Kukaan ei voi olla kaikille kaikkea

Osallistuin viime viikonloppuna valokuvaaja Nani Annetten vetämälle bloggareille suunnatulle koirakuvauskurssille. Aihelistalla oli kameran käyttöä ja asetuksia, kuvakerronnan perusteita (mitä se on?), asiaa hyvästä valosta ja hyvästä kuvauspaikasta sekä kaikessa yksinkertaisuudessaan kuinka koirasta saa parempia kuvia.

Törttöjen kans Stadis (iskä tankkaa). 

Tää Snäpsiid on kyllä ihan oiva väline!

Olen kaivannut omaan valokuvausharrastukseeni vähän erilaista näkökulmaa, sillä pikkasen vaan alkaa kyllästyttää kuvata noita samoja naamoja samoissa asennoissa samalla pellolla samoilla asetuksilla ja s a m o i l l a  v a n h o i l l a  LR- s ä ä d ö i l l ä. Niinpä ei ihan kamalasti ole tullut viime aikoina kuvattua, mutta jos nyt! Mun agendalla on muutenkin pyrkiä ottamaan kaikki irti mun todella perustasoisesta kalustosta. Kameran runko on kuusi vuotta vanha, enkä ainakaan näillä näkymin ole vaihtamassa sitä uudempaan. Kolmetuntinen sessio Helsingin helteisessä Alppipuistossa oli oikein opettavainen mutta rento tapa elokuisen lauantain viettämiseen. Paikalla oli kymmenkunta blogin kirjoittajaa, IG-aktiivia ja ammattikuvaajakin. Kirjoitin jotain ylöskin, ja saisihan näistä Nanin jutuista rakennettua vaikka ihan loistavia meemejäkin ;)

Paras tapa kertoa seuraajille elävänsä samassa hetkessä heidän kanssaan, on kommentoida jotain tapetilla olevaa asiaa. Se voi olla vaikka niinkin yksinkertainen asia kuin hellekelit. Toinen hyvä keino vuorovaikutuksen lisäämiseen yleisönsä kanssa on kysyä jokin suora kysymys. Jos olet suunnittelemassa matkaa vieraaseen kaupunkiin, kysy vaikka vinkkejä kaupungin must see -kohteista. Kun kirjoitat tai kuvaat (tuotat sisältöä), mieti aina ihannelukijaasi. Kuvittele mielessäsi ihannelukijasi pienimpiäkin yksityiskohtia myöten. Minkä ikäinen hän on, millaisia vaatteita hän käyttää, millaista työtä hän tekee, mitä hän harrastaa ja (tässä tapauksessa) millainen koira hänellä on. Näin aina kirjoittaessasi voit kirjoittaa suoraan hänelle - sillä let's face it, kukaan ei voi olla kaikille kaikkea. Asia, josta mulla on paljon opittavaa, ja paljosta voisin omaa elämääni helpottaakseni luopua. Raskainta on yrittää miellyttää kaikkia - eikä siinä tule koskaan onnistumaan.

Itselleni päivän ehdottomaksi pääteemaksi muodostui suunnittelu. Blogi voi olla muutakin kuin tuuliajolla ja tajunnanvirrassa ajelehtiva kaarnalaiva. Suunnittele vaikka kuukausi etukäteen mistä tässä kuussa kirjoitetaan. Mullakin on muistikirjassa valtava lista blogipostiaiheista, joista osa vanhenee hyvää aikaa, koska koskaan ei vaan ole aikaa kirjoittaa niistä. Suunnittelemalla blogi jäsentyy paremmin, eikä oma pääkoppakaan ole aina yhtä jumissa ja solmussa. Voit suunnitella vaikka kirjoittavasi kerran viikossa, ja mieti vaikka aina neljä seuraavaa viikon aihetta etukäteen. Elämää ei tietenkään pysty suunnittelemaan ihan näin helposti, mutta perusarjessa ja harrastuksissa usein menot ja tapahtumat on tiedossa kuukausi etukäteen. Esimerkiksi voisin syyskuun osalta suunnitella omat aiheeni seuraavasti:

