Seuramestari Luumu

Ei muuten jännittänyt sitten juuri ollenkaan. Ehkä tuo eilisillan vuodatus auttoi. Tai Breezer. Kumpi vain olikin, meillä oli tänään ihan SUPERMAHTAVA kisapäivä! Sain eilen illalla unen päästä kiinni, nukuin kuuliaasti kellonsoittoon asti, eikä sen jälkeen jäänyt paljon tilaa vapaille ajatuksille, koska koko aamupäivä oli niin hyvin aikataulutettu. Käytiin pellolla heittelemässä tennispalloja, ja piipahdettiin me sitten metsässäkin, vaikka eilen sanoin etten uskalla. Aamulenkki pallonheittoineen kesti lähes tunnin, ja Luumu sai juosta sydämensä kyllyydestä. Kotona vaihdettiin nopsaan kuulumiset Hannan kanssa ja katsottiin, että kaikki tarpeellinen on pakattu mukaan. Mukana meillä oli häkki, treenikassi, mun treeniliivi, rekisteritodistus, kisakirja ja rokotustodistus. Matkalla pysähdyttiin vielä Valintataloon ostamaan supernamipalkaksi purkillinen Shebaa. Mitä enemmän E-koodeja, sen maistuvampaa Mumeloiselle.

Näytetään just siltä, et tänään onnistuu ;)

Oli ihan epätodellinen olo, kun ajettiin hallille. Ei tuntunut yhtään siltä, että sinne me nyt ajetaan, meidän kokeeseen. Ei jännittänyt vieläkään. Hallilla Luumu sai hetken odottaa autossa, kun pystytettiin häkki hallin nurkkaan ja seurasin Terhin ja Manun avoimen luokan suoritusta. Ihan mieletöntä: ykköstulos ja seuramestaruus! Ennen avoimen luokan loppumista vein Luumun noin vartin lenkille, ja sitten Luumu meni häkkiinsä. Otin sen kuitenkin reilusti ennen alokasluokan alkua häkistä valmistautumaan. Sen täytyy saada vähän aikaa katsella ympärilleen ja haistella hajuja (ilmassa! Maan haistelu on edelleen nou-nou.). Eilisen perusteella olin jo hiukan pystynyt suhtautumaan tuomariimme Riitta Räsäseen, ja hän vaikutti sympaattiselta. Ennen luokan alkua hän piti kehän ulkopuolella palaverin, jossa hän kertoi kisaajien oikeuksista ja velvollisuuksista. Tässä vaiheessa hän sanoi myös, että saa ihan rohkeasti sanoa, jos ei halua liikkeiden välissä kommentteja. Siis jos tuntuu, ettei koira kestä sitä. Olin etukäteen miettinyt, että juuri tätä pyydänkin, mutta sitten taas seilannut päätökseni kanssa eestaas. Kun yksi ALOkkaista lähti kehästä kiipeilemään agiesteitä, päätin että parempi se on kuitenkin estää tällaiset hölmöilyt jo alkutekijöihinsä, kerran siihen annetaan mahdollisuus. Ensin koirat tarkastettiin melko perusteellisesti siinä palaverin päätteeksi, ja sitten menimme kahdessa ryhmässä (5/5) kehään suorittamaan ensimmäistä liikettä: luoksepäästävyyttä. 

Kehätarkastukseen Luumu suhtautui vähän välinpitämättömästi. Se oli jo niin vauhtimoodissa, että tuomarin kanssa lirkuttelu ei oikein kiinnostanut. Normaalistihan Luumu kiipeäisi syliin ja saattaisi korvia myöten pestä naaman, mutta käyttäytyi tilanteessa epätavallisen sofistikoituneesti. Luoksepäästävyyteen mentiin nelivedossa, mutta itse liike meni tosi hyvin. Luumu istui paikoillaan, ja tuijotti minua. Tuomari sanoikin, että on ihan okei tuijottaa ohjaajaa. 

Alkupalaveri. Yllättävän hyvin Luumu jaksoi odottaa. 

Kivatätikivatätikivatäti. 

Luumu on että "No niin, ja seuraavaan hommaan sitten. Tässä mitään turhia lätistä." 

Miten mä jätin sen luoksepäästävyydessä noin vinoon? 

Luumu katsoo minua, niin kuin se on opetettu. 

No kyllä olit hyvä poika.

Liikejärjestys oli sama kuin eilisissä kisoissa, eli heti luoksepäästävyyden jälkeen meille tuli paussia. Oltiin kymmenestä koirakosta kolmanneksi viimeisiä, ja laitoin Luumun tässä välissä häkkiin. Seurailin muiden suorituksia, ja otin Luumun häkistä vasta, kun koira 24 oli kehässä (me oltiin 26). Virittelin siinä "odotustilassa" muutamat perusasennot, lyhyet seuraamiset ja kummatkin jäävät. Tämäkin oli liian aikaisin, koska Luumu tuijotti minua virittelyjen jälkeen todella intensiivisesti. Oli todella kova halu päästä tositoimiin. Oli pakko laittaa se takaisin häkkiin, ettei se olisi kuluttanut mahtavaa virettään pitkästymällä kuoliaaksi. Seuraavaksi otinkin sen häkistä ihan vasta viime hetkellä, ja ihan pari minuuttia odotettiin kehän ulkopuolella vuoroamme. 

