Terkkuja Vuokatista! Täällä Holiday Club Katinkullassa ollaan nyt neljättä kokonaista päivää, ja lomafiilis on huipussaan. Reissuun lähdettiin pakkaamalla sunnuntaina farmariin neljä ihmistä, kolme koiraa ja takaluukullinen tavaraa. Kahdeksan tunnin ajomatkalla teimme välipysähdyksen Ruuhimäen leirintäalueelle, ja jatkoimme toisen puolikkaan vasta maanantaiaamuna. Jyväskylässä ja seutumilla tuli piipahdettua muun muassa sisustuspuodeissa ja Pandan tehtaanmyymälässä. Camping Ruuhimäkeä suosittelemme kaikille simppeliä majoitusta keskeisessä Suomessa kaipaaville, joille uintimahdollisuus järvessä on suuri plussa! Lyhyehkö majoitusaikamme ja illalla lihojamme vaanineiden hyttysten määrä rajoitti uimarit tällä kertaa nelijalkaisiin. Harmi!
Innokas uimari siellä
Vähän houkutteli järvivesi itseäkin, mutta kun ei ollut pyyhkeitäkään mukana, jätettiin uiminen koirille.
Luumu hei, se ei tainnu olla sun sänky...
Hankasalmen Jari-Pekassa lounaalla. Mukavasti oli ajateltu reippailevia huoltoaseman asiakkaita, kun takapihalta lähti kivat metsäreitit!
Maanantai-iltana perillä Vuokatissa meitä odotti komea ja tilava huoneisto avaralla terassilla ja metsäisellä golfmaisemalla. Uskomattoman paljon huumoria voi repiä seuraamalla intohimoisten golffareiden kärrynraahaamista mitä omituisimpiin kellonaikoihin ja mitä kurjimmissa sääoloissa. Siellä ne painelevat menemään kaatosateessakin kärryyn integroidun sateenvarjon suojassa, hulluja nuo gloffarit!
Saman tien kuin kotonaan.
Ruokaa on tullut kuvattua taas kerran.
Onneksi täällä on kuitenkin paljon muutakin tekemistä. Ihania kävelyreittejä lähtee ihan kotikolomme kulman takaa, ja koiriakin voi uittaa melkein missä tahansa. Noo, vasta tänään löydettiin itse asiassa ihan oikea koirien uimaranta, mutta tuolla on joka puolella paljon kivoja hiekkapohjaisia poukamia vähän sentään eristyksissä ihmisten uimarannoista. Tosin ei täällä ole tarjennut ihmisen vielä uida. Matkapäivän päätäkiristävä helle vaihtui saman tien perille saavuttuamme epävakaiseen pilvien, auringonpaisteen, rankkasateen ja ukkosmyräköiden koktailiin, josta olemme saaneet nauttia ihan tähän päivään asti. Jospa nyt loppuviikkona kuitenkin säätkin suosisivat eteläsuomalaisia... Käveltyä on tullut kuitenkin senkin edestä. Joskus Mimmin ja Lunan kanssa kävellessä menevät koirat ja fleksien hihnat niin sekaisin, että jättiäis-Luumu muistuttaa verkkoon ajautunutta haukea xP Muuten yhteiselo on sujunut yllättävän mallikkaasti, ja kolme koiraa tulee toimeen keskenään kuin olisivat koko elämänsä asuneet täällä Katinkullan pienessä kaksio-kolmiokompleksissa. Niin on mutkatonta matkustamista, että alettiin jopa suunnitella vähän jo seuraavaa reissua!
Luumu katselee sorsaperheen menoa.
Luna
Oliko täällä jotain ruokaa tarjolla?
Aikuisten pelejä pelattiin taas.
Tein Luumulle heti alkulomasta lupauksen, että se pääsee pulikoimaan järveen joka päivä. Rikoin lupaukseni kuitenkin jo keskiviikkona ja heti perään eilen torstaina. Keskiviikkona satoi hurjasti koko päivän, ja sen hetken kun illalla kastuminen taukosi, käytiin Vuokatin koulun kentällä tekemässä ohjattua noutoa, minkä olin suunnitellut meille parin treenin suunnitelmaksi loman loppupuolelle. Eilen oli samanlainen rajumyräkkä ilma oikein ukkosineen päivineen, joten järveily ei kuulostanut oikein missään vaiheessa päivää hyvältä vaihtoehdolta.
