Namaste

Yllättävän hyvin olen toipuillut viime sunnuntain toikkaroinnistani. Nilkan turvotus laski eilen, mutta ilmapallon sijaan sain niin paljon väriä, että monet sateenkaaretkin kalpenevat rinnalla. Sen palluran (nivel..?) alapuolella on komea mustelma sekä sisä- että ulkopuolella, mutta ulkonäköön nähden sillä on jo yllättävän hyvä askeltaa. En ole vielä luovuttanut kympin tavoitteesta - siihen on vielä kokonainen kuukausi!

Luette ihan kamalan paljon tällä hetkellä näitä meidän juttuja. Kivahan se on, ettei ihan keskenänsä tarvi täällä höpötellä. Viime tekstiin liittyen yritän tänään jaksaa piipahtaa Kirpun kanssa Turussa Petolassa, kun siellä on neljästä seitsemään valjakkohiihtäjä Vesa Jurvelin opastamassa veto- ja juoksuasioissa, ja noita meidänkin käyttämiä laadukkaita Non-Stopin juoksukamoja pääsee vissiin sovittelemaan ja näpelöimään. Tarve olisi ostaa toisetkin kunnon valjaat tähän huusholliin sitä hetkeä varten kun mulla on komea kahden staffin valjakko tuossa juoksulenkille lähdössä - sikälimikäli ajatus ei ole optimistisuudessaan liian itsetuhoinen ja päätänkin juoksuttaa niitä aina vuorotellen... 

(Niin Petola kuin Non-Stoppikaan ei sponsoroi näitä jaarittelujani, vaikka ehkä syytä olisi, mutta...) Tsekkasin Non-Stopin nykyistä valjasvalikoimaa, enkä löytänyt verkkosivuilta enää tuota samaa y-valjasta, joka meillä on ollut kolmisen vuotta käytössä. Harmi, koska se on ollut kuitenkin lähestulkoon sopivan kokoinen (y saisi tulla staffilla inasen alemmas rinnalla, mutta koska ei vedätetä, on se ollut riittävän hyvä). En tiedä löytyyköhän mallistosta tällä hetkellä meidän käyttöön sopivaa valjasta... 

Mutta! Samalla huomasin ihan uudenlaisen juoksuvyön! Pitää tänään tsekata se tarkemmin ihan livenä, mutta kohtalaisesti kiinnostaa tuo kelaustekniikka (niinku sisäinen fleksi..?) ja juomapullon paikat - just se mitä olen tuossa omassa vyössä kaivannut! Mooi juoksee kyllä nätisti siinä edessä, mutta erityisesti jos on paljon risteyksiä tai temponvaihdoksia, niin se jää hiukan kyselemään että mitäs nyt. Siinä kohtaa olis kiva, ettei tartteisi kädellä ohjata. Meillä on siis toi ihan perusmallinen vyö - en muista millä perusteella silloin valitsin sen, kun tämä vähän teknisemmän oloinen olisi vaihtoehtona ollut jo silloin kolme vuotta sitten. Voisinpa tänään testata tätäkin. 

Oho, tulipa paljon epäasiaa juoksukamoista. Olen viisaampi tänään vähän myöhemmin. Tässä viime tekstiin liittyen vielä pikkasen lisää epäasiaa viikonlopun alkajaisiksi. Nimittäin YouTube-jooga, kotijooga aka staffijooga paras jooga! Omat kokemukseni joogasta rajoittuvat joskus yläasteella käytyyn kansalaisopiston kurssiin, jossa asentojen vaihtovälit kestivät niin kauan, että oli ihan todellisia vaikeuksia yrittää pysytellä hereillä. Sittemmin olen harrastellut vähän pilatesta, tosin siitäkin alkaa olla jo kymmenisen vuotta (apua!). Juoksemisen vastapainoksi olen kuitenkin yrittänyt muistaa tehdä kotona vähän venyttelyjuttuja, ja kymmenen minuutin jumppapätkät telkkariin integroidusta juutuubista ovat olleet kestoltaan just niitä, joiden suorittamiseen kykenen tällä hetkellä lähes päivittäin sitoutumaan. Iltajoogaa rauhoittumiseen ja paikkojen venyttelyyn, päiväjoogaa (harvemmin tosin tulee kerittyä) tai pilatesta kevyeen wörkauttiin. Onhan nää nyt ihan höpöhöpöä niille, jotka käy päivittäin jossain eliksiassa pumppailemassa bodeja, mut tähän elämäntilanteeseen ihan riittävää mulle. 

