maanantai 12. helmikuuta 2018

5 (6) pointtia Juha Korrin seminaarista


Tosiaan keksin vuoden alusta käyttää Instan tarinaominaisuutta turhanpäiväisyyksiin, mutta myös hyvin tärkeiden (!) uutisten ja tietojen jakamiseen. Pulisin muun muassa eilen Naantalin koirakoulun kauniista peltotilamaisemista käsin livefiiliksiä Juha Korrin seminaarista. Kotiin päästyäni tein pikaisen katselmuksen muistiinpanoihini (joita on yhteensä 14 sivua!), ja jaoin tarinassa viisi mielestäni tärkeää seminaarissa esiin noussutta seikkaa. Olen ollut Juhaa kuuntelemassa joskus vuosia sitten (blogiarkistosta löytyy aiheesta useampikin teksti n. 03/2014), joten tiesin odottaa päräyttävää koulutuspäivää!

Siis mikä tää vesileimajuttu on (huutonaurua)?? 


Jaanpa nyt tätä viisautta oman aivomyllyni läpikäyneenä näiden viiden hätäisesti poimitun pointin kautta. Saa nähdä tuleeko mun koskaan ruodittua semmaa sen tarkemmin täällä blogin puolella, joten ottakaahan ainakin näistä vaarin - miksei mummonkin. Ja pysykää kuulolla Instassa @trulymadlydeeplystaffy tai Facessa @Sisältäähedelmälihaa, jos haluatte jatkossakin kuulla nää hyvin tärkeät tokoasiat asappia (sillä edellytyksellä että Instan tarinoiden linkittyminen äfbeen puolelle toimii, aina nimittäin ei...). 



Ootteko valmiina, tästä lähtee:

  1. Erehtyminen on inhimillistä. Pitäisi hyväksyä se, että ihminen tekee virheitä. Myöskin kouluttamisessa. Kouluttaminen on aina vaikeaa. Mestareita ovat ne, jotka oppivat korjaamaan virheitään.

  1. Treenit kannattaa aloittaa jollakin rutiinilla, joka voi olla vaikka jokin sana. Koira ei siis päättele, että treenit alkavat siitä kun auto pysähtyy kentän laidalle. Kisatilanteessa tällainen tokohommienaloitussana on erityisen tärkeä, koska näin koiran pystyy aktivoimaan työmoodiin silmänräpäyksessä juuri ennen omaa vuoroa. Näin ei ohjaajan tarvitse hermoilla tuntia aiemmin paikalle saavuttuaan, kun koira on täpinöissään jne., että tuleekohan tästä mitään. Koira ei siis saa itse päättää koska treeni tai tokohomma alkaa, vaan ohjaaja päättää. Käytännössä tämä vaatii sen, että kentälle mennään tekemään myös pelkkää rauhoittumista, mutta myös että niitä tokohommia voidaan tehdä missä tahansa. Aktivoivan rutiinin/sanan opettaminen on oma projektinsa.



  1. Ajattele aina, että käsky on koiralle lupa suorittaa. (Juha ei tästä sinänsä puhunut, mutta...) tämä johtaa tekemisestä palkkautumisen ajatukseen. Kisatilanteessa erityisen tärkeää on ns. palkasta palkkaan -ajatus, joka on helppo toteuttaa, kun tekeminen toimii palkkana.


  1. Juha puhuu paljon laumavietistä ja vieteistä ylipäänsä. Tokon puolella laumavietin lähin vastine voisi olla sosiaalinen palkka, joka ei ihan mene määritelmältään yks yhteen. Voisin kuitenkin ajatella, että samalla tavalla pystyäkseen hyödyntämään sosiaalista palkkausta täysin treeneissä saati kisoissa, tulee tämän teorian mukaan elää näiden periaatteiden mukaan, toimia oikein suhteen kannalta 24/7. Kaikki mitä koiran kanssa arjessa ja koska tahansa tekee, vaikuttaa suhteeseen, joka vaikuttaa taas treenaamiseen.



  1. Erittäin tärkeää on vaalia koiran aktiivisuutta. Koiraa voi opettaa vaatimaan palkkaa. Ja kun koira haluaa palkkaa, se haluaa myös tehdä hommia.

  1. Mut tuntevat tietävät että nää listat ei koskaa jää siihen mihin luvataan, eli tässä kuudes! Palatakseni alkuun ja ekaan pointtiin: Kaikilla meillä on välillä tai useamminkin tapana ajatella että mitä mä oon taas mennyt sössimään. Olemme hyvin itsekriittisiä, toki sekin kuuluu inhimillisyyteen. Toiset enemmän kuin toiset. Sen sijaan että ajattelisimme että mitä olenkaan mennyt ryssimään, meidän kannattaisi nähdä tilanne mahdollisuutena opetella korjaamaan omaa toimintaa. Siten meistä tulee mestareita. 
Tarkkasilmäiset huomasivat, että mun numeroinnissa 1-6 oli kaikki ykkösiä.
Leikitään että se johtuu siitä että kaikki 5 (6) pointtia ovat yhtä tärkeitä.
Oikeesti ei siis siitä, että olen teknis-layoutillisesti erittäin lahjakas. 
Ei varmaan tarvi toistella että hyvä seminaari oli. Harmitti että ei oltu koirapaikalla, mutta toisaalta Oilin koulutus oli vasta ihan viikko sitten. Ei olla niitäkään juttuja kunnolla ehditty ottaa käyttöön. Jospa tässä kevään aikana, mikäs tässä kiire valmiissa maailmassa, sanotaan, vaikka väkisin tuntuu että aina on kolmeneljäsosaa elämästä kesken, levällään ja kaikkiin ilmansuuntiin sojollaan.










Kuvat ovat joulukuun puolivälistä 2017.
Oli eeehana päivä!



Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Riemuitsemme kommenteista. Jätähän omasi.