Nyt se on sitten tapahtunut, kauan odotettu soitto tuli Englannista - pikku-Luumu on nähnyt päivänvalon! Olin niin häkeltynyt, että puhelun jälkeen vaan tärisin ja vollotin. Olihan tämä "odotusaika" kyllä aika raskasta... Teemun ensireaktio oli yhtä innostunut: EI PERKELE! Haha... Napsulta ei edes kysytty mielipidettä tähän.
Marge oli synnyttänyt koko yön, ja sain ensimmäisen kuvankin sähköpostiin ponnistelujen tuloksesta. Kuvassa näyttäisi olevan seitsemän samannäköistä harmaata palleroa, kolme poikaa, joista saan kahdesta valita. Onneksi vaan kahdesta, olisi ihan mahdotonta lähteä koko katraasta valikoimaan. (Laitan kuvia sitten kun olen saanut niiden julkaisemiseen kasvattajalta luvan.)
Aloin tietty heti katsella lentoja, koska matkustamoon pennun sallivia lentoyhtiöitä on hyvin rajallinen määrä (tietojeni mukaan Briteistä vain Finnair, Blue1, SAS ja Lufthansa), ja haluaisimme lentää suoraan Turkuun. Ennemmin pieni välilaskukin kuin reilu parin tunnin bussimatka odotteluineen Helsingistä.
Unta oli odotettava tunti tolkulla. Kasvattajalta saamani valokuva oli piirtynyt johonkin muistin syövereihin niin lopullisesti, ettei ollut toivoakaan unen päästä kiinni saamisesta. Kelasin varmaan parikymmentä kertaa kaikki lentovaihtoehdot mielessäni, ja apua - seitsemän viikkoa, ja Luumu on jo täällä!
En usko että kukaan on valmistautunut ensimmäisen koiransa tuloon näin pedanttisesti kuin minä. Vaikka olen raahannut kaiken maailman koirakirjoja kirjastosta ja postista kotiin jo vuoden ajan ja kuluttanut lukemattomia tunteja netissä itseäni kouluttamassa, silti tuntuu ettei mitenkään voi olla vielä valmis. Viimeaikaisessa harkinnassa on ollut pennun barf-ruokavalio ja hihnakäyttäytyminen. Koirapuistoon me ei tulla menemään. Olen kuullut aivan liian monta surullista tarinaa kohtaamisista koirapuistoissa, ja jokainen on liikaa. Meillä on niin laaja sosiaalinen koiraverkosto, ettei me tarvita koirapuistoja sosiaalistumiseen. Toinen mieltä askarruttava asia on ollut hihnassa haisteleminen. Saako ja jos saa, niin missä tilanteessa...
On monta päätöstä vielä tehtävä ennen tositoimia. Kamalaa, jos omaa tietämättömyyttäni menisin pilaamaan tämän kauan odotetun aarteen.
Innostuksissani varasin meille myös ensimmäisen pikkupentujen leikkikoulun. Mennään Tuijan koirakouluun, ja kurssi alkaa 2. toukokuuta, kun Luumu on juuri täyttänyt 12 viikkoa. Pallukka. Nassukka. Possu. Oma Luumuni.
(ja ttaaaaaaaas hehkutan! Eiku!) Sitä mun piti sanomani, että vaikka mekin valmistauduimme hyvin Brun tuloon, niin sain sellaisen pentustressin syntymän jälkeen,että! Meinasin miljoona kertaa soittaa kasvattajalle, että ei me voida ottaa pentua, kun se menee pilalle ja panikoin eräälle tutulle staffinomistajalle koko ajan. Kysymykset oli tyyliin "mitä pentu syö?", vaikka tälläiset asiat olivat tasan tarkkaan tiedossa. Silti, kaikesta tästä huolimatta Brusta on tullut hieno koira (on se!) ja ei se vissiin ihan pilalla ainakaan ole :D Ja koska minä en saanut koiraa pilalle, niin et saa sinäkään.
