Staffy. Misunderstood.

Luumu's ears after playing, June 6th

These ears...

LUUMU ON REKISTERÖITY SUOMEN KENNELLIITTOON! Luumu is finally registered into the Finnish Kennel Club :) To see his data, click here.

Meillä oli eilen viimeinen kerta pikkupentujen leikkikoulua, ja vaikka on ollut kivaakin, hyvä että se loppui. Leikkikoulu kun on vähän kuin koirapuisto, paitsi että se on sisätiloissa ja kaverit ovat samanikäisiä. Muiden koirien omistajat ovat kuitenkin ihan samaa luokkaa koirapuistokoirien omistajien kanssa - niitä on hienoja, fiksua omistajia, mutta sitten on niitä toisiakin. Kun Luumulle on tullut ikää ja kokoa, ollaan saatu kokea myös ensimmäiset ennakkoluulotkin. Ennen koirien leikkimään vapauttamista yhden 13-viikkoisen leonbergin omistaja tuli minulta kysymään että onko minun koirani aggressiivinen!! Minun Luumuni? No herranen aika. En tiedä johtuiko tämä epäluuloisuus siitä kun ennen sisätiloihin siirtymistä sanoin yhdelle villakoiraansa (?) taluttaneelle ettei toisi omaa koiraansa hihnassa haistelemaan. Sisätiloissa Luumu myös haukahti innokkaasti pariin otteeseen ennen vapauttamista, ja tätä haukkua leonbergi oli kuulemma säikähtänyt. Olin ihan ymmälläni, mutta selostin nätisti, ettei tämä ole missään nimessä aggressiivinen, vaan innokas ja energinen. Leonbergi sai tulla samaan aitaukseen...

Toisen kerran ennakkoluuloisuus näkyi tilanteessa, jossa Luumu meni vauhdikkaasti yhden sileäkarvaisen noutajan (?) luo, ja ihmissilmään varoittamatta noutaja nappasi Luumua sillä tavalla, että Luumu ulvahti. Kouluttaja ei tilannetta nähnyt, vaan oletti automaattisesti, että Luumu oli napannut noutajaan kiinni. Tai kiinni ja kiinni, pieni näykkäisy se oli, mutta kuitenkin. En tietenkään voi olla puolueeton, mutta minusta Luumu on täydellinen esimerkki muita koiria hyvin lukevasta ja itse selkeästi viestivästä pennusta. Toki sillä on rodunomaisia piirteitä kuten ryntäily, painiminen, suun kanssa leikkiminen - onhan se staffi. Ryhmässämme oli myös joku karvainen otus (tiibetinterrieri?), jonka hermo ei kestänyt yhtään lähikontaktia kenenkään pennun kanssa. Se alkoi rähistä melkein välittömästi, ja muut tietenkin sille takaisin. Olin näissä kontakteissa itse todella tarkkana, koska tilanteen sattuessa kumpaa mahdetaan rähinöitsemisestä syyttää - suloista fluffya vai terävähampaista tykinkuulaa? Lisäksi tämän pörrön omistaja oli juuri näitä kehen en niin välittäisi olla yhteydessä. Omistaja puuttui rähinöihin tilanteen mentyä jo täysin ohi ottamalla pörrön syliin ja torumalla lempeällä äänellä: "ei noin Fifi, ei haukuta eikä rähistä!" Koiran nimi on muutettu ;)

Tosiaan, on ollut mukavaakin, ja on siellä ollut niitä älykkäitäkin omistajiakin. Sovittiin lapinporokoira-Merin omistajan kanssa metsälenkkitreffit meidän maisemiin, ja on ihan mukavaa seurata kahden samanikäisen, täysin erirotuisen pennelin kehittymistä. Luumulla ja Merillä on ikäeroa vain päivä! Mutta vielä edelliseen viitaten, me emme ole olleet koirapuistoissa, emmekä tule niihin koskaan menemään. Riidoissa staffia pidetään syyllisenä (ehkä niin kauan kunnes vastapuolella on dogo argentino tms.), ja vaikka kuinka oma koira olisi hyvin käyttäytyvä ja sosiaalinen, ei voi odottaa täydellistä käytöstä, jos toinen käy päälle yleisen syyttäjän tavoin.

