Moumou vesijuoksussa

Oltiin keskiviikkona Koira-kissaklinikalla fyssarilla, ja takajalat ovat nyt paremmat kuin koskaan.. tai ainakaan kolmeen kuukauteen! Kyllä sen itsekin on huomannut lähinnä noista seisomisasennoista, mutta sainpa siihenkin nyt varmistusta. Viikko sitten perjantaina herra Kooho aristi hiukan oikeaa etutassuaan, mutta fyssarimme mielestä siinä ei ole mitään vakavaa, etuosa oli sen verran jumissakin... Säikähdin vaan itse, kun olin pari viikkoa ehtinyt riemuita takajalan lähes täydellisestä kunnosta, ja nyt on taas jotain muuta toisessa tassussa... Pommitin taas klinikan vastaaottoa lähes hysteerisillä puhelinsoitoilla ennen viikonloppua ja sen jälkeen - ja fyssarimme antoikin hoito-ohjeeksi MINULLE lepoa ja ajatusten suuntaamista muihin asioihin kuin koiraan. Luumukin on nyt ainakin tämän viikon vähemmällä liikunnalla (hurja 20 minuuttisemme vähennettiin varttiin), ja sitten katsellaan taas reilun kuukauden päästä lisää fysioterapiaa. 

Niin se vaan tunnollinen ja hysteriaan taipuvainen koiranomistaja tekee välillä kärpäsestä dinosauruksen - jälleen! Olisipa tuo harmaa otus samanlanen kuin tuo toinen harmaa raidallinen - Napsu-herralla on ikää plakkarissa yhdeksän ja risat, ja äijä on ollut eläinlääkärissä elämässään kolme kertaa (miehuuden vienti + 2 kertaa rokotuksilla). 

No, uutiset olivat taas odotettua parempia, joten mitä niitä enää märehtimään. Tässä perjantai-iltapäivän ratoksi pari kuvaa Luumun vesijuoksusta, joka muuten sujui tällä kertaa paaaaljon paremmin kuin ensimmäisellä kerralla kuukausi sitten. Ei yrittänyt pikkupaviaani enää silpata käsivarttani pitkin altaasta, vaan alistui jonkin ajan päästä kohtaloonsa. Tästä hulluudesta on vihdoin videokin, ja sen voi katsoa täältä. Kiitos mammalle kuvista ja filmaamisesta!

Tulemmekin nyt viikonloppuna noudattamaan fysioterapeutin neuvoja oikein kirjaimellisesti, kun muutaman tunnin päästä auton nokka suuntaa kohti Piikkiötä (Luumu jää mamman luo kolmeksi yöksi hoitoon!) ja sitten Tampereen kylpylää :DDD Toivottavasti tämä hermoheikko mami pystyy vaan rentoutumaan ja suuntaamaan ne ajatukset muualle kuin siihen muka-sairaaseen pikkukoiraan. Onhan tämä sentään ensimmäinen kerta kun Mumu ja mami viettävät yön eri osoitteissa, ja vauvalla on sentään ikää kohta 10 kk. Moni voisi sanoa, että jo se on aikakin - minä en siihen vielä pysty!

Loppuun vielä muutama kuva meidän arjestamme parilta kuluneelta viikolta. Emme ole juuri mitään ihmeellistä tehneet, ja se näkyy näistä kuvistakin...

Alkuviikolla oli työpuolella niin hiljaista,
että luettiin Luumun kanssa sängyssä lehtiä puoleen  päivään.

Näitä halihetkiä mahtuu nykyään melkein jokaiseen päivään!

Tässä Muumua ihmetytti ja pöhisytti...

...mikäs muukaan kuin vastarannalla töitä tekevä traktori!
Lenkin jälkeen tätä kummastusta piti vielä kiivetä vahtimaan takkahuoneen rapuille,
joilta traktorin pystyi juuri ja juuri näkemään.