Olipa muuten virkistävää päästä tokoilemaan tasan viikon totaalitauon jälkeen! Luumukin oli niin pähkinöinä kuin pieni apina vaan voi olla! Tauko todellakin tekee välillä ihan hirveän hyvää - Luumu oli riemuissaan, huippuvireessä, vauhdikas ja silti todella keskittynyt ja tarkka. Kertaakaan ei rynninyt väärälle kapulalle, vaikka yhden kerran jouduin merkin tärkeydestä muistuttamaankin. Vitsi mikä into kaikissa liikkeen osissa. Vauhdilla merkille, täpäkkä ja tarkka seisominen, korvat kuulolla täydellä vauhdilla juuri oikealle kapulalle ja loppuun asti superilla asenteella. Palkkasin erikseen merkistä useaan otteeseen, ja sitten tehtiin merkiltä pelkkiä suuntia kuuntelutreeninä (vienti oli tehty jo ennen). Palkkasin myös muutamaan otteeseen pelkästä nostosta, ja loppuun otin yhden/pari kokonaista liikettä. Meillä oli niin täydelliset kymmenen minuutin pikaharkat, etten sittenkään aio treenata ohjattua enää loppuviikosta. Pidetään nyt tämä loppuloma sitä totaalia tokotaukoa taas, jotta voidaan sitten ensi viikolla hyödyntää taas Muumelon levännyt mieli, kun pistetään iso vaihde päälle tuon heinäkuun EVL-avauksen kanssa.
Siis mitä minun silmäni näkevätkään? Mennäänkö me tänään yhdessä hommeleihin?
Luumu tehdään vienti ja dahin. Muista dahin. (Luumu odottaa lupaa merkille.)
No se on hyvä dahin!
Superjuomat mukana, totta kai! Sillä onhan se Superluumu!
Muuten ollaankin vietetty enemmän sellaista kokonaisvaltaista lomaa. Paljon ollaan tehty ja menty, mutta paljon myös vaan oltu, syöty ja rentouduttu. Käytiin uimalan puolella aamu-uinnilla tirpaisemassa kilometri, ja eilen osallistuttiin myös vesijumppaan. Frisbeegolf on kova juttu, mutta mielenkiinnolla odotan sitä kertaa, kun mennään tuohon rannanpuoleiselle radalle heittelemään. Pitää varmaan valmiiksi laittaa uikkarit päälle, kun saletisti jonkun kiekon saa poimia järvestä asti. Käytiin myös viskelemässä golfpalloja rangella, ja huomasin (jälleen kerran), että ei se golf vaan ole mun lajini. Paljon paremmin sen sijaan sujui "shoppailu" Sotkamon keskustassa, josta löytyi myös herttainen kangaspuoti. Paluumatkalla Sotkamosta piipahdettiin myös maistiaisilla ja ostoksilla Vuokatin Viinissä, josta saatiin hyvin valkattua juomat illan grilliruokien seuraksi.
Täällä vedetään nyt hetki lököä ennen illan BodyBalance-taichipilatesjumppahässäkkää. Taidanpa kaataa itselleni jonkun maukkaan drinksun ja napata Muumelon kainaloon ja Ildefonso Falconesin Fatiman käden toiseen.
Juhannuksesta on vierähtänyt jo tovi, mutta tässä ollaan muutenkin lomalla, joten kuka näitä päiviä jaksaa laskea. Vietettiin ihanan rentouttava mökkijussi Mynämäellä, eli kavereiden kesken Myniksessä Mikon ja Jonnan ihastuttavalla huvilalla. Päiviä jaksottivat ruokailut, joita odotettiin ja valmisteltiin aina yhtä innokkaasti ja asianmukaisella hartaudella. Kiloja kertyi pitkän viikonlopun aikana jokaiselle useita, kukapa niitäkään kesällä laskemaan. Pari kuvaa meidän juhannuksesta muistoksi ennen kuin palaamme jatkamaan lomailuamme.
