Vielä viikko

Nyt on tasan viikko mahdollisen Luumun syntymäpäivään. Tai Luumu on kyllä ihan varma juttu, mahdollista /mahdottomuutta asiaan lisää se, syntyykö Luumu nyt tästä pentueesta, tälle äidille ja tälle kasvattajalle... vai kenties - en kestä ajatella - johonkin toiseen pentueeseen, jollekin toiselle äidille ja jollekin toiselle kasvattajalle. Kasvattaja lupasi ilmoittaa minulle ASAP (kyllä!) kun Marge on synnyttänyt, ja nyt vaan sitten laskeskellaan päiviä, pitkiä ja hitaita.

Olen kyllä pitänyt itseni kiireisenä kaikenlaisin koiramaisin puuhin. Viikonloppuna (21.-22.1.) olin Turku Winter Dog Show'ssa, jossa päivystettiin lauantaina Hamtin kanssa staffi-kehän laidalla koooko päivä, ja sunnuntaina vahdattiin äitin ja Japen kanssa bernien lisäksi myös muun muassa englanninbulldogeja :) Ah sitä lyllerrystä... siis kehän puolella! Lauantaista sen verran, että OPIN IHAN ÄLYTTÖMÄN PALJON! Osaan nyt katsoa millainen staffin suora selkälinja on, millainen on erityisen raskas staffi, miten pitkät jalat staffilla noin keskimäärin on ja miten pitkä selkä. Sain sellaisen staffi-yliannostuksen, etten enää katso jokaista vastaantulevaa staffia mielessä vain blank-blank-staffi-blank, vaan silmäni on jo astetta kriittisempi! Kaiken hyödyllisen lisäksi vahtasin myös niitä staffien ihan ylihienoja näyttelyhihnoja; ottaisinko sitten Luumulle mustaa nahkaa kromisilla vai messinkisillä helyillä vai sittenkin ruskeaa nahkaa, ja mitkä helyt - neliapilaa, pyöreää niittiä, neliskulmaista? Ainakin se kummallinen staffi-rinkeli pitää hihnasta ja pannasta löytyä :)

Kuva on osoitteesta dogcoats.net

Ehkä me Luumun kanssa odotellaan että pojalle on niska kehittynyt ennen kuin mami taas levittelee rahojaan ympäriinsä. Joka tapauksessa, Winter Dog Show oli minua hyvin kouluttava tapahtuma. On ehkä pakko myös mainita, että silmääni miellyttänyt brindle-narttu (joka muuten ihan oikeasti näytti sini-brindleltä!) Tricky Treet's Famous Footsteps sai lopulta sertin ja oli näyttelyn VSP. Tarkistin vielä kotona koiranetistä, mutta ei, kyseessä ei ollut sini-brindle... No, ensi vuonna mekin sitten Luumun kanssa siellä koitetaan onneamme ja esitetään osaamistamme ;)

Eilen olin elämäni ensimmäisissä toko-treeneissä - toki vaan katsomassa. Toko oli juuri sellaista mitä olin kuvitellutkin, ja olihan mulla esimerkkinä maailman mahtavin kaksikko, Hamti ja Bru :)Menoa ja tekemisen meininkiä ei touhusta puuttunut, ja paras oli ehkä kun Brutus innostuksissaan juoksi suoraan hypystä kentän laidalla olleeseen agi-putkeen. Voi sitä kanuunankuulaa, kun se mennä viipotti. Katselin tuossa turkulaisia koirakouluja läpi jo Luumun pentukurssia varten, ja saan kuulemma lainata Brutustakin johonkin temppukouluun. JEE! Kyllä tää tästä vielä lähtee, mun koiraharrastukseni. Enää ei voi edes sanoa, että koira vielä puuttuu!

Bru tokoilemassa

Tässä muuten vielä hauska linkki yhden kennelin sivuille, josta löysin aika hyvän tekstin kuvaamaan staffimaista elämää: Haluatko siis staffin? Kyllä, haluan staffin!!!

Paniikkia ja paperityötä

Ei ole vielä kysymys edes viime hetken paniikista, vaan ihan normi-paniikki tällä(kin) kertaa. Aloin huvikseni ja ihan vaan varmuuden vuoksi katsoa lentojen hintoja sinne maaliskuun loppupuolelle. Olin aiemmin jo selvittänyt minkä kokoinen koira saa tulla matkustamossa mukana minkäkin kokoisessa kassissa. Olin päättänyt että Finnairilla tullaan sitten nyytin kanssa takaisin, koska säännöt oli selvät, ja jotenkin pystyin luottamaan tähän ratkaisuun parhaiten. Pehmeä kantokassi saa olla mitoiltaan hiukan kovaa kantokassia suurempi, mutta senkin on mahduttava jalkatilaan. Painoa kassilla saa sisältöineen olla 8 kg. Koiran lentopaikka Englannista kustantaa 60 euroa, ja siitä lisää Finnairin sivuilta. Ensimmäinen itselleni asettama ehto koiran tuomiselle ulkomailta oli se, että koiran saa tuoda lentokoneen matkustamossa. En halua valmiiksi traumatisoitunutta pentua, kun muutenkin koko pennun tuleminen on itselle ehkä jännittävintä mitä on ikinä tapahtunut. 