VastaaPoistaMuistat vaan sen, että vaikka se on pieni ja söpö ja ihana lutunen, niin se ei ole aina pieni (söpö ja ihana ja lutunen aina, paitsi niiden mielestä, joiden syliin hypätään kuratassuilla ja jotka pelkää hurjaa tappajakoiraa), ja koulutus ja _kasvatus_ pitää aloittaa heti, ei sitten vuotiaana.
Hihankäytöksestä sen verran, että se on asia, missä olen hyvin mustavalkoinen, se on joko tai. Mistä koira tunnistaa sen tilanteen, että tänään kadulla saa moikata ja huomenna ei? Mitä sitten, kun se luulee ja haluaa moikata, miten ohitukset? Eikä tämä ole mitään "Tee näin Luumun kanssa", vaan kannattaa miettiä tuolta kantilta.
Niin siis pakko lisätä tähän, tuosta tekstistä voi saada sen kuvan et olen ehdottomasti koirapuistoja vastaan. En ole. Olen vaan sitä mieltä että staffi ei välttämättä ole paras valinta koirapuistokoiraksi. Staffi leikkii rajusti ja lähtee juttuihin mukaan koko sydämestään. Aina tämä ei esim. pikkukoirien kanssa toimi. Lisäksi pelkään yhdenkin huonon koirakaverikokemuksen herättävän staffinpennussa jotain piileviä rodunomaisuuksia. Pidän mielessä kuitenkin koko ajan, mitä tarkoitusta varten rotu on alunperin kehitetty. Toki on olemassa myös staffeja, joiden kanssa voi hyvin nauttia koirapuistojen tarjoamista virikkeistä, mut musta on tässä vaiheessa parempi katsoa kuin katua. Meillä päin on onneks ainakin niin mahtavat maastot, et kulkeminen ilman hihnaa onnistuu päivittäin.
VastaaPoistaMinä olen antanut Nimon tutustua kävelylenkeillä kaikkiin koiriin joiden omistajat ovat vain sen sallineet.Odottaakin aina innolla,että mistäs niitä kavereita taas tulee.Iän myötä varmasti jotkut urokset joutuvat "mustalle listalle",mutta nyt on mennyt oikein hyvin ja hihnakouluttamiseen kyllä hiljalleen oppii.Hyvähän siinä on periaatteita olla,mutta kuten lastenkasvatuksessa,saattavat yksilön kohdalla heittää häränpyllyä.Pentua ei kannata heti nostaa syliin toisen koiran kohdatessa.Oppii pelkäämään tai sitten rupeaa puolustamaan sua.Meille kasvattaja sanoi,että emon antama suoja riittää tauteja vastaan ja suurin osa koirista varmaankin on rokotettu.Ei ole tullut mitään tauteja muilta.
VastaaPoistaTäällä pääsääntöisesti kaikki koirat ovat olleet Nimolle "pentuystävällisiä" paitsi yksi staffi 3v.uros,ärisee ohimennessään.Omistaja on itse menossa kovaa vauhtia ohitse,joten johtuuko koiran ärinä tästä vai kulkeeko omistaja koiran ärinän takia vauhdilla.Tosin se Staffi on menossa kovaa eteenpäin vetäen.
Ruokinta meillä on sekaruokaa,olen tehnyt "uunipuuroja tai-laatikoita"joihin sekoitan vielä raakalihaa(eläinkaupasta),esim.rahkaa/viiliä/raejuustoa ja Aptuksen Multipuppy-vitamiinia.Noi ruokakaupoista saatavat Oscarin puuroainekset on tossa uuniruoassa pohjana,siihen broilerin maksaa-sydäntä,lammasta,nautaa,poroa,hevostakin voisin kokeilla tai vaikka lohta.Porkkanaa,kesäkurpitsaa raastettuna.Nesteeksi maitoa,piimää tai pelkkää vettä.Pari tuntia uunissa 150asteessa.Sitten pakastan rasioihin ja otan astia kerrallaan jääkaappiin sulamaan.Noita lihoja voi olla pariakin erisorttia samassa laatikossa.
