Tee se itse -mölli

Käytiin perjantaina vetämässä kaikki avoimen luokan liikkeet pelkällä sosiaalisella palkalla/loppupalkalla. Tosi fiksua, kun siihen aikaan päivästä oli armoton helle +28 astetta varjossakin! Mielenkiintoista kyllä, saatiin painia nyt ihan erilaisten ongelmien kanssa kuin yleensä. Olin toivonut pääseväni harjoittelemaan hallintaa liikkeiden väleissä ja muutenkin, omaa äänenkäyttöä maltillisissa kehuissa jne. Loppujen lopuksi me kuitenkin harjoiteltiin kuumankestävyyttä, tekemistä siitä huolimatta että toinen osapuoli haluaisi jo maata varjossa nurmikolla ketarat levällään. Itse liikkeissä ei ollut mitään nokan koputtamista. Jopa kaukoissa Luumu nousi istumaan, vaikka kaikki edellytykset laamailulle oli olemassa. Viimeisenä ollut hyppy oli sen verran yliltsepääsemätön, että laiskasti kolautteli menemään ja palasi saman tien jolkotellen luokseni. Kokeiltiin matalammalla, että saataisiin onnistuminen, mutta Luumu ei vaan enää jaksanut. Loppupalkkana juostiin varjoon vesikipolle. 

Että sellainen mölli. No, ainakin liikkeet paikallaoloa myöten ovat olevinaan kunnossa. Vielä lopuksi käytiin uittamassa koirat Katariinanlaakson koirarannalla. Luumu ja Oiva-pennelikin pääsivät ensimmäistä kertaa ihan keskenään puuhailemaan. Mielenkiinto taisi kuitenkin kummallakin olla enemmän damien noukkimisessa merestä kuin toiseen tutustumisessa. Harmi ettei ollut oikeaa kameraa mukana. Tässä kuitenkin muutama otos puhelimesta. 

Kyllä Oivasta vielä noutaja tulee, kun se hienosti nouti damin Luumunkin suusta :D 

Tänään oli paljon inhimillisempi ilma treenata. Käytiin iltasella uuden MATO-treeniryhmämme kanssa nurmikentällä tekemässä hyvät paikallaolojen jättö- ja paluumuistutukset, luoksetulon liikkurihäiriötä ja hyppyä. Paikallaoloihin olen erityisen tyytyväinen, sillä haastavasta tilanteesta ja suhteellisen uudesta paikasta huolimatta saatiin tehtyä hienot toistot. Tyypillistä epävarmuutta ei enää ole havaittavissa. Luumu ei nuoleskellut huuliaan, eikä se enää vikissytkään (vaikka uskon kyllä sen olleen joku hormonaalinen tilapäishäiriö). Mitä se kuitenkin oli tehnyt, niin kääntänyt lonkalle melkein heti, nuuskutellut jotain takanapäin ollutta (pieni puuppa??), hetken katsellut vieressä makaavaa Torresta, sitten siirtynyt tuijottamaan liikkuria ja siinä samassa syönyt vähän ruohoa. Joopajoopa. No, tälle vireelle täytyy varmaan tehdä jotain noiden ensi torstain kisojen jälkeen, Luumun pitää kuvitella, että tarkkailen sitä koko ajan, vaikka se ei minua näekään. Silti olen ihan erinomaisen tyytyväinen tähän harjoitukseen, sillä se epävarmuus, jota vastaan olemme taistelleet, sitä ei sinänsä ole enää ollut oikeastaan moneen treenikertaan. Välihuomautuksena tähän, että lauantaiaamun treeneissä Luumu oli noussut jonkin ajan kuluttua seisomaan (pysynyt kuitenkin paikoillaan), ja silti olin tyytyväinen. Kun se nouseminen oli kuulemma ollut lähinnä sellaista pidäitseomatpallisitulikuumallahiekalla-nousemista, ei sellaista ahdistaaniinmaanpirunvietävästi-nousemista. Kävin tiukalla äänellä käskemässä takaisin maahan, ja jatkettiin harjoitus loppuun. 

Takaisin tähän päivään. Luoksetulot ovat kivannäköisiä, mutta lisää kestävyyttä tarvitaan pysäytyksen jälkeiseen hetkeen. Luumu reagoi satunnaisesti liikkurin käskyyn, ja tähän pitää kiinnittää huomiota. Lisäksi Luumu kuulemma reagoi moniin käskyihini vähän ennakkoon, jo siihen kun vedän henkeä käskyn huutamiseksi. Tähänkin lisää treeniä > minä voin hengähdellä vaikka ja millä tavalla, mutta vasta käskystä toimitaan. Hypyssä ilmeni tänään haluttomuutta, vaikka ei todellakaan ollut enää kuuma siihen aikaan. Ehdin jo taas vetää kaikki sairauskortitkin esille, ennen kuin tajusin, että siitä viime perjantain vastenmielisestä hyppyliikkeestähän se johtui. Saatiin tänään korjattua, ja loppuun tehtiin jopa onnistunut liikkuroitu kokonainen liike. 

Koska mun vuoro on?

Sitten vähän huonompiin uutisiin. Napsu on voinut nyt toista viikkoa huonosti. Jossain vaiheessa näytti jo, että se on parempaan päin, kun ruoka alkoi jälleen maistua, mutta tällä hetkellä se oksentaa kaiken. Se on laihtunut kovasti, ja vähän pelkään sen saaneen jotain myrkkyä jostain. Viikolla se oksensi pihalle kokonaisen hiiren kahdessa osassa. Olisiko Napsu voinut hiiren kautta saada myrkkyä itsekin? Olisiko sitä voinut pistää käärme, vai mikä saa vanhan mutta elinvoimaisen kissan noin yhtäkkiä huonoon kuntoon? Yritän saada Napsulle lääkäriajan huomiselle, jos saataisiin se houkuteltua piilostaan kuljetuskopan kautta lääkärin pöydälle. Toivotaan parasta, mutta väkisinkin pelkään jo pahinta.

Vanhoja kuvia huhtikuulta 

Vanhalinna/Ilmarinen