Mamman päähänpistoja taas ;)
Kuvista muuten suuri kiitos mammalle ja videosta Hennalle.
Kiitos myös suurelle kannatusjoukollemme, ja erityisesti Hannalle,
joka oli leiponut meille violetinvärisiä kisakeksejä <3 

Kehäänmenoa odotellessa.
Ja sydän lyö pum pum pum.

Miten muutenkaan kuin nelivedolla kehään. Ei jännittänyt oikein vieläkään. Ehkä odotellessa muutama painavampi sydämenlyönti, mutta muuten pystyin suhtautumaan asiaan tosi realistisesti. Siis että ei ole mitään, mitä Luumu keksisi tehdä, mihin minä en olisi valmistautunut. Otin oman aikani siinä ennen hihnaseuraamista ja pyysin Luumulta muutamaa perusasentoa. Ei meinannut malttaa istua alas, muuten OK. Vähän meni niin ja näin hihnaseuruu. Edisti, hyppi, riehaantui juostessa. Ei mitään yllättävää. 

Toisena liikkeenä oli maahanmeno seuraamisen yhteydessä. Luumulta meinasi lähteä mopo vähän keulimaan, kun irrotin hihnan (mitä olin eilisten kehäänmenotreenien jälkimainingeissa vähän pelännytkin), mutta luulen että kaikkien niiden pallonheittelyiden ansiosta se pysyi käskyllä hanskassa. Ihan varmaan jos ei oltaisi riehuttu lähes koko aamupäivää, se puolikas hurmankierros olisi pidentynyt viideksi. Harmittaa, että menin itse pilaamaan maahanmenon. Olin laittanut hihnan taskuun puolihuolimattomasti, ja se tuntui tippuvan sieltä. Oli pakko korjata, ja Luumu oletti varmaan saavansa taskusta palkkaa. Huooh. Onneksi ei ihan täysin hajonnut.

Luumu kuuntelee tarkkaavaisesti mitä seuraavaksi tapahtuu. 

Luoksetuloon olin itse todella tyytyväinen. Pisteitä väheni lopussa tapahtuneesta hypähdyksestä. Liikkeestä seisomisessa Luumun seisominen tulisi olla terävämpää. Muuten vissiin ihan OK. (Koska pyysin kommentit vasta lopuksi, tuomarin oli hiukan hankalaa muistella kaikkia liikkeidemme yksityiskohtia, mutta tämä järjestely toimi meillä ehdottomasti paremmin!) Taluttimetta seuraaminen oli myös melko hajalla. Edisti, riehaantui, hyppelehti jne. Itse olisin antanut tästä varmaan vitosen :/ Seuraamisesta Luumu meinasi taas lähteä jo hypylle, ja muutamaan kertaan sain toppuutella sitä. Hyppy oli nätti ja ilmava.

Yksilöliikkeiden jälkeen tuomari sanoikin, että hyvin olen oppinut reagoimaan nopeasti, ettei tilanne lähde käsistä. Joo-o. Sitä on tullut harjoiteltua välillä menestyksekkäästi, välillä vähemmän menestyksekkäästi. Paljon sain kommentteja liikkeistä lopuksi, mutta en noiden mainittujen lisäksi muista enää muuta. Olin vaan niin iloinen! Ja sitten me juostiin täysillä kehästä treenikassille, josta haettiin ulos palkkalelut. Sisälle palattuamme syötiin jälleen Shebaa. 

Mä tulen sun luokse.

Palkka, missä palkka? 

Aika pätevän näköistä liikkeestä seisomista. Ainakin still-kuvassa. 

Köh. Luumu näyttää miten oikeaoppisesti seurataan.
Tai pistetään mami seuraamaan.

Mopo keulii. 

Hä? Mitä pitikään tehdä? 

Kyllä se osaa, kun vaan malttaa. 

Niin. Kun vaan malttaisi. 

Kohtakohtakohtahypppppääään! 

Ja humps. Edes kuvaaja ei pysynyt vauhdissa mukana ;) 

Vahvaa seisomista. Kiitos Luumu. 

Vau! Hyvä hyppy, ja helpotuksen huokaus. Nyt se on (melkein) ohi! 

Olet hyvä koira. 

Näyttää ihan kuin kuristaisin sen! En! 

Kiki. Kiinni. 

PALKALLE! 

Pieni tokohirviöni. 

Suolestettu patukkaorava on paras. 

Ja näin mentiin takaisin halliin.

