Näytetään tekstit, joissa on tunniste Elli-staffi. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste Elli-staffi. Näytä kaikki tekstit

maanantai 10. kesäkuuta 2013

Yök punkki!

Punkkivermeet kesäksi (ennaltaehkäisy, poisto, puhdistus :))
Kiskoin juuri Luumun elämän ensimmäisen punkin! Yöks! Oltiin justiin Mumelon kanssa pankissa käymässä, ja pankintätin kanssa juteltiin koiria kiusaavista hyttysistä, mäkäräisistä ja punkeista. Ja enkö siinä samassa alkanut ihmetellä että miten noi karvat on Muumun selästä niin koholla. Ja penteleen punkkihan se oli! Luumu on nyt ollut muutenkin paukamilla hyttysten ja (todella todella todella inhottavien) mäkäräisten pistoista, joten en ole ihan hirveän aktiivisesti tarkastanut jokaista karvapeitteen kohoumaa.

Viime kesänä meillä oli käytössä Frontline Comp -punkkiliuos, ja tänä kesänä ajattelin pärjätä syöttämällä koiralle valkosipulia. No en ajattele enää. Toki Luumu on kyllä saanut melko vähän sitä valkosipulia, ja on ollut päiviä, kun en ole sitä ruokaan lisännyt. (Jos joudun ottamaan sapuskat mukaan ja sekoittamaan sen siis jo kotona, valkosipuli alkaa vettyessään "tuoksua" todella voimakkasti, jolloin myös Luumulla nousee kynnys ruoan loppuun asti syömiselle...) Eli uskon kyllä, että jos vaan oikein määrätietoisesti lisää valkosipulia ruokaan, ja ei ihan hurjan punkkisilla mailla remua, joku voi tällä pärjätä koko kesänkin punkitta.

Verraton apuväline punkinpoistoon!
Muutaman olen kiskonut Napsulta, jokusen Nallelta ja yhden Simbaltakin.
Jos tällaista ei ole käden ulottuvilla, samanmoisen silmukan voi tehdä vaikka ompelulangasta.
Solmu vaan punkin ympärille ja kiskaisu.
Minä olen tähän asti vielä sekoittanut merilevästä ja valkosipulista seoksen, jota Luumu on saanut lähes päivittäin hiukan alle ruokalusikallisen. Seoksessa on ollut noin 1/10 valkosipulia, eli noin 0,5 grammaa/päivässä. Tämä tekee kiloa kohti 0,03 grammaa valkosipulia/koiran elopainokilo... Eli ihmekö se, jos punkki tarttui. Iski vaan paniikki ja mars apteekkiin. Napsu on saanut Frontline Comp -liuoksen säännöllisesti (koska käytännössä asuu noissa heinikoissa), ja auta armias, jos liuoksen uusinnassa jää muutama päivä väliin... se on punkki ja saman tien! Luumulle ei tullut viime vuonna liuoksesta mitään sivuvaikutuksia, vaikka oli vasta pentu (en tiedä vaikuttaako muutenkaan asiaan...), joten ihan hyvillä mielin nytkin sen liuoksen kanssa lotrasin. Mut siis miten ällöttävää! Tiedä vaikka niitä olisi sitten elukoiden mukana tullut meidän sänkyynkin! Never ever! (Voi olla että kohta taas päätän toisin ja mennään valkosipuli-linjalla - saa nähdä.) Tuosta valkosipulin sopivuudesta koiralle ollaan montaa mieltä, mutta lähinnä siinä mietityttää sen sisältämä tiosulfaatti, joka on koiralle myrkyllistä. Myrkytykseen johtavasta määrästä ei ole kuitenkaan mitään yksiselitteistä ohjenuoraa, ja asiasta voikin lukea lisää muun muassa täällä. 