Muuten meillä on alkuviikko mennyt taas ihmetellessä eläinten vaiva-alttiutta. Eilinen meni kummastellessa Luumun kulmahampaan irtoamista, se repsahti vetoleikissä, mutta jäi vimpulaan vielä suuhun. Ja tiukassa se istuikin se hammas. Luumu sai kokea vähän kauheuksia, kun yritimme sitä sieltä napata - tuloksetta. Annoimme pojalle syötäväksi myös luita, jospa irtoaisi sitten itsekseen. Ei irronnut. Hammasepisodin jälkeen ohjelmaa illaksi järjesti Napsu. Napeli oli ollut jo useamman tunnin yläkerrassa nukkumassa, ja kun se oli menossa ulos - minkä näköinen se olikaan!! Sillä oli naama ihan turvonnut, se oli kuin vieras kissa - lihotuskuurin käynyt sumo-Napsu! No järkytyin tietysti taas, ja onneksi Koira-Kissa-klinikka oli vielä 10 minuuttia auki. Puhelimessa neuvoivat etsimään pistokohtaa kyynpureman varalta, mutta koska sellaista ei löytynyt, ja koska Napsu ei kovasti aristanut päätään, päättelimme sen olevat ampiaisen pisto. Vaikka olisin voinut Luumun suhteen viimeksi hieman rauhoittua ja seurata tilannetta ennen kyytabletin antamista, Napsu oli nyt niin hurjan näköinen, että tablettia naamaan vaan. Onneksi Teemu tuli juuri kotiin pitelemään kissaa, kun minä hanskat kädessä yritin tunkea tabletin puolikasta kissan kurkusta alas. Onnistuihan se, ja jo muutaman tunnin jälkeen naama ei ollut ihan niin turvoksissa. Yöksi Napsu halusi mennä ulos, ja koska turvotus näytti menevän poispäin, uskalsin sen päästää. Täytyy sanoa että vähän pahaa teki, ja kaikki kamalat ajatukset käväisi mielessä kissan solahtaessa yöelämään. 

Todellisuudessa Napsu oli vielä hirveemmän näköinen kuin kuvassa...

Tässä turvotus alkaa jo laskea. Napsulla oli muutaman tunnin ulkonaliikkumiskielto,
kunnes nähtiin mihin suuntaan turvotus lähti etenemään.

Tämä päivä valkeni vaivoja parantavasti :) Napsu tuli sisälle puoli viiden aikaan normaalilla naamalla, ja Luumun irronnut kulmahammaskin löytyi - ettekä ikinä usko mistä... MUN KORVASTA! Oltiin aamulla vähän aikaa köllötelty yhdessä, ja muutama tunti sen jälkeen rapsutin korvaani ja löysin sen hampaan sieltä "yläkorvan" poimuista. No hyi! Ja oikeesti mikä sauma et se hammas menee just mun korvaan! 

Ja onhan viikkoon tietysti mahtunut koiratreffitkin. Tiistai oli pyhitetty staffeille - aamulenkki Katin ja Ilen kanssa Halisten upeissa maisemissa teki hyvää sekä poikien väliselle ystävyydelle että minun rusketukselleni :) Kiitos Kati näistä "sessioista" :DD Illalla menimme viimein tapaamaan Orvillea, jonka kanssa kävin harjoittelemasa maaliskuussa koirahierontaa. Orville on mainio esimerkki hyvästä roolimallista Luumulle, ja eihän omaan "lajiinsa" tutustuminen voi koskaan olla Luumulle pahitteeksi. Kaikenkarvaisista otuksista olen kyllä huomannut, että juuri staffit kestävät Luumun riekkumista parhaiten - ehkä koska ne ovat aikuisenakin vielä melko samanlaisia ;)