Varaa aikaa kymmenen minuuttia, klikkaa linkit auki ja anna mennä! Tässä astetta rankempi päiväjooga, tässä harmittavasti vähän kesken jäävä pilatespätkä ja tässä vielä mun ihan abslouutfeivoritti iltajooga. Tää iltajoogan vetäjä Lesley Fightmaster on vielä niin hellyyttävän oloinen ihminen, että sitähän kuuntelisi pidemmänkin aikaa (hauska bonari tossa videolla on toi yhtäkkinen tietokoneen pirinä...). Jos teillä on muuten heittää jotain hyviä lyhyitä jumppapätkiä, niin kommentoikaa ihmeessä!

Luumukin tykkää Lesleystä 

Ihan aluksi tää joogaaminen oli ihan mahdotonta, kun kaikki haluaa osallistua xP 

Etenkin Mooikoiran oli ihan mahdotonta ymmärtää,
että miks joku hengaa lattialla, jos sen nimenomainen tarkoitus ei ole jaella pusuja..? 

Anna pusu! 

Sit nää perinteiset "en mee mihinkään! Nostat kainaloista, jos haluat mun siirtyvän ja silloinkin heittäydyn veteläksi". 

Tässä kohtaa L luovutti jo... 

Vähän mielensä pahoittaneena siellä... 

Mut tälle ei vaan mee jakeluun... 

Nää on siis useanan eri "treeni"kertana kuvattu...
Hei kamoon... 

Optimisti tuo vinkulelua, et jos kuitenkin... 

Ja tämä nyt ainakin oli ihan todellinen virhe.
Ei jumppaa Kirpun valveillaoloaikana, paitsi sitä jossa se toimii elopainonsa kanssa kahvakuulana ja käsipainona. 

Veljekset

Ja vielä loppuun asiaankuulumaton, mutta huvittava pätkä meidän arjen komiikkaa...

Neljän viikon juoksuprojekti

Ihan eka juoksuprojektin kuva.
Upouudet kengät ja Mooillakin vielä valjaat lainassa.
Plus kummatkin pari kiloa pläskimpänä xP

Aloitettiin heinäkuussa Mooin kanssa juoksuohjelma, jonka läpivienti kestäisi neljä viikkoa. Ihan kertakaikkisen kamalaa hinkua lenkkipoluille mulla ei ollut, mutta koska Jape kaipasi treenikaveria, päätettiin ryhtyä hommiin. Lisäksi mikä vaan (teko)syy päästä silloin tällöin neljän seinän sisältä ulkomaailmaan on aina peukun arvoinen juttu. Vähänpä silloin muurikkaletuista täyden vatsan kanssa annetun lupauksen yhteydessä osasinkaan aavistaa miten rakas harrastus juoksemisesta vielä tulisi. Miten neljä viikkoa kääntyisi kymmeneksi ja lettuvatsa littanammaksi.

Vanhalinnalaista maisemaa lenkkien varrelta. 

Paras juoksukaveri. 

Lähestulkoon pakolliseksi muodostunut selfie joka lenkiltä.