Salossa tanssahtelemassa

Kyllä nyt päivitellään, mutta kun meillä on ollut niin tapahtumarikas viikko! Sain Luumulle paikan Salon koirahallissa pidetylle koiratanssin tutustumiskerralle, joka oli siis eilen. En ajatellut kurssia varatessanikaan, että koiratanssi välttämättä olisi meidän lajimme (yhtään lajia väheksymättä tuntuu ettei se performatiivinen puoli ole minun juttuni). Haluan kuitenkin kokeilla kaikenlaisia lajeja ennakkoluulottomasti ja sillä mielellä, että jos niistä jotain oppisi - kummatkin hihnan molemmissa päissä. Ja tässä oli vielä plussana se, että kurssi järjestettiin Salon koirahallissa, jossa Luumu ei ole ennen ollut - häiriötä tuli siis uudesta paikasta ja uusista kurssitovereista! 

Sain onneksi noin viiden minuutin varoitusajalla äitin mukaan kameramieheksi, joten luvassa on mitä mahtavinta kuva- ja videomateriaalia, totta kai! Kiitos äiti! Ja kyllä oli ihan huippukiva kaksituntinen! Luumukin jaksoi ihan alusta loppuun asti innokkaasti, ja olisi tehnyt hommia varmaan vielä toiset kaksi tuntiakin. Kurssin vetäjät Sanna Lipponen ja Hanna Maines kertoivat lajista yleisesti ja esittivät koreografioita omien koiriensa kanssa. Aivan käsittämätöntä ensinnäkin a) miten koiran saa haluamaan tekemään hommia niin paljon, että sitä voi huoletta pitää irti siinä parinkymmenen sentin päässä muista koirista ja tekemään temppuja sellaisella innokkuudella, että energisimmätkin aerobic-ohjaajat voisivat ottaa mallia? b) kuinka koiran saa ylipäänsä opetettua tekemään mitä tahansa niistä ihan älyttömän hienoista tempuista..? 

Kaksituntiseen mahtui kaikenlaisten pikkutemppujen opettelua, kuten peruuttamista, koiran pyörimistä itsensä ympäri (molempiin suuntiin ja taitavimmat myös peruuttamalla), koiran pyörimistä ohjaajansa ympäri ( -''- ), pujottelua milloin mistäkin välistä jne. Näistä yksittäisistä tempuista tein tällaisen videopläjäyksen. Myös me ihmiset saimme harjoittaa luovuuttamme ja itseilmaisua liikkumalla musiikin tahtiin ilman koiria (mikä oli minusta kurssilla kaikkein vaikeinta!), minkä jälkeen kokeilimme samaa freestyleä koiran kanssa. Tästäkin on videopätkä, mutta en ladannut sitä verkkoon, koska näytän siinä ihan hölmöltä. Luumu tietysti rokkasi siinäkin!

Vauhtia riitti jopa niin, ettei kamera pysynyt mukana!

Mamin ympäri

Luumu tarjosi maahanmenoa ja kumartamista, kun yritin saada sitä peruuttamaan.
Lopulta peruutus onnistui pari askelta ihan vaan namilla työntämällä.
Tätä pitää harjoitella lisää!

PUJO!

Luumu niin tarkkaavaisena seuraa että mitä seuraavaksi pitää tehdä :)

Ihan viimeiseksi harjoittelimme kaikki saman 30 sekunnin koreografian, ja teimme sen muutamaan otteeseen lopuksi musiikin kanssakin. Luumu oli ihan liekeissä! Ja koreografiaan kuului vielä tassun antaminenkin, jota olemme harjoitelleet viimeksi joskus ihan pikkupentuna (koska minusta se on vähän turhanpäiväinen taito...), ja niin se vaan muisti senkin käsimerkin! Käsittämätön koira ja ihan uskomaton treeni-into! Ja ihan samalla tavalla nämä temput aktivoivat koiran mieltä kuin toko-temputkin, paitsi että tokossa temppujen tekeminen on meillä tavoitteellisempaa. Etenkin tuo tanssikurssilla harjoiteltu peruuttaminen oli Luumusta todella vaikeaa (tai toisin sanoen minä en vielä keksinyt miten sen parhaiten saan Luumulle menemään perille), ja melkein pystyi kuulemaan kun sen siniset aivosolut raksuttivat raks raks. Koreografia-osuudesta on tietysti myös video. 

Koiratanssia oli muuten kuvaamassa myös Salon Seudun Sanomat, joissa pieni juttu kurssista julkaistiinkin. Kiitos kaunis vielä kurssin järjestäneille illalla hyvin väsyneestä staffipojasta!