Opin myös kaikenlaista uutta. Taru halusi mennä ennen pihaleikkejä yhdessä kävelylle, ja mietin jo etukäteen että mitähän siitä mahtaa tulla. Kun me ei haistella hihnassa (eikä Tarun koiratkaan sen puoleen), niin olen aina pitänyt parempana vaihtoehtona tutustuttaa koirat toisiinsa ensin irti (metsässä/pihalla), jonka jälkeen kävelytkin sujuisivat alemmilla energiatasoilla. Niin väärässä taas olen ollut - ja niin paljon enemmän voisin Luumulta vaatia! Lenkin alkuun pääsemisessä kului hetken, ennen kuin Luumu lakkasi pyrkimästä Orvillen luo, tarjosi minulle kontaktia ja pystyi kävelemään eteenpäin vetämättä. Tämä pieni investoitu aika takasi meille kuitenkin rauhallisen lenkin, jossa kumpikaan koira ei ollut toisesta juurikaan kiinnostunut. Sanoin muutamankin otteeseen, etten olisi ikinä uskonut että tästä mitään tulee. Mutta näin se vaan taas on - uutta oppii koko ajan, ja aion tätä tapaa soveltaa myös jatkossa. Meillä onkin vähän ollut ongelmana se, että vaikka emme vieraita koiria moikkaile hihnassa, mistä Luumu tietää ketä saa ja ketä ei saa moikkailla... Tällä uudella tavalla Luumu ei ala odottaa minkä tahansa koiran (tutun/vieraan) nähtyään leikkimään pääsemistä. Lisäksi koirat kokevat olevansa samaa laumaa kävellessään ensin yhdessä, jolloin tutustuminen/leikkiminenkin saattaa sujua rauhallisemmin.

Luumu ja "setämies" Orville ;)

Korkeudessa Luumu ei jää Orvillesta enää kuin pari senttiä - ilmeissä ei sitäkään ;)

Kawelukset!

Loppuun pari kuvaa Napsun ja Luumun syvenevästä kumppanuudesta. Nämä on otettu eilen ennen hammas- ja naamaepisodeja.

Export Pedigree, Aurajokiranta ja Junnu

Oijee, Luumun Export Pedigree The Kennel Clubista saapui viimein! Laitoinkin sen samantien menemään eteenpäin Suomen Kennelliitolle. Olen niin iloinen, että ihan sitä varten laitan teille nyt paaaljon kuvia minun ja Luumun tämänpäiväisestä retkestä Turun Aurajokirantaan. Saimme samalla vähän kaupunkiharjoittelua, kun kävimme pyörähtämässä Eerikinkadun ja Uudenmaankadun liikennevaloissa muutamaan otteeseen. Liikennettä ja melua oli paljon, mutta Luumu kulki tosi nätisti. Poika haki toki enemmän kontaktia kuin normioloissa, ja kontaktiahan hän sai. Katsekontaktin lisäksi minusta on tärkeää jutella koiralle. Vaikka minunkin oli joskus muinoin kaivettava jostain se koiralle puhumisen taito, minusta on tärkeää että koira saa tilanteessa kuin tilanteessa, paikassa kuin paikassa selkeät käskyt kuinka toimitaan ja kuuluvat, rohkaisevat kehut niiden ollessa paikallaan. Minua ei kiinnosta mitä ihmiset ajattelevat huudellessani kaupngilla hyvää poikaa, hienosti, mennään tai odota. Kun kerran Luumu selvästi halusi selkeät toimintaohjeet uudessa ympäristössä käyttäytymiseen, miksi ajattelisin mitä muut miettivät huuteluistani :) Ja kun kiittää koiraa hienosta käyttäytymisestä, miksei tekisi sitä samantien kunnolla ja täydestä sydämestä? Ihana Luumu, mami on niiiiin ylllpeä :DDDD 

Ps. Löysin Picasan kuvanmuokkauksen ihmeellisen maailman, joten retusoinneilta ei nyt voi välttyä ;) (Kaikki aiemmin blogiin lataamani kuvat ovat alkuperäisiä, retusoimattomia versioita rajauksia lukuunottamatta.)

Tässä Luumu on katselemassa pihaltamme hiekkatien liikennettä.
Ja aina pitää katsoa kun mami huutaa :)

Luumu löysi sohvan takaa Napsun kissanmintun hajuisen sorsalelun.
Ja voi sitä riemua!

