 |
| Kyytiä odotellaan innoissamme! |
Sain Mooin videon ladattua ja leikeltyä tuubiin, joten käydäänpä hiukan läpi jännää päivää nimeltä Mooikoiran MH-kuvaus Tammelassa. Kuvaus oli tosiaan vuoden viimeinen, ja marraskuun ensimmäisenä viikonloppuna maata peitti kaunis köykäinen pakkaslumikerros. Näitä kuvauksia ja testejä on tullut jo sitten Luumun luonnekuvauksen nähtyä useampia, joten enemmän kuin että miten Mooi pärjää, mietin että mahtaako se jäätyä pystyyn siellä. Kunhan vaan kuvaus saatiin alkuun, niin siinähän oli pikkukoiralla niin paljon puuhaa, ettei se tainnut kyllä edes huomata pakkasen puolelle vajonneita lämpöasteita. Lisäksi meillä kävi kuvauksen kanssa niin hyvä tuuri, että päästiin aloittamaan saman tien paikalle päästyämme, koska järjestäjillä (SRY Uudenmaan jaosto; paikkana Tammelan Rottishovi) oli aikataulu tunnin verran edessä. Heti vaan kun oltiin saatu sekalaisen sakkimme vessa- ja eväsasiat kuntoon, päästiin aloittelemaan.
Heti alkuunsa oli mielenkiintoista huomata, että Mooilla ei edelleenkään ole mitään ennakko-odotuksia siitä, että mitä vieraissa paikoissa tapahtuu. Me ollaan kuitenkin sen verran vähän käyty sen kanssa missään tapahtumissa tekemässä mitään yhdessä, että se keskittyi tosi tunnollisesti nuuskuttelemaan maata ihan joka puolella missä me siellä testipaikalla kuljettiin. Se vähän häiritsi mua, koska mä ajattelin että nyt siltä menee puolet kaikesta ohi. Näin ei kuitenkaan onneksi ollut, vaan kun tuli jotain mielenkiintoisempaa, se pystyi hyvin keskittymään olennaiseen. Ehkä tässä huomaa kuitenkin hyvin sen eron Luumun ja Mooin välillä vieraissa paikoissa (joissa on muitakin ihmisiä ja sellainen fiilis, että täällä on nyt joku tapahtuma). Luumulla kun on lähtökohtaisesti semmoinen ennakkoajatus, että me tultiin tekemään tänne jotain yhdessä, sitä ei juuri jaksa hajut tai muu ulkoinen ympäristö kiinnostaa, vaan se odottaa multa jotain merkkiä siitä että koska täällä alkaa se mitä me oltiin tultu tekemään.
Tietysti vertaan myös itse kuvauksen tuloksia Mooin ja Luumun välillä keskenään, koska mulla nyt vaan on nämä kaksi oman koiran kokemusta joita verrata. Mitään erityisiä yllätyksiä ei Mooin kohdalla tullut; sen verran hyvin ollaan toisiimme tutustuttu, että ennakkoarviot pitivät hyvin paikkansa, ja se oli täydellisen oma itsensä siellä. Odotinkin aika voimakkaita reaktioita, mutta missä likka hiukan yllätti, niin se meni kyllä tosi nopeasti itse tutustumaan näihin reaktion aiheuttamiin juttuihin. Tiesinkin, että se on tosi peräänantamaton ja utelias, mutta olin silti ajatellut, että se uskallus olisi kestänyt kauemmin. Ihan mahtava juttu! Toinen vähän erikoinen seikka oli että sitä ei kyllä yhtään kiinnostanut se etäleikkijä. Tavallisesti se on kuitenkin tosi impulsiivinen, utelias ja tietysti kaikesta liikkuvasta viehättynyt - mutta vasta paluumatkalla tajusin tässäkin vetää yks yhteen. Mehän ollaan treeneissäkin tehty paljon sitä häiriösiedätystä, että vieressä saa joku leikkiä ja jopa nimelläkin kutsua leikkimään, mutta sinne ei vaan saa mennä. Seliseli ja valivali, mutta tässä olisi yksi aika looginen ja todennäköinenkin syy siihen, miksi Mooikoira ei irronnut etäleikkijälle.
Tässä vielä tulokset yksityiskohtaisesti. Kuvaajina Johanna Cederlöf ja Mikael Laine.
1a KONTAKTI Tervehtiminen 4 Ottaa itse kontaktia tai vastaa siihen.
1b KONTAKTI Yhteistyö 4 Lähtee mukaan halukkaasti, kiinnostuu TO:sta.
1c KONTAKTI Käsittely 5 Hyväksyy ja vastaa liioitellulla kontaktilla.
 |
| Kunnon takakeno se ihmisen pystyssä pitää. |
2b LEIKKI Tarttuminen 2 Ei tartu, nuuskii esinettä.