Tänään meillä oli vuorossa supersammakoiden kokoontumisajot, eli staffien yhteislenkki! Ei olla ennen noihin lenkeille osallistuttu, kun Luumu on ollut kovin pieni, sitten on ollut huonoa ilmaa, sitten sillä oli kennelyskää, sitten on ollut huonoa ilmaa, sitten sillä meni polvi, ja on ollut taas huonoa ilmaa... Reilu parikymmentä (!) staffia ja staffistia kokoontui Varsinais-Suomen kennelpiirin maastoon Lausteelle, ja siinä reilu puoli tuntia ennen lenkkiä myös kahviteltiin. Luumu sai osakseen myös vähän huomiota, mutta siihen kunkku on jo lyhyen elämänsä aikana tottunut ;) Mutta että oli pojalla pää sekaisin - niin monta tahvoa samalla kertaa... ei olla koskaan vielä nähty tällaista! Siinä sen puolituntisen Luumu kiskoikin päänsä ihan punaiseksi, minun kämmenet lähes hiertymille, ja lopulta kun lenkille lähdön aika tuli, eihän siitä itse kävelystä tullut yhtään mitään. Hyvällä tahdolla ja vieläkin paremmalla asenteella yritin parikymmentä metriä Mumelon kanssa muiden perässä kävellä, mutta tämähän ei muiden perässä kävele! Siinä noin kahdennenkymmenennen pikku stopin jälkeen ajattelin että parempi vaan lähteä samaa tietä takaisin autolle, noin tunnin lenkki olisi Luumulle joka tapauksessa pitkä. Lisäksi jos se tunti mentäisiin nelivetoa jatkuvassa hihnavedossa, polvi tykkäisi taatusti kyttyrää. Näitä lenkiltä otettuja kuvia voi käydä katsomassa Turun seudun staffiharrastajien sivuilta.

Vielä loppuun muutama kuva Piikkiöstä, jossa oltiin mamman luona aikaisemmin tällä viikolla yökylässä. Tehtiin Mumelolle ja Nallelle myös vähän aivojumppaa, ja tulos näkyy täällä.

Voi vitsi kun saisi vähän tota sämpylätaikinaa!

"En se mää ollu"

Puspus

Muotinäytös

Heitettiin Luumun kanssa Teemu pikkujouluihin kaupungille, ja käytiin samalla pimeässä Kupittaan puistossa iltalenkillä. Lintupuiston linnut eivät olleet vielä nukkumassa, mutta Luumua kiinnosti silti enemmän meidät kaukaa kiertävä koirakko. Merkillisen ja hyvin tavattoman energianpuuskan kannustamana laitoin pyykit, ruokaa, kuvat koneelle ja kaiken tämän jälkeen kaivoin vielä ompelukoneen sekä kymmenet keskeneräiset/vielä aloittamattomat ompeluprojektit esille. 

Tilattiin Hamtin kanssa jokin aika sitten Antassusta materiaaleja kankaisiin puolikuristaviin pantoihin - jotka oli kuulemma ihan älyttömän helppo tehdä. Minulla ei tilausvaiheessa ollut millään lailla selkeää käsitystä, että miten erilaisista nauhoista ja rinkuloista syntyy panta, mutta opinpa senkin! Ja mikä hirmuinen into iskikään Jättirätissä, kun sain valita ostamiimme nauhoihin ja blingblingeihin sopivia kankaita! Minulle avautui nyt ihan täysin uusi maailma - kiitos Hamti! (Niin ja ne Luumun blingit on sellasia ison pojan sheriffitähtiä, katsotaan niitä dimangeja sitten myöhemmin...)

Hamti näytti yhden pannan kanssa kuinka se tehdään nuppineula-asteelle saakka, ja siitä kirjalliset ohjeet apunani ompelin aivan käsittämättömän hienon ja varmasti uskomattoman mukavan puolikuristavan fleece-pannan Luumulle. Onko tässä tekstissä ollut jo tarpeeksi ylisanoja? Vielä mitä, tämän sairaan siistin, käsittämättömän ihmeellisen ja suorastaan fantastisen pannan superhienoista ominaisuuksista lisää kuvissa! Kyllä tässä tietysti vähän omakehu haisee, mutta kyllä on tällä amatööriompelijalla melkoisen mahtis-fiiliskin! Ja Luumu tietysti innokkaana sovitti pantaa eri työvaiheissa ja päälle vielä poseerasi oikein onnellisen näköisenä.

