Ihana, kesäinen Rauma (KR) 25.5.2013

Jouduin viikonloppuna opettelemaan uutta koodikieltä, nimittäin Luumu pärjäsi Rauman koiranäyttelyssä seuraavasti: JUN ERI SA PU2 VASERT (ja tuleeko siihen JUK2 myös johonkin väliin..?). Selkokielellä tämä tarkoittaa siis, että Mumelo oli sai JUNioriluokassa ERInomaisen arvostelun sekä Sertifikaatin Arvoisen. Sitten menimme jatkokilpailuun (tai miksi sitä sitten kutsutaankaan...?), ja Luumu oli kaikkien staffiurosten toiseksi paras (Paras Uros 2), ja sai VAraSERTifikaatin. Ja mitä tämä sitten tarkoittaa? Ei yhtään mitään, mutta tuleepahan ainakin näkyviin stadin kuninkaan rekisteriin.

Aloitetaanpa nyt ihan alusta. Kerrankin meidän ei tarvinnut järjestää tavaksi muodostuneita perjantai-illan näyttelyarvontoja (mennäkö vai eikö mennä), vaan Luumu on ollut nyt hienossa kunnossa kaikin puolin. Päälakikalju ei ole näkynyt enää pitkään aikaan, ja muutkin kuivan turkin aiheuttamat ongelmat ollaan saatu hallintaan ensin kahden viikon Megaderm-rasvahappokuurilla, sitten vuoroviikottaisilla auringonkukkaöljy- ja pellavansiemenöljykuureilla. Nyt oli kuitenkin itsellä vähän sellainen olo, että jos ei oltaisi ilmoittautumista tehty silloin aikaa sitten, olisin mielelläni jättänyt karkelot väliin. Onneksi sain kuitenkin seuraksemme Raumalle mamman ja Japen, ja päivästä tulikin kaikin puolin erinomainen! Superkiitos myös kuvista kuuluu mammalle!

"Lähde vaan ihan keskenäs niihin missikisoihin.
Tämän staffin aamu alkaa vasta aikaisintaan klo 9."

Kun unihiekka oltiin rapsuteltu silmistä, matka voi alkaa.
Mamman sylistä oli takapenkillä kaikkein parhaimmat näkymät. 

Ja paikan päällä pidettiin heti kaffe- ja piirakkatauko.
(Kauheeta kun näyttää, että mulla olisi lorahtanut hiukan liikaa aurinkopuuteria
- mut se on oikeesti tuo rusketus!!!) 

Oltais toivottu nurmikenttää ja vähän enemmän tilaa kehien laidoille.
Oli muuten meidän ensimmäiset viralliset ulkonäyttelyt!

Luumu on nyt sen ikäinen, että voisi kilpailla joko juniori- tai nuorten luokassa. Vaikka pikkupoika on venähtänyt melko korkeaksi (noin 42 cm), se on kuitenkin ruumiinrakenteeltaan kovin kevyt ja staffiksi mielestäni jopa gasellimainen. (Voiko staffia luonnehtia gasellimaiseksi..? No jos voi, niin tätä ainakin.) Siksi Luumu oli ilmoitettu vielä junnuihin. Junnu-uroksissa meitä oli vain kaksi, sillä yksi oli joukosta poissa. Luumu jaksoi kuumuudesta huolimatta seistä ja ajoittain kiinnostui lihapullasta, mutta ravaamisesta ei tullut lasta eikä mitään muutakaan. Kaikkien kehänkiertojemme aikana Luumu ravasi ehkä kaksi-kolme kertaa, ja kuulemma millään niistä kerroista ei tuomari sattunut katsomaan meidän suuntaamme. En tiedä mahtoiko olla nimenomaan tuo kuumuus vai pitkä tauko vai muu harjoittelemattomuus, mutta Luumu ei ollut ihan tavalliseen tapaansa innokas pikkusälli.

Toinen junnuluokan uros oli Stormvindens Gideon,
jonka näimme muuten myös Kaarinan mätsärissä pari kuukautta sitten! 

Oho, mitä tapahtui?
Ravasi se sentään ainakin yhden hetken. 

It's alive! The meatball is alive! 

Jos innostus ei paistanut Luumun naamasta,
kai sen jonkun naamasta sentään piti paistaa..? 

Pieni sammakkonaamani. 

Mitä, ovatko nämä kaikki meille?

Venäläinen tuomarimme Revasz Khomasuridge tuntui aiempiin tuomarikokemuksiimme verrattuna kovin suurpiirteiseltä mieheltä. Hän ei käynyt kopeloimassa koiria (ainakaan Luumua) kertaakaan, ei katsonut hampaita, eikä ottanut ainakaan minun nähdäkseni koiraan suoraa kontaktia. Luumun arvostelu kuuluu näin:

Good size. Middle strong bone.

Correct front. Compact body. A bit long light muzzle.

Needs more angulation behind.

Correct topline. Deep chest.

Jäätiin junnuissa kakkoseksi Stormvindens Gideonille, mutta en meinannut ensin uskoa korviani, kun kuulin saavamme ERI:n ja sitten vielä SA:n! Piti ihan kysyä neuvoa siitä kehän laidalta, että vieläkö meidän pitää mennä kehään, kun ei ole ennen tällaista sattunut. Piti meidän. Oltiin sitten vielä uudelleen kehässä (ja juoksemiset meni - jos mahdollista - vielä huonommin kuin ensimmäisellä kierroksella), ja uskomatonta mutta Luumu sijoittui toiseksi parhaaksi urokseksi (hävisimme jälleen samalle junnuluokan kilpakumppanillemme ;)) Luumu sai vielä toisenkin ruusukkeen, nimittäin varasertin! En tosiaan tiedä mihin näitä varasertejä tarvitaan... jos joku tietää, voisi kertoa meillekin ;)

Tässä oiva esimerkki siitä, mitä Luumu näistä mittelöistä ajatteli... 

