Yhden tähden illallinen

Tarkoitus on ollut jo pitkään kirjoittaa vähän kuulumisia meidän syömisestä. Tai jos ihan totta puhutaan, niin Luumun ainoastaan. Syöminen kun on noiden reilun parin vuoden takaisten alkukankeuksien jälkeen ONNEKSI meille jo niin peruskauraa, että harvemmin sitä tulee enää sen kummemmin mietittyä. Silloin tällöin meiltä kuitenkin kysellään että kuinka paljon Luumu syö sitä ja kuinka paljon tätä, annanko sille jotain lisäravinteita ja mistä tiedän, että se taatusti saa kaiken tarvitsemansa siitä ravinnosta.

Muutenkin tulee nykyään Barffikaupassa viettettyä aikaa kerran viikossa myyjän ja samalla Vau Mumun edustajan roolissa, mutta piipahdinpa siellä tuossa pari kuukautta sitten myös eläinten luontaishoitajan Satu Teräväisen luennolla, jossa käsiteltiin koiran luonnonmukaista ruokintaa. Nyt saan hyvän aasin ja sillan tähän käsitellä ensin luennolta suhauttamani muistiinpanot ja perään selostaa vähän kuinka tätä luomuruokavaliota tälle meidän oman elämänsä luomuvaliolle sovelletaan. Tässä on ajan myötä käynyt selvästi ilmi, että koiran ruokinta herättää meissä valveutuneissa koiranruokkijoissa erittäin vahvoja mielipiteitä, joskus jopa niitä sairaalloisen pedanttisia. Muistettava onkin, että niin monta kuin meitä mahtuu ihmisiä tähän maailmaan, niin monta mahtuu ruokintamielipiteitäkin. Huhupuheviidakkoon ei kannata kuitenkaan eksyä, vaan jokainen muodostakoon ne omalle koiralle soveltuvat periaatteensa hyväkseen katsomalla tavalla.

Seuraavassa siis luennolta mukaan tarttunutta, ja muistutettakoon jälleen, että ihan itse olen nämä muistiinpanot tehnyt, mutta en kuitenkaan voi hyvällä tahdolla ja tarkoituksellakaan taata niiden 100-prosenttista oikeellisuutta. Mikäli vähänkään arveluttaa, kannattaa ottaa yhteyttä alan ammattilaiseen ennen koiran ruokinnalla ja sitä kautta terveydellä pelaamista. 

Terve aikuinen koira pystyy poistamaan ulosteen ja virtsan kautta ne ravintoaineet, joita se ei tarvitse. Pennun kanssa on oltava tarkkana muun muassa kalsium/fosforitasapainon kanssa. Aikuisella koiralla riittää, kun ravintoaineet ovat noin 3 - 4 viikon jakson sisällä tasapainossa. Pennulla tämä tasapainoaika on yhden viikon.

Kun eläinvalkuaista kuumennetaan, siitä tulee toksista. Esimerkiksi nappularuoka on usein moneen kertaan käsiteltyä, ja vaikka siihen lisätään vitamiineja, teollisesti lisätyt vitamiinit eivät imeydy samalla tavalla kuin tuoreesta ruoasta. Nappularuoan sisältämistä vitamiineista noin 50 - 80 % pystytään hyödyntämään raakaruokaan verrattuna.

Hampaat pysyvät puhtaina raakaluilla (mekaaninen puhdistus). Muista, että nahasta valmistetuissa luissa on paljon säilöntäaineita, jotka voivat olla koiralle haitallisia. Hammastelu on koiralle luontaista toimintaa. Luiden syöminen parantaa myös suun verenkiertoa.

Oikeaan kasvuun tarvitaan proteiinia ja kivennäis- ja hivenaineita. Luonnonmukaiseen ruokavalioon siirrytään muutamalla ruoka-aineella sen mukaan, mitä koira pystyy sulattamaan. Miedot ja helposti sulavat ruoka-aineet ensin. Jauhetut liha-luut. Koiran tarvitsema ruokamäärä lasketaan alkuun noin 2 - 3 % sen omasta elopainosta. Tämä on kuitenkin hyvin yksilöllistä > terveelle, aktiiviselle koiralle 2,5 % on hyvä lähtökohta. 60 % lihaisia luita ja 40 % kaikkea muuta: lihaa, kalaa, sisäelimiä, siemeniä, kasviksia. (Muistiinpanoissani lukee, että "40 prosentista 20 %:n tulisi olla kasvisperäistä", mutta nyt en kyllä mene takuuseen, että tarkoittaako se 20 % kokonaisruokintamäärästä vai 20 % tästä 40 prosentista.) Juurekset syötetään höyrytettynä, jotta koiran lyhyt suolisto saa hyödynnettyä juuresten sisältämät ravintoaineet. 

Lihaisat luut ovat sellaisia, joissa on 50 % lihaa ja 50 % luuta. Jos luut ovat kovin "luisia", voit lisätä annokseen lihaa sinänsä. Jos koira syö luuainesta, koiran on myös liikuttava. Koira, joka on vähällä liikunnalla ja syö luita, saattaa helposti saada suolitukoksen. Satu ei suosittele pitämään pelkkiä luupäiviä (aiheuttavat tukkoisuutta), vaan mieluummin jokaisena päivänä sekä lihaa että luita. Mikäli koira syö kaksi kertaa päivässä, voi toinen ateria olla luuateria ja toinen liha-ateria. Jos koira ei sulata luuainesta, mahan ph ei ole tarpeeksi hapan. Aikuisella koiralla luuaineksen määrä 20 % kokonaisruokamäärästä on parempi kuin kalkin syöttäminen purkista. Jos koira saa kalkkia liikaa, se voi kerääntyä elimistöön ja aiheuttaa pitkällä aikavälillä nivelmuutoksia jne. 

Broilerin siipiä 

Kerran ostettiin kalkkunan koipi Barffikaupasta.
Se oli liian iso jopa Luumulle!

Tässä sitä syödään siististi ulkona. 

Kerran haettiin karitsan luita suoraan teurastajalta. 

Hammastikuiksihan se meni.

Kananmunaa on hyvä syöttää muutaman kerran viikossa. Isolle koiralle noin 2 - 3 kertaa viikossa. Lihoista puhuttaessa pienemmälle eläimelle sopii pienemmän eläimen liha, esimerkiksi chihuahualle mieluummin broileria kuin nautaa (jännä homma muuten, enpäs ole koskaan tullut tällaistakaan ajatelleeksi...). Toki tämäkin on koirakohtaista, mutta usein näin suhteutettuna sopii paremmin. 

Sisäelimillä tarkoitetaan tässä myös suolia, naudan mahaa, munuaisia, sydäntä ja kurkkutorvia. Maksaa annetaan koiralle vain 0,5 - 1 % koiran painosta kerran viikossa! Muita sisäelimiä kannattaa suosia useamminkin, sillä ne ovat hyvin vitamiinipitoisia. Naudan mahassa on paljon ruoansulatusbakteereita (sopii siis myös vatsavaivoista kärsiville). Kalaa koiran tulisi saada 2 - 3 kertaa viikossa, jotta sen ei tarvitse syödä kalaöljyä ravintolisänä. Vaihtele kalalajeja mahdollisuuksien mukaan; etenkin viljellyssä lohessa on paljon esimerkiksi antibioottijäämiä. 

