Uusi elämä

Pitempikin loma on sentään parempi kuin ei lomaa ollenkaan, tietää Turhapuron Uunokin. Mooi synnytti kahdeksan pentua, joista seitsemän nappasi naskaleillaan elämänsyrjästä kiinni. Sittemmin Rituliina on jo palannut äitiyslomaltaan kotiin, jäänyt ainakin neljä kertaa sohvan alle jumiin ja myyräillyt lähiseudun mutaojissa. Pennutkin ovat kaikki jo muuttaneet omiin perheisiinsä. 

Synnytys oli yhtä subtrooppista tunnemyräkkää, joista päällimmäisenä mieleen jäi kiitollisuus. Kiitollisuus Mooia kohtaan, kun tämä hoiti urakan rohkeudella ja asiaankuuluvalla tarmolla. Kiitollisuus luontoa kohtaan, kun se aina vaan kaikesta huolimatta hoitaa. Ja kiitollisuus Mooin kasvattajaa Tarua kohtaan kaikesta siitä asiantuntijuudesta, asiallisuudesta ja empatiasta itse syntymäpäivänä mutta myös kaikkina niinä viikkoina sen jälkeen. Kiitos.

Mulla kävi itsellä alkukesästä jotain sellaista elämääni niin perin juurin ravisuttelevaa, että se sai mut hetkeksi epäilemään menneisyyttä, todellisuutta ja kaiken mielekkyyttä. Mutta ei koskaan itseäni. Arvoni, tavoitteeni ja unelmani ovat hakeneet viime vuosien aikana muotoaan, ja uuden elämän kynnyksellä kaikki vaan käsittämättömällä tavalla kirkastuu. Mulle on tullut puhdistava tarve karsia pois kaikki turha ja kuluttava ja keskittyä olennaiseen. Ainoastaan olennaiseen. Priorisoida olennaista, valita aina olennainen. 

Toivon palaavani ensi keväänä koulutusten pariin, mutta hyväksyn myös mahdollisen palaamattomuuteni. Koirien kanssa jatkan treenejä varmasti loppuvuodesta, ja kisakentilläkin tullaan ainakin Mooia vielä näkemään. Tämän blogin tie alkaa kuitenkin lähestyä päätepistettään. Kun alkaa kirjoittaa sitä mitä odotetaan sen sijaan mitä itse todella tarvitsisi kirjoittaa, ei kirjoittaminen toteuta enää alkuperäistä funktiotaan. Olen nauttinut blogaamisesta kaikki nämä vuodet, mutta nyt mun on aika keskittää tarmoni muualle. Jos haluat seurata taivaltani romaanikirjailijaksi, tsekkaa Insta-tili @saarenjanina. 

Tarun lehmälapsia palluttelemassa. 

Joitakin julkaisemattomia kuvia mm. pennuista on vielä tulossa,
joten keep posted.

Äiti Mooi

Täällä sitä ollaan synnyttelemässä. Mooikoira ottaa asian tosin sen verran lunkisti, että ajattelin hyvin ehtiväni ladata sunnuntaiset raskausajan kuvat tänne blogiin. Meillä on Luumun kanssa arkeen luiskahtaminen kahdestaan ollut vähän jähmeää. Unohdin muun muassa ekana iltana antaa sille kokonaan iltaluut, koska asiasta ei ollut kukaan muistuttamassa. Luumu on myös tuntunut olleen pikkuisen hukassa meillä. Kulkee kintereillä jatkuvasti ja väkisin änkee syliin myös työtuolille. Tosin en osaa sanoa kumpi meistä on ollut enemmän hukassa ilman Mooia - Ritvalta kun tuo päivän rytmittäminen onnistuu niin luonnostaan.

Enemmittä puheitta, tässä muutamia kuvia viime sunnuntailta, tasan viikkoa ennen laskettua aikaa. Tosin tulevan äidin vatsa on ollut jo pitkään sen verran massava, että eihän tuo meinannut laskettuun aikaan odottaa. Ja niinpä vaan täällä ollaan torstai-illasta asti oltu valmiudessa, ja nyt perjantaiaamuna possumassun sisältämät yllätykset antavat vielä odottaa itseään.