Mehän ostettiin Luumun kanssa joskus kolme (?) vuotta sitten ihan kunnon juoksukamppeet Non-Stopilta. Innostus oli satunnaista, kuten se on ennen Luumuakin ollut aina. Innostelen juoksemisesta silloin tällöin, mutta harrastus jää noviisitasolle, koska... no... juokseminen on vaan aina tuntunut ihan p*skalta. Nyt kun meillä oli ihan oikea ohjelma (toki semmoinen naistenlehdestä napattu, mut ohjelma either way), pitäisi viiden kilometrin juoksukuntoon päästä leppoisasti (epäilyttävää!). Ja ohjelmanhan mä ehdottomasti hurahtamiseen tarvitsen, koska ilman selkeää tavoitetta mua on todella vaikeaa saada kunnolla motivoitumaan - sillai sitoutumaan ihan täydellä sydämellä.

Äiti juoksee, Mooi laiduntaa.

Ohjelma on siis täältä, ja meidän tiimi koki sen erittäin hyväksi ohjelmaksi juoksualoittelijoille (ei edes tehty noita bonarilenkkejä-/jumppia). Ehkä noi ihan ekat lenkit oli vähän turhan helppoja (kun siis kyllähän nyt päivittäisistä koiranulkoilutuslenkeistä nyt joku pohjakunto pitäisi muodostua), mutta tehtiin aina ohjelman mukaan, ja äkkiä kahden tai kolmen minuutin yhtäjaksoinen juoksupätkäkin tuntui haastavalta. Kuitenkin - neljän viikon päästä niin me vaan juostiin viisi kilometriä yhteen putkeen, eikä edes tiukkaa tehnyt. Neljä viikkoa kului nopeasti, juoksuvälineitä (kengät, vino pino eripituisia housuja, toppeja, paitoja, rintsikoita, takkeja, sukkia, kompressiojuttuja...) tuli tietysti hankittua vähän turhan överisti, mutta mikä tärkeintä - juokseminen ei tunnu pahalta vaan hyvältä, se ei ole kamalaa vaan kivaa ja seuraavaa lenkkiä ei odota kauhulla vaan suurella innolla. Koska seuraavaksi päästään ja mikä lenkki silloin on vuorossa?

Nike Free Run kengät ovat pehmeät kuin Kirpun jalkapohja.
Jopa siinä määrin, että näissä kykenee ihan kevyesti heittämään lipat, kun tulee vähän kivisempi metsäpolku (itkunauruhymiö tai sit vaan ihan se itku-). 

Kuuvuoressa käytiin juoksemassa portaitakin,
mut se oli niin nolo suoritus, etten kirjoittanut sitä tohon ohjelmaan ollenkaan. 

Eivaan ihan kovasti suosittelee näitä kenkiä meidän tiimi. 

Erivärisillä sukilla saa kivasti ilmettä autfittiin.

Niinpä neljän viikon projektin päätyttyä me rakennettiin ihan oma uusi neliviikkoinen ohjelma. Tällä kertaa Stadiumin laatiman 10 km Midnight Run -ohjelman pohjalta. Se on tässä:

Viikko 5 lenkki 1: 5 min kävelyä, 5 min juoksua, 5 min kävelyä, 15 min juoksua, VENYTTELY, 5 x 20 sekunnin spurtteja (väleissä 1 min kävelyä), loppuun 10 min kävelyä
Viikko 5 lenkki 2: sama kuin lenkki 1 (tähän oli joku syy miksi tehtiin kaksi kertaa tämä, en enää muista mikä)
Viikko 5 lenkki 3: 80 min lenkki, josta 5 min vuorotellen kävelyä ja juoksua

Viikko 6 lenkki 1: 5 min juoksua, 5 min kävelyä, 10 min juoksua, VENYTTELY, 5 x 1 min mäkitreeni, loppuun 15 min kävelyä
Viikko 6 lenkki 2: 5 min kävelyä, 20 min juoksua, 5 min kävelyä
Viikko 6 lenkki 3: 10 min kävelyä, 30 min juoksua, 10 min kävelyä