Broilerin sydämet siellä keittymässä makupaloiksi.
Luomua. Vähän sottaisempaa. 

Pakkasessa on yleensä aina valmiiksi tehtyjä "barf-herkkuja",
mutta treenikassissa on myös aina Natural Menua,
joka on hyvä ja suhteellisen terveellinen ilmeisen hyvältä maistuva palkka.  

Kalkkunan sydämet ovat aavistuksen isompia.
Ihan yhtä maistuvia. 

Naudan maksa oli meille uusi tuttavuus, mutta menekki oli taattu!
Kattilan kautta ja pikkupaloiksi.

Rasvaa koirat tarvitsevat 10 - 15 % koko ruokamäärästä. Tämäkin vaihtelee toki koirakohtaisesti. Kasviöljyjä kannattaa välillä antaa, esimerkiksi auringonkukkaöljyn sisältämä E-vitamiini auttaa pitämään turkin hyvässä kunnossa. Rypsiöljy taas saattaa herkillä koirilla aiheuttaa kutinaa. Edes aktiiviselle koiralle ei pidä antaa mitään ylimääräisiä rasvoja (esim. lihaisen rasvan nimellä myytävää "lihankorviketta"), vaan jos koiran on turhan hoikassa kunnossa, kasvata mieluummin kaikkien ruoka-aineiden määrää samassa suhteessa. Jotenkin tämä tuli itselleni yllätyksenä, sillä olen elänyt siinä uskossa, että urheilevan koiran tulisi nimenomaan saada enemmän rasvaa (prosenttiosuutena) kuin normikoiran. Hmm. Pitää tutkia asiaa tarkemmin...

Luonnonmukaiseen ruokavalioon ei kuulu viljat! Kaura on viljoista ainut, joka sopii useimmille koirille (myös hirssi, tattari ja kvinoa, jotka itse asiassa ovat siemeniä). Tällä on tarkoitus imitoida saaliseläimen mahalaukun sisältöä. Tuorepuuro on hyvä osa koiran ruokavaliota. Voit esimerkiksi pellavansiemenistä liottaa "vellin" ja soseuttaa sen liemineen. Joukkoon voit lisätä vaikka marjoja. Toisilla pellavansiemen auttaa ruoansulatukseen, toisilla toimii päinvastoin. Muiden pähkinöiden ja siementen ollessa kyseessä, kaada liotusvesi pois ja soseuta sitten. Voit käyttää esimerkiksi kurpitsansiemeniä, auringonkukansiemeniä, viikunaa, aprikoosinkiviä tai seesaminsiemeniä. 

Tarjoa kasviksista valmistettu vihersose raakana. Tarjoa kasvissosetta vain pari kertaa viikossa. Kasvissoseella on elimistöä puhdistava vaikutus, ja useammin tarjoiltuna se voi saada korvat töhnimään. Määrä noin 10 % koko ruoka-annoksesta. Soseeseen voit käyttää varsiselleriä, voikukanlehtiä, kaikenlaisia vihreitä tummalehtisiä salaatteja, kurkkua, mustaherukanlehtiä, pinaattia, persiljaa, kesäkurpitsaa, ituja jne. Jos käytät kaaleja tai juureksia, höyrytä ne ennen soseuttamista. Voit myös antaa vähän hedelmiä, kuten omenaa, päärynää ja banaania, mutta ei liikaa, sillä niissä on sokeria. Älä anna koisokasveja!

Siinä sitä on, ja on vihreää!

Ravintolisät vain kuureittain! Jos koira voi hyvin, älä anna ravintolisiä turhaan. Merilevää voi kuitenkin antaa jatkuvasti, sillä siinä on paljon mineraaleja. Tarkkojen määrien laskemista tärkeämpää on koiran tarkkailu. Itse näet parhaiten kun se voi hyvin ja on hyvässä kunnossa. Tärkeää on, että koira saa kaikkia ravintoaineita tasapuolisesti, ja että niitä myös vaihdellaan. Suhteiden on oltava oikein!

Vielä loppuun luennolla yhdessä laadittu esimerkkiruokintaohje TERVEELLE, aikuiselle koiralle, joka syö 1 000 g päivässä. Se syö aamulla vaikkapa 400 g annoksen, joka sisältää 200 g kasviksia ja 200 g lihaa, kalaa tai sisäelimiä. Kasvikset voivat vaihdella päivittäin esimerkiksi siten, että koira saa maanantaina aamuruoalla 200 g vihersosetta, tiistaina 200 g siemenpuuroa ja keskiviikkona 200 g höyrytettyjä juureksia. Voit myös keittää jonakin päivänä esimerkiksi hirssipuuron (soseuta sekin), jolloin koira söisi sitä esimerkiksi torstaina 200 g. Esimerkkikoiruutemme syö tämän 400 gramman aamuannoksen lisäksi vielä illalla annoksen, joka sisältää ainostaan 600 g lihaisia luita. 

No niin. Siinä luennon anti minulle. Lopussa muistutettiin vielä, että ei ole olemassa yhtä oikeaa tapaa ruokkia koiraa. Nih. Ja nyt koittaakin sitten totuuden hetki, kun laskeskelen nuo meidän Muumeloisen saamat ruokamäärät prosentteina sen omasta painosta ja kokonaisruokamäärästä. Ei se nyt mitenkään kamalasti varmaan ihanteesta poikkea, mutta ei sitä kyllä hetkeen ole tarkistettukaan. 

Luumu painaa siis (kylläkin aika kauan aikaa sitten punnittuna 19 kiloa). Luumu syö kerran päivässä ihan vaan siitä tottumuksesta, kun syöminen oli sille joskus nuoruudessa melko vastenmielistä... ja kerran päivässä syötettynä sillä oli edes jonkinlainen nälkä joskus. Lisäksi se oli niin häiriöherkkä (toisin sanoen utelias) alkeistokoryhmissämme, että jos se oli hyvällä ruokahalulla popsinut aamuruokansa kiposta, minulla ei ollut enää minkäänlaista saumaa saada sitä tekemään yhteistyötä kanssani (etenkään kun rajut leikit olivat sen nuoruuden polvivamman takia pitkään pannassa...). Kyllä kai me nyt jo voitaisiin siirtyä kahdesti päivässäkin syömään, mutta tottumuksesta ollaan tässä pysytty ja toisaalta se on Luumullekin sopinut.

