Yhden tähden illallinen

Tarkoitus on ollut jo pitkään kirjoittaa vähän kuulumisia meidän syömisestä. Tai jos ihan totta puhutaan, niin Luumun ainoastaan. Syöminen kun on noiden reilun parin vuoden takaisten alkukankeuksien jälkeen ONNEKSI meille jo niin peruskauraa, että harvemmin sitä tulee enää sen kummemmin mietittyä. Silloin tällöin meiltä kuitenkin kysellään että kuinka paljon Luumu syö sitä ja kuinka paljon tätä, annanko sille jotain lisäravinteita ja mistä tiedän, että se taatusti saa kaiken tarvitsemansa siitä ravinnosta.

Muutenkin tulee nykyään Barffikaupassa viettettyä aikaa kerran viikossa myyjän ja samalla Vau Mumun edustajan roolissa, mutta piipahdinpa siellä tuossa pari kuukautta sitten myös eläinten luontaishoitajan Satu Teräväisen luennolla, jossa käsiteltiin koiran luonnonmukaista ruokintaa. Nyt saan hyvän aasin ja sillan tähän käsitellä ensin luennolta suhauttamani muistiinpanot ja perään selostaa vähän kuinka tätä luomuruokavaliota tälle meidän oman elämänsä luomuvaliolle sovelletaan. Tässä on ajan myötä käynyt selvästi ilmi, että koiran ruokinta herättää meissä valveutuneissa koiranruokkijoissa erittäin vahvoja mielipiteitä, joskus jopa niitä sairaalloisen pedanttisia. Muistettava onkin, että niin monta kuin meitä mahtuu ihmisiä tähän maailmaan, niin monta mahtuu ruokintamielipiteitäkin. Huhupuheviidakkoon ei kannata kuitenkaan eksyä, vaan jokainen muodostakoon ne omalle koiralle soveltuvat periaatteensa hyväkseen katsomalla tavalla.

Seuraavassa siis luennolta mukaan tarttunutta, ja muistutettakoon jälleen, että ihan itse olen nämä muistiinpanot tehnyt, mutta en kuitenkaan voi hyvällä tahdolla ja tarkoituksellakaan taata niiden 100-prosenttista oikeellisuutta. Mikäli vähänkään arveluttaa, kannattaa ottaa yhteyttä alan ammattilaiseen ennen koiran ruokinnalla ja sitä kautta terveydellä pelaamista. 

Terve aikuinen koira pystyy poistamaan ulosteen ja virtsan kautta ne ravintoaineet, joita se ei tarvitse. Pennun kanssa on oltava tarkkana muun muassa kalsium/fosforitasapainon kanssa. Aikuisella koiralla riittää, kun ravintoaineet ovat noin 3 - 4 viikon jakson sisällä tasapainossa. Pennulla tämä tasapainoaika on yhden viikon.

Kun eläinvalkuaista kuumennetaan, siitä tulee toksista. Esimerkiksi nappularuoka on usein moneen kertaan käsiteltyä, ja vaikka siihen lisätään vitamiineja, teollisesti lisätyt vitamiinit eivät imeydy samalla tavalla kuin tuoreesta ruoasta. Nappularuoan sisältämistä vitamiineista noin 50 - 80 % pystytään hyödyntämään raakaruokaan verrattuna.

Hampaat pysyvät puhtaina raakaluilla (mekaaninen puhdistus). Muista, että nahasta valmistetuissa luissa on paljon säilöntäaineita, jotka voivat olla koiralle haitallisia. Hammastelu on koiralle luontaista toimintaa. Luiden syöminen parantaa myös suun verenkiertoa.

