Loving Luumu: toukokuuta 2014

Luumu kävi korkkaamassa avoimen luokan... ja mää kans. Kisafiilis ei viime aikaisista tapahtumista johtuen ollut parhaimmillaan, mutta hyvä se oli saada jotain muuta ajateltavaa. Vielä keskiviikkona laitoin treenikavereille viestiä, että paikan päällä katsotaan fiiliksen mukaan osallistutaanko ollenkaan (paikallamakuu voitaisiin ainakin jättää väliin...). Ollaan me Luumun kanssa treenattu kovasti, näinä päivinäkin. Treenikentällä olen päässyt pois kotoa, ollaan pidetty hauskaa ja keskitytty vain toisiimme. Kotona on edelleen vaikeampaa. Joka kerta ulko-ovella mietin edelleen jäikö Napsu ulos vai sisälle, ja kuistin puutarha-arkun päällä on vieläkin sen torkkualusta. Rastaat tosin ovat muuttaneet takaisin pihallemme. Siilikin on piipahtanut kahtena iltana. Nyt on vissiin tarpeeksi turvallista liikuskella täälläkin.

Koe lähestyi kovaa vauhtia, olisin toivonut meille enemmän aikaa rauhassa valmistautua luokkanousuun. Heinäkuun SM-kisat vaan eivät antaneet myöten. Ihan virallisestihan me olisimme voineet sinne mennä avoimen luokan korkkaamaan, mutta oman mielenrauhani takia halusin päästä kokeilemaan sitä jo aiemmin tutummissa ympyröissä. Koetta edeltävällä viikolla onnistuin jotenkin itse rikkomaan monet meidän liikkeistä. Paikallaoloissa Luumu oli herkkä istumaannousuille vielä maanantaina, ja hyppy meni täysin palasiksi sen perjantain hikisenkuuman möllin jälkeen. Kolme treenikertaa ehdin nostaa virettä hypylle mentäessä, ja koetta edeltävänä iltana Luumu tarjosi jälleen hyppyä kohtaan sitä mieletöntä draivia, jota siltä odotan jokaisessa liikkeessä. Sanoinkin, että ihan sama jos hyppy menee kokeessa nollille sitä varten, kun L jää hypyn jälkeen maanisesti etsimään olevinaan lentävää palloa, mutta sinne hypylle on lähdettävä kuin se olisi maailman siistein asia. Treenimuistiostamme näkee vähän mitä kaikkea ollaan viime aikoina treenailtu.

Laadin jälleen jännitystä lieventääkseni minuuttiaikataulun kisa-aamulle:

9:20 herätys

9:45 Luumu pissalle

9:50 kahvia, aamupala ja 1 jakso Modernia perhettä

10:20 pakkaa kassi: kisakirja, rokotustodistus, rekisterikirja, vesipullo, juomakuppi, namit, treeniliivi

10:30 lenkille + palloa heittelemään

11:15 naama kuntoon, vaatteet, last check

11:30 kohti Kaarinaa

Halusinkin pakata kassin ennen aamupalaa, mutta muuten aikataulu piti. Aikataulun laatiminen ja noudattaminen on helppo tapa pitää kaikenlaista extrajännitystä loitolla. Ei tarvitse miettiä, onko nyt muistettu kaikki ja tuleeko kiire, kun kaikki on valmiiksi mietitty. Ennen lenkillelähtöä koin kyllä silti melkoisia pahanolon aaltoja. Lenkkimme kesti reilu puoli tuntia, ja suuren osan siitä Luumu oli irti. Tein sen kanssa niityllä pari luoksarin pysäytystä ja kaukoista palkkasin ensimmäisestä noususta omalla pihalla.

Kaarinassa ei jännittänyt kamalasti. Erityisen puhelias olin taas, ja sormet tykkäävät naputella kaikkea käden ulottuvilla olevaa. Meillä kävi paikallaolojärjestyksen kanssa ihan mieletön tuuri. Satuttiin viidenneksi viiden koiran ryhmään, ja vierustoveriksemme saimme Torreksen, jonka kanssa olemme treenanneet lukemattomat kerrat. Jännitys laski entisestään. Paikalla makaaminen sujuikin täydellisesti - mikä helpotus! Tämän jälkeen ei jännittänyt enää oikeastaan ollenkaan. (Ai niin! Varoitus: kuvia on PALJON!)

