En ole hysteerinen

Reipas aamulekille lähtijä

En ole hysteerinen. Olen tarkka. Muistuttelen mieleeni taas entisen fyssarimme minulle lahjoittamaa mantraa. Entisen siksi, koska hän on täällä meillä päin töissä vain torstaisin, ja se sattuu juuri olemaan meidän tokotreenivuoropäivämme. Luumu oli Piipalla hierottavana alle kuukausi sitten, ja huomenna ollaan menossa Tanja Kotille Turun Koirafysioon. Viimeisestä fyssarikäynnistämme alkaa ollakin jo kolmisen kuukautta. Luumu on ollut tiukempi lannerangasta viimeksi fyssarilla sekä kun oli hierottavana. Kummallakin kerralla sen sai kuitenkin auki, ja fyssari oli sitä mieltä, että jos se on siksi juntturassa, kun Luumu on alkanut käyttää kroppaansa tasapuolisemmin. Se nimittäin on! Olen ollut hirmu tyytyväinen siihen, miten tasapainoinen se onkaan ollut. No ehkä kolme neljästä kerrasta se käyttää "tervettä" jalkaansa merkkaamisessa tukijalkanaan, ja yleensä myös takapäätään venytellessä vapauttaa heikomman jalan ensin pinteestä. Laukkaa kumpaakin laukkaa (vasenta ja oikeaa), mutta taivuttaa heikompaa jalkaa hiukan vähemmän. Mutta muuten. Kun se hyppää sohvalta, se laskeutuu milloin millekin jalalle (jos nyt takajaloille laskeutumisesta voidaan puhua), ja rappusia alastullessa se astuu jokaiselle askelmalle, vaikka viimeinen osuisi heikommalle jalalle. Aloitettiin tokossa treenaamaan merkkiä ja haeskeltiin Luumulle ominaisempaa puolta kiertää merkki. Olin ällistynyt, kun sillä ei ollut enää puolittaista eroa itsensä kiertämisessä. Siis joskus kauan sitten, kun olen namin kanssa pyörittänyt Luumua "oman akselinsa ympäri" sekä oikealle että vasemmalle kaartaen, toiseen suuntaan ympyrä on ollut huomattavasti tiiviimpi.

Vanhalinna. My Love.

No onneksi olin kaukaa viisas ja varasin Luumulle 3 kuukautta sitten ajan fysioterapiaan. Nimittäin nyt tuntuu, että se tulee todella tarpeeseen. Musta tuntuu, että Luumu on alkanut jälleen pomputtaa heikompaa takajalkaansa enemmän, ja musta tuntuu, että nyt on jotain vialla. Tuon hienoisen pomputtelun lisäksi, jota sitäkin tapahtuu ainoastaan laukasta raviin vaihdettaessa, eikä edes mitenkään joka kerta, niin sen lisäksi Luumu on vingahtanut nyt viime aikoina muutaman kerran jossain ihan harmittomassa tilanteessa. Esimerkiksi eilen Luumu oli sohvan vieressä lattialla, ja vaihdoin jalkojen asentoa siten, että toinen jalka kosketti Luumua selkään/kylkeen. En mitenkään potkaissut sitä, mutta ei se nyt ihan hipaissutkaan. Tyyppi vingahti. Mulla nousee heti puna poskille, ja ajattelen heti pahinta. No nyt sillä on tietysti spondyloosi. Se on varonut jalkaansa ja käyttänyt takapäätään väärällä tavalla reilun vuoden, ja nyt alkavat seuraukset näkyä selässä! Taas pitää muistuttaa itselle: En ole hysteerinen. Olen tarkka. On aika paljon todennäköisempää, että Luumu on vaan jumissa. Onhan toko staattisuudessaan tosi raskasta, ja ei kyllä olla tehty niitä harjoituksia oikealle puolelle läheskään siinä määrin, mitä sitä pakostikin tulee tehtyä vasemmalle. No, onneksi, onneksi meillä on huomenna se fyssariaika. Luumu on nyt elellyt rauhallista kotikoiran elämää perjantaista lähtien (no kävelty me ollaan kyllä, koska lääkärikin on sanonut, että aina saa kävellä), ja saa nähdä antaako Tanja meille luvan osallistua torstaina treeneihin. 

Sakheli kesken iltapesujen pitäis poseerata! 

Tässä taas näitä: olkaas nyt nätisti siinä samassa kuvassa. 

BoTtia pidettiin koko sunnuntai.

Mitäs tänne oikeastaan sen kummempaa. Viikonloppu meni ihanasti tehden ei yhtään mitään. Käytiin me pappaa moikkaamassa, ja samalla piipahdettiin Littoistenjärven rannalla Kuoviluodossa. Heti visiitin jälkeen saatiinkin vähän lunta, jos nyt läpinäkyvästä valkoisesta kerroksesta voi lumena puhua. Hain Toko-Obelta lisää tunnareita, metallikapulan ja ohjatun noudon kapulat, ja Luumu aloittikin metallitreenin meidän keittiön lattialla. Tunnaria olen jännittänyt tunnarikapulat visusti suljetussa muovikassissa treenikassin pohjalla viimeiset pari kuukautta, mutta nyt aloitettiin sekin. Kerron näistä kuitenkin omassa tokopostauksessaan. Pyhitettäköön tämä kirjoitus tarkkuudelleni (lue: hysterialleni) ja kuville. Aamen. 

Tänä aamuna sain laittaa ekaa kertaa uudet talvisaappaat jalkaani!