Kisattiin tiistaina Kaarinassa viimeinen voittajan kokeemme, ei sillä että sieltä ykköstä olisi tullut, mutta päätös pitää: heinäkuussa kisataan jo EVL:ssä! Hyvä kisakokemus oli kyllä, mutta vähän turhan pian nämä kisat kuitenkin sattuivat SM-kisojen jälkeen. Luumu tekee aina tosi mielellään hommia, mutta kyllä siitä pyöreästä naamasta vähän paistoi läpi epäusko että et oo tosissas, taasko me kisataan!?
Lämppä-/muistuttelutreenit pari tuntia ennen oman luokan alkua Vaarniemen hiekkakentällä kahvakuulaajien seassa sujuivat ihan mallikkaasti. No okei kaikki maahanmenot oli rikki; Luumu oli oppinut sunnuntain kuuntelutreenin annin vähän turhan kirjaimellisesti ja yleisluontoisesti. Kun silloin ei saanut mennä Elinan käskystä maahan (liikkeessä istumisessa), niin sehän varmasti tarkoittaa että enää koskaan ikinä ei saa missään tilanteessa mennä maahan xP Voi pikkukoiraa ja sen aivojen laajakaistaa. Kaukojen ja luoksarin maahanmenoja lukuunottamatta oli kiva ruudun paikka, liikkeestä istuminen, seuraaminen, asenne ylipäänsä. Sillee ihan kiva, mut ei mitenkään timanttinen. Väkisin kuitenkin kun jostain asiasta saa vääntää (että pitääkö sittenkin mennä maahan), jää treeneistä sellainen yleisp*ska fiilis. Lisäksi sanoin paluumatkalla kisakentälle, että Luumu tuntui vähän välinpitämättömältä, toki siihen kellonaikaan vielä aurinkokin porotteli aika lämmittävästi.
Ei siis mitkään parhaat lähtökohdat kisoille, ja sain kuin sainkin taas "miellyttävän" jännityksen kerättyä siinä kahden meitä edeltävän EVL-koirakon aikana. Jännitys pääsi yhtäkkiä yltymään niin pahaksi, että siinä oli jo kavereiden kroppa koetuksella, kun iskee äkillinen halu vähän ravistella jotakuta (itseään kun ei oikein voi). Taisin kuitenkin ottaa tuomaristamme Ralf Björklundista vähän painetta, kun oli tuon meidän piirinmestaruuden jälkeen vähän kerättävä niitä meidän yhteistyön palasia kokoon taas (tai lähinnä että se silloin syyskuussa oli meille poikkeuksellista, uskothan?).
Oltiin ekana vuorossa, enkä oikeastaan tehnyt siinä koepaikalla enää yhtään mitään. Oli vähän vaikeaa valmistella Luumua yksilökehään mitenkään, kun ekana kuitenkin tehtiin paikkis. En voinut reiluuden nimissä bongauttaa sillä ruutua tai tehdä mitään muutakaan. Näin jälkikäteen ajateltuna olisihan sen voinut vähän aiemmin autosta ottaa tekemään vaikka kaukoja ja vähän seuraamista. No, ens kerralla sitten.
Luumu meni paikkiskehäänkin vähän vallattomasti (vähemmän ollaan treenattu paikkiskehään menoa kuin yksilöihin... listalle!). Kävi tsekkaamassa vähän tielle jätettyä merkkiä ja oli muutenkin ihan joo-joo-mä-niin-tiedän-tän-homman-eikä-vois-vähempää-kiinnostaa. Keskityin kovasti pitämään Luumun skarppina, jotta vältyttäisiin kaksoiskäskyiltä, kuten viimeksi toukokuussa Kaarinassa. Hyvin meni. Olin varmaan rauhallisin ikinä piilossa. Puheliaat kanssakilpailijat auttoivat zen-tilan löytämisessä. Palatessa Luumu oli lonkalla (harvoin enää kastraation jälkeen menee), ja olin normityytyväinen. Yllätyinkin melkoisesti, kun tuomari sanoi Luumun nousseen jossain vaiheessa kummankin etutassun varaan lähes istumisasentoon ja nuuskutelleen jotain taaksensa. Seiska puoli paikkiksesta. Kun kuulin vielä yleisöstä, että jännät paikat oli olleet, kun Luumu oli ollut koko ajan ihan levoton, en oikein ollut uskoa korviani. Eihän se ikinä ole. Videolta katsottuna Luumu tosiaan nousi paikkiksen alkumetreillä hiukan kurkottamaan taakse niin, että kummatkin kyynärät nousivat ilmaan ja katseli taakse jotenkin levottoman oloisesti. En tiedä oliko siellä oikeasti joku haju (oma puuppa kenties?), kutittiko/pistikö sitä jokin tai oliko kroppa sittenkin ottanut hiljattain tapahtuneesta yläkerran portaikon kanssa käydystä välienselvittelystä itseensä.
