Loving Luumu: Muurahaisia varpaiden välissä

... ja muita tunnustuksia kasvimaan laidalta. Lapsuudessa yksi suurimmista vääryyksistä oli, kun linnut eivät ymmärtäneet, ettemme me ihmiset halua niille mitään pahaa. En voinut ymmärtää, miksi ne jo valmiiksi karttavat ja pelkäävät, kun en minä ole tehnyt niille mitään pahaa. Yksi tällainen lintu lensi takkahuoneen ikkunaan ja kopsahti siihen kaksi kertaa. Se oli varmasti ajojahdissaan harakan kanssa laskenut lentoreitin väärin, tai muuten vaan ajatellut oikaisevansa meidän takkahuoneen kautta. Käytiin tietysti Muumuun kanssa heti katsomassa mitä sille tapahtui. Mytyssä se hengitteli raskaasti ja silmät päässä räpsyen oli varmaan enemmän järkyttynyt meidän läsnäolostamme kuin sitä kohdanneesta onnettomuudesta. Jätin sen siihen ruohopedille, jos se tähtiä nähtyään pääsisi jälleen omille siivilleen. Ja pääsihän se. Luonnonihme.

Aika vähän on tullut nautiskeltua oman pihan antimista millään tavalla tänä vuonna. Ensin oli liian kylmä ja sitten aivan liian kuuma. Sain sentään toukokuun lopussa istutettua muutamaan laatikkoon sipulia, parinlaista salaattia ja Timo-nimisiä perunoita. Perunoita laitoin nyt ensimmäistä kertaa, saa nähdä mitä niistä tulee. Perunannostokin on yksi lapsuuden kultaamia muistoja. Mummin ja ukin mökillä se oli todellista aarteenetsintää. Koskaan ei tiennyt kuinka monta mukulaa sillä äitiperunalla oli ja miten pitkälle ne olivat multaan levittäytyneet.

Ihan ei juhannukseksi saatu uusia perunoita.
9.6.2014

Puutarha-apulainen

Viinirypäle

Tonttu

Kamerankäyttöharjoituksia puutarhuroinnin ohella.

Kuka tahansa osaa kasvattaa tavallista nurmikkoa,
mutta koittakaas saada se kukkimaan näin ;)

Ötökkä ja isompi ötökkä.

Luumun kanssa lenkkeilykin on jäänyt nyt helteiden aikana kovin vähälle. Noin kilometrin se jaksaa kuumallakin, kieli maassa roikkuen. Ollaankin mieluummin käyty uimassa tai sitten vasta puolenyön aikaan metsässä tai niittypolulla. Vanhalinnassa on aina rauhallista, mutta yöllä vasta rauhallista onkin. Tosin yöaikaan saa tuolla niittypolullakin vähän katsella mihin sitä jalkansa asettaa. En halua häiritä vatsallaan pitkin pituuttaan rötköttävän sammakon yöunia.

Yöllistä puuhastelua

Usva

Tonttu

On muuten vaikeaa hämärällä saada terävää kuvaa ympäriinsä tuhtailevasta tyypistä.

Pioni kukassaan.
7.7.2014

Tuntuu että kaikki tämä hiljaisuus ja rauhallisuus on vähän tarttunut meihinkin. Ollaan Luumun kanssa aika hyvässä paikassa nyt kaikin puolin. Kun minä lakkasin stressaamasta kaikenlaisia juttuja, Luumukin rauhoittui. Kun pystyin suhtautumaan vaikka sen ohituskäytökseen höpöhöpöttelemällä, se lakkasi itse höpöhöpöttelemästä. Hei Luumu mitä sä oikein teet, höpöhöpö nyt, jos se nosteli häntäänsä taivasta kohti ja liikkui eteenpäin mahtailevin, maailmanomistajan askelin. Jos Luumu osaisi vastata, se varmaan sanoisi jotain että no oho, niinpäs olikin vähän hassu juttu, mennään vaan.