Luumu syö siis kerran päivässä vaihtelevasti noin 600 - 700 gramman kokonaisannoksen luiden koosta riippuen. Useammin 700, joskus reippaasti ylikin. Tästä 700 gramman "keskiarvosta" 400 grammaa on lihaisia luita. Meillä syödään ainoastaan linnun luita (broileri ja kalkkuna lähinnä ihan niiden helpon saatavuuden takia), sillä useiden yritysten jälkeen oli pakko luovuttaa possun luiden kanssa. Luumu kyllä nekin syö mielellään, mutta sitten aamuyöstä oksentaa pienet sulamattomat kikenet makuuhuoneen laminaatille. Yrittäminen vaan ei ole enää sen arvoista, että toinen toistuvasti joutuu voimaan pahoin. Niinpä keskityttiin vain broiskuun ja kalkkunaan. Broilerista menevät kaulat, siivet, selkärangat ja koivet, joskus kun niitäkin sattuu löytymään. Kalkkunasta kaulat ja siivet. Näin laskettuna luiden osuus Luumun ruokavaliosta on 57 %.

Lopusta 300 grammasta Luumu saa noin 150 - 200 grammaa lihaa, kalaa tai sisäelimiä. Lihoina meillä syödään mieluiten kalkkunan lihaa, mutta myös kaikenlaiset rasvat (lihainen rasva, broilerin rasva, lampaan rasva), naudan maha (itse en osaa mieltää sitä sisäelimiksi), possun jauheliha, naudankin, silloin kun sitä harvoin ostan. Lammas on myös hyvä, hevonen. Oikeastaan ainut, mitä Luumu ei syö, on poro. Sen kanssa luovutin jo pari vuotta sitten. Kalaa Luumu saa kahdesti viikossa, perättäisinä päivinä kylläkin, koska annokseksi pakkaamani pussin syöttäminen on näin pakastamis/sulamissyistä helpompaa. Lohta se saa myös sen noin 150  - 200 g viikossa, (75 - 100 g päivässä). Tällainen kahdelle päivälle yhden päiväannoksen jakaminen johtuu pelkästään siitä, kun Luumu ei kovasti pidä lohen mausta, ja se menee sille vaan yksinkertaisesti paremmin alas, jos se on sekoitettu johonkin muuhun lihaan. Lohi on oikeastaan ainut kala, jota meillä syödään. Ja ihan mukavuus-/laiskuustekijöistä johtuu tämä. Sisäelimet! Usein on pelkästään possun tai broilerin sisäelinseosta vaihtelevasti kerran viikossa (150 - 200 g), toki joskus ostan isomman satsin vaikka naudan sydäntä tai maksaa, ja sitä syödäänkin sitten "kuurina" monta viikkoa. Vaikka meillä on kaksi pakastinta, rajalliset ne silti ovat ne säilytystilat, eikä se valikoima vaan voi olla ihan huippuluokkaa koko ajan. 

Kalkkunan lihaa sulamassa 

Luumun esimerkkiannoksessa taitaa olla jotain lihaista rasvaa,
possun jauhelihaa, viiliä, kasvismössöä ja helkkaristi öljyä. 

Tässä toinen esimerkkiannos. Siinä taitaa olla broilerin lihaa,
jogurttia, kasvismössöä, öljyä ja glukosamiinit tai C-vitskutkin sieltä pilkottavat.

Mitäs se uupuva 150 g sitten meillä on? No se on suureksi osaksi jotain hapanmaitotuotetta, kuten piimää, luonnonjogurttia, viiliä, kermaviiliä, turkkilaista jogurttia, raejuustoa tai maitorahkaa. Mitä nyt kaapissa sattuu olemaan. Tämä on peruja Heidi Rubinin meille vuosia sitten laatimasta ruokintasuunnitelmasta, ja hapanmaitotuotteiden käyttöä muistaakseni tuki myös Olli Wuorimaan aineenvaihduntaluennon ajatukset jokunen aika sitten. Vaikka koira ei maitotuotteita kalsiumin vuoksi nautikaan meidän ihmisten tavoin, sen elimistö pystyy kuitenkin ilmeisesti hyödyntämään hapanmaitotuotteiden sisältämät bakteerit, jotka pitävät etenkin stressaantuneen koiran ruoansulatuksen kunnossa. 

Loput noin 50 - 75 grammaa on kasvissosetta, öljyjä ja lisäravinteita sekä parina päivänä viikossa tähän lisään vielä yhden kananmunan. Mitään siemenpuuroja en ole ikinä liotellut, johtuen varmaan siitä, että kaikenlainen liottelu on omassa ruokavaliossanikin ollut aina todella vierasta. Siemenet (kurpitsan lähinnä) ja pähkinät (cashew) syön aina sellaisinaan, ja sellaisinaan ne maistuvat myös Muumuulle (herkkupaloina, ei osana normaalia ruokavaliota). Kasvissoseen teen poikkeuksetta itse. Kun tekee kerralla isomman satsin, pari kertaa vuodessa riittää. Laitan siihen salaatteja (omasta maasta syksyllä, muuten kaupasta jäävuorisalaatti, muut vihreämmät), paljon pinaattia (siinä oli joku ainesosa, joka auttoi E-vitamiinia imeytymään, en muista enää mikä), kurkkua (sen koostumuksen takia), parsakaalia, joskus porkkanaa jne. mitä sattuu kaupasta tarttumaan mukaan. Eräänlaisena vinksahtaneena esteetikkona tykkään, että kasvissose on todella vihreää, eli usein jätän pois kaiken sellaisen, joka tekee soseesta eiminkäänväristä. Pakastan soseen pikkuruisiin pakasterasioihin, ja käytän sen kokonaan noin 5 päivän aikana. Sitten pidetään noin viikon paussi kasvissoseesta ennen kuin otetaan jälleen uusi purkki pakkasesta sulamaan. 

Luumu syö vuoroviikoin, joskus kahden viikon jaksoissa Grizzlyn loistavaomegaista villilohiöljyä ja pellavaöljyä. Kummatkin ovat niiden omega 3 ja 6 -pitoisuuksien vuoksi hyviä rasvahappolähteitä, ja vuorotellen niistä saa kivasti hyödyt irti. Lisäksi Luumu saa kuureittain pullollisen auringonkukkaöljyä (kestää muutaman viikon sellainen kuuri), nimenomaan turkin vuoksi. Luumun päälaki ja häntärauhasen kohta kuivuvat ja kaljuuntuvat herkästi vuodenaikojen vaihtuessa, ja auringonkukkaöljyllä tilanne saadaan hyvin tasapainoon. 

