Toinen ykkönen!

Klo 9:17 Onko pakko nousta jos ei haluu?

En tiedä pitäisikö itkeä vai nauraa, kun mulla on vaan niin maailman täydellisin koira! Tänään koettiin vauhtia ja vaarallisia tilanteita, mutta kaikesta huolimatta saatiin Salon toko-kokeesta toinen ykköstulos! Se olis sitten yhtä vajaa TK1 Rezavoire's King of Helsinki!

Hehkutukset vähemmälle ja selostukseen. Käytiin siis eilen vielä paikan päällä pienellä porukalla Salon Koirahallissa tekemässä paikallamakuu, ja Luumun kanssa tein vaan liikkuroituja liikkeenvälejä. Eli liike alkaa, pari askelta, vapautus/kehu, ja sitten liikkuri näyttää seuraavan paikan. Muutamia riemunlaukkoja lukuunottamatta ihan hyvällä meiningillä. Tein myös vähän palkattua seuraamista, ja se alkaa tosissaan näyttää vähän siltä, mitä se jossain vaiheessa oli. Toki Luumu voisi olla tiiviimpi koko ajan ja erityisesti käännöksissä, toki se edelleen vähän edistää, ja kyllä siltä meinaa mopo juoksussa karata handuista. Mutta paljon parempaan suuntaan nyt kuitenkin. Ihan positiivisin mielin lähdimme tänään Saloon kokeilemaan. 

Koeaamu oli hyvin samantyylinen meillä kuin viimeksi. Käytiin kartanon nurmiparkkiksella heittelemässä tennispalloja, ja Turusta napattiin Hanna meille kenneltytöksi matkaan. Paikan päällä oltiin juuri puoli tuntia ennen kokeen alkua, mikä tuntuu naftilta, mutta mikä osoittautui oikein hyväksi saapumisajaksi. Eipä ehtinyt ainakaan liikaa stressata paikan päällä. Jännitti selkeästi enemmän kuin pari viikkoa sitten Liedossa, mutta ei nyt mitenkään ihan liikaa kuitenkaan. 

Kehätarkastus ja palaveri 

Kerran treenattiin lyhyt paikallaolo ennen koetusta.

Luoksepäästävyyteen mentiin ihan tavalliseen tapaan nelivedolla, mutta mitä kummaa? Neliveto ei päättynytkään siihen paikkamme löytymiseen. Kun pyysin perusasentoa, Luumu ignoorasi mut ihan täysin, vinkui, ja pyrki vaan oikealla puolellamme olevan bortsun luo leikkimään! Siis anteeksi mitä? Mumelo ei todellakaan ollut oma itsensä, ja vaikka sainkin sen jotakuinkin rauhoittumaan juuri kun tuomari Kari Kielo oli tulossa meitä kohti, se meni ensin tuomaria vastaan, ja sitten kaarsi olevinaan jos pääsisi kuitenkin sen bortsun luo. Mitä ihmettä? Kielo sanoikin, että jaahas, taidatkin haluta kaverin luo mieluummin tai vastaavaa, mutta ei ottanut luoksepäästävyyttämme pahalla. Itse olin ihan tosi järkyttynyt. Mietin tosissani, että kohta mun on sanottava, että me jätetään paikallaolo väliin. 

Ei tsiisus mitä meininkiä taas... 

Luumu näyttää miten luoksepäästävyys suoritetaan. 

Siis tekeekö se tässä leikkikumarrusta viereiselle bortsulle..?

Kaikki kävi toisaalta niin hitaasti (ehdin miettiä sata vaihtoehtoista skenaariota) ja toisaalta niin nopeasti. Luumu ilmeisesti jotenkin rauhoittui (en muista!), koska en sanonut mitään, ja aloitettiin paikallaolot. Meitä oli 15 alokasluokan koirakkoa, ja paikallaolot tehtiin kolmessa ryhmässä. Luumu meni ensimmäisestä käskystä maahan, en katsonut siihen päinkään koko paikallaolon aikana, joten en yhtään tiedä mihin suuntaan herra Hedelmä katseli. Jännitti niin törkeästi, että ihan pakaralihaksissa asti tärisi. Tässä mitään peppujumppaa tarvita, sen kun kisaa vaan koiransa kanssa tokoa!

Katselen sua oi bortsu ihana 

Nyt sentään katselee mun perään... 