Viikko 7 lenkki 1: 10 min kävelyä, 10 min juoksua, VENYTTELY, 6 x 1 min spurtteja (väleissä 1 min kävelyä), loppuun 10 min kävelyä
Viikko 7 lenkki 2: 50 min lenkki, josta vuorotellen 5 min kävelyä ja 5 min juoksua
Viikko 7 lenkki 3: 5 min kävelyä, 35 min juoksua, 15 min kävelyä

Viikko 8 lenkki 1: 50 min lenkki, josta vuorotellen 2 min juoksua ja 2 min kävelyä
Viikko 8 lenkki 2: 80 min lenkki, josta vuorotellen 10 min juoksua ja 10 min kävelyä
Viikko 8 lenkki 3: 7 km juoksua

Viikko 9 lenkki 1: 15 min kävelyä, 15 min juoksua, 5 min kävelyä, VENYTTELY, 5 x 1 min mäkitreeni, loppuun 15 min kävelyä
Viikko 9 lenkki 2: 60 min lenkki, josta vuorotellen 5 min juoksua ja 4 min kävelyä
Viikko 9 lenkki 3: 10 min kävelyä, 30 min juoksua, 5 min kävelyä, 3 x 20 sekunnin spurtteja (väleissä 1 min kävelyä), 5 min kävelyä

Oman ohjelman muokkaamista tämän Stadiumin ohjelman pohjalta.
Sen verran näin jälkikäteen sanottuna kämmättiin,
että tuossa keskivaiheilla oli liian paljon saman vaativuustason lenkkejä.
Olis pitänyt vaatia enemmän vähän aikaisemmin.

Oikopolku Pomponrahkan läpi. 

... ja sit me oltiin yhtäkkiä Raisiossa. WtF? 

Oi niitä muistoja... Halistenkosken reitillä 

Mooikoira parantelee tassuhaavaa kotona,
joten tässä Haunisten altaalla kuvatussa selfiessä on vain... 

me, myself and I 

Ruutupaperille näpräämämme ohjelman 10. viikon aloituslenkiksi on kirjoitettu 45 min juoksua. Se oli edessä, kunnes Jape tuli ihan kamalaan flunssaan ja melkein heti perään menin itse nyrjäyttämään nilkkani eilen kun "ylimääräisellä" lenkilläni ajattelin poiketa ihan vähän tuonne polun puolelle, jotta Mooi voi juosta osan matkasta irti. Hah. Kuin Bambi konsanaan siellä vähän vähemmän sulokkaasti rämähdin ihan kunnolla yhden kiven päältä puuta päin niin että naps vaan kuului nilkasta. Eka ajatus oli että nyt meni pahasti joku rikki ja toinen oli että ei sittenkään! Pystyin varaamaan edes jonkun verran painoa melkein heti ja ihan omin jaloin selvisin kotiin saakka tuon reilun 500 metrin matkan, joka oltiin Mooin kanssa ehditty tehdä. Kolmen koon ensiavustuksen aikana teki mieli huutaa, kirota tai itkeä tirauttaa, mutta sen jälkeen ollaan oltu selvästi jo enemmän terveiden kuin sairaiden kirjoissa. Varonhan mä nytkin varaamasta sille painoa tai taivuttamasta sitä yhtään ylimääräisiä, mutta tuskinpa siellä mitään sen pahemmin meni. Lääkäri nyt tuskin tekisi muuta kuin teippaisi, mahdollisesti kuvaisi ja määräisi lepoa (jota on tässä elämässä meikäläiselle suht rajallisesti tarjolla...), joten päätin nyt päivän pohdinnan jälkeen koittaa kuntoutua ihan omatoimisesti.

Koska täällä pääseebi pikkukoira juoksentelemaan?
(Ihan pikkasen pläskimmässä kunnossa Mooi tässä ;)) 

Odoteltiin, että sade vähän laantuisi... 