Öljyjen lisäksi Luumu saa päivittäin annoksen glukosamiinia (HCL), kondroitiinisulfaattia ja MSM-rikkivalmistetta, joiden uskomusten ja eräänlaisten tutkimusten mukaan pitäisi vaikuttaa ennaltaehkäisevästi (parantavasti?) nivelvaivoihin ja -ongelmiin. Tutkimustietoa on vähän ja osaltaan se on aika kyseenalaista, mutta kaikki kolme ovat laajasti käytettynä myös ihmisten nivelvaivojen hoidossa (jolloin niiden on pakko olla hyviä, vai..?) Lisäksi Luumu saa kuureittain merileväjauhetta ja C-vitamiinia. Yleensä syötän vuorotellen purkin kumpaakin, väliin saattaa jäädä taukoakin. Merilevä siksi, koska se on monipuolinen mineraalien ja vitamiinienkin lähde, C-vitamiinia siksi, että joidenkin tietojen mukaan myös se auttaa nivelvaivoissa - tai lähinnä siis että liian vähäinen C-vitamiinin saanti voi edistää nivelrikon kehittymistä (+ se on vesiliukoisuutensa ansiosta "turvallinen" vitamiini). Nyt hiljattain Luumu on alkanut saada sinkkiä (täällä on jotain siitä), ja sen verran olen puheiden antanut vaikuttaa itseenikin, että tekisi mieli aloittaa myös B-vitamiini tai ehkä tarkemmin biotiinikuuri. Mutta mutta... tässä tulemme taas siihen, että jos se koira voi hyvin ja on hyvännäköinen kaikin puolin, miksi muuttaa mitään?

Toivottavasti kattavaa kuvaa halunneet saivat nyt tarvitsemansa tiedot meidän syömisestä. Kyllähän olen tiennyt, että se on hyvässä kuosissa, ruokavalio ja sitä myöten koirakin, mutta näin "paperille" ylös laitettuna ja kaikki osatekijät vielä kertaalleen edes itselle selittäneenä se todellakin on kunnossa. Ehkä jos tuossa jotain muuttaisin, niin kalan osuutta voisin lisätä ruokavaliossa edes kahteen kertaa viikossa (ei tekisi itsellekään ollenkaan huonoa...), ja monipuolisemmin käyttää erilaisia sisäelimiä. Loppuun vielä muutama otos meidän keskiviikon brunssistamme. Harvoin voin brunssisanaa käyttää, mutta nyt sen teen! Enjoy ja älkää nyt turhaa stressatko noiden syömisten ja syöttämisten kanssa. Omasta mielestäni terve aikuinen koira kestää pienet kokeilut (toki kohtuuden ja maalaisjärjen rajoissa!), ja nopeasti siitä näkee milloin ruoka ei sille sovi tai ole tasapainossa.

Ruokalistassa meinasi olla grillin apupöydälle kiivennyttä rupikonnaa. 

Mut päädyttiin sit kuitenkin valmistamaan noi entrecoteet sun muut herkut. 

Keskiviikon ja keskipäivän popleshotit. 

Romanovin mansikat!! 

Raejuustoa syönyt Muumuu, joka ei nyt mitenkään liity brunssiimme,
mutta ruokailuteemaan kuitenkin ;)

Olli Wuorimaan koiran aineenvaihdunta -luennolla

Kyllä nyt on kouluttauduttu ihan huolella. Viikonloppu Gerard O'Shean kanssa on edelleen todella voimakkaana muistoissa, ja muistiinpanot odottavat edelleen tuossa pöydällä epäselvänä englannin ja suomen sekamelskana. Huutomerkkejä on siellä täällä, kaikki on niin tärkeää. En vaan ole saanut edelleenkään järjestettyä mestarin ajatuksia ja niistä kylvänneitä omia ajatuksiani blogikuntoon vielä, tuntuu kuin istuisin kultaisen munan päällä, enkä malta lopettaa hautomista O.o Kohta. Lupaan.

Vaikka Olli Wuorimaan eilinen koiran aineenvaihduntaan, vastustuskykyyn, genetiikkaan, niin sanottuihin allergioihin ja kaikkeen muuhun mielenkiintoiseen ja hyödylliseen liittyvä luento oli ihan äärimmäisen hyvä, silmäni jälleen kerran avaava kokemus, se on kuitenkin muna, jonka hautomisesta maltoin luopua jo. Kirjoitin muistiinpanot pätevänä likkana word-tiedostoksi Luumun omaan kansioon, Ruokavalio-alakansioon. Tässä teillekin illan hailaitit! (Jonkun toisen muistiinpanot toki saattavat näyttää ihan erilaisilta, kun itse kirjoitin ylös lähinnä sen, mikä koski edes etäisesti meitä tai mikä nyt oli enemmän uutta kuin vanhan kertausta.)

Iho on koiran suurin elin, se tarvitsee 30 % päivittäisestä ravinnosta. Ravinnon huonolaatuisuus/puutteet näkyvät ensimmäiseksi varpaiden välissä, turkin kiiltämättömyydessä; koiran iho kutisee tai koiralla on paljon korvatulehduksia. Ongelmat korjataan ravinnolla, mutta tämä kestää useamman kuukauden. Lähtökohtaisesti voidaan ajatella ihon korjausprosessiin kuluvan 60 päivää.

Koira käyttää lihasta hyväkseen aminohapot. Haimaentsyymit hajottavat lihan aminohapoiksi. Sitkeän lihan hajottaminen on työläämpi prosessi kuin helposti sulavan lihan hajottaminen, vrt. munivan kanan sitkeä liha ja broilerin murea liha.

70 % koiran vastustuskyvystä sijaitsee suolistossa. Jos koiralla on ongelmia suolistossa, hiivan lisääntyminen tai hiivatulehdus ovat yleensä ensimmäisiä oireita. Hiiva elää syömällä koiralle tarkoitettua ravintoa.

Stressaavissa tilanteissa hiivan määrä lisääntyy, ja koiran vastustuskykyä voidaankin stressaavissa tilanteissa (esim. kisoissa) tukea kasvattamalla suoliston hyvien bakteerien määrää syöttämällä ennaltaehkäisevästi hapanmaitotuotteita: piimää, raejuustoa, viiliä, turkkilaista jogurttia. Hapanmaitotuotteet sisältävät maitobakteereja, jotka tasapainottavat stressin vaikutusta koiran suolistossa. Piimän ei erityisesti tarvitse olla acidofilus-piimää, sillä vaikka ihminen pystyy hyödyntämään acidofilus-maitobakteerin 100-prosenttisesti, hyödyntämissuhde ei tutkitusti ole sama koiralla. On olemassa kaksi maitohappobakteeria, jotka tutkitusti toimivat koiralla suoliston tukena, toinen on enterococcus faecius (ja toinen meni ohi). Olli Wuorimaa on kirjoittanut lukuisia artikkeleja, muun muassa hiivatulehduksen vaikutuksista koirassa.

Rasvahapoista Omega-3 on erityisen tärkeä. Sen saanti on turvattava, koska se vaikuttaa lieventävästi muun muassa tulehduksiin, epilepsiaan, sydäntauteihin jne. Kun Omega-3 ja Omega-6-rasvahappojen tasapaino järkkyy, oireina voi olla atopiaa, diabetestä, stressiä, masennusta, sydän- ja verisuonitauteja, syöpää, tulehdustauteja jne. Paras Omega-3-lähde on villilohiöljy, kuten Grizzly. Siinä on kaksi kertaa enemmän Omaga-3-rasvahappoja kuin tavallisessa viljellystä lohesta valmistetussa öljyssä. Öljyn EPA-hapot ovat tärkeitä muun muassa nivelsairauksien ennaltaehkäisemisessä. ALA-happoa saadaan kasviksista (mm. pellavansiemenöljy tässä hyvä), EPA- ja DHA-happoja rasvaisesta kalasta, lohesta (Grizzly). Koira ei voi hyödyntää kasviksista saamaansa ALA-happoa, ellei se saa riittävästi EPA- ja DHA-happoja. Kemialliset säilöntäaineet tuhoavat DNA:ta (eli ketjua, jossa geenit sijaitsevat). Omega-3 korjaa DNA:n vaurioita.