Jotain juoksutuoksuja täällä on ilmoilla taas. Äijä pitää tärkeänä tehtävänään lussuttaa naama vaahdossa joka ikistä naapuruston puskaa ja ruohotupsua. Täällä kotona se heräilee omine aikoineen ja vinkuu, kunnes nousen itsekin ylös. Sitten se käy jälleen nukkumaan tai kuljeskelee ympäriinsä lisääntymisvälineet tanassa. Ulkonakin sen pitää merkkaamisen jälkeen potkia maata, mitä se ei juuri koskaan muuten tee. Hölmö tonttu, touhu näyttää lähinnä siltä, kuin sillä olisi muurahaisia varpaanvälissä.

Syksyllä kyllä vien sen pallit. Samalla ajattelin, että kontrollikuvataan sen polvi ja miksei lonkatkin. Ylimääräiset ripsetkin poistetaan, jos ja kun niitä on jälleen kasvanut. Mutta ne pallit. Niitä me ei tarvita kyllä yhtään mihinkään. Jännä nähdä, miten lobo... eikun vasektomia vaikuttaa Luumun henkiseen kapasiteettiin. Jossain vaiheessa pohdin kamalasti, että jos ne moottorin hevosvoimat alkavatkin raivoisan laukan sijasta käydä leppoisalla ravilla. Tällä hetkellä näen kuitenkin vain positiivisia vaikutuksia. Enhän voi tietää kuinka paljon sen eturauhanen sitä tälläkin hetkellä vaivaa, ja tulevaisuudessa sen olisi helpompaa keskittyä olennaiseen, aina.

Juhannusruusu Arin pihalla
14.6.2014

Tääkin on sellainen. Juhannusruusu.

Tää on kielo.

Ja tää tonttu.

Ihan ensimmäisiä manuaaliasetuksella napsittuja otoksia.

Tällä viikolla ollaan kotona tehtyjen tunnari- ja kapulanpitotreenien lisäksi treenattu vain kerran ihmisten ilmoilla. Silloinkin meidät tultiin häätämään nurmialueelta verukkeella että kissat pelkäävät, kun koirat juoksevat ympäriinsä. Ha! Toimintaamme ihmetellyt ja siitä häiriintynyt mieshenkilö ei oikein keksinyt mitään nasevaa takaisinsanottavaa, kun totesin, että lain mukaan kissojahan ei saa taajamassa pitää irrallaan. Touché. Nyt kun omakaan kissa ei juoksentele tuolla kylillä enää, on vähän helpompaa ylenkatsoa muiden irtonaisia kissaeläimiä. Eivät ne minua haittaa, mutta jos niiden varjolla aletaan syyllistää sitä osaa koiranomistajista, jotka sentään yrittävät kouluttaa koiriaan...

Hauskan, mutta myös erittäin pitkän ja rankan treenikevään ja SM-kisakoitoksen jälkeen "paluu" tokon pariin on ollut mieluisa, vaan ei välttämätön. On ihan kiva treenata vaikka tunnaria tai metallikapulan pitämistä, kun niiden osaamisen kanssa ei ole mitään aikataulua. Ollaan taas pitkän ajan jälkeen muistuteltu myös merkkiä, ja yllättävästi Luumu sen myös muistinsa syövereistä kaivoi. Ei sentään ihan alusta jouduttu treenejä aloittamaan. Ihan tavoitteetonta pelleilyä touhumme ei sentään ole, sillä jo Porista ajellessamme lähetin sähköpostia kolmeen - neljään paikkaan koepaikan saamiseksi. Ja saatiinhan me, Kaarinassa kisataan jälleen 27. heinäkuuta Ralf Björklundin tarkan silmän alla. Kunnioitan häntä kovasti tuomarina, mutta koitan olla kasaamatta mitään ylimääräisiä paineita asiasta. Jos tällä kertaa treenattaisiin sitä hyppyäkin, ja silti onnistuttaisiin olemaan nollaamatta mitään muuta. Saas nähdä!