Pikaliimaa ja helkkaristi klemmareita

Niin kovasti yritin tänään herätä aikaisin, mutta juuri kellon soidessa Luumu käpertyi kainaloon, poski poskea vasten. Siinä me sitten köllöteltiinkin kummankin kontit taivasta kohden vielä tunti, ennen kuin ryhdyttiin töiden tekoon. Luumukin pääsi hommiin, metsälenkin jälkeen tehtiin vähän kaukoja, liikkeestä seis ja luoksarin stoppeja. Saman setin vielä kun kerkiäisi tehdä illalla Porissa, niin hyvä on. Huomenna tehdään kaiken fyysisen tyhjäämisen (lenkkeilyn ja pallonheiton) lisäksi kutakuinkin koko setti ennen kisakoitosta. Luumu osaa kyllä, mutta noissa muutamassa liikkeessä se tarvitsee palkallista muistutusta. Kaukoista, jotta se nousee, mutta ei loiki kuin sammakko - noudosta, jotta se juoksee, tarttuu, kantaa ja pitelee. Jäävistä, jotta se keskittyy ja kuuntelee. Paikalla makaamisen jätöstä, jotta on ihan ookoo olla vieraassa paikassa yksin. 

Paikalla makaamisesta on itsellä varma olo. Ollaan tehty niitä niin paljon, monissa paikoissa, erilaisissa häiriöissä. Rutiinit ovat selkeytyneet, Luumu on varman oloinen. Seuraaminen on nyt viime aikoina ollut ihan tosi hyvää. Jossain vaiheessa panostettiin enemmän kontaktiin, ja sitä myötä kokonaispaketti on mielestäni paremmin kasassa. Jännästi huomattiin yksissä treeneissä muutama viikko sitten, että Luumulle ei kannata antaa uutta käskyä vauhdinvaihdoissa. Se vähän hämmentyy siitä, seuruu löystyy ja kontakti putoaa hetkeksi. Niinpä olen jättänyt sen nyt kokonaan pois. Asenne on myös ollut raivokkaan täydellinen. 

Tämänkertaiset tokokuvat ovat ihanan
Suvi Ylikojolan käsialaa. 

Jäävissä ollaan tehty erottelua kotona ja kentälläkin. Ihan pikaisia naminheittoja ja eri asentojen pyytämistä. Ollaan otettu mukaan myös istu lähinnä tuota avoimen hyppyä ajatellen. kun se keskittyy, se tietää ja osaa. Kun se ei keskity... you know. Sieltä tulee mitä tahansa. Luoksetulokin on hyvässä kuosissa. Vähemmän ollaan tehty läpijuoksuja, kun aika vähän Muumiluu ennakoi. Se juoksee melkein täpöllä, koska se vaan on niin kivaa. Tässä on kieltämättä kuitenkin melkoista viretasapainoilua välillä, kun se aavistuksen ylävireinen Luumu helposti sitten juoksee käsimerkistä huolimatta lähes loppuun asti. Toisaalta eilen Luumu oli selkeästi sitä mieltä, että voitais siirtyä jo voittajaluokkaan. Oli niin vireen toisella puolen, että tarjosi käsimerkistä maahanmenoa. Mitä? Ei olla siis ikinä treenattu maahanmenoa luoksetulon yhteydessä. Kun ei keskity tai keskittyy vain siihen tulevaan palkkaan, sitä tulee tehtyä mitä sattuu. 

Eilen oli muutenkin ihan mielenkiintoinen treenipäivä. Oikeastaan en olisi halunnut treenata yhtään mitään (jotta ei vaan rikota enää yhtään mitään). Mutta kun Luumun kanssa ei vaan voi tehdä niin, että kahden lomapäivän jälkeen mentäisin koekentälle. Tarkoitus oli eilen tehdä noita SM-kisaketjuja lyhyellä kaavalla, painopiste toki myös teknisyydessä (nyt kun vielä voi höpöhöpötellä kaikki Muumelon höpöhöpöt), mutta myös runsaassa ja ennakoimattomassa palkassa. Heh. Olisi itse pitänyt tietää paremmin. Toki siinä ennen "kehään" menemistä heitin narulelua muutaman kerran, mutta selkeästi ihan liian vähän. Kentälle mentyämme Luumu roikkuu hihassa, hyppii naamalle ja pyörähtää maassa koppakuoriaisen tavoin. Toki tällä tavalla seuraaminen oli ihan käsittämättömän asennevammatonta, maahanmenonkin vielä teki, mutta sitten luoksarissa hajosikin jo pakka käsiin. Korjattiin, helkutisti vaan liikkurihäiriötä kehiin, sillä siihen pysäytyksen jälkeiseen käskyyn se reagoi.