Voi syrän!
Mooi kerää aina lenkeillä hymyileviä katseita vastaantulijoilta.

Harmi homma, mutta kyllä tästä vielä kuntoon tullaan. Harmi sinänsä, koska eikö me just keritty ilmoittautua Kaarinassa lokakuun loppupuolella järjestettävään syysmaratoniin siihen kymmenen kilometrin luokkaan. Vaikka ensireaktio tähän skapaan ilmoittautumisesta oli lähinnä hämmästynyt kauhistus (no eihän me olla siinä kunnossa vielä silloin mitenkään..?!), realistisesti ajateltuna oltais hyvin keritty treenata siihen malliin... ja kun ilmo oli laitettu, ehdin ihan tosissani oikein innostua! Riippuu nyt ihan tästä tämän nilkan keissistä, että onko vielä mahdollista osallistua vai ei. Ja lähinnä siis että jos se tuleekin kuntoon ennen, niin kerkiänkö mä myös juoksemaan sen verran sitä ennen, ettei tarvi ihan kylmiltään sairasloman jälkeen olla siellä kymppiä pyristelemässä.

Jossain Orikedon tuolla puolen. 

Tää sakki <3 

Tassuhaavaepisodin jälkeen, just ennen nilkkaäksidenttiä... 

Meikäläinen siellä niin polleena,
kun just on laitettu ilmot "maratoonille"... 

Heh mikä arkistojen helmi!
Ihan ekalta viikolta varmaan, kun eksyttiin jonnekin Kuninkojan risukoihin. 

Tässä Mooi "venyttelee" eli availee ääntään kun muu joukkue venyttelee spurtteja varten.
Orikedon pururadalla.

Eipä tässä muuta kuin leuka rintaan ja kohti uusia pettymyksiä, vai miten se kulunut mutta valitettavasti ainakin meidän huushollissa hyvin paikkansa pitävä sanonta menee. Terkkuja sairastuvalta, ensi kertaan...

(Juoksuohjelman käyttö omalla vastuulla. Sisällöntarjoaja ei ole vastuussa mahdollisista vaurioista sinulle, lenkkikaverillesi tai kummisi kaimalle. Sisällöntarjoaja ei myöskään ole vastuussa mistään liukastumisista, kompastumisista tai kaatumisista, joita ohjelmaa käytettäessä saattaa esiintyä. Sivuvaikutusten ilmetessä, ota yhteys lääkäriin, treenikaveriin, mihin tahansa FB-ryhmään, vauva.fi-keskustelupalstaan tai pohdi toimintavaihtoehtojasi omatoimisesti. Kaikki oikeudet pidätetään.)

Ja loppuun sekalaisia pätkiä ohjelman varrelta.
Cooperin testi käytiin sutaisemassa kuun vaihteessa (ekaa kertaa elämässäni, muuten!).
Hauska sinänsä, että tää on ainut "julkaisukelpoinen" kuva.
Haaste tuo aidanylityskin.
Tulos oli 2 300 m, mihin olin tyytyväinen.
Tarkoitus oli cooperoida aina kuun vaihteesa, mutta nyttemmin jäänee...

Vähän egonpönkitystä numeroiden muodossa ;) 

Ja sit se todellisuus...
Lähetin tän kuvan kerran lenkin jälkeen Japelle meidän juoksuplänä-whatsappiryhmään.
Eikö tässä oo palauttavaa safkaa ihan riittämiin..? 

Tää oli yhden helteisen lenkin jälkeen.
Mooi meinasi että juokse keskenäs. 

Tää oli muuten vaan pellolta tällä viikolla yks ilta.
Ei liity muuten juoksemiseen mitenkään. Ainakaan mun. 

Tässä mä yritin houkutella Mooia lenkille :D
No en tosissaan, mut tää oli otettu just ennen kuin kaivoin juoksuvermeet esille.
"Juokse keskenäs, hullu!"