No paniikki iski kuitenkin noista Finnairin lentohinnoista. Katsoi mitä päiviä tahansa, yhdensuuntaisten lentojen hinnat alkoivat jostain 700 eurosta! Tajusin kuitenkin katsoa hinnat myös meno-paluulle, ja kappas: 200 euroa! Oli ihan pakko soittaa siihen kalliiseen puhelinpalveluun ja kysyä että mitä helv*** tämä tarkoittaa. No hätä ei ollut tämän näköinen, koska kysymys oli vain hinnoittelupolitiikasta. Taas se politiikka vaikeuttaa elämää... He haluavat kuulemma kannustaa meno-paluulentoihin yhdensuuntaisten sijasta, siksi kalliimpi hinta. No eihän tuossa ole mitää järkeä. Vaikka tarvitsisin vain yhdensuuntaisen, totta kai ostan meno-paluun ja jätän vaan toisen suunnan käyttämättä... 

Ongelmaan löytyi muunkinlainen ratkaisu. Ollaan siis alkuperäisen suunnitelman mukaan menossa äitin kanssa viettämään muutaman päivän kaupunkiloma Berliinissä (jonne lennetään Finnairilla = meno), sitten lennetään sieltä suoraan Lontooseen, napataan nyytti matkaan, ja lennetään Lontoosta takaisin kotosuomeen (= paluu). Lievänä ongelmana tässä on myös se, ettei kaikki saa lomaa töistään samalla tavalla kuin itse voin vain päättää milloin en ole käytettävissä. Ja koska lentoja ei tietenkään voi varata ennen kuin Marge on synnyttänyt, pitää vaan malttaa odottaa. 

Noihin paperitöihin liittyen koiranpennun tuontiin sisältyy yllättävän vähän byrokratiaa. Säännöt on varmaan alunperin EU:lta, tai ne ovat ainakin EU:n käytäntöjen kanssa yhdenmukaiset. Eri maista tuotaessa on eri säännöt, ja merkittävää on, tuoko koiranpennun (alle 3 kk) vai aikuisen koiran. Suomessa tietoja tuontipolitiikasta (taas se politiikka...) lisää tietoja antaa Evira. Pääasiassa alle kolmekuisen pennun tuomisessa on muistettava mikrosiru, lemmikkieläinpassi ja uutena vaatimuksena käsittely ekinokokkoosia vastaan (eläinlääkäri merkitsee lemmikkipassiin). Lisäksi kasvattajan on merkittävä passiin, että pentu on hänen luonaan syntynyt ja koko siihenastisen elämänsä hänen luonaan asunut. 

Oma kasvattajani on onneksi luvannut hoitaa puolestani kaikki paperityöt, ja hän on aiemminkin vienyt pentuja Britannian ulkopuolelle. Eviran vaatimusten lisäksi pentu rekisteröidään Britannian Kennel Clubiin, jonka jälkeen pennun papereihin merkitään omistajanvaihdos (kasvattajalta minulle), ja tämän Kennel Clubin rekisteröinnin ansiosta voin rekisteröidä pennun Suomen Kennelliittoon. 

Lentojen lisäksi paniikki alkaa vaikuttaa jo uskon loppumiseen. Olen kyllä saanut selviä ennusmerkkejä siitä, että se Luumu sieltä on tulossa ;) Kaverini sisko on sattumalta asunut Ilfordin liepeillä - siis Ilford on varmaan maailman pienin kaupunki, pakko olla enne! Lisäksi ostamassani leikkelepaketissa oli parasta ennen -päivänä Luumun laskettu aika - ihan pakko olla enne! (Niin siis ei kannata ihan tosissaan lukea näitä mun juttuja...) Ja viime yönä näin unta että olin pikku-Luumun kanssa Lontoossa odottamassa kotimatkaa ja ihan onnessani esittelin sitä vieressä istuvalle tädille. Unessa Luumu oli kyllä sininen, mutta pienempi kuin marsu... ei kai ne 8-viikkoisina sentään ihan niin pikkuruisia ole. 