Seuraavassa pätkässä unohti liikkeestä seisomisessa seisahtua, ja kaukoissa loikkasi eteenpäin kuin reisevinkin rupikonna. Sitten kun tästä korjasin, ei noussutkaan enää ollenkaan. Nice. Meillä on siis ollut tuon Kaarinan kokeen jälkeen kaikenlaisia kauko-ongelmia. Kun yritin itse tuon meidän kesän kaukohaasteen alkamisen jälkeen nostaa kriteeriä, että takajalat eivät liiku yhtään, en päässyt tietenkään palkkaamaankaan niin usein. Sitten kun pakkaan sekotettiin vielä uutena asiana voittajan kaukot, Luumu oli ihan ulalla että mitä tässä nyt oikein halutaan. Ei suostunut nousemaan enää ollenkaan. Kun ymmärsin mistä ongelmat johtuivat, luovuin taas tästä takajaloista nillittämisestä (kisoihin asti), jotta saadaan kaukoihin takaisin sama hyvä fiilis ja varmat nousemiset. Se saattaa nyt tulla sieltä parikymmentäkin senttiä eteenpäin (ilman ilmeistä takapalkkaa), mutta sillä me nyt vaan tällä hetkellä mennään. Kun sillä on se takapalkka, se tekee tosi hyvin. Vähän tällä ajatuksella olenkin yrittänyt luoda Luumulle kaukoihin valmistelevaa käsimerkkiä, jossa imitoidaan lihapullan lentämistä taakse. En tiedä tajuaako se sitä, mutta itselle siitä on tullut ihan kätsy rutiini. 

Näiden kahden osittain poskelleen menneen mukaketjutreenin jälkeen Luumu meni kunnolla tauolle, ja seuraavaksi kun sen sieltä otin, tehtiin kunnon valmistelut ennen kehäänmenoa. Tarkoittaa reilua leikkimistä (heittelyä, juoksemista, repimistä), ja sitten tehtiin pari lyhyttä toistoa kutakin tulevaa liikettä: liikkeestä seisominen, luoksetulo, kaukot (palkalla toki kaikki). Ja sitten kehään! Menee itselläkin jo sekaisin kaikki treenikerrat ja harjoitukset, mutta vireen puolesta oli tosi hyvä. Luoksarissa taisi edelleen reagoida liikkuriin, mutta pitää vaan itse myös olla skarpimpi ja saman tien huutaa jo se toinen luoksekäsky, kun liikkuri avaa suunsa. Kaukoissa teki niin hyvin kuin tällä hetkellä pystyy (eli Kaarinan tyyliin). 

Helkutisti ollaan nyt vaan pikaliimattu näitä liikkeen kappaleita jotenkuten hienoiksi kokonaisuuksiksi. Noutoa Luumu on viimeksi tehnyt keskiviikkoiltana, ja silloin lähti ensin nurtsilta hakemaan täydellisen, sitten hiekalta ihan yhtä täydellisen. En tiedä miten meidän noudon (tai kaukojen tai minkä muunkaan) huomenna käy, mutta sellaiseen yleiseen fiilikseen ja yhdessä tekemiseen olen ollut viime aikoina todella tyytyväinen. Ja sehän on tärkeintä. Koitan kovasti ravistella kaikki tulosodotukset omasta mielestä, ihan yhtä kovasti kuin koitan muistaa leikata Luumun palkkaodotuksesta sen kaikkein terävimmän kärjen. 

Kohta ollaankin jo pakkaamassa autoa ja suuntaamassa Poriin. Tuli tuonne SM-sivuille sentään lähtölistat, tuomarit ja liikejärjestykset. Puolen päivän jälkeen tehdään ensin paikalla makaaminen ja nouto Aino Juhantalolle (?), sitten seuraaminen, maahanmeno ja hyppy Juha Kurtille (jee!) ja vielä lopuksi seisominen, luoksetulo ja kaukot Ilkka Sténille (jee!). Vielä ei jännitä, vaan on sellainen hyvä tekemisen meininki. Vielä tuntuu, että me mennään sinne näyttämään mitä me osataan ja katsotaan mihin nämä pikaliimaukset ja paniikkiklemmarit riittävät. Vielä.