Yhteistyö toimii

Selvittiin kuin selvittiinkin paahteisen kuumasta kisapäivästä. Kun koko viikonlopun olin viettänyt ulkona helteessä ja auringossa, eilinen menikin täydessä koomassa olohuoneen pimeydessä ja viileydessä telkkaria katsellen. Sunnuntain vähintään 29 asteen helteeseen kun lisätään melkoinen kisajännitys, kroppa ja pää sanoutuivat hetkeksi irti ihan kaikesta. Kaupassakäyntikin oli eilen suuren työn ja tuskan takana, mutta maitoa oli kahviin pakko saada.

Mentiin tosiaan Kaarinaan kisaamaan alla vain 20 minuutin kävelylenkki. Ei tehty mitään perinteisistä kisavalmisteluistamme. Ei käyty metsässä juoksemassa, ei heitelty palloa, ei pysäytelty luoksetuloista tai vaadittu muitakaan tokojuttuja. Paikan päällä käytiin myös vain pikainen pissalenkki, ja ennen kehää nostin yhden kerran kaukoista takapalkalle. Muun ajan Luumu sai olla häkissä viilennysloimi päällään. Paikallamakuuseen mentiin kylmäkalleilla varustellun pesuvadin kautta.

Meitä oli avoimessa luokassa vain neljä koirakkoa. Luumu oli vuorossa ensimmäisenä. Paikallamakuussa kävi alussa makuurivin toisessa päässä pieni kärhämä ennen kuin ehdittiin edes piiloon. Olipa jännät paikat, mutta pikkuMuu ei onneksi edes noussut ylös. Harmitti vaan itseä katkaista hyvin alkanut suoritus, käydä vapauttamassa ja aloittaa alusta. Siis että millaisen ristiriitaisen viestin annan tässä nyt Luumulle, olitpa todella etevä ukko, mutta teeppäs kaikki nyt uudestaan.

Vaikka sydän pamppaili piilossa tuon insidentin seurauksena, oli todella varma olo Luumun tekemisestä. Toki hiekka oli varmasti hirmu kuuma, eikä mahastaan lähes kaljun uroon ole siellä millään lailla mukava makoilla. Luumu olikin aikaa huudettaessa ihan kaikkensa antaneen näköinen. Hirmu bileet pystyyn, jopa siinä määrin, että tuomari kysyi, että tuliko se onnistuminen jotenkin yllätyksenä. No ei tullut, mutta niin oli jännät paikat, että!!

Onneksi tuomarilla ei tuntunut olevan kiire yksilöliikkeiden aloittamisen kanssa, vaan ihan rauhassa saatiin palkata ja jäähdytellä. Siitä huolimatta Luumu oli vielä hengästynyt kehään mennessämme. Kun itsellä oli kuuma, ja tiesi että koiralla on varmasti vielä kuumempi, koko ajan oli sellainen olo, että joudun jotenkin kannattelemaan Luumua suorituksen ajan. Itse suorituksissa kuumuus ei näkynyt, mutta noissa liikkeiden väleissä kyllä. Olevinaan piti riekkua ne sosiaaliset palkat entistä hurjemmin, ja toisaalta antaa ne käskytkin monta desibeliä kovempaa. Jotta se varmasti kuulee kaiken sen läähätyksen läpi ne ;)

Hehe. No, videolla Luumu ei näytä kärsivän siitä kuumuudesta ollenkaan niin paljon, kuin miltä minusta siinä tilanteessa tuntui. Se oli varmaan suurimmaksi osaksi mielikuvitukseni tuotetta, ja Luumukin varmaan ihmetteli yhtäkkiä hulluksi käynyttä ohjaajaa. Seuraaminen meni hyvin, tavallista hirmuisemman jännityksen takia en tehnyt varmaan yhtään käännöstä mihinkään suuntaan siten kuin ollaan harjoiteltu. Siitä huolimatta Luumu seurasi mainiosti oikeassa paikassa, hyvällä vireellä ja etevän oloisesti. Seuraamiskaaviossa oli mukavasti kaikkia käännöksiä ja vauhdinvaihtoja, ja pätkät olivat kuumuuden takia kivan tiiviitä.

Putkiaivolle olisi helteestä huolimatta pitänyt muistuttaa kummatkin jäävät ennen kehää. Maahanmenossa Luumu oli kuin se ei ikinä olisi maahanmenokäskyä kuullutkaan. Käveli läpi vaan. Luoksetulossa olisi varmaan pysähtynyt (toooodella valuen) siitä ensimmäisestäkin, mutta tajusin sen vasta, kun olin nostanut käden siihen paniikkikakkoseen. Jipjee. Näitä kolmea ekaa liikettä ei näy tuossa kisavideolla, kun ihana nokialaiseni on jostain syystä torpedoinut sen pätkän.

