Paniikkia ja paperityötä

Ei ole vielä kysymys edes viime hetken paniikista, vaan ihan normi-paniikki tällä(kin) kertaa. Aloin huvikseni ja ihan vaan varmuuden vuoksi katsoa lentojen hintoja sinne maaliskuun loppupuolelle. Olin aiemmin jo selvittänyt minkä kokoinen koira saa tulla matkustamossa mukana minkäkin kokoisessa kassissa. Olin päättänyt että Finnairilla tullaan sitten nyytin kanssa takaisin, koska säännöt oli selvät, ja jotenkin pystyin luottamaan tähän ratkaisuun parhaiten. Pehmeä kantokassi saa olla mitoiltaan hiukan kovaa kantokassia suurempi, mutta senkin on mahduttava jalkatilaan. Painoa kassilla saa sisältöineen olla 8 kg. Koiran lentopaikka Englannista kustantaa 60 euroa, ja siitä lisää Finnairin sivuilta. Ensimmäinen itselleni asettama ehto koiran tuomiselle ulkomailta oli se, että koiran saa tuoda lentokoneen matkustamossa. En halua valmiiksi traumatisoitunutta pentua, kun muutenkin koko pennun tuleminen on itselle ehkä jännittävintä mitä on ikinä tapahtunut. 

No paniikki iski kuitenkin noista Finnairin lentohinnoista. Katsoi mitä päiviä tahansa, yhdensuuntaisten lentojen hinnat alkoivat jostain 700 eurosta! Tajusin kuitenkin katsoa hinnat myös meno-paluulle, ja kappas: 200 euroa! Oli ihan pakko soittaa siihen kalliiseen puhelinpalveluun ja kysyä että mitä helv*** tämä tarkoittaa. No hätä ei ollut tämän näköinen, koska kysymys oli vain hinnoittelupolitiikasta. Taas se politiikka vaikeuttaa elämää... He haluavat kuulemma kannustaa meno-paluulentoihin yhdensuuntaisten sijasta, siksi kalliimpi hinta. No eihän tuossa ole mitää järkeä. Vaikka tarvitsisin vain yhdensuuntaisen, totta kai ostan meno-paluun ja jätän vaan toisen suunnan käyttämättä... 

Ongelmaan löytyi muunkinlainen ratkaisu. Ollaan siis alkuperäisen suunnitelman mukaan menossa äitin kanssa viettämään muutaman päivän kaupunkiloma Berliinissä (jonne lennetään Finnairilla = meno), sitten lennetään sieltä suoraan Lontooseen, napataan nyytti matkaan, ja lennetään Lontoosta takaisin kotosuomeen (= paluu). Lievänä ongelmana tässä on myös se, ettei kaikki saa lomaa töistään samalla tavalla kuin itse voin vain päättää milloin en ole käytettävissä. Ja koska lentoja ei tietenkään voi varata ennen kuin Marge on synnyttänyt, pitää vaan malttaa odottaa. 

Noihin paperitöihin liittyen koiranpennun tuontiin sisältyy yllättävän vähän byrokratiaa. Säännöt on varmaan alunperin EU:lta, tai ne ovat ainakin EU:n käytäntöjen kanssa yhdenmukaiset. Eri maista tuotaessa on eri säännöt, ja merkittävää on, tuoko koiranpennun (alle 3 kk) vai aikuisen koiran. Suomessa tietoja tuontipolitiikasta (taas se politiikka...) lisää tietoja antaa Evira. Pääasiassa alle kolmekuisen pennun tuomisessa on muistettava mikrosiru, lemmikkieläinpassi ja uutena vaatimuksena käsittely ekinokokkoosia vastaan (eläinlääkäri merkitsee lemmikkipassiin). Lisäksi kasvattajan on merkittävä passiin, että pentu on hänen luonaan syntynyt ja koko siihenastisen elämänsä hänen luonaan asunut. 

Oma kasvattajani on onneksi luvannut hoitaa puolestani kaikki paperityöt, ja hän on aiemminkin vienyt pentuja Britannian ulkopuolelle. Eviran vaatimusten lisäksi pentu rekisteröidään Britannian Kennel Clubiin, jonka jälkeen pennun papereihin merkitään omistajanvaihdos (kasvattajalta minulle), ja tämän Kennel Clubin rekisteröinnin ansiosta voin rekisteröidä pennun Suomen Kennelliittoon. 

Lentojen lisäksi paniikki alkaa vaikuttaa jo uskon loppumiseen. Olen kyllä saanut selviä ennusmerkkejä siitä, että se Luumu sieltä on tulossa ;) Kaverini sisko on sattumalta asunut Ilfordin liepeillä - siis Ilford on varmaan maailman pienin kaupunki, pakko olla enne! Lisäksi ostamassani leikkelepaketissa oli parasta ennen -päivänä Luumun laskettu aika - ihan pakko olla enne! (Niin siis ei kannata ihan tosissaan lukea näitä mun juttuja...) Ja viime yönä näin unta että olin pikku-Luumun kanssa Lontoossa odottamassa kotimatkaa ja ihan onnessani esittelin sitä vieressä istuvalle tädille. Unessa Luumu oli kyllä sininen, mutta pienempi kuin marsu... ei kai ne 8-viikkoisina sentään ihan niin pikkuruisia ole. 

Olen katsonut varoiksi muita pentueita Briteistä. Ennen Luumun kasvattajan löytymistä selailin pentueilmoituksia muun muassa K9-sivuilta, mutta näiden ilmoitusten kanssa saa olla todella tarkkana, sillä oman arvioni mukaan reippaasti yli puolet on pentutehtaista. Olen katsonut pentueita myös Kennel Clubin sivuilta. Briteissä Kennel Club -rekisteröinti ei merkitse samaa "hyvä koira" -leimaa kuin Suomessa, vaan pentutehtailijoita löytyy myös Kennel Clubin hyväksymistä kasvattajistakin. (Toki Suomessakin asianlaita voi olla sama, en tiedä...) Joskus loppukesästä löysin tätä kautta yhden hauskannäköisen pentueen, joka on kasvattajan nettisivujen mukaan vieläkin myynnissä (!!!). Uskoisin kuitenkin kaikkein varmimmin hyvän pentueen löytyvän Champdogs-sivustolta. Champdogsissa näkyy koirien terveystulokset, ja sivusto tarkistaa ne ennen julkaisemista. Olen siis kaiken tämä tiedon saanut ihan surffaamalla, ja miten monta pitkää tuntia olenkaan viimeisen puolen vuoden aikana viettänyt koneen äärellä. 

Nykyisen kasvattajan löytyminen ei ole ollut onnenkauppaa, minkä takia tuntuukin ihan äärettömän pahalta, jos Margen pentueesta ei Luumua synny. Olen jo ehtinyt rakastua sekä isäpappaan (Georgeen) että äitimuoriin, ja uuden vastaavan yhdistelmän löytyminen tuntuu mahdottomalta. Pitäisi nyt vaan rauhassa malttaa odottaa, ainakin se kaksi viikkoa (itse asiassa tasan), mitä laskettuun aikaan on jäljellä. Kaiken tämän panikoimiseen käytetyn ajan voisi käyttää hyväksi vaikka remonttiin, pitäähän sen olla hyvällä mallilla jos ja kun se Luumu sieltä lopulta tulee.