Kahden viimeisen koirakon suoritusten jälkeen tehtiin paikallaolo jälleen kahdessa ryhmässä. Lyhyt kertavirittely, ja Luumu oli taas ihan messissä. Ensimmäisessä ryhmässä joku koira meni haistelemaan toista, ja tilanteeseen puututtiinkin heti hakemalla haisteleva koira pois. Loistavasti haistelun kohde kuitenkin kesti! Mietin itse, että tuota Luumu ei kyllä kestäisi. Alkaisi varmaan hulluna juosta ympäri kenttää ja yrittäisi saada haistelevaa koiraa mukaan leikkiin. Meidän ryhmässämme ei onneksi tapahtunut muuta kuin Luumun viereinen koira lähti rauhallisesti omistajansa luo. Kysyinkin muuten ennen paikallaoloa, että miten kuuluu toimia, jos koira lähtee omistajansa luokse. Piti kuulemma odottaa, että koira on saapunut omistajan luo, ja kytkeä se sitten kiinni. Ja ihan vaan mielenkiinnosta kysyin, koska eilisessä kokeessa tapahtui tällainen tilanne, ja ihmettelin, miksi tuomari ei puuttunut haahuiluun (pitkältä tuntuneeseen "haistelen kaiken mitä tässä maassa on samalla kun valun omistajani luo" -käyttäytymiseen). Sanoin vissiin maahanmenokäskyni muiden kanssa niin samaan aikaan, että se meni Luumulta hiukan ohi. Olin juuri antamassa toista käskyä, kun se meni maahan. Muilta osin paikallaolo meni oikein mallikkaasti (mahtoiko lopussa ehkä ennakoida perusasentoa vähän...), ja ihan alussa vaan jalat tärisi hiukan kun jännitti. Kannattaa näköjään mielessään laskea noita sekunteja... Olin päässyt vasta reiluun kuuteenkymmeneen, kun liikkuri jo huusi aikaa. Mikä iloinen yllätys!

Jännät paikat vol II 

Kaksi minuuttia kului sittenkin nopeasti.

Paikallaolon jälkeen Luumu oli heti siinä mielentilassa, että palkka tänne ja heti. Kun se tajusi, että tässä näköjään vielä istuskellaan, se malttoi. Sitten tuomarin pyynnöstä poistuimme kaikki samaan aikaan kehästä rauhallisesti, mutta kehän ulkopuolella sitten jo huusin palkkaa, ja Luumu juoksi kassille mussuttamaan loput Shebat. Alla meidän arvostelumme kokonaisuudessaan, ja video suorituksesta löytyy täältä.

Luoksepäästävyys 10

Seuraaminen kytkettynä 7

Maahanmeno seuraamisen yhteydessä 9

Luoksetulo 9,5

Seisominen seuraamisen yhteydessä 8,5

Seuraaminen taluttimetta 7,5

Hyppy 9,5

Paikalla makaaminen 8

Kokonaisvaikutus 8,5

Kokonaisvaikutuksessa tuomari sanoi, että hyvin olet saanut valjastettua, kun näillä on yleensä 110 lasissa! Vautsi vaude! En kiinnittänyt pisteisiin juuri mitään huomiota kehässä ollessamme, mutta joitakin kuulin tietysti jälkikäteen. Odotin silti palkintojen jaossa koko ajan, että seuraavaksi tulee Luumun nimi. No se Luumun nimi tuli vasta kolmanneksi viimeisenä: ykköstulos, kolmas sija ja TSAU:n seuramestaruus! Mieletöntä! Yhteensä siis 169 pistettä!

Kyllähän sitä siinä paikan päällä tuuleteltiin, mutta oikeasti se iski vasta kun oltiin Teemun kanssa Skanssissa syömässä. Että ihan oikeasti me tehtiin se! Ja että Luumu oli ihan mahtava! Ja itse en ollut palasina, vaan osasin pitää hauskaa! Ja että Luumu on kuitenkin minun ensimmäinen koirani, ja vielä staffi (voiko noin sanoa... no sanon kuitenkin) eikä vielä kahtaa vuottakaan. Nyt on vaan niin käsittämättömän hieno fiilis. Kisaaminen oli paljon hauskempaa kuin ikinä uskalsin kuvitella, koska en antanut hermojeni ottaa ylivaltaa. Luumulla oli hauskaa, ja on se vaan maailman paras koira.

Palkintojen jakoa odotellessa 

Villivarsani mun. 

Hiphei. Hurraa Luumu! 

Ja mikäs lelu me sitten valitaan?
Narupalloa meillä ei vielä olekaan. 

No siis voi luoja mun ilmeitä välillä...
Jotain rajaa. 

Saanko esitellä: TSAUn ALOkasluokan seuramestari vuosimallia 2013 

Kotona Luumu sai palkinnoksi käärmeen (tietenkin violetin)!
Tällaisen yhden Luumu on Nallelta suolestanut, ja se oli hurjan hauskaa.
Katsotaan miten kauan tämä yksilö pysyy nahoissaan.