Hamti opasti pannan tekemisessä perjantaina.

... ja nuppineuloitti pannan valmiiksi, jotta käsittäisin mistä pitää ommella ;)

Ja tänään aloitin ompelemisen.
Nämä renkaat piti ommella oikein oikein oikein tiukasti kiinni.

Mumu oli koko ajan avustamassa pannan tekemisessä.

Ompelin fleecen ensin, koska halusin pelata varman päälle.
Nauhan olisi voinut suoraankin ommella tuohon fleecetaitosten päälle,
mutta olisin varmaan sössinyt siinä...

Pikku apuria alkoi väsyttää kesken kaiken.

Tässä hän on - kätteni työ, ethän Luumu sitä syö!

Ja oikein innokas poseeraaja.

70-lukulainen Husqvarnani pääsi vasta vauhtiin,
ja jatkettiinkin ompeluhommia staffeistamalla muutamia vaatekappaleita.
Tämän heijastinliivin mahavyötä siirrettiin ja taakse lisättiin kumilenksut takajaloille.

Tähän talvipusakkaan tehtiin pipulin mentävä aukko.

Kuin myös tähän muodikkaaseen huppariin.
Kyllä nyt kelppaa poitsun kuljeskella kylillä.

Oltiin muuten Luumun kanssa tänään Salossa kokeilemassa koiratanssia, mutta siitä lisää myöhemmin! Videomateriaalia on niin paljon, että kaikkien meidän taidonnäytteidemme lataaminen YouTubeen kestää pienen ikuisuuden. Nähdään huomenna staffilenkillä!

Täydellinen tokovire

Oltiin maanantaina taas meidän viikottaisella toko-tunnillamme, ja on aina vähän yllätys minkälaisen koiran olen mukaani kotoa ottanut. Joskus hajut kiinnostavat ylikaiken, joskus tekeminen ja tekemisestä saatava palkka on ykkönen. Harvemmin niin päin kuitenkaan, mutta maanantaina sattui Luumusta löytymään se täydellinen harrastuskoira, jolla pokka pitää ja joka ei saa tehtävistä tarpeekseen. Teemulla on ollut tällä viikolla töissä yövuoroja ja sattuikin maanantaina olemaan meidän toko-aikanamme kotona - joten sain sen houkuteltua mukaan kameramieheksi :)

Nämä oli tämän kuvaamisen kannalta vähän harmilliset treenit, sillä emme oikeastaan harjoitelleet kolmevarttisen aikana muuta kuin seuraamista (meillä se tarkoittaa vielä perusasentoa - joka muuten alkaa löytyä jo todella hyvin!) ja paikkamakuuta... Mutta vaikka Mumukka täydellinen olikin, ei senkään täydellisyys jaksanut sahata pelkkää paikkamakuuta puolta tuntia. Harjoittelimme siinä sitten kaikenlaista muutakin, kuten liikkeestä pysähtymistä, mikä meille oli jo aiemmalla kerralla annettu läksyksi. Tästä meidän treenistä on myös kattava videopätkä.

Perusasentoa

Paikkamakuu

Liikkeestä seisominen

Välillä halitaan

Ja lopuksi leikitään

Tässä Luumu havahtui treenien jälkeen kuuntelemaan
kun latasin YouTubeen treenivideota.

Ihme juttu kyllä tuo Luumun vire. Kun minun on vaikeaa löytää siihen mitään kaavaa. Ihan sama ollaanko sinä päivänä lenkkeilty paljon, vähän tai ei yhtään, meno on treeneissä silti arvaamatonta. Se nyt on tietty selvää, että ruokaa Luumu ei koskaan saa sinä päivänä ennen treenejä, mikä nyt on treenikoirilla muutenkin suht yleistä, mutta sen lisäksi vielä tämä ronkeli ei suostuisi todella tekemään ruuan jälkeen yhtään mitään. Luumu nyt muutenkin syö kerran päivässä (koska se vaan sopii sille parhaiten, ihan turha edes näyttää sille ruokaa ennen iltakuutta, ei mene alas), ja ihan treenittöminäkin päivinä ruokailu saattaa venyä iltakymmeneenkin. 