Tässä vielä ne luvatut kuvat Aurajokimaisemista. Turku on kyllä maailman paras kesäkaupunki! Vaikka en ole elämästäni kuin kuusi vuotta asunut Turussa, olen sydämeltäni turkulainen <3

Tämmöisen murun kanssa vietettiin kesäpäivää Turussa.

Tulppaani-Muumuu

Tulppaanit ilman Muumuuta

Just check out the Cathedral behind :) We are in historical scenery here. 

Löysin ihania puutaloja ihan Verkahovin perukoilta.
Ja Luumun piti poseerata :)

Iltasella käytiin vielä morjenstamassa Teemun 94-vuotiasta mummua (joka asuu vielä kotona!), ja mummu tykkäsi Luumusta kovasti. Luumu sai nähdä rollaattorin, ja mummulta sai hyvää hevosmakkaraa sekä Oltermannia. Mummun luota menimme Teemun isän Arin luo, ja siellä asuu myös nymfipapukaija Junnu. Junnu on yleensä papukaijojen tapaan king of the hill, mutta nyt kyllä Luumu vei pomottamisessa voiton. 

Junnu on tottunut olemaan paikan pomo, mutta kuinka kävikään...

Luumusta Junnun kakka oli kivaa.

Luumu pääsi Arin sylissä tutkimaan Junnua vähän lähempää.
Junnu uskaltautui muutaman kerran lattialle asti, mutta sai sitten äkkilähdön takaisin korkeuksiin.

Luumu ei oikein tiedä miten päin olisi katsellessaan Junnun touhuja. 

Valpas lintukoirani

Luumu tekee kaikenlaisia sirkustemppuja, että saisi Junnun kiinni.
Ei vaan onnistu.

Junnu on niin kiva.

Teemun harkkojen aikana oltiin kävelemässä Liedon pururadalla.

Loppuun vielä video Luumun hölmöilystä. Tyyppi kuljettaa naudan ydinluun palaa kuin rakkainta aarrettaan ympäri kämppää ja piilottelee sitä milloin mihinkin. Tässä pätkässä Luumu jemmaa sen häkkiinsä, ja ihan pari minuuttia myöhemmin unohtaa mihin sen piilotti. Koirat todella elävät hetkessä!

Poika on tullut kotiin

Luumu on vihdoin kotona. Sydän pakahtuu, eivätkä sanat riitä kertomaan tästä onnesta. Stressasin matka-aikatauluja ihan turhaan, koska kaikki meni suunnitelmien mukaan. Kasvattaja oli juuri niin mukava mies kuin miltä oli vaikuttanutkin. Ehdittiin tutustua Luumun äitiin ja isään, ja kaikki tuntui täydelliseltä. Luumu tuli meitä vastaan innokkaasti häntä heiluen, eikä ujostellut yhtään. Kun sain sen ensimmäistä kertaa syliin, tuntui että miten osaan näin pienestä huolehtia. 

Melkein parin tunnin metromatka Itä-Lontoosta Heathrow'lle tuntui olevan sekä pennulle että mamille raskas. Luumu yritti syödä itsensä kantokopastaan ulos, ja kun lopulta rauhoittui makaamaan, hädissäni luulin sen saaneen nyt sitten lämpöhalvauksen. Oli ihan pakko kokeilla pulssia ja ihon joustavuutta, mutta onneksi äitini oli siinä mua rauhoittamassa... Omaa äitiään Luumu ei itkenyt paria kertaa enempää, ja lentokentällä otettiin sitä vähän väliä ulos boksistaan pisulle ja juomaan. Hiukan oli ensin pöllämystynyt, mutta pian häntä heilui taas :) Kävellessä Luumu oli kantokassissaan ihan rauhallinen, mut saman tien kuin vauhti pysähtyi, konsertti alkoi. Hyvin staffimaisia ääniä tosiaan :D

Saatiin joka puolella ihan mahtavaa palvelua, kun tädit ja sedätkin vaan ihasteli pientä ihmettä. Turvatarkastuksessa menin ensin itse läpi, ja sitten mentiin Luumun kanssa odottamaan tarkastushuoneeseen, kun tarkastussetä vei Luumun kassin tarkastuksen läpi. Missään vaiheessa ei kysytty Luumun papereita, passia tai muuta. Luumu nukkui koko lennon, ja mä en voinut muuta kuin tuijottaa sitä. Pientä tuhisevaa myttyä. Vauvaa. Omaa Luumuani. 