syyskuun eka viikko: Ajatuksia Piia Karisen koulutuksesta
syyskuun toka viikko: Joku yleinen kirjoitus meidän kuulumisista, painopiste jossain pitkän blogipostilistan aiheessa
syyskuun kolmas viikko: EVL-kiertonoudon ja eteenlähetyksen opettaminen (vanhat luentomuistiinpanot)
syyskuun neljäs viikko: Käytännön treeniposti - mitä kummatkin koirat ovat treeneissä viime aikoina tehneet

Aluksi ajattelin, että raapustelen nyt vaan jonkun esimerkkisuunnitelman tähän, mutta miksipä en pitäytyisi tässä suunnitelmassa. Jos eläisin ihannemaailmassa, voisin jopa suunnitella kirjoittavani tekstit joka viikon torstaina (vaikka), ja jos aikaa olisi, osan teksteistä voisi kirjoittaa jopa etukäteen. Jotenkin kuitenkin tykkään sellaisesta reaaliaikaisesta julkaisemisesta, vaikka aihe olisi universaalimpikin. Ja pakkohan se on myöntää, etten mä kyllä etukäteen saa noita tekstejä tuotettua jemmaan, heh.

Instaa varten suunnittelua kannattaa tehdä vaikka kuukauden juhlapäivät huomioiden. Kirjoittaa ylös mitä kansallisia tai henkilökohtaisia juhlapäiviä seuraavassa kuussa on edessä, ja varata aikaa näiden valokuvien (ja tekstien!) suunnitteluun ja toteuttamiseen. Pidän Insta-tiliämme aivan liian vähässä arvossa ja huonolla suunnittelulla, se toimii mulla lähinnä valokuvien mappi öönä. Siis tyyiin että joka päivä pitäisi jotain laittaa, no laitetaan nyt vaikka tää. Vaikka pitäisi keskittyä enemmän laatuun ja vähemmän siihen määrään. I know. En kuitenkaan tiedä olenko tarpeeksi motivoitunut muuttamaan siinä mitään. Ehkä käyttämään enemmän Snapseediä noiden puhelinlaatuisten kuvien julkaisussa, nyt kun tämän loistavan kuvanmuokkausohjelman löysin. Heh. Katsotaan nyt. Eniten ehkä omassa Insta-tilissä nyppii meidän seuraajien monimuotoisuus. Siis kun varmaan 90 prossaa on ulkomaalaisia (staffinomistajia), joista monet tykkää just sellasesta "puetaan nää koirat johonkin hassuihin asuihin ja laitetaan tää hassu lässytys niiden suuhun" -tyyppisestä kamasta. En ole itse lähtenyt siihen, enkä tiedä miksi annan sen vaikuttaa siihen mitä mä ajattelen voivani julkaista siellä. Kun pitäisi aina ensisijaisesti kulkea sitä omaa polkuaan.

Tähän suunnitteluun vielä ja blogin näkökulmaan palaan sen verran, että tehtiin aika hyvä ryhmäharjoitus. Pienryhmät saivat erilaisia aiheita, joiden pohjalta piti keksiä kolme postia eri näkökulmasta (blogiin tai instaan). Meidän ryhmälle tuli (uuullatuus!) kisasuorituksen ruotiminen, ja laadittiinkin kolme teksti-ideaa eri näkökulmista siten, että ekassa kerrottaisiin valmistautumisesta ja paikalle pääsemisestä (meidän kuvitteellinen kisatapahtuma oli agilityn European Open -kisamatka). Tokassa tekstissä puitaisiin itse kisasuoritusta ja kolmannessa voitaisiin luoda yhteenveto koko reissusta käytännön näkökulmasta, eli tyyliin vaikka kisakaupungin nähtävyydet ja matkustaminen koiran kanssa. Tai kolmas voisi olla myös katse tulevaan, mitä pitää tehdä jotta ensi kerralla menee vielä paremmin? Jos nämä kolme painopistettä siirrettäisiin Instaan, ensimmäinen kuva voisi olla joukkuekuva avajaisista, Suomen liput liehuvat totta kai. Toinen kuva voisi olla jonkin ammattilaisvalokuvaajan ikuistama otos kisasuorituksen tiimellyksestä. Kolmas kuva voisi olla poseeraus koiran kanssa kaupungin nähtävyyden edessä. Simple! Kun suunnitelma on etukäteen tehty, ei tarvitse reissun päällä miettiä että mitähän sinne someen nyt oikein päivittelisi. Kuvia voisi nappailla tätä suunnitelmaa silmällä pitäen.

