Polkagrisar i Gränna

Kovin vaihtelevaa säätä on pidellyt meillä täällä Vanhalinnassa. Iskä on edelleen lomalomalomalla, ja herkuteltua on tullut ihan jäääärjettömästi. Muistatteko kun pari tekstiä sitten jaoin sen itsetehdyn suklaajäätelöhommelin? No sittemmin on tullut tehtyä sitä litratolkulla (varmaan kymmenissä mennään jo), ja vasta eilen jotenkin tajusin et herrrranjumala miten paljon siinä on kalorioita :D Siis mähän en laske mitään ja muutenkin liikun ihan vaan siksi että voin syödä enemmän, mutta näemmä näistä hommista vähän tarkempi veljeni oli eilen laskenut juuri valmistamansa Kinder- ja Fazerin sinissuklaajäätelösatsin yhteiskalorimääräksi reilu kuus tonnii. Kuustuhatta kaloria! Mä ryhdistäydyin (nyt siis muutenkin ihan jo ilman totakin laskutoimitusta) alkuviikosta taas liikkumisen kanssa ja kävin maanantai-iltana lyhyellä mutta vauhdikkaalla juoksulla ja heti tiistaiaamuna salilla. Takareidet huutaa taas kaikkea muuta kuin kristillisiä hoosiannahymnejä - mutta silti mun pitäisi juosta se sama maanantai-illan lenkki vielä 19 kertaa, että toi kuustonnia tulis kulutettua. Tshiisus! (Nyt vaan lisää viiniä koneeseen, jotta unohtuu moinen paholaismatematiikka, ja kyllä se taas tästä.)

Jape oli meidän Grännan-tempauksen aikana käynyt istuttamassa nurmikkoa siihen paholaismaisen vehkan asuinpaikan tilalle jääneeseen monttuun. Ollaankin ruohon kasvamista seurattu täällä silmät kovina, ja täytyy sanoa et tää kostean multainen välivaihe, jolloin "nurmi" pitää pitää kosteana mutta mitään ei vielä kasva, on kahden koiran kanssa erittäin mielenkiintoista. Niitten polkimia saa olla jatkuvassa pyyhkimässä, kun ne ramppaa ulkoa sisälle, sänkyyn ja taas saman reitin uudestaan. Mutta ihanaa kun on kesä ja voi olla pihalla! Meillä on aika mennyt niin rattoisasti kaikenmaailman kastelukannupuuhissa, vanhojen koulutyölaatikoiden purkamisessa (mamma on ystävällisesti säilyttänyt jok'ikisen vesivärityön, koepaperin ja koulutiedotteen ihan mun ykkösluokalta asti) ja Kirputtimen kanssa ulkoilmaelämän ihmettelemisessä. Satuttiin löytämään kaivon vierestä pieni västäräkin poikanenkin, minkä jälkeen havaitsinkin lukuisia huolestuneita västäräkkejä vahtimassa tän meidän aavistuksen uhkaavan näköisen lössin puuhia. Mietin että on niilläkin aikamoinen homma pitää nyörit hyppysissään, jos koko pesä purkautuu yhtä aikaa ja päättää kukin opetella lentämään omilla tahoillaan. Pystyin oikeastaan samaistumaan tähän valvontahommaan oikein hyvin. Saahan tuota omaakin kolmikkoa vahdata silmä tarkkana, ettei se ajaudu touhuamaan mitään hengelle vaarallista, kuten telmimään autotielle tai pistelemään poskeensa jotain myrkyllistä tai terävää. Hirveen vastuullista puuhaa olla äiti(västäräkki).

Luumu meidän loman aikana. Luumun mahtavan uimahypyn voi nähdä täällä (jos linkki ei toimi niin Instasta näkee). 

Voi pieni!