Olen katsonut varoiksi muita pentueita Briteistä. Ennen Luumun kasvattajan löytymistä selailin pentueilmoituksia muun muassa K9-sivuilta, mutta näiden ilmoitusten kanssa saa olla todella tarkkana, sillä oman arvioni mukaan reippaasti yli puolet on pentutehtaista. Olen katsonut pentueita myös Kennel Clubin sivuilta. Briteissä Kennel Club -rekisteröinti ei merkitse samaa "hyvä koira" -leimaa kuin Suomessa, vaan pentutehtailijoita löytyy myös Kennel Clubin hyväksymistä kasvattajistakin. (Toki Suomessakin asianlaita voi olla sama, en tiedä...) Joskus loppukesästä löysin tätä kautta yhden hauskannäköisen pentueen, joka on kasvattajan nettisivujen mukaan vieläkin myynnissä (!!!). Uskoisin kuitenkin kaikkein varmimmin hyvän pentueen löytyvän Champdogs-sivustolta. Champdogsissa näkyy koirien terveystulokset, ja sivusto tarkistaa ne ennen julkaisemista. Olen siis kaiken tämä tiedon saanut ihan surffaamalla, ja miten monta pitkää tuntia olenkaan viimeisen puolen vuoden aikana viettänyt koneen äärellä. 

Nykyisen kasvattajan löytyminen ei ole ollut onnenkauppaa, minkä takia tuntuukin ihan äärettömän pahalta, jos Margen pentueesta ei Luumua synny. Olen jo ehtinyt rakastua sekä isäpappaan (Georgeen) että äitimuoriin, ja uuden vastaavan yhdistelmän löytyminen tuntuu mahdottomalta. Pitäisi nyt vaan rauhassa malttaa odottaa, ainakin se kaksi viikkoa (itse asiassa tasan), mitä laskettuun aikaan on jäljellä. Kaiken tämän panikoimiseen käytetyn ajan voisi käyttää hyväksi vaikka remonttiin, pitäähän sen olla hyvällä mallilla jos ja kun se Luumu sieltä lopulta tulee. 

It's a new dawn, it's a new dog, and I'm feeling good

En ole mikään erityinen Michael Bublen fani, mutta tämän laulun sanoja pystyi muokkaamaan juuri tilanteeseeni sopivalla tavalla. Hermot ovat kireällä kuin viulunkielet, kissa saa toimia paijauksen kohteena joskus kenties vastoin tahtoaan ja päivät kuluvat hitaaaaasti. Voi tätä katkeransuloista odottelua...

Marge on käynyt ultraäänitutkimuksessa, ja pentueen arvioitu koko on viisi pallukkaa. Laskettu aika siirtyi jostain syystä pari viikkoa myöhemmäksi, joten en pääse vielä tuskistani kuin vasta 2. helmikuuta tienoilla. Kasvattaja valoi minuun kuitenkin lisäuskoa kertomalla Margen kummastakin aiemmasta pentueesta syntyneen 9 vipeltäjää. Hän toivoi myös nyt asiakkailleen valinnanvaraa... minä toivoisin vain sitä yhtä - elämäni Luumua.

Olen tutkinut tulevan pikku-Luumun sukulaisia silloin, kun työnteko on tuntunut tylsältä (eli melko usein...). Luumun isä on kunnostautunut haluttuna stud dogina Britanniassa, katso video YouTubesta. The Blue Gentleman "George" löytyy myös SBT Pedigreestä. Luumun siskopuoli Rezavoire Silver Blue Lady "Silvy" löytyy myös YouTubesta ja SBT Pedigreestä. Luumun velipuoli Rezavoire He's a Star "Kono" niittää mainetta Latviassa, ja on saavuttanut jo LV & EST & BALT junior championin tittelin. Samasta pentueesta on lähtöisin myös Rezavoire's Azure Prince "Baloo". Ja lopuksi vielä Luumun äitimuori, Rezavoire Kenocto Liberty Blue "Marge" SBT Pedigreessä. Kyllä sukutausta on hieno, unohtamatta Luumun uskomatonta isoisää, Valglo Singin' the Bluesia.

Tietokonetyöskentelyn lisäksi olen hoitanut koirakuumetta juoksentelemassa kaikenlaisten karvaturrien kanssa metsissä. Viimeisimmistä retkistä mainittakoon luminen aamukävely 7.1. Piikkiössä Nalle-bernin ja veljeni Japen kanssa. Nalle nauttii lumesta ja sen kyllä huomaa ;)

Ihana Nalle <3

Eilen 8.1. oltiin Hamtin ja "hoitostaffini" Brutuksen kanssa neljän tunnin reippailulla 15 asteen pakkasessa. Kylmyys ei menoa haitannut, ja oli kiva pysähtyä piknikille lumen keskelle. Ennen kaikkea oli hauska leikkiä ajatuksella, että muutaman kuukauden päästä meillä on sitten pikkuruinen Plumsterikin mukana ;)

Lumi-Brutus

Vauhtia riittää :)

Ainiin, ja Brutus ja Luumu ovat myös toisilleen kaukaista sukua. Viidennessä polvessa taaksepäin löytyy jopa kaksi yhteistä esi-isää: Vanoric Voo Doo ja Bowtman's Dirty Harry. Niin se on vaan pieni se staffinkin maailma.