Kuvakerronnasta sen verran, että kuvalla voi kertoa paljon muutakin kuin välttämättä siitä aiheesta, mistä kuva on otettu. Mielestäni Nanin oma instafeed on aika hyvä esimerkki tästä mitä ajan takaa tässä. Kuvassa voi näkyä koira (jos koira on tilin pääaihe, se on suotavaa), mutta siinä voi näkyä vaikka kirja, jolloin tekstissä voidaan puhua lukemisesta. Tai koira voi olla metsässä, jolloin teksti voi käsitellä vaikkapa metsien rentouttavaa vaikutusta. Panostan ihan kamalan vähän Instagram-postien teksteihin, koska kuka niitä nyt lukisi? Vaikka huomaan kyllä, että mitä enemmän niihin panostaa, sitä enemmän saa myös aikaiseksi sitä sisällön tuottajan kovasti kaipaamaa vuorovaikutusta. Ettei ole jossain tyhjiössä, jota seuraa 10 000 tyyppiä, joista 0,01 prosenttia reagoi kommentoimalla silloin tällöin. 

Keskiyöllä Lightroomin kanssa pelleily ja radiaalisen filtterin käyttö on tainnut pikkasen karata käsistä :DDD

Instan ja miksei bloginkin aihepiirejä kannattaa kategorisoida. Käy läpi julkaisemiasi tekstejä/kuvia ja listaa vaikka viisi aihepiiriä. Pitäydy sitten näissä aihepiireissä ja suunnittele - jotta aihepiirit vaihtuisivat tarpeeksi usein. Esimerkiksi meidän Instan kanssa on käynyt niin, että nykyään kun vähemmän treenaamme tokoa, tulee siitä otettua vielä harvemmin valokuvia kuin joskus tosiaktiiviaikoina. Meidän instaa seuraavat eivät välttämättä edes tiedä, että toko on meille sydämen asia. Blogissa sentään yritän pitää toko-aiheesta kiinni, vaikka välillä lipsuukin triviaalin puolelle. Aion kyllä miettiä tällaisen kategorialistan meidän blogiaiheista, ja suunnitella tulevat tekstit ehkä sen kannalta paremmin. Tykkäisin panostaa enemmän mielentila-asioihin, ja tekniset hommat voisivat olla sitten kokonaan omissa posteissaan. Lukijan kannaltakin voisi olla mielekkäämpää, että pitäydyttäisiin aina siinä yhdessä pääaiheessa. Vaikkapa siis jos seuraava teksti koskisi tokon teknistä puolta, se ei sisältäisi kymmenen eri liikkeen viittä eri osaa, vaan esim. seuraamisen käännöksiä. Piste. (Tän pisteen laittaminen omalle paikalleen on vaan mulle niin kamalan hankalaa, kun olevinaan kerkiän kirjoittaa niin harvoin, tuntuu että pitää sen takia kirjoittaa se romaani yhdeltä istumalta. Jos suunnittelisi aikataulun ja aiheet ennalta, tekstit voisi pitää lyhyempinä ja aiheet paremmin rajattuina. Maybe.)