Jos koira liikkuu paljon, lisää rasvan saantia. Jos koira saa liikuntaansa nähden liian lihapitoista ruokaa, liika valkuainen jää käyttämättä, ja koira alkaa haista ”härskiltä voilta”. Tästä syntyy yliaktiivisuutta ja mahdollisesti käytösongelmia. Tällöin suositellaan kevyempää ravintoa ja veden saannin lisäämistä. Kun korvat haisevat ”sukilta”, kyse ei ole liian lihapitoisesta ruokavaliosta, vaan mahdollisesti hiivabakteerien liikakasvusta. Tähän suositellaan pro- ja prebioottikuuria, joka puhdistaa suoliston. Pro- ja prebioottikuuria suositellaan kaikille koirille noin puolen vuoden välein suoliston puhdistamiseksi. Tähän saatavia hyviä tuotteita ovat LactoHealth ja BioHealth, joita saa suurimmista eläintarvikekaupoista (½ tl riittää, vaikka purkissa lukee 1 tl).

Usein kuivaruokaselosteissa näkyvä hydrolisoitu proteiini on jotain niin pieneen pilkottua proteiinia, ettei elimistö tunnista sitä. Hydrolisointi on kemiallinen prosessi, jossa esim. höyhenestä otetaan aminohapot talteen. Syöttäisitkö koirallesi höyheniä?

AITO BARFFAUS ON PARASTA RUOKAA MITÄ VOI KOIRALLEEN TARJOTA. BARF on ”biologically appropriate raw food”, ei ”bones and raw food”, kuten joskus virheellisesti ajatellaan. Barffatessa on kuitenkin tunnettava koiran aineenvaihduntaa ja tarkkailtava omaa koiraa. Tarkista koiralle syöttämiesi lihojen ym. ravintosisältö Finelin sivuilta, ja varmista, että koira saa tasapainoisesti kaikkea mitä sen kuuluukin saada. Barf-ruokavalio on kuitenkin jokaisella koiralla yksilöllinen kunkin koiran henkilökohtaisten tarpeiden mukaan. Uusimpien tutkimusten mukaan koiralla on 32 geeniä, joita sudella ei ole. Nämä 32 geeniä liittyvät muun muassa tärkkelyksen ja hiilihydraattien hyödyntämiseen. Koira tarvitsee siis myös hiilareita, vaikka susi ei niitä tarvitsisikaan (kasvisten merkitys barffatessa!). ANNA KOIRALLE VAIHTOEHTOJA JA ANNA SEN PÄÄTTÄÄ ITSE. Tämä ei kuitenkaan tarkoita, ettäkö koira voi itse päättää mitä syö, vaan lähinnä koiraa tarkkailemalla näet mikä sille sopii ja mikä ei. Huom. kun lasket esimerkiksi ruokavalion lihapitoisuutta, ota huomioon, että liha on märkää, ja painaa siksi enemmän! Kun lihapitoisuus lasketaan märkänä, tuoreena lihana, sen on oltava 29–44 % ruokavaliosta.

KAIKKI EPÄTASAPAINOT OVAT VAHINGOLLISIA. KYSE EI OLE MÄÄRISTÄ - VAAN KESKINÄISISTÄ SUHTEISTA! 

HOMEOPATIA tukee aineenvaihduntaa, mutta jotta homeopatia toimisi, aineenvaihdunnan tulee ensin olla kunnossa! Annosmäärä ei riipu eläimen koosta. Merilevä on loistava lisäravinne sen lukuisten vitamiinien ym. ansiosta. Valkosipulia Wuorimaa suosittelee käytettävän viikon kuurina, kun koiran vastustuskykyä tulee syystä tai toisesta kasvattaa. Hyvä lisä on myös Dorwestin valkosipuli-kreikanherne-tabletit.

Olin ihan äärimmäisen iloinen etenkin tuosta barffaus-kommentista. Ja koska barf-ruokavalion onnistuminen on niin paljon kiinni yksityiskohtaisesta tiedosta koiran tarpeista, eri ravintoaineiden vaikutuksista toisiinsa jne. suosittelenkin lämpimästi jonkun raakaruokaan perehtyneen asiantuntijan käyttämistä apuna ruokavaliota laatiessa. Olen nyt kouluttanut itseäni raakaruoan ja eri ravintoaineiden vaikutusten suhteen enemmän tai vähemmän kohta puolitoista vuotta, ja tuntuu ettei tässä aiheessa koskaan ole täysin oppinut. Olen todella tyytyväinen kuitenkin siihen, miltä Luumu sikaripunkkikaljuaan lukuunottamatta näyttää, ettei sen iho kutise ja että sen suolisto on kunnossa. Näin ei automaattisesti ole. Ihmisnäkökulmasta "pienikin" tapaus kuten kipulääkekuuri voi suistaa koko koiran suoliston toiminnan väärälle radalle, mikä taas vaikuttaa koiran hyvinvoinnin kaikkiin osa-alueihin monen kuukauden ajan. Esimerkiksi Nalle on nyt useamman kuukauden ajan taistellut kaikenlaisia suoliston ongelmista johtuneita oireita vastaan, ja kaikki alkoi yhdestä kipulääkekuurista. 

Sinänsä en saanut luennolta ihan kamalan paljon uutta tietoa, mutta silmien avaaminen kerta toisensa jälkeen on aina erittäin virkistävää. Oli lähinnä lohduttavaa kuulla, että on hyvin harvoja terveydellisiä ongelmia, joihin ei voisi ruokinnalla vaikuttaa. Löysin Shetlandin sivuilla surffaamalla aivan loistavan artikkelikokoelman, josta löytyisi luettavaa pitkäksi aikaa. Ja tein mä tietty taas to-do -listan - siinä lukee lisää kasvisten määrää, Grizzly-lohiöljy, piimä.

Loppuun muutama kuva ihanasta Nallesta, joka oli meillä viime viikolla ensimmäistä kertaa yökylähoidossa. Vähän arvelutti että miten meidän sukset pysyvät samalla ladulla, kun Nallella on välillä melko voimakas se oma tahto. Odotettua paremmin sujui kuitenkin, Luumukin antoi Nallen olla suurimmaksi osaksi rauhassa :)

Nallen kanssa kävely oli rentouttavaa, rauhallista...
ja aivan eri luokkaa kuin Luumun kanssa! 

Nalle tykkää kepeistä! 

U can't touch this!

Vauhtia piisasi, kun päästiin metsään! 