Oscarin lihapullat,naudanmahapullat ja liha-kasvispullat pakasteesta ovat silleen kivoja,että voi ottaa vaan kerralla tarvimansa määrän hyvin sulkeutuvasta pakastepussista.Laittelen laatikkoruoan kanssa tai olen pari kertaa tehny mikrossa kaurapuuroa 0,5dl hiutaleita,1dl vettä ja pari minuuttia.Siihen jäiset mahapullat ja vitamiinit.Koira on syönyt alta aikayksikön.
Nimo ei ole kovin innokas kuivamuonan syöjä,joskus tarjoan esim.Hillsin penturuokaa.Ja joitain aikuisten nappuloita käytän koulutusherkkuna.Ns.purkkiruokien tai vastaavien kohdalla tuntuu,että pieru haisee,mutta tarjoankin vain tosi satunnaisesti.
Pakastetut broilerinsiivet on Nimon herkkua ja saa siinä vähän työtä.Tarjosin jo aika pienestä n.4-5kk.Vuorokauden kuluttua yleensä Nimolla vatsa löysällä,mutta ei mitenkään rasitteeksi.
Sellaista meillä....
Kiitos Päivi kovasti vinkeistä, hienoa että Nimosta on kasvanut hyvä koirakansalainen :) Ja voi niitä staffeja, niitä on kaikkiin juniin.
VastaaPoistaAlunperin harkitsin kans tuota kotiruokavaliota, yrjölän puuroa ym., mutta tuntui, että siihen on vaikeaa saada kunnollisia ruokintaohjeita pennulle. Sen jälkeen aloin miettiä barffaamista, ja meinaankin nyt kysyä eläinlääkäriltä hänen mielipidettään pennun barffaamisesta. En kuitenkaan jaksaisi tehdä ruokinnasta mitää tieteellistä numeroa, kunhan saan apuja alkuunpääsemisessä :) On kuitenkin ensimmäinen koirani, ja tuntuu että tällä hetkellä on vähän hukassa... Mistä olet muuten käynyt ostamassa Nimolle lihat?
Varmaan tiesitkin jo tän, mutta mulle on suositeltu Kennelrehua (http://www.kennelrehu.fi/). Oli vakaa aikomus barffata, mutta nyt ei sitten olekkaan oikein paikkaa pienelle arkkupakastimelle, koska pistorasioiden kanssa on tässä kämpässä todellakin nuukailtu (esim. keittiöstä löytyy kaksi, jotka on työpöydän päällä eli käytännössä mikro+kahvinkeitin).
VastaaPoistaKuvia kovasti odotellessa :) Luumu ehtiikin kotiutua siinä vaiheessa, kun me saadaan vasta tietää, että onko nyt tulossa se pentu meille vai ei. Tuskaisaa! Varaan kyllä leikkikaveriaikaa teiltä sitten.
Jatkojohtoa vaan :) Tunnen tuskasi, mulla on nyt niin kevyt olo, että en muista milloin viimeksi olisi tällaista ollut... kiva hehkuttaa tässä kun sulla on kaikki vielä edessä.
PoistaMillainen tilanne teidän pentueessa on tällä hetkellä? Missä vaiheessa tiineys, onko jotain varauslistasysteemiä tms.? Meille saa ehdottomasti tulla sitten tutustumaan, ja tullaan Lumperoisen kanssa katsomaan tietty myös teidän nyyttiä sitten joskus. Kiva, että koirat on sitten vähän niinkuin ikätovereita <3 Onko sulle muuten tulossa uros vai narttu? Keneltä' kasvattajalta olet pentua odottamassa?