Oikeaan kasvuun tarvitaan proteiinia ja kivennäis- ja hivenaineita. Luonnonmukaiseen ruokavalioon siirrytään muutamalla ruoka-aineella sen mukaan, mitä koira pystyy sulattamaan. Miedot ja helposti sulavat ruoka-aineet ensin. Jauhetut liha-luut. Koiran tarvitsema ruokamäärä lasketaan alkuun noin 2 - 3 % sen omasta elopainosta. Tämä on kuitenkin hyvin yksilöllistä > terveelle, aktiiviselle koiralle 2,5 % on hyvä lähtökohta. 60 % lihaisia luita ja 40 % kaikkea muuta: lihaa, kalaa, sisäelimiä, siemeniä, kasviksia. (Muistiinpanoissani lukee, että "40 prosentista 20 %:n tulisi olla kasvisperäistä", mutta nyt en kyllä mene takuuseen, että tarkoittaako se 20 % kokonaisruokintamäärästä vai 20 % tästä 40 prosentista.) Juurekset syötetään höyrytettynä, jotta koiran lyhyt suolisto saa hyödynnettyä juuresten sisältämät ravintoaineet. 

Lihaisat luut ovat sellaisia, joissa on 50 % lihaa ja 50 % luuta. Jos luut ovat kovin "luisia", voit lisätä annokseen lihaa sinänsä. Jos koira syö luuainesta, koiran on myös liikuttava. Koira, joka on vähällä liikunnalla ja syö luita, saattaa helposti saada suolitukoksen. Satu ei suosittele pitämään pelkkiä luupäiviä (aiheuttavat tukkoisuutta), vaan mieluummin jokaisena päivänä sekä lihaa että luita. Mikäli koira syö kaksi kertaa päivässä, voi toinen ateria olla luuateria ja toinen liha-ateria. Jos koira ei sulata luuainesta, mahan ph ei ole tarpeeksi hapan. Aikuisella koiralla luuaineksen määrä 20 % kokonaisruokamäärästä on parempi kuin kalkin syöttäminen purkista. Jos koira saa kalkkia liikaa, se voi kerääntyä elimistöön ja aiheuttaa pitkällä aikavälillä nivelmuutoksia jne. 

Broilerin siipiä 

Kerran ostettiin kalkkunan koipi Barffikaupasta.
Se oli liian iso jopa Luumulle!

Tässä sitä syödään siististi ulkona. 

Kerran haettiin karitsan luita suoraan teurastajalta. 

Hammastikuiksihan se meni.

Kananmunaa on hyvä syöttää muutaman kerran viikossa. Isolle koiralle noin 2 - 3 kertaa viikossa. Lihoista puhuttaessa pienemmälle eläimelle sopii pienemmän eläimen liha, esimerkiksi chihuahualle mieluummin broileria kuin nautaa (jännä homma muuten, enpäs ole koskaan tullut tällaistakaan ajatelleeksi...). Toki tämäkin on koirakohtaista, mutta usein näin suhteutettuna sopii paremmin. 

Sisäelimillä tarkoitetaan tässä myös suolia, naudan mahaa, munuaisia, sydäntä ja kurkkutorvia. Maksaa annetaan koiralle vain 0,5 - 1 % koiran painosta kerran viikossa! Muita sisäelimiä kannattaa suosia useamminkin, sillä ne ovat hyvin vitamiinipitoisia. Naudan mahassa on paljon ruoansulatusbakteereita (sopii siis myös vatsavaivoista kärsiville). Kalaa koiran tulisi saada 2 - 3 kertaa viikossa, jotta sen ei tarvitse syödä kalaöljyä ravintolisänä. Vaihtele kalalajeja mahdollisuuksien mukaan; etenkin viljellyssä lohessa on paljon esimerkiksi antibioottijäämiä. 

Broilerin sydämet siellä keittymässä makupaloiksi.
Luomua. Vähän sottaisempaa. 

Pakkasessa on yleensä aina valmiiksi tehtyjä "barf-herkkuja",
mutta treenikassissa on myös aina Natural Menua,
joka on hyvä ja suhteellisen terveellinen ilmeisen hyvältä maistuva palkka.  

Kalkkunan sydämet ovat aavistuksen isompia.
Ihan yhtä maistuvia. 