Oltiin sunnuntaina Staffordshirenbullterrieriyhdistyksen järjestämillä kesäpäivillä Lausteella Varsinais-Suomen kennelpiirin tiloissa. Oli melkoinen kynnys lähteä, kun oltiin edellisenä päivänä oltu Arin luona Liedossa terassinmaalaustalkoissa - ja tiedättehän mitä niiden itse talkoiden jälkeen yleensä tapahtuu..? No nautiskeltiin tietysti kovan uurastuksen jälkeen loistavasta ruoasta (kesän ensimmäiset uudet potut!) ja juomasta. Taidettiin Hannelen kanssa tuhota päivän aikana roseviinitonkka kahteen pekkaan, enkä ole koskaan ennenkään kieltäytynyt kermalikööristä... Kameraakin tuli käytettyä lauantain talkoissa ihan huolella, sillä olihan meillä talkooseurana Luumu the Loving Giant ja Mimmi the Mighty Puppy! Siitä lisää vielä myöhemmin, ja palataan noihin staffien kesäpäiviin.

Nähtiin mukavasti tuttuja naamoja, ja kuulumisia tuli vaihdettua muun muassa Terhin kanssa. Luumu on edelleen kaikkien narttujen perään tasapuolisesti kuten innokkaan teinipojan pitääkin, mutta rajansa kaikella. Terhin Elli ja Jennin Irmeli saivat Mumeloisen pasmat aivan sekaisin, ja lähes koko puolitoistatuntinen, jonka päivillä vietimme, oli melkoista treeniä hihnakäden hauikselle. Luumu testasi näillä ponkaisuillaan ja vetämisillään myös reaktionopeuttamme, joka ei arvattavasti ollut talkoiden jälkeen ihan huippuluokkaa. Onneksi Teemu lähti mukaani, ja käsikin sai huilia. 

Meidän oli tarkoitus tulla ihan vaan pikaisesti käymään, sillä olin niin vähän Teemulle luvannut. Meidät oli kuitenkin ilmoitettu mätsäriin mukaan, ja kun tarjottiin vielä lihapullatkin, niin eihän siitä oikein voinut kieltäytyäkään ;) Oli kyllä niin extempore-osallistuminen kuin ikinä, ja siltä se varmaan näyttikin! Haha, no yllättävästi löytyi kuitenkin ravikin sieltä paikoitellen... Kuvat kertovat taas enemmän.

Ota sää nää ylimääräiset pullat. 
Oli muuten helkkarin vaikeaa heitellä lihapullaa GOSmaisesti,
kun on edelliseltä päivältä hiukan tärrä.
Mitenkuten meni sitten juoksemiset... 
Ja tässä vaiheessa vierustoverit olivat kyllä todella paljon mielenkiintoisempia! 
Toinen poseeraa ja toinen näyttää ihan paholaiselta. 
... ja päinvastoin. 
Luumu oli kivasti nuorten urosten kakkonen!
Kyllä kannatti osallistua, kun oli näin hienot palkinnot!
Patukka on ihan ykköspalkka treeneissä!
Kiitoksia vaan kovasti järjestäneille, ruoka oli todella hyvää ja maistui tärräisillekin ihmisheikotuksille erinomaisesti ;) Lähdettiin tosiaan mätsärin jälkeen kotiin, mutta muu porukka jäi vielä antamaan staffinäytteitä geenitutkimukseen, syömään makkaraa kilpaa ja tekemään staffiaiheisia ostoksia. Mentiin vielä illalla Mumun kanssa Piikkiöön, napattiin mukaan Nalle, Jape ja Jimi, ja käytiin tekemässä pikkulenkki Paimion purtsilla. Mäkitreenit ovat meiltä jääneet edelleen vähän vähemmälle, mutta kun on ollut niin kovin kuumakin ja ja ja...

