Loving Luumu: Lähikuvia ja lähinnä vaan kuvia

Loppuviikko on ollut täynnä leikkitreffejä ja käytiin me palveluskoirien tottis-treeneissäkin. Ensin pieni kuvapläjäys torstain treffeiltä Nallen, Typyn ja Simban kanssa. Ennen Typyn ja Simban saapumista Nallen takapihalle Nallekin intoutui vihdoin leikkimään Luumun kanssa. Luumu on edelleen hyvin varovainen isompien koirien kanssa, ja kun Typy saapui, Luumu piti tähän järkevää etäisyyttä ainakin ensimmäisen tunnin ajan. Typy on kuningatar, eikä ole Typyn siniverisyyttä haastanutta :) Sellasii ne naiset joskus on...

Luumun eleet ovat edelleen hyvin selkeät :)

Juoksussa Luumu pärjää sentään Nallelle.

This shows Luumu's first grown-up's teeth perfectly.

Nalle vastasi naapurin koiran haukkuun,
ja Luumu vissiin vähän ilmeestä päätellen säikähti tätä mielenilmausta.

Jahtausta puolin ja toisin
- kyllä tämäkin suhde tästä alkaa kukoistaa alkuhankaluuksista huolimatta

Kaikki yhdes koos!

Sometimes Luumu appears to be a big boy,
but when the grown-ups play, he's such a baby :)

Typy the Husky is the Queen of the group and there's no-one to challenge her.
Luumu submits nicely to his superiors and the grown-ups understand to leave him alone.

Even tough Simba the Miniature Pincher is almost 4 years old,
he likes to play with Luumu the pup.

And Luumu likes playing with Simba just as much :)

Nalle the Bernese mountain dog is sometimes such a cuddly teddy,
but he sure has a mind of his own!

Again, when Typy is around, Luumu surrenders :) Well done!

Luumu is already bigger than Simba, and tug-of-war is Luumu's thing!
Let's see how this works out in a couple of months ;)

"I surrender"

Tässä Luumu sai jalat alleen - yksin Typyn kanssa ja mami noin kaukana! Hui!

Otin lasten leikkihetkestä pikkupätkänkin, ja meno on tässä aika rauhallista vielä. Luumua silti jännittää ;) Pieni vaaveli <3

Torstai oli meille aika hektinen päivä. Oltiin illalla menossa Turun Palveluskoiraharrastajien tottis-treeneihin, ja sit olin sopinut naapurin kanssa, että käydään tutustuttamssa koirat toisiinsa tuossa lähimetsässä. Joo, just se haukkuva göötti, jolle "vähän" kiukustuin sillon Luumun aloitettua juuri hihnaharjoittelun... ja kun se tuli tohon tielle karvat pystyssä haukkumaan... No mutta tuollaisia ne pystykorvat ovat (yhtään yleistämättä ;)), ja käytöksessä on varmasti paljon reviirin puolustamista jne. Ja ihan naapurisovun säilyttämiseksi onhan se hyvä totuttaa koirulit toisiinsa. Luumu tajuaa nykyään tosi nopeasti haluaako uusi koira leikkiä hänen kanssaan vai ei. Nytkin kun naapurin koira oli enemmän kiinnostunut minusta kuin Luumusta, Luumu jätti göötin aika hyvin rauhaan. Metsässä on muutenkin niin hyvä tutustuttaa, kun seinät eivät kaadu päälle ja toista pääsee aina karkuun (lähinnä muut pääsevät Luumua karkuun).

Luumu odottaa Lurua saapuvaksi metsään.

Pojat ovat jo ihan kaveruksia keskenään.
Vanha herra kulki enemmän omia reittejään,
ja Luumu yritti pysyä perässä.

Pikkulenkin jälkeen lähdimme Luumun kanssa Raision Haunisiin Palveluskoirien reeneihin. Luumulla olikin ihmettelemistä, kun koirat haukkuivat ympärillä ja hälinää oli monen viikon edestä. Viereisillä kentillä treenattiin muun muassa suojelua, ja se on kyllä hienon näköistä! Vähän pelottavaa, mutta hienoa. Luumu taisi olla samaa mieltä ;) Palveluskoirien treeneissä koirakot jaettiin iän mukaan pienempiin ryhmiin, ja meidän lisäksi penturyhmässä oli kolme muuta pentua, jotka sattuivat kaikki olemaan erilaisia paimenia. Luumu oli kaikkia monta kuukautta nuorempi, mutta yhtään leveilemättä käyttäytyi porukasta parhaiten! Luumu pystyi sentään vähän rauhoittumaan paikoilleen, ei kuseksinut kintuilleni eikä repinyt hampaillaan hihnaansa (!)

Ei kuitenkaan saatu samanlaista tekemisen virettä päälle kuin viimeksi pentukurssilla. Uusi paikka, uudet ihmiset ja erityisesti uudet koirat vaikuttivat varmasti sekä Luumuun että minuun. Minun oli muutenkin välillä vaikeaa ottaa kaikkia harjoituksia ihan tosissani, koska kouluttajalla oli hiukan erilaiset mielipiteet siitä, kuinka asiat tulisi hoitaa. Pitääkin vaan muistaa nyt näissä erilaisissa koulutuksissa että poimii kaikista näkökulmista ne omimmat ja soveltaa niitä itse sitten omaan yhteistyöhön koiran kanssa. Esimerkiksi minusta on ihan perusteltua, että koira saa arkielämässä kulkea kummalla puolella minua tahansa, kunhan se olen minä joka sen päätän. Ja jos haluan itse olla ohitettavan kohteen ja oman koirani välissä, on minusta aivan sama, onko koira tällöin minun vasemmalla vai oikealla puolellani - kunhan koira jää ulkokaarteeseen. Lisäksi en ollut ihan kaikkien ryhmäläistenkään kanssa samalla aaltopituudella. Jos koira pääsee karkuun, se otetaan heti kiinni kummempia ihmettelemättä. Ja kun kuuntelen kouluttajan neuvoja, en halua samanaikaisesti kuulla kenellä ryhmäläisellä on oman koiransa kanssa johtajuusongelma ja kenellä ei. Lisäksi haluaisin, että kun minun koirasta halutaan ottaa kuvia, minulta kysyttäisiin siihen lupa. Olenko kettumainen? En minusta. No häiriötreeniä se on ainakin, ellei muuta... Ollaan sunnuntaina menossa Kenttäkoirien samanmoisiin treeneihin, ja saas nähdä mikä siellä on meininki.

Paasaukset taas sikseen, ja kuvia kehiin! Päästiin vihdoin tutustumaan Jennin Irmeli-staffiin ihan livenä, ja Luumu tykkäsi kyllä Irmelistä! Irmeli ei aluksi Luumuun juurikaan kiinnittänyt huomiota, metsälenkki meni Luumun yrittäessä pysytellä Irmelin perässä. Hitsi että on tytöllä vauhtia! Irmeli päätti myös pulahtaa samassa lammessa missä Jakkekin aikaisemmin tällä viikolla. Milloinkohan Luumuakin alkaa vesi kiinnostaa, nyt kun on näin paljon näitä uivia esimerkkejäkin?