Vähän yritettiin mätsätä, mutta "leikki" loppui melko lyhyeen,
kun Nalle ei saanutkaan minussa aikaan mitään mielenkiintoista reaktiota.

Menneestä ja tulevasta

Vuosi 2013 vaihtui meillä rauhallisesti. Luumu ei juuri huomannut edes raketteja. Ensimmäiselle, päivällä pamahtaneelle ja pikku Ruususen päiväunet rikkoneelle pommille pöhästiin kerran, sen jälkeen suuremman luokan räjähdyksetkin saivat osakseen pelkkää ignoorausta. Hyvä näin! Uuden vuoden aattona meillä oli Hamti kyläilemässä, ja ilta menikin koirajuttuja höpötellessä ja mahtavaa ruokaa nautiskellessa. Luumu kävi pihalla pisulla pommien räiskeestä huolimatta, eikä lotkauttanut korvaansakaan ihan raja-aidan takana kuuluville ujelluksillekaan. Teemu oli yövuorossa ja nukkuikin uuden vuoden ensimmäisenä päivänä pitkään. 

Ainut uutena vuotena napattu kuva.

Uuden vuoden ja puhtaan pöydän innoittamana päätin tehdä pienen katselmuksen meidän kuluneeseen vuoteemme. Kävin läpi viime vuoden kalenteria, ja vaikka tuntui, että koko vuosi ollaan ravattu eläinlääkärillä, lompakko ei keventynyt klinikan tiskillä rokotusten lisäksi kuin kaksi kertaa polvea kuvauttamassa ja kerran liiasta uimisesta ja korvien kuivaamattomudesta aiheutuneen korvatulehduksen takia. Fyssarilla ehdimme käydä yhteensä neljä kertaa, joista kolmena kastauduttiin myös vesijuoksualtaassa. Polven revähdyksen ja korvatulehduksen lisäksi Luumu ehti viime vuonna sairastaa kennelyskän ja kesän kynnyksellä sai pariin otteeseen "pystykarvakohtauksen" piehtaroituaan nurmella. Tälle oli joku tieteellinen nimikin, mutta se on päässyt jo muistista lipsumaan. 

Yhtään punkkia Luumu ei itseensä viime vuonna kerännyt (Napsun viime kesän saldo taisi olla kaksi), mutta tällä hetkellä taistelemme sikaripunkkia vastaan. Parin kuukauden aikana Luumulle on ollut ilmestymäisillään päälakikalju, joka Vetramililla rasvaamisesta huolimatta (tai jopa siitä voimistuneena) suureni noin kahden sentin laajuiseksi karvattomaksi kohdaksi. Orionvetin verkkosivuilla kerrotaan että "nuorilla, alle 1-vuotiailla koirilla voi toisinaan esiintyä ohimenevää sikaripunkkien määrän lisääntymistä ilman, että koiralle tulee tästä oireita. Tällaisilla alueilla karvat irtoavat karvatupesta, ja koiralle tulee yksi tai useampi karvaton laikku erityisesti pään seudulle tai etujalkoihin. Tämä on kuitenkin ohimenevää, eikä vaadi hoitoa." Käännekohta tässä todella kauniin näköisessä kaljussa tapahtui pari viikkoa sitten, jolloin karva alkoi karvatupeista kasvaa uudelleen. Peukut pystyyn ja isovarpaat ristiin, ettei tämä ole kroonista! 

Sitten siirrymme vuosikertomuksessa vähän iloisempiin asioihin! Ehdimme viime vuoden aikana käydä yhteensä 36 kertaa treeneissä (poislukien itsenäiset nurmitreenit), joista 10 kertaa koulutimme itseämme pentukurssilla, 11 kertaa tavoitteellisessa tottelevaisuudessa, 6 kertaa erilaisissa näyttelytreeneissä, kerran koiratanssissa, pari kertaa Turun palveluskoiraharrastajien tottiksessa ja pari kertaa kenttäkoirien treeneissä. Lisäksi osallistuimme Jirka Vierimaan viisituntiselle Hihna- ja ohituskoulutusrupeamalle sekä pariin ohitustreeniin. Luumu kävi Tuijan leikkikoulussa neljä kertaa ja kesän aikana ehdittiin kiihdytellä leikkimielisissä ratajuoksukilpailuissa kaksi kertaa (huonohkolla menestyksellä). Osallistuttiin myös vuoden aikana kahdeksaan mätsäriin, joiden lisäksi olimme katsomassa kahta. Luumu ilmoitettiin neljään viralliseen näyttelyyn, joista staffien erikoisnäyttely sekä Terri-Eri jäivät väliin polven kuntoutuksen vuoksi. Luumu kävi siis Turun October Show'ssa pentuluokassa, ja ensimmäinen tulos rekisteriin tuli Helsinki Winnerin junnuluokasta. 

Luumu pääsi mukaan lomailemaan kolmeenkin otteeseen. Kesän alussa kävimme Padasjoella mökkeilemässä ja Tuurissa shoppailemassa sekä yöpymässä vanhassa höyryjunassa, ja loppukesästä lomailtiin vielä Hämeenlinnassakin. Kerran kävimme Hyvinkään koirauimalassa, ja heti kun fysioterapeuttimme antaa luvan uimiseen, testaamme tähän kotinurkille avattua Sirifa-koirauimalaa! Lisäksi Luumu on ollut valokuvamallina Nanille kaksi kertaa, ja kolmannen kerran poseeraammekin ihan pian taas :D Viime vuonna tuli koulutettua urakalla koiraa, mutta myös itseä. Kävin katsomassa toko-koetta (ALO-luokkaa) neljä kertaa, osallistuin BARF-luennolle kolme kertaa (Riikka Lahti, Heidi Rubin, Salon koirahalli), koirahierontaa tuli opeteltua kahteen otteeseen, ja tuli sitä käytyä yleisellä Koiran kehitys & käyttäytyminen -luennollakin (8 h!).

Loppuvuonna itse tehtyä kasvismössöä.
Sis. parsakaalia, pinaattia, kesäkurpitsaa, kurkkua, valkosipulia.

Mumu sai syksyllä ukilta sorsan sisälmyksiä,
mutta nämä maistuivat vähän kummalliselta. 