Naudan maksa oli meille uusi tuttavuus, mutta menekki oli taattu!
Kattilan kautta ja pikkupaloiksi.

Rasvaa koirat tarvitsevat 10 - 15 % koko ruokamäärästä. Tämäkin vaihtelee toki koirakohtaisesti. Kasviöljyjä kannattaa välillä antaa, esimerkiksi auringonkukkaöljyn sisältämä E-vitamiini auttaa pitämään turkin hyvässä kunnossa. Rypsiöljy taas saattaa herkillä koirilla aiheuttaa kutinaa. Edes aktiiviselle koiralle ei pidä antaa mitään ylimääräisiä rasvoja (esim. lihaisen rasvan nimellä myytävää "lihankorviketta"), vaan jos koiran on turhan hoikassa kunnossa, kasvata mieluummin kaikkien ruoka-aineiden määrää samassa suhteessa. Jotenkin tämä tuli itselleni yllätyksenä, sillä olen elänyt siinä uskossa, että urheilevan koiran tulisi nimenomaan saada enemmän rasvaa (prosenttiosuutena) kuin normikoiran. Hmm. Pitää tutkia asiaa tarkemmin...

Luonnonmukaiseen ruokavalioon ei kuulu viljat! Kaura on viljoista ainut, joka sopii useimmille koirille (myös hirssi, tattari ja kvinoa, jotka itse asiassa ovat siemeniä). Tällä on tarkoitus imitoida saaliseläimen mahalaukun sisältöä. Tuorepuuro on hyvä osa koiran ruokavaliota. Voit esimerkiksi pellavansiemenistä liottaa "vellin" ja soseuttaa sen liemineen. Joukkoon voit lisätä vaikka marjoja. Toisilla pellavansiemen auttaa ruoansulatukseen, toisilla toimii päinvastoin. Muiden pähkinöiden ja siementen ollessa kyseessä, kaada liotusvesi pois ja soseuta sitten. Voit käyttää esimerkiksi kurpitsansiemeniä, auringonkukansiemeniä, viikunaa, aprikoosinkiviä tai seesaminsiemeniä. 

Tarjoa kasviksista valmistettu vihersose raakana. Tarjoa kasvissosetta vain pari kertaa viikossa. Kasvissoseella on elimistöä puhdistava vaikutus, ja useammin tarjoiltuna se voi saada korvat töhnimään. Määrä noin 10 % koko ruoka-annoksesta. Soseeseen voit käyttää varsiselleriä, voikukanlehtiä, kaikenlaisia vihreitä tummalehtisiä salaatteja, kurkkua, mustaherukanlehtiä, pinaattia, persiljaa, kesäkurpitsaa, ituja jne. Jos käytät kaaleja tai juureksia, höyrytä ne ennen soseuttamista. Voit myös antaa vähän hedelmiä, kuten omenaa, päärynää ja banaania, mutta ei liikaa, sillä niissä on sokeria. Älä anna koisokasveja!

Siinä sitä on, ja on vihreää!

Ravintolisät vain kuureittain! Jos koira voi hyvin, älä anna ravintolisiä turhaan. Merilevää voi kuitenkin antaa jatkuvasti, sillä siinä on paljon mineraaleja. Tarkkojen määrien laskemista tärkeämpää on koiran tarkkailu. Itse näet parhaiten kun se voi hyvin ja on hyvässä kunnossa. Tärkeää on, että koira saa kaikkia ravintoaineita tasapuolisesti, ja että niitä myös vaihdellaan. Suhteiden on oltava oikein!