Luumu otti lennon aikana rennosti.

Mami pissoja siivoamassa ja Luumu heti jo pahanteossa :)
Vessapaperi on niin mielenkiintoista!

Veljeni Janne ja Jape tulivat meitä Helsingistä hakemaan, ja Luumu nukkui kotimatkan Turkuun sylissäni milloin missäkin asennossa. Ei tuntunut matkanteko paljon pientä haittaavan. Kotona oli Teemu vastassa, ja täytyy kyllä sanoa, että entinen "ei meille mitään koiraa tule" -asenne oli tipotiessään. Luumu nukkui kanssani olohuoneessa, sohvan vierellä omassa pedissään. Muutaman kerran vinkui äitinsä perään, mutta rauhoittui sitten ja nukkui puoli yhdeksään :)

Automatkalla Turkuun

Nyt meillä onkin nämä pari päivää mennyt toisiimme tutustuessa. Kasvattaja sanoi Luumun nukkuvan vielä 90 prosenttia päivästä, mutta ei kyllä pidä paikkansa. Menoa ja meininkiä riittää - mamman ostama "uninalle" on saanut kunnolla kyytiä, ja yksi vetolelu on mennyt jo rikki. Kuvasin tästä nallen kanssa leikkimisestä videon, joka löytyy YouTubesta. Mulla on kädet täynnä pikkuisia naarmuja ja reikiä, enkä olisi uskonut millainen puruvoima hiukan yli seitsemänviikkoisella voi olla! En ole ihan pysynyt perässä noiden pissojen ja kakkojen kanssa, aamullakin pitäisi toimia salamannopeasti! Luumu tietää jo nimensä, tai ainakin sen, että silloin kannattaa tulla luo. Ollaan myös harjoiteltu omien lelujen kanssa leikkimistä (mun villasukkien, pöydänjalkojen, listojen ja kenkien sijaan - joo-o, näitä kaikkia on jo ehditty maistaa!), ja "istukin" menee jo suht hyvin. Luumu on myös vähän alkanut ymmärtää, että ruokaa saadakseen on rauhoituttava istumaan. Hiljaa hyvää tulee, tuntuu etten itse keksi opettaa niin paljon asioita, mitä tämä pieni jo osaisi oppia. 

Olen pieni ja tomera.

Osaan myös nukkua.

Nalle saa kyytiä.

Kaulapanta on ihan tyhmä.

Ensimmäinen luu

Ja sitten sammutaan mihin sattuu.

Ensimmäinen lelu meni jo rikki - sori Hamti, tämä oli sun lemppari :P

Napsu nukkui ensimmäisen päivän yläkerrassa ja kuunneltuaan meidän alakerrasta tulevia ääniä ei sitten uskaltanut itsekseen tulla alas. Ulkona se on paljon evakossa, ja kerran tuli ulko-ovella Luumua vastaan, mutta luikki sitten pian taas kuusiaitaan. Sitä varmaan vähän pelottaa et mikä kamala otus täällä nyt on, mutta uskon kyllä että ajan kanssa sitäkin alkaa pieni kiinnostaa. On Napsu kuitenkin kissaksi tosi utelias ja leikkisä vielä "vanhallakin" iällä, joten kyllä tämä tästä. 

BRIEFLY IN ENGLISH

The flight to Finland went perfectly. The airport and flight personnel adored our baby, and the service was excellent everywhere. My panic attacks about the flight schedule and everything was in vane, I see that now :) Luumu slept through the whole flight and the drive back home and cried after his mom only a couple of times. What a brave and a curious boy we got! During the three days here at home we have been getting to know each other. He is already at home here, and is nothing but a shy feller. We are learning at the moment to come when called, to sit and to play with own toys (not with my socks, shoes, furniture etc. Believe it or not, he's been able to taste them all already!). Luumu is also realizing that he needs to wait pretty until any food is offered. I uploaded a video of him playing with his teddy bear in YouTube. Our cat saw him once by the door, but then turned away quickly back to the bushes. Napsu the cat just needs more time, but I am sure he'll come around. 