2c LEIKKI Puruote ja taisteluhalu 2 Tarttuu viiveellä - irrottaa/pitää, ei vedä vastaan.
3a TAKAA-AJO 1. kerta 3 Aloittaa etenemisen hitaasti, voi lisätä vauhtia, seuraa koko matkan saalista.
3b TARTTUMINEN 1. kerta 2 Ei tartu, nuuskii saalista.
3a TAKAA-AJO 2. kerta 4 Aloittaa kovalla vauhdilla päämäärähakuisesti, pysähtyy saaliille.
3b TARTTUMINEN 2. kerta 3 Tarttuu saaliiseen epäröiden tai viiveellä.
4 AKTIVITEETTITASO 4 Tarkkailevainen, toiminnot tai rauhattomuus lisääntyy vähitellen.
 |
| Kolmen minsan seisoskelusta ei ole videota, mutta vähän oli M sitä mieltä, että tylsää on. |
5b ETÄLEIKKI Uhka/aggressio 1 Ei osoita uhkauseleitä.
5c ETÄLEIKKI Uteliaisuus 1 Ei saavu avustajan luo.
5d ETÄLEIKKI Leikkihalu 1 Ei osoita kiinnostusta.
5e ETÄLEIKKI Yhteistyö 1 Ei osoita kiinnostusta.
 |
| Ei kiinnostanut etäleikit ei. |
6b YLLÄTYS Puolustus/aggressio 1 Ei osoita uhkauseleitä.
6c YLLÄTYS Uteliaisuus 3 Menee haalarin luo, kun ohjaaja seisoo sen edessä.
6d YLLÄTYS Jäljellejäävä pelko 1 Ei minkäänlaisia liikkumisnopeuden vaihtelua tai väistämistä.
6e YLLÄTYS Jäljellejäävä kiinnostus 1 Ei osoita kiinnostusta haalariin.
7a ÄÄNIHERKKYYS Pelko 3 Väistää kääntämättä pois katsettaan.
7b ÄÄNIHERKKYYS Uteliaisuus 5 Menee räminälaitteen luo ilman apua.
7c ÄÄNIHERKKYYS Jäljellejäävä pelko 1 Ei minkäänlaisia liikkumisnopeuden vaihtelua tai väistämistä.
7d ÄÄNIHERKKYYS Jäljellejäävä kiinnostus 1 Ei osoita kiinnostusta räminälaitetta kohtaan.
8a AAVEET Puolustus/aggressio 2 Osoittaa yksittäisiä uhkauseleitä.
8b AAVEET Tarkkaavaisuus 4 Tarkkailee aaveita, lyhyitä taukoja.
8c AAVEET Pelko 5 Peruuttaa enemmän kuin taluttimen mitan tai lähtee paikalta / pakenee.
8d AAVEET Uteliaisuus 5 Menee katsomaan ilman apua.
8e AAVEET Kontaktinotto aaveeseen 4 Ottaa itse kontaktia avustajaan.
9a LEIKKI 2 Leikkihalu 3 Leikkii - aktiivisuus lisääntyy/vähenee.
9b LEIKKI 2 Tarttuminen 3 Tarttuu esineeseen viiveellä tai etuhampailla.
10 AMPUMINEN 3 Kiinnostuu laukauksista, yleisöstä tms. mutta palaa leikkiin/passiivisuuteen.
 |
| Tuo laukausjuttu meni niin kuten videoltakin näkee, että M ei missään kohtaa oikeastaan lopettanut sitä leikkiä. Se kiinnostui äänestä, jonka jälkeen sille tuli vähän erilainen ilme siihen leikkiin. Ei ollut ihan koko sydämellä mukana. Ei kuitekaan missään vaiheessa edes irrottanut otetta patukasta xP |
 |
| Ja sit meitä kieltämättä vähän hymyilytti se ekan kohdan vitosarviointi "vastaa liioitellulla kontaktilla". Se on staffi kuitenkin :D |
Sanoinkin siinä matkaseuraksi lähteneelle Tarulle, että onpa kyllä kiva osallistua näihin luonnekuvauksiin ja -testeihin täyspäisen staffin kanssa, kun järjestävä taho näkee varmaan näissä tapahtumissa ihan kaikenlaista. Tässä Mooin suorituksessa olen kyllä erityisen ylpeä siitä miten hienosti se palautuu yllätyksistä ja miten se ei tunnu kuormittuvan yhtään. Ei mitään jäljellejääviä painolasteja haalarilla, räminälaitteella tai aaveilla, ihan nappisuoritus! Ja mitä pohdin tuossa aluksi siitä, että miten koirasta hiukan näkee ettei sitä ole viety kamalan paljon mihinkään tapahtumiin, niin se näkyy mielestäni myös siinä, miten Mooi jotenkin alkoi kuvauksen varrella lämmetä tähän hommaan. Tarkoitan siis, että mitä pidemmälle kuvaus eteni, sitä enemmän se oli myös henkisesti mukana tässä. Esimerkkinä leikki. Onhan se putkenpätkältä näyttävä patukka tietty vähän erikoisen näköinen lelukin, mutta mikä oli jännä huomata: Mooi leikki kuvauksen päätyttyä paljon paremmalla asenteella kuin aluksi. Kun ajattelisi että näin jännän/kuormittavan kokemuksen jälkeen leikki vähän kärsii, mutta ei Mooilla. Se jotenkin lopussa hoksasi paljon paremmin, että jaa tässä kuuluu leikkiä tällä pötkylällä. Ja vielä sen virallisen osuuden päätyttyä kun sai vapaasti leikkiä koiran kanssa, siltä tuli ihan kaikki pärinät ja taistelukavalkadit siinä, ihan samalla lailla kuin treeneissäkin :D