Keskittymistä..?
(C) Sinikka Saari

Hei näkikö joku mihin mun mami meni?
(C) Sinikka Saari

No tää kelpaa meille!
(C) Sinikka Saari

Ennen kisasuoritustamme kävin taas läheisellä nurmella leikkimässä Luumun kanssa, muistutin jäävät ja nostin kaukoista. Myös Tuulia leikitti Luumua ennen omaa vuoroaan, tässä Luumu on kyllä maan mainioin avustajakoira, vaikka oikein muuhun siitä ei avustamaan ole. Pakettimme oli ihan hirmu hyvin kasassa. Mihin se kusiaisethousuissa-koira on hävinnyt, joka minulla on ollut kaikissa aiemmissa kokeissamme? Olo kehässä oli varma, voin kehua sitä liikkeen jälkeen vähän railakkaamminkin, eikä se silti ollut juoksemassa luotani itse itseään palkkaamaan. Luumu oli niin läsnä koko ajan, ja se teki niin hyvin. Me oltiin yhdessä. Jottei ihan liisteriksi mene, niin kyllä se käväisi yhden liikkeen jälkeen nuuhkaisemassa kehänauhan lähettyville jätettyjä lautoja, mutta kipitti pikapikaa takaisin.

Rivitanssia..?
(C) Sinikka saari

Ovatko nämä vielä luonnolliset kädet?
(C) Sinikka Saari

Ihan sattumalta mulla oli muuten housuissakin 18!!
(C) Saana Lehtinen

Taas hymyillään vähän yleisölle välillä...
(C) Sinikka Saari

Näin siinä sitten kävi:

Paikalla makaaminen 10

Seuraaminen 8

Maahanmeno seuraamisen yhteydessä 9

Luoksetulo 7

Seisominen seuraamisen yhteydessä 10

Nouto 7

Kauko-ohjaus 9

Estehyppy 9

Kokonaisvaikutus 10

Liikkeestä maahan
(C) Sinikka Saari

Yhteensä siis 174 pistettä, ja sillä ylsimme yhdeksästä koirakosta toiselle sijalle! Huipulla oli kyllä tuulista, sillä kolmanneksi sijoittuneet Tuulia ja Torres saivat vain 1,5 pistettä vähemmän ja ykkönen meistä vain pari pistettä enemmän. Jäi mahtava fiilis. Ollaan tehty kovasti töitä ja panostettu tekemisestä syttymiseen sekä sosiaalisen palkan riittävyyteen. Luumu on myös jotenkin vähän rauhoittunut, ja sen tekeminen on tasaisen varmaa. Ennen ajattelin, että se että Luumu ymmärtää kisa- ja treenitilanteen eron, on huono asia. Se kuvitteli, että se voi p*rseillä ihan miten vaan, ja minä en voi puuttua. Luumu ymmärtää edelleen sen kisatilanteen eron. Mutta kun me ollaan harjoiteltu. Me ollaan tehty möllejä, me ollaan tehty kisamaisia ja me ollaan tehty niitä yhdessä. Se on nykyään hyvä asia, että se tietää milloin se palkka tulee. Se tietää, että kun se pinnistelee ja yrittää koko ajan parhaansa, se saa sen palkan kyllä lopulta.