This wonderful feeling is really inexplicable. I can only thank you, Jon, for letting us have this beautiful baby boy. We are looking forward to a happy, active dog life, where Luumu is able to run in our neighbourhood forest everyday throughout his hopefully long life. I already booked a puppies' play school for us, which starts at the end of April. Next Saturday Luumu is about to meet my mom's Bernese mountain dog, "Nalle", whom we expect to become one of Luumu's best pals. 

Flights booked!

Nyt se on menoa se! Kävin eilen varaamassa meille lennot LUUMUNhakumatkaa varten. Menen siis äitini kanssa, ja piipahdamme ensin Berliinissä neljän päivän kaupunkilomalla ennen Lontooseen lentämistä. Pitäähän sitä nyt mennä vielä kun pääsee, kohta on sellainen kasvatusurakka edessä ettei mihinkään pääse, tai vaikka pääsisi, niin ei raaski jättää vauvaa hoitoon ;) Matkaan lähdetään torstaina 22.3. ja Lontooseen lennetään Berliinistä aamukoneella maanantaina 26.3. Meillä on siinä hyvin aikaa pysähtyä vielä pakolliset Big Benit sun muut (äitin vaatimuksesta ;)) ennen kuin päästään Ilfordiin asti. En kyllä tiedä miten mahtaa itsellä hermo kestää pällistellä jotain varmaan neljään kertaan nähtyjä historiallisia rakennuksia ;)

Kasvattajani hoitaa asiat kuntoon puolestani (sirun, passin, export pedigreen ja ekinokokkoosihoidon), joten sen puolesta ei tarvitse onneksi enää stressata. Meinasi kyllä matkatoimistossa mennä useampikin herne nenään, koska monen kuukauden lentoyhtiötutkimukseni jälkeenkään kaikki ei mennytkään ihan niin kuin Strömsössä. Tutkimuksistani huolimatta Finnair on näemmä ainoa lentoyhtiö koko satojen yhtiöiden kavalkadista, joka suostuu kuljettamaan pieneläimiä Briteistä/Irlannista matkustamossa. Finnairillakin ainoastaan Lontoosta ja Manchesterista. Varmaan jotain suu- ja sorkkatautiajan hysteriaa vielä... Onhan se tietysti ihan hienoa tulla Finnairilla, mutta hintaan matkalle toki tuli sellainen kiva "Suomi-lisä". Eikä nyt sitten raaskittu tulla edes suoraan Turkuun, vaan pitää Helsingistä sitten vielä raahautua bussilla kotiin. Keskellä yötä. How nice.

No pääasia on että saatiin lennot sopimaan sekä omiin, äitin että kasvattajan aikatauluihin. NYT SE LUUMU IHAN OIKEESTI TULEE! Hakupäivänä Luumulla on ikää seitsemän viikkoa ja rapiat päälle. Matkatoimistossa täti ihmetteli, että mitenköhän se sitten tottuu tähän suomen kieleen se pentu. Niinpä. Olisikohan aihetta puhua sille aluksi englantia? :O

Täällä yritetään nyt ihan hikipäässä saada remonttia edes jonkinasteisesti valmiiksi. Putkimies on rampannut koko viikon, ja sen jälkeen yläkerran raput menevät toisenkertaiseen maalaukseen (lue: minä maalaan ne toiseen kertaan...). Ikeasta pitää vielä muistaa hakea se pentuportti, ja pitää muistaa ottaa vakuutus ja soittaa eläinlääkärille ja hankkia ruokintaohjeita ja ja ja...