Vasta alkaneelta vuodelta toivoisin pitkäjaksoista terveyttä - normaalia koiranelämää. Olen stressannut Luumun polvesta nyt enemmän ja vähemmän viisi kuukautta. Vaikka jalat pelaavat nyt erinomaisesti, koko ajan on takaraivossa pelko kuntoutuksen taantumisesta, siitä että revähtääkö se jalkaa taas ihan kohta kohta kohta... Tarkkailen edelleen Luumun istumis-, seisomis, ravi-, laukka-, hyppy- ja jopa makuuasentoja. Miksi istut taas tuolla tavalla? Onko se jalka taas kipeä? Onkohan siitä nyt mennyt kuitenkin se ristiside, staffihan kestää minkä vaan kivun sitä näyttämättä. Enkö vaan huomaa, että koira on melkein kuolemaisillaan? Näiden huolien kanssa ja itseäni toppuutellen elän edelleenkin joka päivä. En uskalla mennä Luumun kanssa metsään, etenkään päästää sitä metsään irti. Jos se saakin juoksuhepulin, juoksee itsensä puuhun pahki, tai oksaan, tai liukastuu, tai muuten vaan kaatuu. Jos se monen kuukauden jälkeen taas vapaaksi päästyään päättää lähteä eikä koskaan tulla takaisin? Aina kun jostain kuuluu jotain omituista ääntä, sekunnin murto-osan ajattelen aina, että mikä sillä koiralla nyt on hätänä. En koskaan uskonut koiranomistamisen olevan näin kovin stressaavaa. Stressaavaa, mutta samalla palkitsevaa. Vaikka Luumu oli suuri unelmani jo lapsuudesta lähtien, en silti uskonut miten niin kovin kovin kovin rakas pienestä koirasta voi tulla. Ja myös Teemulle (vaikka sitä hän ei todennäköisesti koskaan tule myöntämään!). 

Olemme menossa perjantaina Luumun kanssa osteopaatti Tanja Kotille. Olen ollut hirmu tyytyväinen fysioterapauttimme Sofien työhön, mutta meille tuli nyt hieno tilaisuus päästä Tanjan hoidettavaksi, ja onhan tämä tilaisuus käytettävä hyödyksi. Tanjalla on fysioterapiaan kolmen kuukauden jonot, ja olen ymmärtänyt että ihmiset tuovat hänen hoidettavakseen kisakoiria lähes ympäri Suomea. Jännittää ihan kamalasti millaisen tuomion Luumu perjantaina häneltä saa. Toivoisin Tanjan vakuuttavan minulle, että Luumun jalan kuntouttaminen täydelliseen metsäkestävään kuntoon on mahdollista ja hyvinkin todennäköistä kevääseen mennessä. Toivoisin voivani jälleen päästää Luumun huoletta metsään irti, ja että kesään mennessä parin tunninkaan metsälenkit eivät olisi sula mahdottomuus. 

Lisäksi toivoisin Luumun syömistottumusten paranevan. Meillä näkyy edelleenkin jokapäiväisessä ruokailussa pentuajan painostuksen vaikutukset. Luumu ei syö kovin mielellään mitään kuppiinlaitettavaa mössöä, on se mitä lihaa tahansa. Etenkin poro, lohi, jotkut sisäelimet ja possun jauheliha tuottavat ongelmia, ja paastopäiviä tulee väkisinkin. Kaikenlaiset temput (syödään kongista, verijäljen palkkana, etsi ruoka, ota ruoka kiinni, ruoka palkkana tempuista) toimivat kerran pari, jonka jälkeen ne on Luumun mielestä niin nähty. Mössöruoka maistuu parhaimmalta Nallen kupista syötynä siten, että joku muu kuin minä antaa luvan syömiseen. Luut ovat onneksi menneet parempiin suihin aina, jos vaan voisikin syöttää pelkästään niitä!

Toivoisin myös tältä vuodelta pystyvämme myös osallistumaan muutamaan viralliseen näyttelyyn. Tällä hetkellä Luumun ilmoittaminen näyttelyihin ei tunnu kovin mielekkäältä taloudelliseltakaan kantilta ajatellen, koska joka kerta saa arpoa pari päivää ennen näyttelyitä että osallistutaanko vai ei. Nytkin meidän 19. tammikuuta suunniteltu Turku Top Dog Show'n junnuluokassa esiintyminen on vähän kiikun kaakun - ei tuon päälakikaljun kanssa juuri ole kehään asiaa ;) Luumu on onneksi näiden uusien näyttelyoppien avulla tykännyt olla kehässä, ja nyt kun olen itsekin päässyt vähän kehäjännityksestä eroon, näyttelyihin osallistuminen on ollut todella hauskaa. Olemme menossa helmikuun alussa järjestettävään GOS-koulutukseen, ja toivoisin voivani käyttää uusi näyttelyoppeja heti kohta pian! Ostin Winneristä niin hienon tekonahkaisen lihapullataskunkin ja alennusmyynneistä todella pramean näyttelyihin soveltuvan jakun!

Luumu on aina innokkaana mukana leipomassa. 

Mutta sitten harrastusmielessä kaikkein rakkaimpaan, eli TOKOON! Meillä on Koirakeskuksessa maksettuna vuosipaikka tavoittellisen tottelevaisuuden ryhmässä syyskuuhun asti, ja helmikuun lopusta alkaen käymme kuusi viikkoa myös Tuijan koirakoulun tokon ALO-luokan tehokurssin. (Tai meille se on ainakin tehokurssi, josta toivoisin saavani puhtia, rohkeutta ja tarkkanäköisiä ohjeita esimerkiksi koeseuraamisen harjoittelun aloittamiseen.) Minun pitäisi myös tulostaa itselleni Kennelliiton mahtava tokosääntöjen nivaska ja opetella alokas-luokan liikkeet itse, sillä jos nyt kysyttäisiin mitä kaikkia liikkeitä luokkaan kuuluu tai kuvaile esimerkiksi sejase-liike, en osaisi! Jo viime vuonna pidin täysin mahdollisena ajatuksena sitä, että voisimme olla kisakunnossa ALO-luokassa tämän vuoden syksyllä. Nyt kun on jo tämä vuosi, ajatus tuntuu pelottavammalta, mutta kenties kuitenkin mahdolliselta? Emme pitäneet nyt joulun- ja uuden vuoden aikana ollenkaan treenitaukoa, vaan kävimme tokoilemassa sekä jouluaaton aattona että uuden vuoden aaton aattona. Useamman viikon treenitauko pari kertaa vuodessa tekee koiralle toki hyvää, mutta meillä on niitä taukoja tullut tässä pakon sanelemana muutenkin. Luumulla on ollut ainakin viimeisissä viisissä treeneissä uskomattoman hyvä vire, ja odotan innolla treenien vauhtiin pääsyä tänäkin vuonna. Latasin muutamia harjoitteluvideoitamme YouTubeen taas, ne löytyvät Videot-sivun alta. Palkkaongelmat (lähinnä makupalapalkan kiinnostamattomuus) ratkesivat Froliceilla, ja terveellisemmän mutta yhtä herkullisen makupalan etsintä jatkuu tänäkin vuonna. Repimisleikit ja lelupalkka ovat polven takia olleet meillä tauolla useamman kuukauden, ja voi sitä riemua, kun pääsemme ensimmäistä kertaa kunnolla repimään lelua!

Välipäivät sekä tämä vuoden ensimmäinen viikko ovat olleet kovin kiireisiä. Tahti kiihtynee tässä kevään mittaan, ja oikeastaan koko vuosi on täynnä toinen toistaan iloisempia tapahtumia ja juhlia. Luumu täyttää kuukauden päästä yksi vuotta, ja olisi kiva järjestää koirakamuille silloin jotain hauskaa yhdessä tekemistä. Any ideas?

