Kesäviikonloppu Kustavissa

Lähdettiin parin Randin ja muutaman Saaren voimin Kustaviin Lindan ja Jannen mökille. Viimeksi oltiin siellä lokakuussa, ja vaikka syksyinen merimaisema kaunis onkin, kyllä heinäkuun helteillä kelpasi möksäillä. Luumu tuli tietysti mukaan, ja toimintaa piisasikin perjantaista pitkälle sunnuntaihin. Toki kaiken sen puuhastelun ja vahtimisen jälkeen Muumelo oli sunnuntaina jo aikast väsynyttä poikaa. Joka ikinen kerta piti nousta katsomaan mitä tapahtuu, kun joku vähän vaihtoi asentoa - saati paikkaa. 

Muumuu <3
(C) Janne Saari 

Luumu 2,5 vuotta
(C) Janne Saari

Tuntuuko vilpoiselta vielä?
(C) Janne Saari

(C) Janne Saari 

(C) Janne Saari 

(C) Janne Saari 

(C) Janne Saari 

No hei kuule pidetäänkö paussia uimisesta välillä..?
(C) Janne Saari 

Ja sielu lepää...

Muumelo pääsi tosiaan muutamaan otteeseen uimaan, mutta liukkailla rantakallioilla piti olla varovainen. Luumu kun näkee vesilelun, sillä ei ole mitään järkeä siinä vauhdin määrässä, kun se pulahtaa uimaan. Norppa mikä norppa. Parasta oli käskeä se ihan omin nokin uimaan, ja vasta sen jo ollessa vedessä heittää se lelu perään. 

Lauantain vastaisena yönä harjoittelin hämäräkuvausta.
Kello oli noin kolme aamuyöstä. 

Oli komia taivas! 

Lauantaina vähän hassuteltiin. 

Luumua ei hassuttelumme kamalasti haitannut,
kun äijä sai palkaksi niin paljon nameja. 

The boss. 

Voi Luumu sun kanssas <3 

Tonttu 

Nää on varmaan eri porukkaa kuin perjantaina nähdyt,
kun näillä oli 6 poikasta mukana. 

Kuinkas tänne laiturille sitten hypätään..? 

Hiioppia 

Kesä! 

Mää ihan itte osaan jo tällaisia kuvia ottaa!

Ja jotta ei ihan pelkäksi pulikoimiseksi ja rantafiilistelyksi mene, kyllä me herkuteltiinkin koko viikonloppu. Jotenkin sitä ajattelee, että kun se ruokavalio on noin arkena perusteiltaan kuosissa, möksällä ja muutenkin lomaillessa sitä saapi herkutella sitten ihan huolella - tai huoletta oikeastaan. Ja vaikka kovasti haluaisin puhua tässä itsestäni, pakko sanoa, että kyllä se meistä kahdesta on Luumu, jonka arkiruokavalio on tarkemmin mietitty. Omalta osaltani en voi sanoa kuin että omegat ja raudat tulee napsittua purkista, mutta muuten nuo vitamiinien yms. yms. saannit on laskettu vain Luumun osalta. Köh. Pitäiskös asialle tehdä jotain..? Syksyllä sitten...

Ihan komiat räiskäleenpaistomaisemat. 

Ei kerrota kenellekään... 

Viikonloppuna tuli tosiaan pidettyä lomaa tokostakin. Tosin lauantaina yritin päivällä tehdä tunnaria luonnon omista tunnarikapuloista, kepeistä... Not a brilliant idea. Luumuhan pisti päreiksi kaiken minkä suuhunsa ehti rohmuta. Eilen maanantaina oltiin Ilmarisissa iltatreenilöissä, ja tuli pidettyä vähän ristiriitaiset harjoitukset. Ristiriitaiset sillä tavalla, että fiilis ei ehkä ihan ollut niin katossa kuin meillä yleensä tuppaa olemaan. Johtuen siitä, että seuraamisen täyskäännösharjoituksista tulikin paljon palkkaa -treenin sijaan ensin nillitystreenit, sitten Janinan henkilökohtaiset kävely- ja päänkääntötreenit. Myönnettäköön, että täyskäännökset ovat käännöksistä jääneet kaiken kaikkiaan vähimmälle huomiolle, ja näkyyhän se tietysti siinä suorittamisessa. Ja taas: älä oleta, että koira osaa, jos et itsekään osaa. 

Täyskäännösten lisäksi palkkasin heti juoksuun lähdön jälkeen seuraamisissa, ja lisäksi tehtiin vakioharjoitukseksi muodostunutta istu-käskyn vahvistamista sekä itsenäisesti (namin perässä) että hyppyyn linkitettynä. Ei mitään ongelmaa näyttäisi olevan, mutta huokaisen helpotuksesta vasta sunnuntain kokeen jälkeen. Lisäksi tehtiin (myös vakkariksi muodostunut) yksi koemainen noutoliike. Taisi olla paras noutomme kokonaisuudessaan ikinä. Ainut, mikä tällä kertaa teki sen särön täydellisyyteen, oli että Luumu vähän vilkaisi palautuksen aikana sekä liikkurina toiminutta Riikkaa että Annea - vähän samalla fiiliksellä kuin itse asiassa viimeksi Kaarinan kokeessa, kun meinasi oikeasti palauttaa sen kapulan liikkurille... Hupsista! Mutta hei - ihan täydellinen maltti, hienosti semi-innostuneella laukalla kapulalle (oli kuumakin, hei!), nätti, ei ollenkaan liian rivo nosto, laukalla takaisin, nätti, suora perusasento, malttia luovutuksessa, malttia luovutuksen jälkeen. Ihan mahtava suoritus siis! Meidän paras!

Paikallaoloissa tarkoitus oli ihan vaan jättää koirat, ja palata nopeasti vapauttamaan ja palkkaamaan. Kuumallakin voi tehdä paikallamakuuta, ja se voi olla hauskaa. Luumu kuitenkin lähes samantien jättämisen jälkeen oli noussut pikaisesti seisomaan, mutta käynyt sitten jälleen saman tien takaisin maaten - mutta mikä lonkka-asento! Se oli lähes kyljellään siellä. Se ei kuulemma kuitenkaan ollut mikään valinta vaihtaa asentoa, vaan "ihan kuin sitä olisi pistänyt jokin". Kuumasta se ei ainakaan voinut johtua, sillä siihen aikaan koko kenttä oli jo mukavassa varjossa. Joko sitä todella pisti jokin, tai sitten se on niin jumissa, ettei edes paikallaan pysty makaamaan enää. Toki onhan se suora makuuasento fyysisesti raskas, mutta että siinä määrin, että edes nopeaa jättöä ei kerkiä tekemään...? Onneksi on se fyssari vielä torstaina. Luumu on taatusti niskaa myöten ihan kivettynyt, kun se on noita juoksutuoksuja lussutellut. Ja aika levottomia uniakin se on nähnyt. Hävettää ihan sanoa, että millaisia! Tätä uroksen omistamisen riemua, todella... Vielä(kään) en ole sitä kastraatioaikaa varannut, mutta alustavasti olin ajatellut syyskuun loppuun. Tosin elokuun loppupuolellakin olisi muutaman viikon paussi, jolloin ei ole mitään kokeita tai koulutuksia suunniteltuna. Taidanpa heti ottaa selvää noista...

Parin viikon takaa treeneistä. Näyttää se kyllä helkkarin isolta toi kapula O.o
(C) Saana Lehtinen 

(C) Saana Lehtinen