Tänään oltiin Mumun kanssa pitkästä aikaa Tuulissuolla GOSin oppien mukaisissa näyttelytreeneissä, ja siellä sai virettä hakea! Tai alku se oli hankalaa, mutta kun pikkukoira muisti mitä pitikään tehdä, hyvinhän se lopulta meni. Oli jopa vähän liikaa intoa, jos sitä voi olla liikaa. Innoissani odottelen Gerard O'Shean saapumista helmikuussa Suomeen, olen varautunut ällistymään :)

Lihashuoltoa ja huolta lihaksista

Ostin Luumulle tuollaiset jalkaripukat. En tiedä mikä niiden oikea nimi on, mutta niihin saa sisälle halutessaan painoa, ja meillä niiden tarkoitus on kuntouttaa polvea. Aloitettiin fyssarin ohjeiden mukaisesti pitämällä ripukkaa pelkästään vahvemmassa takajalassa, ja nyt pidetään jo molemmissa. Tarkoitus oli siis aluksi, että ripukka häiritsisi Luumua sen verran siinä vahvassa jalassa, että poitsu alkaisi aktiivisemmin käyttää heikompaa takajalkaakin. No mikäpä tätä häiritsisi... ensin yrittää kaksi sekuntia kiskoa niitä pois, mutta sitten on kuin ei olisikaan. Meillä on seuraava fyssarikäynti vasta kahden viikon päästä (4 vkoa taukoa), ja tarkoituksena olisi ennen sitä pistää heikon jalan puolelle hiukan painoa - vaikkapa Ruotsin arvottomia kolikoita.

Tämä arki on täällä edelleen vähän sitä mäkeä, ala- ja ylä. Siis käytännössä jalka oli puolitoista viikkoa jo ihan älyttömän hyvä, mutta sitten Mumu alkoi taas varoa sen käyttämistä. Minä taas hysteerisenä täällä rajoitan liikuntaa, lisään sitä (ei saanut olla liikaa lepoa!), stresssaan, tarkkailen jalkaa lähes suurennuslasilla ja stressaan vähän lisää. Kun saisin itseeni jonkun OFF-nappulan, voisin painaa sitä nyt. 

Keksinkin yhtenä iltana Luumulle aivojumppaa, kun telkkarista tuli niin hyvä elokuva. Miten nämä kaksi lausetta liittyvät toisiinsa..? No telkkarin katsominenkin on välillä sula mahdottomuus, jos pikkusällillä on liikaa paukkuja hihassa ja liikkuminen siltä päivältä jäänyt vähemmän puoleiseksi. 

Prinkku-purkissa on jotakin vanhaa pentunappulaa,
ja piti ihan laittaa maalarinteippiä, ettei leikki olisi liian pian ohi.

Melkoisen kauan tässä menikin!
Ensin purkkia kanneltiin paikasta toiseen, jopa toinen teippi lähti.

Purkin ja sisällä olevien nappuloiden kohtaloksi koitui kuitenkin reikä kylkeen,
ei irronnut kansi, niinkuin alkuun ajattelin.

Miten voi pieni staffi olla nin onnellinen kun saa silputa pahvia?