Paikoitellen ihan hyvännäköistä menoa... 

Ja seisomisessa ei kyllä ollut moitteen sijaa. 

Kunnes taas lähdettiin liikkeelle... pieni vetojuhta vauhdissa jälleen.

Oo nyt sit hirveen tyytyväinen tähänkin menoon ;)
Mun ilme on kyllä ihmeen tyytyväinen kaikissa kuvissa! 

"Mami lue mullekin mitä siellä sanotaan."

Jäätiin ihan hetkeksi seuraamaan narttujen menoa, ja ehdinkin muutaman sanan vaihtaa muun muassa hienosti pärjänneen Ellin omistajan Terhin kanssa. Hirmuisesti onnea vielä Terhille ja Ellille hienosta menestyksestä! Ja onnea muillekin onnistuneille :DDD Pakko sanoa, että näin hienon päivän jälkeen sitä saattaa itselläkin hiukan nälkä kasvaa syödessä, hih. Ei kai, pitää muistaa pitää mielessä, että vaikka nyt kävikin Mumeloisella SAtumainen tuuri, seuraavissa näyttelyissä voi taas odottaa jo melkein ihan mitä vaan. Kun ei odota mitään, ei pääse pettymäänkään! (Ja tämän mentaliteetin ylläpitäminen on muuten entistä vaikeampaa, kun joskus satunnaisesti tulee näitä menestyksiä O.o) 

Ei jaksettu kovin kauaa siellä näyttelyalueella enää pönöttää. Luumulla oli kuuma, se kiskoi vaan ohikulkevien koirien perään ja itselläkin teki mieli jo lähteä Vanhaan Raumaan etsimään jäätelöä - tai kuten myöhemmin kävi ilmi - siideriä.

Kuinkas ollakaan, löydettiin melkein heti eläinkauppa! 

Luumu valitsi mieleisensä possunkorvan.
Palattiin myöhemmin hakemaan näitä lisää, kun olivat niin hyviä. 

Turkulaismuumu turistina Raumalla 

Juomatauko seurusteluravintola Toripöllön terassilla 

Luumu toivotettiin iloisesti Toripöllöön tervetulleeksi,
ja oli kyllä oikein erinomaista palvelua!
Mumelo sai vettäkin pyytämättä :DDD
Kannattaa poiketa koirankin kanssa yhdelle kylmälle (vesikipolliselle?) 

"Niin siis kuvittele Teemu. Varaserti!! 

Sylivaava 

Mamin pieni sylivaava. 

Otetaan nyt potrettia, kun niin on hieno koira! 

"Olen sertin arvoinen, ja tiedän sen itsekin." 

Rauma on ihastuttava! 

Löydettiin kaikenlaisia mielenkiintoisia patsaitakin!

Pidettiin välillä autolla juoma- ja levähdystauko, ennen kuin jatkettiin taas matkaa.

Olen ollut Raumalla viimeksi monenmonituista vuotta sitten, ja pitää jälleen ihmetellä miksi en käy siellä useammin. Rauma on niin ihana idyllinen kesäkaupunki vanhoine puutaloineen, käsityöpuoteineen ja rehevine jokivarsineen. Eikä Turusta aja sinne kuin reilun tunnin! Päivä oli kaikin puolin niin uskomattoman hieno, että heti sunnuntaina ilmoitin Luumun myös Porin näyttelyyn! Totta kai meillä on Porissa heinäkuun lopussa yhtä loistava menestys, yhtä lämmin ja aurinkoinen ilma ja yhtä mukavia kaupunkikokemuksia turistina, eikö?

Kolme hönöä sillalla 

Kolme hönöä toisella sillalla 

Niin! Ettäs tiedätte! 

Kotiseutumuseo Kirstin pihalla. 

Ulkoilmataidenäyttelyssä. 

Luumukin osallistui interaktiiviseen taide-elämykseen.
Poitsu valitsi omaksi tuolikseen kukilla ja termospullolla varustellun romanttisen "pikniktuolin". 

Tässä huoneessa ihmeteltiin kaiuttimista kuuluvia eläinten ääniä. 

Hevosen jouhilla vuorattu kellari oli PELOTTAVA! 

Mami ethän vie minua sinne kellariin!

Sellainen oli meidän Raumamme toukokuussa 2013. Toivottavasti nähdään pian uudestaan! Viikonloppu jatkui meillä lauantai-illalla talviturkin heittojen, pikkupikkupentujen ja sunnuntaiaamun metsälenkkien merkeissä. Kirjoitan noista uimisista ja pikkupennuista vaikka myöhemmin lisää, tässä muutama kuva Mumeloisesta sunnuntaiaamupäivän metsälenkillä.

Muumu tykkää talvesta, mutta kyllä Muumu tykkää kesästäkin!
Ihanaa kun on kesä! 

Sama meno kesät talvet. 

Hulluuskohtaus iski... 

... ja silloin tullaan alas vaikka kallioilta pää edellä... 

Ruoho on hyvää, ja sitä on syötävä paljon!