Mut laitetaan vielä ihan vaan pari kuvaa Grännasta, koska kuitenkin haluutte ;) Jos ei lasketa sitä kertaa kun käytiin mamman kanssa noukkimassa pikkuluumu matkaan Lontoosta, en ole ollut koiran kanssa ulkomailla koskaan ennen. Ja Ruotsihan lasketaan "ulkomaaksi", todellakin. Vaikka sain ihan tosi hyvät ohjeet siihen mitä kaikkea pitää muistaa reissua varten tehdä, onnistuin kuitenkin stressamaan matkaanlähtöä jonkun verran. Sen jälkeen kun ilmoittautuminen tokoon (Taru hoiti näyttelyilmon), hotellivarauksen varmistaminen, laivalippujen varaaminen ja maksaminen, tullille koiran tietojen ilmoittaminen, matolääkkeen ostaminen ja tän lössin tavaroiden pakkaaminen oli hoidettu, ei enää jännittänyt ihan niin paljon. Ja enhän mä joutunut edes ajamaan autoa itse (sehän vasta hupaisaa olisi ollutkin), joten oikeesti eihän tässä nyt ollut mitään hätää...

Takapenkkiläiset odottaa laivaan lastaamista. 

Mooi oli laivalla hurjan innoissaan! 

Kunnes se tajusi ettei täällä tapahdu mitään... 

Päikkäriajan kaverukset Mooikoira ja Harry Potter. 

... ja Freixenet 

Mooia ei kiinnostanut laivalla käydä asioillaan.
 No en kyllä yhtään ihmettele... 

Se oli vaan loppureissusta aika tuskaisen oloinen jo... 

Musta oli niin kiva idea ottaa tämmöinen rento kuva tennareista ja Itämerestä.
Että näin sitä vaan rentoudutaan laivalla... mut sit tää kuvan taka-alalle eksynyt heebo osoittaa,
että oikeesti mä olin siis siellä leikkihuoneen ikkunalla.
Kaukana rennosta.

Ja yllättävän jouhevasti kaikki sitten sujuikin. Mentiin Viikkarin aamulaivalla Turusta Tukholmaan (Kirppu viihtyi pallomeressä) ja ajettiin sitten kolmen tunnin matka Tarun perheen perässä Grännaan. Perillä oltiin myöhään illalla, ja purettiin vaan kaikki kamat autosta huoneeseen ja äkkiä Kirppu nukkumaan. Kävin vielä Mooin kanssa sen verran kävelyllä, että tsekattiin se seuraavan aamun koepaikka äkäseen. En kuitenkaan ruvennut siinä kohtaa mitään riehumaan siellä, vaikka mieli vähän tekikin patukkaa vilautella. Meidän osalta reissun päätarkoituksesta, eli Mooin kanssa kisauran aloittamisesta kirjoitinkin viimeksi, ja hurjasti olettekin tarinaa käyneet lukemassa (tack så mykkettiä vaan).

Hotellille kyllä kymppiplus mm. romanttisesta miljööstä ja ihanasta aamupalasta.

Ympäristö ei oikein pääse oikeuksiinsa valokuvassa,
mutta tämä oli kuin jostain Agatha Christien romaanista <3 

Päärakennuksen lisäksi huoneita oli piharakennuksissa. 

Aamiaiselta 

Respan aulasta 

Sunnuntaipäivä meni vaatteita vaihdellessa (kun oli kylmä, oli niin phyifaan kylmä, ja kun oli kuuma, härreguud kun oli kuuma) ja (erikois-)näyttelyalueella satunnaisesti päivystäessä. Mooin kasvattaja Taru käytti Mooin kehässä, joten senkään puolesta ei tarvinnut jännittää (lähinnä siis että olisinko itse osannut käyttäytyä kehässä). Mooin vuoro olikin heti aamusta ysin jäljistä, eikä menestystä herunut, vaikka tuomari tykästyikin arvostelun mukaan Mooiin kovin. Käytiin välillä kävelemässä keskustassa ja päiväunien jälkeen käytiin taas paikan päällä kyselemässä koskahan jälkeläisryhmän aika olisi. Mooi osallistuisi isänsä Rhinon jälkeläisryhmään, joka olisi johonkin kellonaikaan tyyliin kaikkien muiden kehien päätyttyä. Siinä sitä olikin sitten hengaamista, kun lopulta kehään päästiin uudelleen vasta seiskan maissa. Tässä välissä kannustettiin kuitenkin Mooin pappaa Orvillea, joka sijoittui hienosti neljänneksi parhaaksi urokseksi ja parhaaksi veteraaniurokseksi. Aika hurja suoritus melkein kymppiveeltä! Onnea Vuoden Komeetalle, pus!