Luumu näyttää miten mennään "mun kanssa" kehään. Heh, joo ei ihan.
Skarppina nyt, kohta tulee käsky!
Ihan perus Luumun palkka :D
Saatiin hyvin muutama minuutti paikkiksen jälkeen palkata ja rauhoittua. Muutaman perusasennonkin ehdin palkata. Sitten kehään. Seuruukaavio oli lyhyt, ja Luumu tuntui väljältä ja putoavan kontaktista, ja peruuttamisessa ja sivuaskeleissakin tuntui olevan huonosti mukana. Kun sitä ei kisoissa oikein voi koko ajan tuijottaa silmiin, seuraaminen tuntuu paljon kamalammalta mitä se oikeastaan välttämättä onkaan. Saatiin meinaan ysi.
Missä sä Luumu oot?
Istumiseen rakensin sunnuntaina ja maanantaina meille virittelyn. Hyvä homma, toimi täydellisesti. Istumisesta kymppi. Luoksetulon olen SM-kisojen jälkeen rikkonut ihan tarkoituksella kokonaan, ja se on edelleen projektivaiheessa. Olikin Elinan sanoin ihan epäluumumainen luoksari, ja vaikka nyt vauhdissa uupui, aivojen raksutus oli ihan korvin kuultavissa! Kerron meidän luoksarin uudesta vaihteesta joskus myöhemmin, mutta niin kovasti joutui pikkukoira keskittymään, että eihän se voinut ryysätä tuhatta ja sataa sieltä. Meinasi stopin jälkeisestä luoksetulokutsusta käväistä niiamassa maassa, mutta riksrakspoks - sehän tarkoittikin että luokse! Luoksarista kasi.
Tehdään Luumu "heti"
Ruutu olikin taas aika mielenkiintoinen. Mun mielestä Luumu bongasi sen ruudun siinä kohtaa kun oltiin lähetyspaikassa ja sanoin "istu, odota", joka meillä tarkoittaa "katso eteenpäin, siellä on ruutu". Se ei ollut huomannut ruutua edeltävien liikkeiden tai liikkeidenvälien aikana, mutta olin silti varma, että kyllä se sinne löytää. Ruutu oli vielä samassa paikassakin kuin samalla kentällä toukokuun kokeessa. Luumu lähti kyllä itsevarmasti, mutta hämääntyi jotenkin ruudun takana olleesta kehänauhasta, ja kiersi ruudun vasemmalta ohi ja meni ruutuun takanauhan yli. Ei ole tämmöistäkään koskaan päässyt harjoittelemaan, ja pidin parhaana käskeä sen vaan painokkaasti maahan ilman seisomista, ettei tule yhtään ylimääräistä liikkuvaa osaa tähän enää. Hyvä maahanmeno. Mut mikä luoksari. Luumu varasti liikkurin käskystä, ja yritin itse vaan seivata reagoimalla perään muka ihan hirveen nopeesti. Heh. Mutta sivulletulo oli yksi Luumun parhaita. Ruudusta kuusi.
Ruutu!
Pieni porsas siellä varastelee.