Näistä Luumun polvista, niiden toiminnasta ja toimimattomuudesta ja minun hysteriastani on ollut viime aikoina varmaan ihan tarpeeksi puhetta. Puhunpa siitä vähän vielä lisää siis. Oltiin äitin kanssa jo reilu kuukausi, kaksikin, sitten Salon koirahallissa yhdistetyllä koirahieronta/barf-luennolla. Barf-osuudesta ei niinkään tullut mitään uutta tietoa, mutta Toimivan Koiran järjestämä hierontaluento oli kyllä Saloon ajamisen väärtti. Meidän koirat jäi tästä tapahtumasta kotiin, mikä vähän harmittikin, koska hieronta- ja verryttelyjuttuja olisi saanut kokeilla oman koekaniinin kanssa. Tiivistettynä luennon pääanti: MUISTA AINA ETTÄ KOIRAKIN TARVITSEE ALKUVERRYTTELYN! Tämä välillä unohtuu ihan kotioloissakin... Esimerkkinä sanottiin että ei sillee et takaluukku auki ja koira täyttä laukka metsään irti. Kevyttä ravia hihnassa jonkun aikaa ennen älyttömiä spurtteja. Lisäksi koiraa voi kuulemma lämmitellä itsekin sen turkkia nopeasti "ravistelemalla" (siis kylkiä edestakaisin heiluttelemalla), ja naputtelemalla hellästi kämmensivulla (niinkuin ihmisiäkin vissiin joskus hierotaan). Ja on kuulemma ehdottoman tärkeää, että vähänkin kylmällä kelillä koiralla on takki päällä (tietysti koirasta riippuen), koska kylmä ilma ja kylmät lihakset ei ole paras yhdistelmä.

Tästä alkulämmittelystä sattui olemaan enemmän juttua lokakuun Koiramme-lehdessä. Artikkelissa puhuttiin lähinnä kisakoiran lihashuollosta, mutta vinkkejä voi hyvin sovittaa kotikoiraankin. Jutussa sanotaan myös että "jopa toisten koirien kanssa leikkiminen vaatii hyvän lämmittelyn, vaikka ei olekaan aktiivisesti liikkuvalle koiralle yleensä kuntoa kohottavaa toimintaa" (s. 85). Artikkelissa kerrotaan hyvän alkulämpän olevan etenevä, mikä tarkoittaa, että alkuun kävellään hitaasti ja lopussa mennään jo nopeatempoisemmin. Lämmittelyn tulee sisältää "nopeita sivuttaisliikkeitä, matalia hyppyjä, spurtteja ja kehoa taivuttavia liikkeitä esimerkiksi makupalan tai lelun avulla". Lisäksi lihakset tulisi venytellä lyhyesti. 

Koiramme-lehden artikkelissa kerrotaan myös liikuntamääristä, ja minusta huojennuttava tieto on, että "Terveelle, normaalipainoiselle aikuiselle koiralle ei liikuttamalla voi aiheuttaa rasitusvammoja niin kauan kuin ihminen liikkuu samalla itse." (s. 87, korostus lisätty.) No, Luumu ei ole aikuinen, eikä se ole vielä terve, mutta joka tapauksessa tämä on hyvä tietää. Luumun tilanteeseen vielä viitaten artikkelissa kerrotaan, että "mitä pidempään koira on ollut kipeänä, sitä pidempään kuntoutuminen kestää". Ja erityisesti mainitaan vielä, että tuki- ja liikuntaelinvammoissa kuntoutuminen kestää kauan - lihas- ja jännevammasta kuntoutuminen jopa vuoden! Jutussa kerrotaan myös kuntoutuksessa avustavista henkilöistä, kuten eläinfysioterapeutista ja hänen kanssaan sovittavista asioista. Ihan oikealla polulla olemme siis, mutta minun pitää nyt vaan pistää jäitä hattuun oikein kauhallisia, ja vähän uskaltaa relata. 

Tässä muutama kuva meidän arjesta, ja siitä relaamisestakin ;)

Meille tuli uusi auto, ja siinä on Mumullekin oma osasto.
Herra vaan ei välittänyt, kun on tottunut matkustamaan takapenkillä omine nokkineen.

Mumu oli myös hakemassa työhuoneeseen uutta hyllyä.

Kawelusten lepohetki

"Jaa et kissa saa olla yöpöydällä mut minä en..?"

Musmuspusselitmussukattuitui.

Tee tässä sitten töitä, kun vaihtoehtona olisi köllötellä näiden kanssa!

Tällee me katsellaan telkkaria.

Tällee me sit heräillään - päät samalla tyynyllä.

Ja sit tällee Mumu vahtaa kun mami tekee töitä.
Oikeanpuolimmaisessa Luumu kuuntelee tietokoneen sammumisääntä.
Se tarkoittaa että jotain tapahtuu!

Niin ja blogin pitäminen kuuluu myös siihen arkeen.
Kävijätilastot jaksavat välillä hämmästyttää!