Jos mami heräisit vähän aikaisemmin,
niin ehtisimme pururadalle ennen keskipäivän polttavaa aurinkoa...


lauantai 16. maaliskuuta 2013

Match Show'ssa Kaarinassa


Meillä oli tänään todella kiva päivä Lounais-Suomen Dogien järjestämissä mätsäreissä Kaarinan Piispanristillä, Hartwallin entisessä panimokiinteistössä. Saatiin seuraksi Raumalta Terhi ja Elli, ja aika kuluikin mukavasti staffijuttuja pulistessa. Mumu on Elliä vain alle pari kuukautta vanhempi, ja kaksikko oli toisistaan sen verran kiinnostunut, että meinataan jossain vaiheessa järjestää touhupetterille ja -pirkolle yhteiset telmimistreffit metsään.


Käytiin muutamaan otteeseen tsekkaamassa myös koirien WC.
Mätsäreihin oli ennakkoilmoittautuminen, joka toimi todella hyvin. Ei tarvinnut tulla etukäteen odottelemaan omaa vuoroaan koko päiväksi, vaan osallistujat oli jaettu koon (isot/pienet), sukupuolen ja iän (pennut/nuoret/aikuiset/veteraanit) mukaan omiin luokkiinsa. Luumu osallistui isojen nuorten luokkaan, ja luokassamme oli yhteensä 11 koiraa. 

Halli oli vähän pimeä, mutta tilaa oli onneksi riittävästi :)
Meidän tuomarinamme toimi ulkomuototuomarikokelas Minna Tapojärvi, ja kokemus kehästä ja ylipäänsä mätsäreistä oli erittäin positiivinen. Luumu käyttäytyi yksilöarvostelussa todella hyvin, oli innostunut ja jopa juoksi hyvin. Päänvaivaa tuottaa edelleen ryhmässä juokseminen, jolloin ainoa vaihde on neliveto (ei se neliveto ole oikeasti vaihde, sentään sen tiedän!). Kaikki arvosteltiin siis näissä mätsäreissä virallisten näyttelyiden tapaan yksin sekä luokassaan muiden kanssa yhdessä. Yksilökehästä on video - kiitos Terhi!

Mikä oli myös äärettömän mukavaa näissä mätsäreissä - saatiin kirjalliset arvostelut! Luumun tarkkanäköinen ja hyvin osuva arvostelu kuuluu:

Vahva uroksen pää. Hyvät mittasuhteet.
Avoin ja iloinen luonne. Hyvä ylälinja ja rinta.
Etukulmaukset hyvät, takana tyydyttävät.
Luusto voisi olla vahvempi.
Ponteva, voimakas liikunta.
Esitetään hyvin. 

Olen toki hyvin otettu tuosta viimeisestä kommentista, mutta kaikkein mieluisinta kuultavaa on avoin ja iloinen luonne. Mutta sellainen se pikkumumu on - avoin ja iloinen <3

Meillä oli mätsäreissä mukana myös häkki ihan sen harjoittelun takia, ja hyvin se Luumu jo viihtyy häkissä. Tai jos siltä kysyttäisiin, varmaan se mieluummin ei olisi häkissä - mutta eteenpäin ollaan menty ihan hirmuisin edistysaskelin! Kaiken kaikkiaan valtavan mukava päivä, suuret kiitokset järjestäjille kaiken sujuvuudesta (oli tilaa, oli aikaa, kaikki toimi, tuomarit mukavia...) ja Terhille päiväkahviseurasta :D

Tahveroiset vierekkäin jäähyllä.
Joojoo, ihan kohta hankin sen isomman häkin! 
Kotona jaksettiin poseerata vielä suht valppaana,
mutta loppupäivä menikin sitten sohvalla Teemun kainalossa.
Loppuun vielä pari hassua kuvaa viime viikolta, kun Nalle oli meillä yökylässä. Tehtiin aamulenkki ensimmäistä kertaa ihan kolmestaan (kyllä nyt yhden muijan on pystyttävä handlaamaan kaksi koiraa, oli ne millaisia tahansa!), ja hetken pihalla palaveeraamisen jälkeen kävely sujui oikein mallikkaasti! 

Todiste! Se onnistui! 
Ihana Nalle <3
Iltapäivälenkki Vanhalinnan metsään Sepän pajalle tehtiin ihan kahdestaan.