Vielä loppuun luennolla yhdessä laadittu esimerkkiruokintaohje TERVEELLE, aikuiselle koiralle, joka syö 1 000 g päivässä. Se syö aamulla vaikkapa 400 g annoksen, joka sisältää 200 g kasviksia ja 200 g lihaa, kalaa tai sisäelimiä. Kasvikset voivat vaihdella päivittäin esimerkiksi siten, että koira saa maanantaina aamuruoalla 200 g vihersosetta, tiistaina 200 g siemenpuuroa ja keskiviikkona 200 g höyrytettyjä juureksia. Voit myös keittää jonakin päivänä esimerkiksi hirssipuuron (soseuta sekin), jolloin koira söisi sitä esimerkiksi torstaina 200 g. Esimerkkikoiruutemme syö tämän 400 gramman aamuannoksen lisäksi vielä illalla annoksen, joka sisältää ainostaan 600 g lihaisia luita. 

No niin. Siinä luennon anti minulle. Lopussa muistutettiin vielä, että ei ole olemassa yhtä oikeaa tapaa ruokkia koiraa. Nih. Ja nyt koittaakin sitten totuuden hetki, kun laskeskelen nuo meidän Muumeloisen saamat ruokamäärät prosentteina sen omasta painosta ja kokonaisruokamäärästä. Ei se nyt mitenkään kamalasti varmaan ihanteesta poikkea, mutta ei sitä kyllä hetkeen ole tarkistettukaan. 

Luumu painaa siis (kylläkin aika kauan aikaa sitten punnittuna 19 kiloa). Luumu syö kerran päivässä ihan vaan siitä tottumuksesta, kun syöminen oli sille joskus nuoruudessa melko vastenmielistä... ja kerran päivässä syötettynä sillä oli edes jonkinlainen nälkä joskus. Lisäksi se oli niin häiriöherkkä (toisin sanoen utelias) alkeistokoryhmissämme, että jos se oli hyvällä ruokahalulla popsinut aamuruokansa kiposta, minulla ei ollut enää minkäänlaista saumaa saada sitä tekemään yhteistyötä kanssani (etenkään kun rajut leikit olivat sen nuoruuden polvivamman takia pitkään pannassa...). Kyllä kai me nyt jo voitaisiin siirtyä kahdesti päivässäkin syömään, mutta tottumuksesta ollaan tässä pysytty ja toisaalta se on Luumullekin sopinut.

Luumu syö siis kerran päivässä vaihtelevasti noin 600 - 700 gramman kokonaisannoksen luiden koosta riippuen. Useammin 700, joskus reippaasti ylikin. Tästä 700 gramman "keskiarvosta" 400 grammaa on lihaisia luita. Meillä syödään ainoastaan linnun luita (broileri ja kalkkuna lähinnä ihan niiden helpon saatavuuden takia), sillä useiden yritysten jälkeen oli pakko luovuttaa possun luiden kanssa. Luumu kyllä nekin syö mielellään, mutta sitten aamuyöstä oksentaa pienet sulamattomat kikenet makuuhuoneen laminaatille. Yrittäminen vaan ei ole enää sen arvoista, että toinen toistuvasti joutuu voimaan pahoin. Niinpä keskityttiin vain broiskuun ja kalkkunaan. Broilerista menevät kaulat, siivet, selkärangat ja koivet, joskus kun niitäkin sattuu löytymään. Kalkkunasta kaulat ja siivet. Näin laskettuna luiden osuus Luumun ruokavaliosta on 57 %.

