I Had a Dream So Big and Loud

Olisi kyllä jo nukkumaanmenoaika yhdellä jos toisella, mutta kun vasta täytin punaviinilasin, ja Teemullakin on vielä illan nauhoitettua futismatsia parikymmentä minuuttia katsomatta. Kiirettä pitää. Töitä on paljon sekä henkilökohtaisella tasolla, ammatillisessa mielessä että koiraurheilun saralla. Tuolla viimeksi kuvaamallani nouto-ongelmalla ja siihen puuttumisella ollaan saatu se loppuosa kuntoon. Kun Luumu kantaa kapulan luokseni, se lähes satavarmasti myös pitää sitä niin kauan kunnes pyydän sen pois. Kunhan se vaan ensin tarttuu siihen hemmetin kapulaan! Nyt muutaman päivän se on nimittäin juossut kyllä täysillä sinne kapulalle, jarruttanut niin, että hiekkaa on niin kapulan kuin koirankin päällä, ja näin ollen päättänytkin siinä samassa, että enpäs taidakaan tuota enää suuhuni laittaa. 

En ole menettänyt hermojani, vaan raastellut niitä älynystyröitä, jos sieltä jostain voisi ammentaa vaihtoehtoisia treenivinkkejä kaikenlaisiin viime hetken paniikkipulmiin. Olen varioinut noutamista vaihtamalla minun ja milloin Luumun paikkaa kapulaan nähden. Joskus olen heitellyt, ja sitten itse käynyt kapulan iloisesti noukkimassa. Joskus olen hetsannut, ja lennosta vapauttanut kapulalle. Joskus ollaan välillä pidetty ja seuruutettu kapula suussa, kapula maassa, kapula milloin missäkin. Vaikeaa on heti ekasta saada tarttumaan. Ja kun en pääse palkkaamaan siitä heti ekasta, tulee väkisinkin palkattua hinkkaamisesta ja erehdyksen kautta oikein toimimisesta.

Iloinen (tai kuumissaan oleva O.o) takapenkkimatkustaja.
(Nokia cam)

Kuninkaallista kohtelua hotelli Cumuluksessa.
(Nokia cam)

Khyyllä kelpasi ottaa lasillinen.

Parhaan vinkin sain kuitenkin tänään rakkaasta MATO-someryhmästämme. Huotarin koulutuksessa oli tullut joku kilpajuoksutyylinen harjoitus kuulemma, jossa lelulle juostaan koiran kanssa kilpaa. En nyt muista, että oliko Huotarin ajatus käyttää samaa harjoitusta myös kapulalle (vai vain lelulle), mutta periaatteena kuitenkin, että mikäli koira ei tarpeeksi halua sitä kohdetta, se ei silloin saa sitä. Ollaan nyt viime aikoina koitettu treenata noutoa kuitenkin sillä tavalla, että se kapula olisi enemmän se väline kuin se itse kohde, mutta kaikki neuvot ovat nyt tervetulleita. Mentiin siis Teemun loman aikana perinteeksi muodostuneelle yölenkillemme (noin 20 minuuttia hipihiljaisessa Hakkisessa, yön pimeydessä, ei ristiä eikä sielua missään), ja puiston hiekkatiellä kokeiltiin vinkkiä. Kisamaisesti kuitenkin odotutin Luumua, heitin, ja vasta HAE-käskystä lähdettiin yhdessä kiitämään kapulaa kohti. Ensimmäinen meni Luumun osalta yleisen hämmennyksen piikkiin. Toki se juoksi, mutta kapulan luona se selvästi odotti minulta jotain selitystä yllättävästä sekoamisestani. Toisella kerralla ei enää odotellut mitään, vaan tarttui (! JOO !), ja en muista montako me noita siinä tehtiin, mutta parin toiston jälkeen se lähti (vasta luvalla kuitenkin!) kapulalle hippulat vinkuen - e i k ä   e p ä r ö i n y t   y h t ä ä n  tarttua siihen kapulaan. Ihan täydellinen. Siis siihen nähden mitä se on ollut nyt. 

Amarillon Combo Fajitas. Voin suositella :) 

Väsynyt matkalainen...

... ottaa rennosti.
(Nokia cam)

Itseä ahdistaa tällaiset viime hetken pulmat. Kaukot me saatiin kaikesta siitä häslingistä huolimatta tai sen ansiosta tosi hyvään kuntoon. En muista olenko niistä kirjoittanutkaan, mutta ne hajosivat sen Kaarinan ihan hyvän koesuorituksen jälkeen ihan kappaleiksi. Pikaliimattiin ja onnistuttiin. Kunpa tämän noudon kanssa kävisi samalla tavalla. Käy se. 

Ja vaikka viimeksi kirjoitin, ettei lomapäivän pitäminen tässä häslingissä tulisi kuuloonkaan, niin lomapäivä me kuitenkin pidettiin. Lähdettiin lähes extempore Helsinkiin hotelli Cumulukseen koko perheen voimin viettämään rento ilta Flamingossa kylpemässä ja Amarillossa syömässä (minä ja Teemu) ja sitten kävelylenkillä ja hotellissa futista ja elokuvaa katsellen rentoutuessa (koko sakki). Luumu menee kivasti mukana joka puolella. Hotellin ihan täpötäydessä hississäkin se osasi olla oikein nätisti paikoillaan, eikä edes suunnitellut käyvänsä kenenkään taskuja nuuskimassa. Olen kovin ylpeä pikkuherrasta. Tällaisia reissuja voisi ajatella kenties tulevaisuudessakin! Nyt huomenna Luumu meneekin yhdeksi yöksi pitkästä aikaa mamman luo hoitoon, kun me mennään risteilemään. Teemun viimeistä lomaviikkoa viedään, ja vaikka kuinka olen yrittänyt koko loman täyttää koiramaisilla touhuilla, ihan en siinä onnistunut ;) Poriin lähdetäänkin nyt sitten kaikkien ennakkosuunnitelmien mukaan ja niistä kovasti poiketen Luumun ja Teemun kanssa yhdessä, ja yövytään pe-la -yö jossain motellissa. Pakko vielä mainita sen verran, että kisajärjestäjien hyvin niukkasanainen tiedotus päivän aikataulusta vaikeuttaa huomattavasti aivan kaiken suunnittelua. Mutta onneksi meidän kanssa ei ole ihan justiinsa. Kun ei meillä vielä ole sen kummempia kisarutiineja, niin mitä niitä sitten sen enempää miettimäänkään...

Harjoittelin kameralla sisätilakuvaamista. 

Liikkuva kohde sisätiloissa on edelleen vaikeaa.
(Luumun tuliaiset aamupalalta) 

Lepäilyä ennen checkoutia. 

Köllöttelyselfie
(Nokia cam)

Tämä on yksi niistä Luumun ilmeistä, joita
RAKASTAN.

Voi olla, etten kerkiä päivittämään enää ennen elämämme koitosta. Jos näin on, pitäkäähän meille silti peukkuja lauantaina johonkin aikaan klo 9.30 ja 17 välillä (ja saatte pitää muitakin sormia, niitäkin me tarvitaan!). 

I had a dream so big and loud.
I jumped so high I touched the clouds.

--

I'm never gonna look back.

I'm never gonna give it up.
--

This is gonna be the best day of my life.