Olen tässä ehtinyt kuitenkin viettää hyvin staffimaisia päiviä kaiken ohessa. Eilen oltiin Brun kanssa pitkällä pakkaslenkillä - on se vaan niin hieno koira ettei mitään rajaa! Sitten iltasella oltiin Hamtin kanssa tutustumassa Katin kahteen iloiseen vesseliin, ja staffi-haleilta ei voinut välttyä <3 Ilmoittauduin lisäksi Brutuksen kanssa temppu-aktivointikurssille, jossa opetellaan muun muassa klikkerin käyttöä ja harjoitellaan muitakin kontaktiharjoituksia. Ennen kaikkea kurssi varmaan syventää mun ja Brutuksen suhdetta, ja veikkaan että kokeneena harrastuskoirana Brutukselle kurssi on ehkä enemmän kivaa ajanvietettä, kun mulle taas ensimmäinen kosketus koiran kanssa harrastamiseen (siis toki kivaa ajanvietettä mullekin, Brutukselle ehkä tutumpaa touhua kuitenkin). 

Tällaista tänne. Sain kasvattajala uuden kuvan, ja itku pääsi taas :) Lupaan latailla niitä tänne kun saan kysyttyä luvan niiden julkaisemiseen.

Paniikkia ja paperityötä

Ei ole vielä kysymys edes viime hetken paniikista, vaan ihan normi-paniikki tällä(kin) kertaa. Aloin huvikseni ja ihan vaan varmuuden vuoksi katsoa lentojen hintoja sinne maaliskuun loppupuolelle. Olin aiemmin jo selvittänyt minkä kokoinen koira saa tulla matkustamossa mukana minkäkin kokoisessa kassissa. Olin päättänyt että Finnairilla tullaan sitten nyytin kanssa takaisin, koska säännöt oli selvät, ja jotenkin pystyin luottamaan tähän ratkaisuun parhaiten. Pehmeä kantokassi saa olla mitoiltaan hiukan kovaa kantokassia suurempi, mutta senkin on mahduttava jalkatilaan. Painoa kassilla saa sisältöineen olla 8 kg. Koiran lentopaikka Englannista kustantaa 60 euroa, ja siitä lisää Finnairin sivuilta. Ensimmäinen itselleni asettama ehto koiran tuomiselle ulkomailta oli se, että koiran saa tuoda lentokoneen matkustamossa. En halua valmiiksi traumatisoitunutta pentua, kun muutenkin koko pennun tuleminen on itselle ehkä jännittävintä mitä on ikinä tapahtunut. 

No paniikki iski kuitenkin noista Finnairin lentohinnoista. Katsoi mitä päiviä tahansa, yhdensuuntaisten lentojen hinnat alkoivat jostain 700 eurosta! Tajusin kuitenkin katsoa hinnat myös meno-paluulle, ja kappas: 200 euroa! Oli ihan pakko soittaa siihen kalliiseen puhelinpalveluun ja kysyä että mitä helv*** tämä tarkoittaa. No hätä ei ollut tämän näköinen, koska kysymys oli vain hinnoittelupolitiikasta. Taas se politiikka vaikeuttaa elämää... He haluavat kuulemma kannustaa meno-paluulentoihin yhdensuuntaisten sijasta, siksi kalliimpi hinta. No eihän tuossa ole mitää järkeä. Vaikka tarvitsisin vain yhdensuuntaisen, totta kai ostan meno-paluun ja jätän vaan toisen suunnan käyttämättä... 

Ongelmaan löytyi muunkinlainen ratkaisu. Ollaan siis alkuperäisen suunnitelman mukaan menossa äitin kanssa viettämään muutaman päivän kaupunkiloma Berliinissä (jonne lennetään Finnairilla = meno), sitten lennetään sieltä suoraan Lontooseen, napataan nyytti matkaan, ja lennetään Lontoosta takaisin kotosuomeen (= paluu). Lievänä ongelmana tässä on myös se, ettei kaikki saa lomaa töistään samalla tavalla kuin itse voin vain päättää milloin en ole käytettävissä. Ja koska lentoja ei tietenkään voi varata ennen kuin Marge on synnyttänyt, pitää vaan malttaa odottaa. 