Seisomisessa melkein sama juttu kuin maahanmenossa. Sentään seisahtui toisesta käskystä. Muuten hyvä. Nouto oli ihan törkeleen hieno. Ihan lopussa oli sellainen olo, että mahdanko ehtiä nappaamaan kapulan ennen kuin se tippuu. Eihän Luumu ole tuota uutta kapulaa tiputtanut ikinä - mistä lie tuli sellainen fiilis. Muistin jopa viimeistellä sen liikkeen harjoittelemallamme "taita kapula kainaloon" -tyylillä. On kuulemma pätevän näköinen. Mitäs tykkäätte?

Kaukoissa jännitti ihan pirusti. Näin kuumalla en olisi yhtään ihmetellyt, jos Luumu olisikin halunnut jäädä sinne maahan vaan makaamaan. Mutta se nousi! Ja se teki hyvin! Kyllä se aavistuksen sieltä tuli eteenpäin, mutta sentään nousi! Jotain pitää kyllä tehdä tuolle vireelle tai katsekontaktille tai jollekin, sillä kaukot ovat Luumun mielestä ilmeisesti aika tylsä juttu. Se katselee noissa vaihdoissa muualle, ja minulle tulee sellainen olo, etten kerkiä sitä käskyä ajoissa antaa (tai nimenomaan, että jos annan sen käskyn, kun Luumu katselee muualle, meneekö se silloin ihan harakoille..?).

Mulla on koko ilmekavalkadi käytössä taas :P 

Super! 

Mennäänkö Luumu tekemään hop, mennään.

Hyppy oli aika hauska. Ennen hyppyä Luumu oli todellakin jo sitä mieltä, että nyt voisi tämä show jo päättyä, ja katseli kaihoisasti kehän ulkopuolelle. Jouduin ihan hävettävän paljon kalastelemaan sitä, eikä se meinannut edes perusasentoon tulla. Hyppäsi kuitenkin, joskin helkkarin vinoon. Sieltäkin se katseli muualle (älä nyt saakeli tässä kohtaa jätä hommaa kesken!), ja ihan pakko oli itse vääntäytyä sillä tavalla mutkalle, jotta se sieltä hyppäisi vielä takaisinkin päin. No jos ihan totta puhutaan, en usko, että näillä vartaloavuillani on Luumulle mitään merkitystä, mutta jotenkin sitä siinä tilanteessa kuvittelee auttavansa koiraa. Tuntuu, että tuossa hyppyarvosanassa oli kyllä hitunen jotain sääli- tai armopistettäkin ;)

Sillä lailla! Pakko myöntää, että annoin kunnioitukseni tuomari Ralf Björklundia kohtaan kasvaa turhan järkälemäiseksi jännitykseksi. Lisäksi kun näissä kisoissa oli muutenkin uusia tekijöitä, suurimpana mainittakoon uskomaton pohjoismaisessa mittakaavassa eksoottinen helleilmiö ja sen aiheuttamat muutokset kisarutiineihin... paketti oli aika hyvin valmis. Se jännityspaketti meinaan. Mikä ihme se siis on, ettei Luumu ihan toiminut toivomallani tavalla joka kohdassa. Tuomari kysyikin tuossa kokonaisarvostelussa, että onko minulla jokin syy noin kovaäänisiin käskyihin (niistä vähennettiin kokonaisvaikutuspisteitä). Pistin jännityksen piikkiin, vaikka näin jälkikäteen ajateltuna toinen puoli syystä johtui taatusti tuosta helteestä ja siitä kannattelemisen olotilasta. (En kai mä nyt aina ihan tuohon malliin niitä käskyjä rääy??) 

Perfect companion, dream team <3 

Jännityksestä ja helteestä huolimatta pystyttiin hoitamaan homma asenteella alusta loppuun asti. Ja se kyllä näissä olosuhteissa on se asenne, joka ratkaisee. Olinkin kovin tyytyväinen siihen, kun tuomari vielä loppukommenteissa kehui meidän suoritusta hienoksi, yhteistyötä toimivaksi ja koiraa nopeaksi. On se vaan sellainen koira, että vielä viime yönäkin nukahdin suu typerässä virneessä, kun muistelin noita meidän osasuorituksia. Se tunne, kun pääsee liikkeen ja liikkurin kiitoksen jälkeen kiittämään rakasta kumppania hyvästä suorituksesta. Siinä on vaan sitä jotain. 

Sijoitus 3. / 3 ;) 

Huipputyypit siellä!

Tässä vielä saamamme arvosanat. Yhteensä 148 pistettä ja 2-tulos:

Paikalla makaaminen 10

Seuraaminen 9

Maahanmeno 0

Luoksetulo 6

Seisominen 5

Nouto 9,5

Kaukot 9

Hyppy 9

Kokonaisvaikutus 8

Iso kiitos vielä valokuvista Tuulialle ja videokuvaamisesta Riikalle! Ja tsemppaamisesta ja muutenkin kisaseurasta totta kai :D