Kiitos kympistä, mut mihin mun koira taas haikailee? 

Aika kului. Täydellinen suoritus! Tuomari sanoi meidän kohdalla jotain, että ihmeellisesti se vaan kokosi itsensä, kun vähän näytti siltä, että katseli naapuriin päin. No ihmeellisesti kyllä! Juostiin kentältä palkalle (leikki + Sheba), ja kun laitoin Luumun häkkiin, olin vähän rikki. Siis mitä ihmettä? Jos olisi ollut treenitilanne, olisin varmaan jo kymmenen kertaa ottanut sitä turvasta kiinni, että nyt saakelin koira rauhoitut - ja pakko myöntää, olisin vienyt sen häkkiin, enkä olisi osallistunut paikallamakuuseen ollenkaan. Kun sanoin tuomarin kommenttiin, että mietinkin jo tuon luoksepäästävyyden jälkeen, että jätetäänkö paikallaolo väliin, kun Luumu oli niin pois itsestään, tuomari sanoi vaan, että hyvä ettette jättäneet. Mutta aikamoisen jännitysnäytelmän kehitti äijä! Saakeli!

Kävin välissä taas Luumua ulkoiluttamassa, mutta muuten se sai olla häkissä ihan meitä edeltävän koiran suoritukseen asti (oltiin 15 koirakosta noin keskivälissä). Tein ennen kehään menoa vain yhden seuruun yhdellä täyskäännöksellä ja liikkeestä seisomisen. Kehässä olin itse vähän maaninen staffinainen, vaikka staffini ei niin maaninen enää ollutkaan. Jotenkin ajattelin, että se on edelleen ihan siinä bortsussa kiinni, että ei pysty varmaan yhtään keskittymään. Liikkeiden välissä palkkasinkin aika ylisosiaalisesti, ja jopa ihan perusasentoon hakeutumisesta Luumu sai ylipaljon kehuja. Tuomari sanoikin kokonaisvaikutuksessa, että vähän vähemmän voisin noissa väleissä kiekua (ei ihan näillä sanoilla, mutta pointtina kyllä), ja sanoinkin siihen jotain, että ei tainnut olla meidän kummankaan päivä tänään. Itse liikkeet menivät oikein mallikelpoisesti, joten tuomari vastasikin minulle, että hän haluaisi kyllä nähdä meidät sitten silloin, kun on meidän päivä :) 

Luoksepäästävyys 10

Paikalla makaaminen 10

Seuraaminen kytkettynä 8

Seuraaminen taluttimetta 8

Maahanmeno seuraamisen yhteydessä 8

Luoksetulo 9

Seisominen seuraamisen yhteydessä 9

Estehyppy 8

Kokonaisvaikutus 9

Laitan tuon videolinkin myöhemmin, koska nuo HD-videot vaan latautuvat niin syntisen kauan tuonne YouTubeen. Seuraamisiin olin ihan tyytyväinen (edisti, vähän väljä, muttei pässeillyt pahemmin), kylläkin taisin yhdessä täyskäännöksessä potkasta Luumua kuonoon (miten se on edes mahdollista) ja talloin vähän varpaille. Lopun perusasennot taisivat olla vähän mitä sattuu. Pitäisikö niitä kenties treenata..?

Maahanmenossa taisi ennakoida lopun perusasennon liikkurin käskystä. Luoksetulossa en keksi muuta huonoa kuin että se kiertää hirmu kaukaa mun takaa perusasentoon. Huomaako joku tarkempisilmäinen tuossa videossa jotain (joo, videota ei vielä ole, mutta kohta kun on...)? Seisomisessa rokotettiin varmaan lopun perusasennosta (vinossa kuin kenoviiva), ja esteelle tarvitsi kaksoiskäskyn. 

Käsittämätön fiilis. Luumu oli kaikista 15 ALOkasluokan koirista 174 kokonaispisteillään kolmas! Vasta kun olin Hannan heittänyt kotiin, ja olin ajalemassa omaan kotiin, vähän herkistyin. On se vaan hieno koira. 

Palkintojen jakoa odotellessa 

Hieno koira pääseekin tänään pitkästä aikaa mamman ja Nallen luokse hoitoon, kun isäntäväki lähtee ulapalle kuuntelemaan Redramaa! Hiphei! Loistofiilis, ja loistavaa lauantain jatkoa kaikille!