Hyppynoudossa ja metallissa oli kummassakin selkeesti ihan pränikät kapulat. Ei ne saa Luumun mielestä vissiin uudetkaan olla, jos ei ne saanut olla turhan paljon käytetytkään. Huooh. Mun pitää nostaa perusnoutoihin nyt virettä, koska empii mun makuun liikaa nostovaiheessa. Nämä on olleet Luumun bravuuriliikkeitä vielä pari kuukautta sitten, en tiedä mitä on tapahtunut. Kummastakin kasi puoli.
Enkös ollukki toosi etevä?
Tunnarissa perkula varasti kapuloille. Tämä välinpitämättömyys näkyi kyllä näissä varastamisissa ja vähän palkkaantumisessakin. Tosin mietin jälkeenpäin, että virettä oli kisatilanteeseen vähän liikaa, ja vaikka oltiin puolen päivän aikaan oltu metsälenkillä ja muutaman kerran lämppätreeneissä heittänyt palkaksi tennispallon, olisi sitä vaan pitänyt enemmän vielä väsyttää. Jotenkin tuntuu, että Luumulla meni myös näissä kisoissa vähän se usko siihen palkkaan. Palkkaodotus ei kestänyt, kun viime kisoista oli niin vähän aikaa. Pitää heinäkuussa palkata kisatreenissä taas useammin ja odottamattomasti. Niin siis tunnari. Varasti kapuloille, mutta nuuski hyvin (eikä tuhtannut!). Otin ihan jälkeenpäin kuvankin tuosta kapulasta, kun SM-kisoissa tuomari halusi nähdä hampaanjäljet. Näistä jäljistä olen aika tyytyväinen! Tunnarista varaslähdön takia 7,5.
Mut sit ne kaukot. Tässä se vireen sopimattomuus erityisesti näkyi. Ja vaikka olisi vielä ollut ylivirettäkin, mutta kun ei tarpeeksi kiinnostanut, niin eihän se tekniikka kestänyt. Tuli kummassakin seisomaannousussa eteenpäin, ja sentään istu-seiso on ollut viime aikoina kisoissakin hyvin kasassa. No ei se kyllä kamalasti haitannut. Ykkönen me siinä toki menetettiin, mutta luoksarin lisäksi kaukot ovat toinen ikuisuusprojekteistamme, ja ne joko toimii tai sit ei. Tänään ei, mutta kyllä ne joskus vielä toimii. Treeneissä sentään toimii jo ihan hyvin. Kaukoista nolla.
Loppuarvostelussa tuomari harmitteli kaukojen etenemää ja paria varaslähtöä, mutta kehui meidän kuitenkin tekevän "oikein hyvää yhteistyötä", ja saimme kokonaisvaikutukseksi ysin. Oujee. Nyt se on ohi taas! Jesjes, mutta kyllä jännitti! En oikein missään vaiheessa koetta päässyt rentoon ja vapautuneeseen tekemisen fiiliseen - sellaiseen kuin koko koe oli toukokuussa Kaarinassa tai SM-kisoissa parissa ekassa kehässä. Rakensin varmaan meille melkoisen noidankehän, kun itse jännitin ja yritin palkata maltillisesti. Luumu oli valmiiksi vähän hälläväliä-asenteella, ja siihen kun liimataan päälle jännitys ja puoliteholla suoritettu palkkaus... no siinähän se jo on soppa kiehunut.
Pisteet (225) riittivät kuitenkin kakkostulokseen, ja iloisin mielin jäämme nyt parin viikon totaalitokolomalle. Haastavissa tilanteissa huomaa, että kyllä se innokkainkin treenikumppani kaipaa välillä kunnon taukoa, vaikka se arkipäivän treeneissä tekisikin aina ihan kympillä. Noo, sen verran totaaliudesta aion lipsua, että ensi viikolla rakennan pari ohjattua, mutta siihen saa meidän treenailut jäädä. Otetaan sitten heinäkuun puolella taas vähän isompaa vaihdetta silmään ja ponnistellaan kisakunto tappiin EVL-debyyttiä varten!
Kaikista ihanista kisakuvista taas suurkiitos Anne Saarelle!
Kyl hänt sit illal kotona taas väsytti...
Ja hei hirveen kivaa juhannusta kaikille, vaikkei noin sään puolesta juhlittavaa olekaan.