Lähtökuopista
(C) Anne Saari

Luoksetulo
(C) Anne Saari

Laskumme avoimeen luokkaan oli pehmeä. Ehdimme käydä kisakentällä treenaamassa paikallaoloa ja hauskanpitoa varmaan kymmenisen kertaa ennen koitosta. Liikkuri oli meille tuttu ja rakas Elina, ja tuomarikin oli vähäpuheinen Ilkka Stén. Oli helppo keskittyä omaan tekemiseen ilman turhia keskeytyksiä. Loppukommenteiksi saatiin kuitenkin, että minun kannattaisi enemmän kiinnittää huomiota käsiapuihini. Annan niitä kuulemma melkoisesti. Ja niin annoinkin. Seuruun viimeisessä täyskäännöksen jälkeisessä pysähdyksessä menetin Luumun, ja ohjasin sen kädellä perusasentoon. Maahanmenossa tunsin tarvetta tarkistaa jäikö se todella maahan vai tarvitaanko toista käskyä. Nouto oli muutenkin ihan merkillinen. Luumu ei varmaan nähnyt kapulaa kunnolla ja teki siksi merkillisen paimennusmaisen kaarroksen. Se meni varmaan itse tästä hiukan sekaisin, koska se meinasi tuoda kapulan oikealle puolelleni eteen (tai jossain vaiheessa näytti jopa, että meinaako se tuoda sen Elinalle...?). Siitä kädellä ohjasin sen perusasentoon. Hyppy oli sen verran kesken, että olin Luumun käytöksen mukaan päättänyt käyttää istumisen yhteydessä lisäksi käsimerkkiä tarpeen vaatiessa. En oikein ottanut Luumusta selvää, ja käsimerkkikin jäi laiskaksi heilautukseksi. Nämä olivat kuitenkin kaikki tietoisia ratkaisuja. Toki pitää tehdä töitä, että en jatkossa tunne tarvetta käyttää niitä. Mielestäni on kuitenkin parempi kokeessa korjata kuin antaa koiran kuvitella, että näin on täydellinen. Etenkin nyt vielä, kun me tosiaan vasta kummatkin harjoittelemme tokoa ja kisaamista.

Mitä muuta noissa liikkeissä tapahtui... Luoksetulossa ei meinannut pysähtyä, mutta pysähtyi kuitenkin toisesta käsimerkistä. Kaukoissa peppu liikkui ihan vähän, koska ollaan viime aikoina palkattu edestä päin lentävällä pallolla siitä ekasta noususta. Pitää siirtyä taas takapalkkaan, ja tehdä tekniikkaa lyhyemmällä matkalla. Kaukoissa jouduin muutenkin ennen kolmatta vaihtokäskyä odottamaa hetken, koska Luumu katseli jonnekin muualle. Ihan turha sitä olisi siitä ollut käskeä, kun toinen koki tarvetta viihdyttää yleisöä hymyilemällä sinne päin välillä. Mietinkin, että mitenköhän kauan siinä oikeasti voi odottaa ennen käskyn antamista...? Tai kai siellä voi tehdä ihan mitä vaan, pisteissä se vaan sitten näkyy.

Mihin sä haluut tän kapulan?
(C) Sinikka Saari

Ihan huikeeta. Ennakkoasetelmista johtuen en oikeasti ollut odottanut ykköstä. Sanotaan, että noin viikko ennen koetta tulosodotukset olivat jopa häiritsevän korkealla, mutta koeaamuna pyysin vain onnistunutta paikallamakuuta ja hallintaa liikkeidenväleihin. Kokeen jälkeen on jotenkin vähän tyhjä olo. Toisaalta hirmu hienoa, että meni noin hyvin, mutta kun miettii kaikkea sitä työtä, jota me ollaan tätä varten tehty. Kuukausitolkulla loputtomia tunteja, lähes päivittäisiä treenejä. Ongelmia ja niiden ratkaisua. Yhdessä kasvamista. Nyt rauhoitutaan ihan hetki, ennen kuin jatketaan SM-kisoja varten treenaamista. Häiriötä, häiriötä, häiriötä. Paikalla makaamiseen pommeja ja varmuutta.

Pakko vielä kehaista meidän kannatusjoukkoja ja treenikavereita. Meillä on ihan parhaat! Loistokiitos loistokuvista mammalle, Annelle ja Saanalle! Nyt on kuvia! Niitä riittää Instagramiin varmaan heinäkuulle asti :D

Huomenna meillä onkin aikainen herätys Ikaalisiin. Luumu menee MH-kuvaukseen, enkä oikein tiedä mitä ajatella siitä. Kuvittelisin, että siinä tulee esille Luumun vilkkaus ja reaktiivisuus. Uskon Luumun palautuvan noista reaktioistaan aika nopeasti, mutta toisaalta en ihmettele yhtään, jos se on "normaalia hitaampi palautuja". En oikeasti ole perehtynyt kovin hyvin tuohon MH-kuvauksen sanastoon. Jännä nähdä miten Luumu käyttäytyy. Ja miten minä.