Noihin paperitöihin liittyen koiranpennun tuontiin sisältyy yllättävän vähän byrokratiaa. Säännöt on varmaan alunperin EU:lta, tai ne ovat ainakin EU:n käytäntöjen kanssa yhdenmukaiset. Eri maista tuotaessa on eri säännöt, ja merkittävää on, tuoko koiranpennun (alle 3 kk) vai aikuisen koiran. Suomessa tietoja tuontipolitiikasta (taas se politiikka...) lisää tietoja antaa Evira. Pääasiassa alle kolmekuisen pennun tuomisessa on muistettava mikrosiru, lemmikkieläinpassi ja uutena vaatimuksena käsittely ekinokokkoosia vastaan (eläinlääkäri merkitsee lemmikkipassiin). Lisäksi kasvattajan on merkittävä passiin, että pentu on hänen luonaan syntynyt ja koko siihenastisen elämänsä hänen luonaan asunut. 

Oma kasvattajani on onneksi luvannut hoitaa puolestani kaikki paperityöt, ja hän on aiemminkin vienyt pentuja Britannian ulkopuolelle. Eviran vaatimusten lisäksi pentu rekisteröidään Britannian Kennel Clubiin, jonka jälkeen pennun papereihin merkitään omistajanvaihdos (kasvattajalta minulle), ja tämän Kennel Clubin rekisteröinnin ansiosta voin rekisteröidä pennun Suomen Kennelliittoon. 

Lentojen lisäksi paniikki alkaa vaikuttaa jo uskon loppumiseen. Olen kyllä saanut selviä ennusmerkkejä siitä, että se Luumu sieltä on tulossa ;) Kaverini sisko on sattumalta asunut Ilfordin liepeillä - siis Ilford on varmaan maailman pienin kaupunki, pakko olla enne! Lisäksi ostamassani leikkelepaketissa oli parasta ennen -päivänä Luumun laskettu aika - ihan pakko olla enne! (Niin siis ei kannata ihan tosissaan lukea näitä mun juttuja...) Ja viime yönä näin unta että olin pikku-Luumun kanssa Lontoossa odottamassa kotimatkaa ja ihan onnessani esittelin sitä vieressä istuvalle tädille. Unessa Luumu oli kyllä sininen, mutta pienempi kuin marsu... ei kai ne 8-viikkoisina sentään ihan niin pikkuruisia ole. 

Olen katsonut varoiksi muita pentueita Briteistä. Ennen Luumun kasvattajan löytymistä selailin pentueilmoituksia muun muassa K9-sivuilta, mutta näiden ilmoitusten kanssa saa olla todella tarkkana, sillä oman arvioni mukaan reippaasti yli puolet on pentutehtaista. Olen katsonut pentueita myös Kennel Clubin sivuilta. Briteissä Kennel Club -rekisteröinti ei merkitse samaa "hyvä koira" -leimaa kuin Suomessa, vaan pentutehtailijoita löytyy myös Kennel Clubin hyväksymistä kasvattajistakin. (Toki Suomessakin asianlaita voi olla sama, en tiedä...) Joskus loppukesästä löysin tätä kautta yhden hauskannäköisen pentueen, joka on kasvattajan nettisivujen mukaan vieläkin myynnissä (!!!). Uskoisin kuitenkin kaikkein varmimmin hyvän pentueen löytyvän Champdogs-sivustolta. Champdogsissa näkyy koirien terveystulokset, ja sivusto tarkistaa ne ennen julkaisemista. Olen siis kaiken tämä tiedon saanut ihan surffaamalla, ja miten monta pitkää tuntia olenkaan viimeisen puolen vuoden aikana viettänyt koneen äärellä. 

Nykyisen kasvattajan löytyminen ei ole ollut onnenkauppaa, minkä takia tuntuukin ihan äärettömän pahalta, jos Margen pentueesta ei Luumua synny. Olen jo ehtinyt rakastua sekä isäpappaan (Georgeen) että äitimuoriin, ja uuden vastaavan yhdistelmän löytyminen tuntuu mahdottomalta. Pitäisi nyt vaan rauhassa malttaa odottaa, ainakin se kaksi viikkoa (itse asiassa tasan), mitä laskettuun aikaan on jäljellä. Kaiken tämän panikoimiseen käytetyn ajan voisi käyttää hyväksi vaikka remonttiin, pitäähän sen olla hyvällä mallilla jos ja kun se Luumu sieltä lopulta tulee.