Voihan kudosneste

Kyl sitä niimpal taas hölmöks ittes tunsi... Kokeen jälkeinen sunnuntai meni koneella istuessa. Maanantaina käytiin 7 kilsan lenkillä, ja illalla huomasin Luumun kainalon yläreunassa/rintalihaksen alareunassa sormenpään kokoisen klöntin. Siinä oli karvat pystyssä, ja klöntti näytti ihan ampiaisen pistolta. Samanlainen klöntti Luumulla oli ihan samassa paikassa abauttiarallaa kuukausi sitten, mutta klöntti laskeutui yön aikana, eikä ole sen jälkeen näyttäytynyt... kunnes taas. 

Tosi omituinen juttu. Maanantai-iltana toivoin klöntin taas kadonneen aamuun mennessä. No eipä ollut kadonnut. Vähän sitä palpoin, ja klöntti tuntui kasvavan ihan silmissä. Järki sanoi, että ei se ainakaan mikään kasvain voi olla, koska mikään kasvain ei riemastu noin kevyestä tunnustelusta. Soitin kuitenkin eläinlääkärille (mietin jopa, että en ole pitkään aikaan hysterisoitunut mistään, joten nyt sallin sen itselleni). Hoitaja lupasi meille ajan heti samalle iltapäivälle, ja olin tähän ratkaisuun ihan tyytyväinen. 

Mentiin aamutreeneihin, ja treenien jälkeen klöntti oli levinnyt selkeärajaiseksi luottokortin kokoiseksi kohollaan olevaksi löllöksi alueeksi. Treenikavereiden kanssa löllöä ihmeteltiin, ja päädyttiin siihen ratkaisuun, että nestettä siellä varmaan on, mutta että niin kummallinen juttu, että kannattaa käydä lääkärissä näyttämässä. Nyt kun lääkäriaika oli jo varattu, suhtauduin asiaan kummallisen rauhallisesti ja jopa tieteellisellä mielenkiinnolla. (Järki kuiskutteli edelleen, että mikään kasvain ei kasva tuota vauhtia...) Löllö ei vaivannut Luumua mitenkään, se teki töitä ihan tavalliseen hönttiin tapaansa, ja askellajit olivat puhtaat. 

Tuntematon potilas

Lääkärin vastaanotolla löllö oli edelleen laajuudeltaan samanlainen luottokortti. Sen paksuus oli kuitenkin pienentynyt noin puolella, ja lääkärin tuntui aluksi olevan vaikeaa edes löytää koko aluetta. Lääkäri oli selvästi Luumun pienestä vaivasta yhtä hämillään kuin minäkin, ellei jopa enemmän. Meidän dialogimme meni kutakuinkin niin, että minä luettelin lääkärille vaihtoehtoja, mikä kyseessä voisi olla, ja lääkäri kuittasi diagnoosini hyväksynnällään. Voisiko se olla talirauhanen? Nestettä kertynyt siihen? Mutta voiko nestettä kertyä lihaksen päälle? Koiran imusolmuke on siellä päin, voisiko kyseessä olla imusolmuke..? No imusolmuke on hiukan ylempänä kaulassa, joten se kyseessä ei ole... mutta nesteeseen päädyimme. Jouduin lisäksi selittämään löllöklöntin kasvutarinan kolme kertaa, mistä huolimatta se tuli kirjattua sairaskertomukseen väärin. Ja kun oli jo melko selvää, että kyseessä on jotain nestettä, lääkäri vielä pohdiskeli olisiko Luumua voinut kuitenkin pistää vaikka ampiainen.

Nestekohoumasta otettiin ohutneulanäyte veri- ja tulehdussolujen poissulkemiseksi, ja Luumulta mitattiin kuume. Ei kuumetta, näytteestä ei löytynyt veri- eikä tulehdussoluja. Vain nestettä, joka on siis kudosnestettä. Ja taas. Minä kyselin mistä johtuu, että kudosnestettä on kerääntynyt tällaiseen kohtaan. Jaa-a. Onko voinut johtua kovasta treenistä, kun meillä kuitenkin oli kisat viikonloppuna? Tai onko voinut saada jonkun tällin siihen, mitä en ole vaan huomannut. Kyllä varmaan. Kollegoidensa kanssa asiasta keskusteltuaan lääkäri määräsi Luumulle kuuden päivän kuurin Voltaren Fortea, jota varten Luumulta ajeltiin rintalihaksen päältä karvat. Karvoja ajellessaan lääkäri huomasi, että onhan tässä sittenkin joku naarmu tässä kohtaa. Muisti kuitenkin kohta, että tietenkin on, siitähän otettiin ohutneulanäyte. 

Ymmärrän kyllä, että kukaan ei ole seppä syntyessään, ja että tullakseen loistavaksi eläinlääkäriksi, jokaisen on hankittava ensin sitä kokemusta. Kuitenkin sitä odottaa palvelusta ruhtinaallisia summia maksavana asiakkaana asiantuntevaa otetta ja vakuuttavaa toimintaa. Kun sanoin, että enpä tiennytkään, että koirillekin voi antaa Voltarenia, lääkäri oli itsekin yhtä yllättynyt ja sanoi, ettei hänkään. Arvostan rehellisyyttä, mutta asiakkaalle tulisi kuitenkin luottavaisempi olo, jos lääkäri edes yrittäisi käyttäytyä asemansa edellyttämällä tavalla. Sitä menee vastaanotolle kuitenkin hakemaan asiantuntijan mielipidettä, ja tuntuu, että tällä kerralla sain antaa sen itse itselleni.

Kaikesta huolimatta olen ihan tyytyväinen, että tuli käytyä näyttämässä Luumun kudosnestekertymää. Opin tästä, että A) koirallekin voi laittaa lihasperäisiin ongelmiin Voltarenia, B) jos koira ei ole oikeasti todella sairas, tilan kehittymistä voi ihan rauhassa seurailla kotona pari päivää, ja C) rasituksesta palauttavan liikunnan merkitys on oikeasti suuri!! Meillä kyllä kiinnitetään huomiota siihen, että kylmillä lihaksilla ei mennä revittelemään, mutta sen revittelyn jälkeisestäkin aerobisesta liikunnasta tulisi pitää parempaa huolta. Oikeita vastauksia lääketieteellisiin tiloihin ei välttämättä kannata etsiä keskustelupalstoilta tai muualta netin ihmeellisestä maailmasta, mutta joskus se oikea vastaus löytyy kuitenkin juuri sieltä.

Luumu sai kuuden päivän Voltaren-kuurin lisäksi määräykseksi viikon hihnalenkkilevon, ja jos kudosneste ei ole tähän mennessä poistunut, pitää ottaa uudelleen yhteyttä. Kudosneste poistui kuitenkin jo samana iltana. Pidetään tällä viikolla fyysisesti kevyt viikko, ja tehdään vaan jotain kontakti- ja mahdollisesti kauko-ohjausjuttuja. Ensi viikon alussa katson päästäänkö treenaamaan jo Salon koetta varten, ja jos näyttää siltä, että fyysinen treenaaminen kerryttää lisää nestettä, jätetään Salon koe väliin. Kun eihän se toko edelleenkään ole fyysisesti kovin raskasta, mutta onnistuneen suorituksen saamiseksi en vaan voi laittaa räjähdysherkkää Luumua parin viikon höntsäilytauolta suoraan koetilanteeseen. Tiedän meinaan mitä siitä seuraisi - hurmankierrokset potenssiin sata - nupit kaakkoon!