleihin. Nyt kun siirsin kaukot kentälle, Luumu ei yhtäkkiä erotakaan milloin tehdään kaukoja ja milloin paikallaoloa. Kyllä minulta kesti muutama treenikerta tajuta mistä yhtäkkinen haluttomuus nousta ensimmäiseen istumiseen johtui. Ajattelin jopa, että miten ne nyt niin kummallisesti ne syvät vatsalihakset ovat tässä hiljattain surkastuneet, kun liikuntaakin on lisätty niin monipuolisesti. Eihän se tietenkään tiedä mitä liikettä pitäisi tehdä (vaikka sen sille sanonkin), sillä onhan se tottunut siihen, että kun jätän sen maahan ja poistun itse sen eteen, tapana on ollut maata nätisti paikoillaan kunnes palaan vierelle sen siitä vapauttamaan. 

Huhuh. No, onhan tässä kivasti kaksi ja puoli viikkoa saada homma rulaamaan. Pari treeniä, tämänpäiväinen lyhyt sessio mukaan lukien, ollaan tehty ekasta noususta superbiletyksiä, ja tulokset näkyivät onneksi ihan yhden kerran jälkeen. Tänään nimittäin nousi heti ensimmäisellä, ja se on hyvä merkki se. Tosin nyt kun olen omasta mukavuudenhalustani palkannut pallon heittämällä, Muumelon erinomainen tekniikka on kärsinyt, ja peppu hilautuu väkisin eteenpäin. Ei muuta kuin takapalkka käyttöön jälleen... Näiden ensimmäisestä vaihdosta palkkaamisten lisäksi ollaan tehty istumisen vahvistamista leikin ohella. Eli liikuttu sikinsokin kentällä, ja minä olen kaukojen käsimerkillä ja käskyllä huudellut istumaan > nami lentää ja sama alusta. 

En muista mitä olen paikallaoloista viimeksi kirjoittanut, mutta tutulla kentällä tosiaan pysyy sen 3 min ilman palloa ja ilman mitään välimerkkejä. Kaarinassa koekentällä ollaan käyty nyt kerran, ja tavoitteena oli tehdä kivoja, helppoja, turvallisia toistoja ja pitää superkivaa. Ja näin me tehtiin. Enpä olisi kuitenkaan uskonut, että näin aluksi helpottamalla saatiin heti ekalla treenikerralla tehtyä myös se kolmeminuuttinen. Välillä ihan omien hermojeni takia astuin piilosta näyttämään paikallaolon käsimerkkiä ja sanomaan hyvä odota. Veikkaan, että Luumu olisi pärjännyt ilman sitä minun merkkiäkin, sillä se oli jo niin varman näköinen. Ehkä ensi kerralla?

Mutta mistä oikeastaan tänään piti kirjoittaa, niin osallistuttiin huhtikuussa Pedigreen koirien hampaidenhoitokuukauteen. Luumu sai postissa paketin, jossa oli Dentasticksejä, hammastahnaa ja hammasharja. Pakko sanoa, että ennen Luumun tuloa ostin meille sellaisen sormenpäässä pidettävän kumisen hammasharjan tyngän ja Brutuksen jäämistössä oli jotain pihvinmakuista hammastahnaa (itse asiassa samaa, jota oli myös Pedigreen paketissa). Sitten tuli Luumu, ja jotenkin siinä oli niin paljon kaikkea muutakin opeteltavaa, että sormihammasharja ei ikinä ehtinyt Luumun suussa asti käydä. Toki jotenkin ajattelin koko ajan, että hammashygieniassa meillä on takaovi auki noiden päivittäisten raakaluiden syömisen ansiosta, vaikka hampaita ei koskaan olla harjattukaan. Puhdistuuhan se mekaanisesti se purukalusto niitä luita pureskellessa. 

Eikö tää ollutkaan se takapäänkäyttöharjoitusalusta?
(Oikeasti Luumu tarjosi tätä ihan itse!)

Yllättävästi kuitenkin kun pitkästä aikaa Muumelon suuhun kurkkasin, osa molaareista oli ienrajasta vähän plakkisia. Tiesin Dentasticksien maistuvan Luumulle, sillä aina kun Luumun lempparipappa Ari tulee käymään, Luumu saa lahjukseksi Dentasticksin. Vaikea sanoa mikä rooli Arin ylitsepääsemättömässä ihanuudessa on nimenomaan Dentastickseillä, mutta tarvitseeko osata sanoakaan. Tehtiinkin hampaidenhoitokuukauden alussa niin, että esiteltiin hammasharjaa koiran suulle, ja sitten palkaksi tästä sai sticksin. Hammastahna ei ollut Luumun mielestä hyvää, hammasharja oli omituinen. Jopa se, että minä roikuin huulissa, oli omistuista. Täytyy sanoa, että enemmän voisi tuo koira totutella käsittelyyn. Mutta silloin kun sitä joutuu käsittelemään (kynsien leikkaaminen, anturoiden rasvaaminen, muiden paikkojen rasvaaminen jne.), siitä ei tehdä mitään numeroa. Oli kuitenkin vähän liikaa vaadittu, että Luumun pää olisi pysynyt harjatessa edes sen vertaa paikoillaan, että olisin siitä toisella kädellä kuvan saanut. Tässä paras yritys ilman hammasharjaa :DD

Dentasticksillä oli hyvä harjoitella myös piilopaikallaoloa.
Luumu olisi varmaan maannut tässä maailman tappiin. 

Setti edustavia dentasticksinsyöntikuvia

Ei meistä kyllä yrityksistä huolimatta tullut hampaiden harjaajia. Uskon edelleen noiden raakaluiden mekaanisen puhdistuksen voimaan, toki enemmän pitäisi varmaan ostaa noita ajanvieteluita. Broilerinluut kun Luumu huitaisee naamaansa melko nopealla tahdilla, eikä sitä puhdistavaa hankausta ehdi siinä tohinassa hirveästi tapahtua. Jos hammastahna olisi Luumun mielestä hyvänmakuista, olisi homma asteen verran mielekkäämpää, mutta tällä hetkellä puuha tuntuu itsestä ja varmaan Luumustakin samalta kuin kynsienleikkuu joka päivä. Kiitos kuitenkin Pedigreelle mahdollisuudesta osallistua hampaidenhoitokuukauteen, jääköön se nyt kuitenkin meidän osaltamme tähän yhteen. 

Tällainen kuva jaettiin myös maailmalle Instagramin kautta.