Tuomari Laureen Williamsin arvostelu Mooista:
"Good head, tidy mouth, short muzzle, good stop w/ dark eyes.
Nice front, level topline, good bend of stifle, nice feet, moves well."
EH

Rhinon jälkeläisluokka
(tietenkään mulla ei ollut kunnon objektiivia tällöin matkassa)

Orville <3 

Hän osaa myös kaikenlaisia temppuja!

Maanantaiaamuna meillä olikin varhainen lähtö, sillä herätyskello rimpautti jo kolmelta. Huh! Pitää kyllä ihmetellä tuota Kirpun hyväntuulisuutta. Se on aina vuorokaudenajasta piittaamatta ihan hangonkeksinä - keneltä lie perinyt tuommoisen ominaisuuden... Ajettiin Inan perässä Tukholmaan ja selviydyttiin lopulta satamaankin asti, vaikka navigaattori meidät melko kiemuraisen maisemareitin läpi johdattelikin. Vietettyä päivän taas hyttikäytäviä pitkin yhden taaperoisen perässä juosten oli ihan mukavaa palata taas kotiin. Takana oli jännittävän erilainen pitkä kesäviikonloppu Grännan ihastuttavassa pikkukylässä. Jos vielä kuitenkin joskus uudestaan reissuun lähdetään, pitää matkasuunnitelmat tehdä enemmän ajatuksella. Matkan varrella olisi hyvin voinut piipahtaa vaikkapa Kolmårdenissa ja jäädä yöksi johonkin muualle. Lisäksi meiltä jäi Grännasta lyhyen lauttamatkan päässä sijaitseva erinomainen päiväretkikohde Visingsö kokonaan tällä kertaa kokematta - eli kyllä me varmaan jonakin vuonna taas tullaan.

Grännan satamaa 

Meidän hotellihuone sijaitsi tuossa ekassa punaisessa rakennuksessa. 

Kirpunnukuttelukävelyllä näyttelypäivän lomassa. 

Kaikki on kävelyetäisyyden päässä Grännassa.
En vaan jaksanut kantaa just tällöin oikeaa kameraa mukana,
mikä tietysti harmitti, kun siellä olisi ollut vaikka mitä kuvauksellisia paikkoja
(joihin pikkukoiran voi asettaa poseeraamaan). 

Taloissa oli valtavan kauniit ja hyvinhoidetut puutarhat ja poikkeuksetta ruusuja kaikkialla.
En vaan kehdannut ihan portinpielestä napsia kuvia... 

Äitin illan viinihetki 

Nukkuuks tää jo? 

Nämä kuvat on muistaakseni silloin tokopäivän iltana otettu.
Kiirehdin kuvaamaan auringonlaskua, ja ihan pikkusen myöhästyttiin! 

Väsynyttä sakkia menossa laivalle taasen. 

Äitin syli oli suosittu paikoin. 

Gracella oli sentään piikkimaton sijaan keinonurmea, mut... 

Rituliina aikoi edelleen pidätellä.

Tavaroiden pakkaamista hytistä, Mooi miettii jokohan tällä kertaa pääsee mukaankin. 

... ja pitkän viikonlopun jälkeen oli kotona taas asiat vanhalla mallillaan.