Tämä "hitaasti tapahtuman luonteelle lämpeäminen" näkyy myös tuossa vieheellä, koska kun nämä ovat sille uusia juttuja, se tietty lämpiää vähän hitaammin. Luumu kun taas esimerkiksi on juossut vieheen perässä ennen MH-kuvaustakin, tiesi tasan tarkkaan mitä tässä pitää tehdä ja tekee sen myös itsevarmuudella. Vähän samoja ajatuksia pyöri päässä paluumatkalla kuin mitä viimeksi Luumun luonnetestin jälkeen viime kesänä. Eli mielenkiintoisia juttuja siitä miten paljon koiran eletty elämä ja mitä sen kanssa on tehty vaikuttaa kuvauksen/testin lopputulemaan. Mietin vaikka ihan siltä kantilta että jos koiran kanssa harrastaa jotain sellaista lajia, jossa koiralla on joku haju suunnista, sen on helpompi tajuta, että kun tullaan johonkin "lähtöpisteelle", jotain tapahtuu sen edessä (vrt. nome).
Nostin tämän esille sen takia, että kun me tultiin siihen vieheen aloituspaikkaan, Mooi oli niin kiinni maankamaran hajuissa, ettei sillä ollut kirjaimellisesti mitään hajua eikä näköhavaintoa siitä, että jonkun matkan päässä sen edessä kiemurteli viehe menemään. Onneksi kuvaajat olivat heti sitä mieltä, että otetaan koko homma uudestaan, eli saatiin käytännössä tehdä viehe kolme kertaa (virallisen kahden sijaan). Musta tämä oli ehdottomasti oikea ratkaisu, sillä jos se koira ei tosiasiassa näe sitä viehettä, miten voidaan testata, että lähteekö se sen perään. Laitoin tuonkin ekan oton videolle mukaan, niin siitä näkee miten meille kävi siinä. Toisella otolla (virallisella ekalla) mulle sanottiin ohjeeksi, että ota se lähetysnaru sen verran lyhyemmälle, ettei M ehdi laittaa nenää maahan. Ja sittenhän se viehe eli takaa-ajo suoritettiin just niin kuin oli tarkoituskin. Siitä en edelleenkään osaa sanoa juuta enkä jaata että miten paljon vaikka vilkkaassa lapsiperheessä eläminen vaikuttaa koiran luonnekuvaus/-testituloksiin tai se että elääkö koira maaseudun rauhassa vai meluisassa ja yllättävässä kaupunkimiljöössä. Aika pitkälti kaikkeen pystyy siedättymään, mutta kaipa ne ensireaktiot, kuormittuvuus ja palautuminen tulee jostain perimästä kuitenkin.
Mut ihan mahtava päivä taas! Näissä on niiin mukava käydä, ja aina oppii jotain lisää omasta koirasta. Parasta oli myös päästä äitien kesken koiraharrastusreissuun, kun Mooin kasvattaja Taru lähti mukaan Tammelaan. Huikee paketti tämä kasvattilapsi (peukku-, haba- ja fistbumphymiöt tähän väliin), kyllä saa kasvattaja olla ylpeä! Myös kiitos videoinnista kuuluu Tarulle :) Ja kun ruvettiin jakelemaan kiitoksia, niin sellainen on osoitettava myös järjestävälle taholle. Kaikki sujui kuin rasvattu, testinohjaaja oli mukava ja selkeä, ja tosiaan hieno juttu, että otettiin huomioon siinä vieheellä se nenähomma. Ei muuta kuin luonnetestiä kohti Mooin kanssa joskus hamassa tulevaisuudessa.
 |
| Loppuilta sohvalla. Kainalossa kaks possutinta (Luumu oli pikkuveljensä kanssa ollut mamman luona hoidossa), lasissa vähän proseccoa ja naposteltavana suklaakuorrutettuja pakastekuivattuja mansikoita ja vadelmia, ja telkkarissa TIETTY Downton Abbey. Kyllä ei voi asiat paremmin olla. |