Lopusta 300 grammasta Luumu saa noin 150 - 200 grammaa lihaa, kalaa tai sisäelimiä. Lihoina meillä syödään mieluiten kalkkunan lihaa, mutta myös kaikenlaiset rasvat (lihainen rasva, broilerin rasva, lampaan rasva), naudan maha (itse en osaa mieltää sitä sisäelimiksi), possun jauheliha, naudankin, silloin kun sitä harvoin ostan. Lammas on myös hyvä, hevonen. Oikeastaan ainut, mitä Luumu ei syö, on poro. Sen kanssa luovutin jo pari vuotta sitten. Kalaa Luumu saa kahdesti viikossa, perättäisinä päivinä kylläkin, koska annokseksi pakkaamani pussin syöttäminen on näin pakastamis/sulamissyistä helpompaa. Lohta se saa myös sen noin 150  - 200 g viikossa, (75 - 100 g päivässä). Tällainen kahdelle päivälle yhden päiväannoksen jakaminen johtuu pelkästään siitä, kun Luumu ei kovasti pidä lohen mausta, ja se menee sille vaan yksinkertaisesti paremmin alas, jos se on sekoitettu johonkin muuhun lihaan. Lohi on oikeastaan ainut kala, jota meillä syödään. Ja ihan mukavuus-/laiskuustekijöistä johtuu tämä. Sisäelimet! Usein on pelkästään possun tai broilerin sisäelinseosta vaihtelevasti kerran viikossa (150 - 200 g), toki joskus ostan isomman satsin vaikka naudan sydäntä tai maksaa, ja sitä syödäänkin sitten "kuurina" monta viikkoa. Vaikka meillä on kaksi pakastinta, rajalliset ne silti ovat ne säilytystilat, eikä se valikoima vaan voi olla ihan huippuluokkaa koko ajan. 

Kalkkunan lihaa sulamassa 

Luumun esimerkkiannoksessa taitaa olla jotain lihaista rasvaa,
possun jauhelihaa, viiliä, kasvismössöä ja helkkaristi öljyä. 

Tässä toinen esimerkkiannos. Siinä taitaa olla broilerin lihaa,
jogurttia, kasvismössöä, öljyä ja glukosamiinit tai C-vitskutkin sieltä pilkottavat.

Mitäs se uupuva 150 g sitten meillä on? No se on suureksi osaksi jotain hapanmaitotuotetta, kuten piimää, luonnonjogurttia, viiliä, kermaviiliä, turkkilaista jogurttia, raejuustoa tai maitorahkaa. Mitä nyt kaapissa sattuu olemaan. Tämä on peruja Heidi Rubinin meille vuosia sitten laatimasta ruokintasuunnitelmasta, ja hapanmaitotuotteiden käyttöä muistaakseni tuki myös Olli Wuorimaan aineenvaihduntaluennon ajatukset jokunen aika sitten. Vaikka koira ei maitotuotteita kalsiumin vuoksi nautikaan meidän ihmisten tavoin, sen elimistö pystyy kuitenkin ilmeisesti hyödyntämään hapanmaitotuotteiden sisältämät bakteerit, jotka pitävät etenkin stressaantuneen koiran ruoansulatuksen kunnossa. 

Loput noin 50 - 75 grammaa on kasvissosetta, öljyjä ja lisäravinteita sekä parina päivänä viikossa tähän lisään vielä yhden kananmunan. Mitään siemenpuuroja en ole ikinä liotellut, johtuen varmaan siitä, että kaikenlainen liottelu on omassa ruokavaliossanikin ollut aina todella vierasta. Siemenet (kurpitsan lähinnä) ja pähkinät (cashew) syön aina sellaisinaan, ja sellaisinaan ne maistuvat myös Muumuulle (herkkupaloina, ei osana normaalia ruokavaliota). Kasvissoseen teen poikkeuksetta itse. Kun tekee kerralla isomman satsin, pari kertaa vuodessa riittää. Laitan siihen salaatteja (omasta maasta syksyllä, muuten kaupasta jäävuorisalaatti, muut vihreämmät), paljon pinaattia (siinä oli joku ainesosa, joka auttoi E-vitamiinia imeytymään, en muista enää mikä), kurkkua (sen koostumuksen takia), parsakaalia, joskus porkkanaa jne. mitä sattuu kaupasta tarttumaan mukaan. Eräänlaisena vinksahtaneena esteetikkona tykkään, että kasvissose on todella vihreää, eli usein jätän pois kaiken sellaisen, joka tekee soseesta eiminkäänväristä. Pakastan soseen pikkuruisiin pakasterasioihin, ja käytän sen kokonaan noin 5 päivän aikana. Sitten pidetään noin viikon paussi kasvissoseesta ennen kuin otetaan jälleen uusi purkki pakkasesta sulamaan. 