Tässä kohtaa aamulenkkiämme on aina joku todella hyvä haju.

7.1.2013

Pihaleikkejä ja muumilautasia

 - toisin sanoen syömisestä, syömättömyydestä, mamin pompottamisesta ja vähän niistä pihaleikeistäkin.

Luumu had such fine ears just a week ago! Where did they go?

Niin siis olin aikonut kirjoittaa Luumun syömistottumuksista jo aiemminkin, mutta koska viimeisin Facebook-päivitykseni aiheutti melko lailla keskustelua, pidän aiheellisena kirjoittaa asiasta nyt. Tässä vielä tilapäivitykseni (ymmärrän kyllä kommenttien määrän :D): 

Arvoitus "Miksi Luumu ei syö?" on ratkaistu! Ongelmana ei ollutkaan pahan makuinen liha, kala, maksa, kalanmaksaöljy, erikoinen kasvismössö tai mikään muukaan itse ruoan koostumuksessa. Äijä ei vaan tykkää syödä ruokakupista! Kun sulloin safkat puruluu-tennariin, johan maistui! Kenties jotain psykologista... tovottavasti en kuitenkaan iloitse taas ennenaikaisesti :DDDD

Luumu on melkein alusta asti pitänyt minua pellenään syömisen avulla. Ensin se söi barf-ruokaa kuin enkeli. Sitten kun ruokavalio alkoi laajeta lohella ja sisäelimillä, alkoivat ongelmatkin. Heidi Rubin neuvoi minua lisäämään uusia, epäilyttävän makuisia/hajuisia ruokia annoksiin teelusikallinen kerrallaan, jotta pentu tottuu uuden ruoka-aineen makuun. No ei tämä mitään auttanut. Ei se vaan syönyt. Meillä ei ole siis ruokaa mitenkään jatkuvasti tarjolla, vaan tässä jo reilun kuukauden ajan ruokintakertoja on ollut kolme päivässä. Jos ei ole jollakin kerralla (usein aamuisin) syönyt, olen tarjonnut samaa ruokaa hetken päästä uudelleen ehkä pariin-kolmeenkin otteeseen. Ruokintasuunnitelmassamme luu-aterian ajankohta vaihtelee päivittäin. Joskus luu-ateria on aamulla, joskus päivällä ja joskus illalla. Luut Luumulle maistuvat aina. Hyvä että edes joku maistuu! Koska luut ovat Luumulle mieluista syötävää, olen syöttänyt niitä vain iltaisin, jotta päivän mittaan saisin sille menemään liha-kasvissekoituksen (+ öljyt ja vitamiinit). Tämä on toiminut ihan hyvin. Aamuisin syömättömyys on kuitenkin nykyään enemmän sääntö kuin poikkeus, jolloin ruokintakertoja on todellisuudessa vain kaksi päivässä. Päiväruoan aikaan Luumu on aamuisen paastonsa takia yleensä jo niin nälkäinen, että syö viimeistään kuuden maissa liha-kasvissekoituksensa. Piti tietty filmata Luumun siivensyöntiä videollekin. Ja tässä toinen video, jossa Luumu nakertaa naudan ydinluun palaa. 

Major part of Luumu's diet consists of meaty bones.
This is a chicken wing he's eating - his favourite!

Here Luumu is eating a beef marrowbone.
His jaw isn't strong enough to cut the bone - maybe someday?

Jossain vaiheessa sorruin tapani mukaan vähän hysteriaan. Syötin sille sitä jauhelihaakin kädestä ja lattialta ja milloin mistäkin. Onneksi pienillä järjen hivenilläni huomasin kuitenkin, että tämä vaan paineisti koiraa, ja lopputuloksena oli erittäin ruokahaluton koira. Olen myös pyllistellyt lattialla ja näytellyt itse syöväni Luumun ruoat. Tämä on kyllä hetkellisesti toiminut, mutta pellenhän minä itsestäni sillä tavalla teen. Luumu on ollut nyt kennelyskän jälkimainingeissa tosi hoikka. Heidin ohjeen mukaan pitäisi näkyä vain alin kylkiluu, ja muut pitäisi tuntua. No viime postauksessakin oli se lakritsinappisilmäkuva, jossa näkyivät kaikki kylkiluut. Ihan varmaan noi korvatkin taas lerputtaa koska se ei ole saanut tarpeeksi ruokaa! Apua! Koirani on aliravittu! Paniikki iskee, sen pitää syödä. Näin siis oikeesti mulle iskee välillä sellainen slaagi, että ajatus kulkee usein vasta toiminnan perävaunussa. Tänään Luumu maisteli vähän aamulla ruokaansa, mutta ei syönyt puoliakaan. Laitoin sitten päivällä loput aamuruoasta puruluu-tennarin sisälle, ja vein tennarin koiralle ulos ihmeteltäväksi. No maistuihan se! Poika nuoleskeli tennarin sisältöä kuin jäätelöpuikkoa, ja minä taas henkäisin helpotuksesta - päivän vitamiinit ja terveelliset öljyt: check!

Sain ihan hauskoja ja kylläkin todenmukaisia kommentteja Facebook-päivitykseeni. No pompottaahan se minua tuolla syömättömyydellään. Tarun sanoin Luumu ei halua syödä tavalliselta lautaselta vaan haluaa muumilautasen. Ja muumilautasenhan mamin kultamussukka saa :DDD Luumu ei varmasti tarkoituksella pidä minua hyppysissään tuolla ruokatemppuilullaan, vaan minä itse teen tässä tikusta asiaa. Tai tässä yhteydessä jauhelihasta asiaa. Pitää vaan olla jämäkkä, ja jos ei syö niin sit ei syö! Ja basta! Niinan neuvojen perusteella siirrymme nyt kahdesti päivässä -ruokintaan, ja varmaan tämän nykytilanteen valossa jätämme suosiolla sen aamuruoan kokonaan pois. Katsotaan nyt miten lähtee menemään, ja lupaan hysterisoitua (?) vähän vähemmän jatkossa - niin varmaan!

Nyt vähän vähemmän stressaamista ja enemmän kuvia! Olemme nautiskelleet sairasloman hellepäivistä täysin rinnoin. Otin kätköistäni esille kaksi uutta narulelua, ja voi vitsi kun ne olivatkin kivoja! Palloleikki on Teemun ja Luumun yhteinen juttu - siitäkin muutama kuva :)

Voikukkia!

Luumu katselee tässä Napsun perään, ja narupallo on liimannut huulet kiinni ikeniin :D

Pelottava kastelukannu!

Ihan muutamasa päivässä on tapahtunut hurjaa edistystä Napsunkin kanssa. Ne saattavat pihallakin olla välillä melko lähekkäin, ilman että kumpikaan lähtee pois. 

Loppuun vielä pari huvittavaa videota Luumun iltapuuhista. Tässä videossa Luumu osoittaa haluavansa kiivetä sängylle, ja tässä hepuloi muuten vaan.