Maailman hienoin kisakirja!

Sain vihdoin ladattua meidän kisavideon YouTubeen, ja koska näppäränä huomasin, että videon saa liitettyä blogiin tällee kivasti näkyviinkin - tässä on, olkaa hyvät:

Tuossa näkyy nuo kaikki viime postauksessa mainitsemani suorituksemme epäkohdat. Tuo luoksetulo vaan on edelleen vähän mysteeri. Siis että miksi siitä mahtoi lähteä se yksi piste. Tietty kannattaisi varmaan paikan päällä kysyä tuomarilta, mutta ei sitä siinä tohinassa tule huomattua mitä tuli tehtyä ja mitä ei. Luumu ei edes pomppaa siinä perusasentoon, minkä teki viimeksi Räsäsen kokeessa. No, what ever, olen tooosi tyytyväinen miltä noi suoritukset tällä kertaa näyttivät. 

Oli muuten viime kerralla kisaselostusta kirjoitellessa sen verran kiire laivalle, että unohdin kokonaan kuvailla tuomariamme Kari Kieloa! Itse tykkään vähän "stalkkailla" tuomareita ennen koetta. Ei niin, että tiedonhaku tuottaisi suorituksessamme mitään tulosta, mutta kaikki tiedonmurut ovat psykologisesti tärkeitä. Meidän kokemuksemme lauantain tuomarista Kari Kielosta oli oikein positiivinen. Hän ei antanut liikkeiden välissä ollenkaan kommentteja, vaan pysytteli suorituksesta hyvin etäällä. Tämä sopii meidän hektiseen työntekomoodiimme täydellisesti, sillä emme kestä vielä pitkiä odotteluja. Lisäksi palaveri pidettiin ennen koetta kehän ulkopuolella, eikä paikallaolorivissäkään joutunut kuuntelemaan pitkiä ohjeistuksia siitä, kuinka seuraavaksi toimitaan. Peukku sille! Liikkeiden tuomitseminen tuntui täsmälliseltä, ja tämän kokemuksen jälkeen voisin hyvin ajatella menevämme hänen kokeeseensa joskus tulevaisuudessa uudelleen.

Lisäksi yritän aina muistaa kiittää valokuvien ottajaa, ja senkin kiireessä unohdin viimeksi! Sen lisäksi, että Hanna toimi meille loistavana tsempparina ja kenneltyttönä, kaikista kisakuvista ja -videoista kiitos kuuluu hänelle. Kiitos siis! 

Oli ihan superhyvä keikka!
(C) Teemu Rand 

Auringonlaskun kanssa piti olla tarkkaavainen... 

Se kun käy niin nopeasti, että... 

... kohta olisi ollut liian myöhäistä! 

Uudella laivalla oli merkillistä disainia... 

Mun laivatuliaiset siellä somassa rivissä odottamassa syöjäänsä.

No niin. Nyt kun viime kerran unohdukset on muistettu, siirrytäänpäs tämän päivän näppejäpolttavimpaan uutiseen: meidän kisakirjan uuteen ulkoasuun! Luumuhan oli elokuussa Nanin Kuono ja Tassu -kuvauksissa, ja ihan sattumalta Nani sai napattua pari tokoaiheista kuvaakin. (Tokohan on lähes toinen nimemme, joten mikä ihme se toisaalta on..?) Tilasin häneltä kilpailukirjan kansiin sopivat paperiversiot alla olevista kuvista, ja kyllä on nyt niin pramea kirja, että en tiedä pääsenkö ollenkaan tästä ihastuksesta yli. 

Tämä kuva oli alunperin vaaka,
mutta Nani muokkasi siitä käyttöömme sopivan. 

Taisi muuten olla vaaka tämäkin!

Tykkään kovasti askartelemisesta, ja kun ryhdyin kisakirjaamme askartelemaan, ryhdyin sitten oikein toden teolla. Liimasin ensin vihreäkantisen vihon kansien päälle valkoisesta kuviopahvista uudet kannet. Ne vahvistavat kansia, ja hento kuviointi lisää ylellisyyden tuntua. Lisäksi alkuperäinen vihreä väri ei sopinut kovin nätisti kuvien taustaksi. Tulostin muutamia erikokoisia Courier New -fontilla kirjoitettuja Luumun virallisia nimiä (Courier, koska se on sama kuin meidän blogissa). Etukannen noutokapulakuva sattui juuri sopivasti olemaan sen kokoinen, että Luumun nimi mahtui sen alle täydellisesti. Valkoisen kuviopahvin päälle liimasin kuvat, ja etukanteen kuvan alle nimen. 

Ennen kannen vaihtamista olin ottanut alkuperäisestä kannesta värillisen kopion. Tämän kopion liimasin etukannen sisäpuolelle. Kirjoitin Luumun nimen vielä uudelleen sille varatulle alueelle. Kun kaikki tarvittavat osat oli liimattu paikoilleen, päädyin päällystämään koko komeuden kuitenkin kontaktimuovilla. Mattapintaisella tietysti. Kuitenkin siksi, kun aluksi mietin, että Nanin käyttämä hieno mattaakin matampi paperi ei sitten pääse täysiin oikeuksiinsa. Siis kontaktimuovin alla. Mieluummin kuitenkin muovitin kirjan kuin otin sen riskin, että siihen joskus kaatuu kahvia tai vastaavaa päälle. (No se ei kyllä ole kovin suuri todennäköisyys, koska olen aina hirmu tarkka tärkeistä papereistani... mutta todennäköisyys kuitenkin!) Lopputulos on aivan mahtava. Niin mahtava, etten edes Teemun antanut siihen koskea ennen käsien pesemistä :o Ja jumankekka jos joku kehäsihteeri menee joskus sen tuhrimaan. Ettäs tiedätte varoa.

Sisäkansi 

Tän itse sisällön pitäisi kai olla kuitenkin se tärkein osuus...? 

Etukansi ja takakansi. Vähänkö hienot!
Vaikka itse sanonkin. Tai kuuluuhan tästä tietysti suurin kunnia Nanille... 

Kisakirjakuvapaketissa oli Luumullekin terveisiä <3