Okei, palataan koulutukseen. Hyvää valoa pohdittaessa kannattaa miettiä mistä valo tulee, onko sitä paljon ja minkä laatuista valo on. Esimerkiksi suora auringonpaiste on kovaa, huonoa valoa. Auringonpaisteessa ei juuri kannata kuvata, ellei tarkoitus ole nimenomaan kertoa tarinaa siitä, miten aurinko on vaikka tänä kesänä paistanut paljon. Parhaiten somessakin menestyvät kuvat on ikuistettu pehmeässä valossa. Näe myös vaivaa kuvauspaikan eteen (asia, jonka eteen en koskaan jaksa nähdä vaivaa...). Eli jos olet menossa kuvaamaan sinne samalle pellolle, josta on jo otettu tuhat ja yksi kuvaa, suunnittele etukäteen millaisen kuvan aiot tällä kertaa ottaa. Jos taas olet menossa johonkin paikkaan, jossa on todennäköisyydellä asioita, joita aiot kuvankäsittelyvaiheessa retusoida pois, siivoa paikkaa mahdollisimman paljon etukäteen. Siivoa roskat ja poista häiritsevät heinät mallin naaman edestä. 

Valotus säädetään aina kuvan vaaleimman kohdan mukaan. Jos koira on kaksivärinen, kuten Mooi, valota aina valkoisen osan mukaan. Jos Luumun väristä koiraa kuvataan vaaleaa rakennusta tai vaaleaa pilvistä taivasta vasten, valota ympäristön vaaleimman kohdan mukaan. Koiran asettelussa kuvaa varten kannattaa koirasta näkyä kameraan kaikki neljä jalkaa. Istuvan koiran tulisi olla ryhdikäs - korjaa lysähtänyttä asentoa vaikka pallolla tai namilla. Sommittelun kannalta (on koira sitten istumassa, seisomassa tai maassa) on hienoa, että koiralta näkyy kylki. Eli käännä tällöin koiran katsetta jompaankumpaan suuntaan, jolloin koira kääntää automaattisesti myös etuosaansa. 

Kun olet valinnut kuvauspaikan, ota testikuva ilman koiraa. Tuo koira paikalle aina viimeisenä, jotta sen ei tarvitse poseerata älyttömiä aikoja (säätöjen oikein saaminen voi kestää). Muista motivoida koiraa kuvaamiseen! Koiria kuvataan usein niiden silmien tasolta, joten varaudu omassa pukeutumisessasi polvistumaan maahan tai jopa makaamaan maassa. Tiettyjä rotuja (esim. staffit) voi kuitenkin kokeilla kuvata vähän silmän tason alapuolelta - näin koiran roteva etuosa korostuu entisestään. Myös pienet koirat saa näyttämään tästä kuvakulmasta vähän suuremmilta.

Eräs kuvaustekninen oivallus mulle tuli sellaisen taustan käyttämisestä, jossa luonnollisesti varjo sijoittuu koiran taakse. Näin tummaankin koiraan saa automaattisesti paremman valon, kun tausta on koiraa selvästi tummempi. Tätä kikkaa aion ehdottomasti käyttää, vaikka ihan vielä en ole kerennyt kameroineni metsissä ja pelloilla kirmaamaan. Kuvitin postia tällä kertaa koulutuksessa ottamillani kuvilla. Olipas hauskaa kuvata välillä jotain muitakin koiria kuin noita kahta omaani. Lightroomilla on näissä toki osuutensa, eikä ollut helppoa löytää parasta kuvakulmaa, kun meitä pyöri saman mallin ympärillä kymmenen samaa asiaa tavoittelevaa kuvaajaa ;) 

Niinku näin sen taustan kanssa. 

Palataan taas. Jos vaikka pidettäisiin kiinni tästä suunnitelmallisesta linjasta, ja katsotaan mihin suuntaan blogi tästä oikein lähteekään kehittymään. Pitäkää toisistanne huolta ja nauttikaa jokaisesta hetkestä. Elämä on nyt, joten tee siitä omanlaisesi. Turku keräilee itseään mustan perjantain jäljiltä, mutta muistetaan silti rakastaa.