Luumu syö vuoroviikoin, joskus kahden viikon jaksoissa Grizzlyn loistavaomegaista villilohiöljyä ja pellavaöljyä. Kummatkin ovat niiden omega 3 ja 6 -pitoisuuksien vuoksi hyviä rasvahappolähteitä, ja vuorotellen niistä saa kivasti hyödyt irti. Lisäksi Luumu saa kuureittain pullollisen auringonkukkaöljyä (kestää muutaman viikon sellainen kuuri), nimenomaan turkin vuoksi. Luumun päälaki ja häntärauhasen kohta kuivuvat ja kaljuuntuvat herkästi vuodenaikojen vaihtuessa, ja auringonkukkaöljyllä tilanne saadaan hyvin tasapainoon. 

Öljyjen lisäksi Luumu saa päivittäin annoksen glukosamiinia (HCL), kondroitiinisulfaattia ja MSM-rikkivalmistetta, joiden uskomusten ja eräänlaisten tutkimusten mukaan pitäisi vaikuttaa ennaltaehkäisevästi (parantavasti?) nivelvaivoihin ja -ongelmiin. Tutkimustietoa on vähän ja osaltaan se on aika kyseenalaista, mutta kaikki kolme ovat laajasti käytettynä myös ihmisten nivelvaivojen hoidossa (jolloin niiden on pakko olla hyviä, vai..?) Lisäksi Luumu saa kuureittain merileväjauhetta ja C-vitamiinia. Yleensä syötän vuorotellen purkin kumpaakin, väliin saattaa jäädä taukoakin. Merilevä siksi, koska se on monipuolinen mineraalien ja vitamiinienkin lähde, C-vitamiinia siksi, että joidenkin tietojen mukaan myös se auttaa nivelvaivoissa - tai lähinnä siis että liian vähäinen C-vitamiinin saanti voi edistää nivelrikon kehittymistä (+ se on vesiliukoisuutensa ansiosta "turvallinen" vitamiini). Nyt hiljattain Luumu on alkanut saada sinkkiä (täällä on jotain siitä), ja sen verran olen puheiden antanut vaikuttaa itseenikin, että tekisi mieli aloittaa myös B-vitamiini tai ehkä tarkemmin biotiinikuuri. Mutta mutta... tässä tulemme taas siihen, että jos se koira voi hyvin ja on hyvännäköinen kaikin puolin, miksi muuttaa mitään?

Toivottavasti kattavaa kuvaa halunneet saivat nyt tarvitsemansa tiedot meidän syömisestä. Kyllähän olen tiennyt, että se on hyvässä kuosissa, ruokavalio ja sitä myöten koirakin, mutta näin "paperille" ylös laitettuna ja kaikki osatekijät vielä kertaalleen edes itselle selittäneenä se todellakin on kunnossa. Ehkä jos tuossa jotain muuttaisin, niin kalan osuutta voisin lisätä ruokavaliossa edes kahteen kertaa viikossa (ei tekisi itsellekään ollenkaan huonoa...), ja monipuolisemmin käyttää erilaisia sisäelimiä. Loppuun vielä muutama otos meidän keskiviikon brunssistamme. Harvoin voin brunssisanaa käyttää, mutta nyt sen teen! Enjoy ja älkää nyt turhaa stressatko noiden syömisten ja syöttämisten kanssa. Omasta mielestäni terve aikuinen koira kestää pienet kokeilut (toki kohtuuden ja maalaisjärjen rajoissa!), ja nopeasti siitä näkee milloin ruoka ei sille sovi tai ole tasapainossa.

Ruokalistassa meinasi olla grillin apupöydälle kiivennyttä rupikonnaa. 

Mut päädyttiin sit kuitenkin valmistamaan noi entrecoteet sun muut herkut. 

Keskiviikon ja keskipäivän popleshotit. 

Romanovin mansikat!! 

Raejuustoa syönyt Muumuu, joka ei nyt mitenkään liity brunssiimme,
mutta ruokailuteemaan kuitenkin ;)