Toko-kärpäsen purema

Voi jee mikä päivä meillä on takana! Ihan huipputiistai, täytyy sanoa. Ajattelin jo paljon ennen Luumun tuloa ja jo ennen Hamtiin ja Herra B:hen tutustumista, että jos jokin koiraharrastus tuntuu omalta, se on TOKO. Moni varmaan pitää tokoa kaavamaisena ja robottimaisena toiston toistona, jossa koira on väline, ei se juttu. Se toko mihin minä ihastuin on räjähtävää intoa, yhdessä tekemisen riemua ja voittamista kovan työn avulla. Ja nimen omaan itsensä voittamista, ei välttämättä niiden kokeiden. Tai kisojen... miksi niitä sanotaan? Kuin nurmikkokin näin kesän kynnyksellä, minäkin olen vielä vähän vihreä :) Hamtin kautta pääsin vähän syvemmälle lajiin sisälle, ja sain käsityksen siitä millaista koiran ja ihmisen välinen yhteistyö voi parhaimmillaan olla. Mahtavia onnistumisia, tekemisen onnea ja se leikki - siinä tanner tömisee ja lelut repeilee :D

Olin tämän meidän sairasloman aikana vähän masennuksissa, koska emme oikein päässeet touhuamaan mitään. Tuntui ettei jaksanut kotona samalla tavalla jankata niitä pentukurssinkaan asioita, kun ei päässyt vertaamaan sitä omaa tekemistä muiden puuhiin. En sano ettäkö se vertaaminen olisi mitekään edes järkevää, kaikilla on ne omat juttunsa, ja jokainen etenee tahdillaan. Pari viikkoa muiden seuraamisia seurattuani tuntui, että olemme Luumun kanssa jo auttamattomasti pudonneet kelkasta. Saammeko muita enää ikinä kiinni? Hölmö minä. Ajattelevan ihmisen riesana on usein asioiden liika stressaaminen, ja jäinkin miettimään olinko haukannut liian ison palan tokoa jo alkumetreillä. Vielä mitä! 

Katsoin Kennelliiton sivuilta missä niitä oikeita kokeita sitten oikein järjetetään. Halusin käydä katsomassa, mitä niissä toko-kokeissa oikeasti tapahtuu, ja että onko se se meidän juttu vai ei. Onneksi menin, sillä paine tuntui muutaman suorituksen nähtyäni paaaljon pienemmältä. Katsoimme alokasluokan suorituksia, ja ei se maailma siihen kaatunut, jos koira ei vaikka jäänytkään paikkamakuuseen tai jos se ei vaikka hypännytkään. Kukaan ei nauranut toisten huonoille suorituksille, ja onnistumisista riemuittiin sitäkin enemmän. Yhtään inhimillistämättä osallistuvat koirat olivat onnellisia saadessaan tehdä töitä rakastamansa ihmisen kanssa. Jokainen odotti sitä suorituksen jälkeistä palkkaa - makupaloja tai riehakasta leikkiä. Luumukin katseli kentälle kaihoissaan (ehkä enemmän niiden koirien perään kuitenkin), ja oli jo ihan lähtökuopissa kun joku huusi kovaa TÄNNE! Luumu täyttää 10 kuukautta joulukuun alussa. Toko-kokeeseen voi osallistua vähintään kymmenkuisen koiran kanssa ;) Vink vink. 

Teemukin oli katsomassa tokoilua :D Innokas kisakatsomo ;)

Melkeinpä suoraan toko-kokeesta ajoimme Liedon asemalle pentukurssillemme. Tämä oli ensimmäinen kerta kolmeen viikkoon, kun osallistuimme kurssille yhdessä Luumun kanssa. Olin taas pessimistisesti ajatellut etukäteen, ettei siitä mitään tule, ja että Luumu vaan pelleilee sen koko ajan. Ja miten väärässä voikaan ihminen olla! Luumu oli niin taitava, seuraamiset meni ihan täydellisesti, vire oli parempi kuin koskaan. Kenties myös koko päivän paastolla ja hyvillä nameilla oli osuutta asiaan... Mut Luumu!! Mikä ihana koira! Huomaan kyllä, että tästä pennusta olisi varmasti vaikka mihin, itse olen vaan liian pökkelö tajuamaan kaikkia koulutuksen pikkuisia nyansseja. No, vanhakin oppii, nimittäin minä. Ja mikä ihaninta, oppimistaipaleemme on Luumun kanssa yhteinen - ja lopussa kiitos seisoo - istuu, odottaa tai hyppää ;)

Alussa oli vähän hankalaa löytää kontaktia ;)

Tämä on sitä arkiseuraamisen harjoittelua. On vähän huono asento itsellä, kun Luumu on niin pikkuinen. Pitäisi kai silti vaan uskaltaa jättää enemmän väliä palkkojen väliin, suoristaa selkä useammin ja luottaa siihen koiraan.  Hienosti se menee kun vaan uskaltaa.

Tässä huomaa mikä Luumua todellisuudessa kiinnostaa ;)

Joo ei vissiin ihan näin ;)

Treenien päätteeksi väsynyt koira ja iloinen muija.
Teemun mielestä mä näytän tässä habaa, vaikka oikeasti puen päälle takkia.

Näiden treenien jälkeen on tosi ihanaa odottaa ensi viikkoa, pentu-alkeiskurssimme viimeistä kertaa. Pentukurssimme jatko-osa alkaa muistaakseni kesäkuun lopussa, ja sen käytyämme voimme jo siirtyä tavoitteelliselle alokasluokkaan valmistavalle toko-kurssille! Jihaa! Voisin varmasti jo tässä samalla alkaa harjoitella niitä tokon liikkeitä, ja olemmehan jo esimerkiksi perusasentoa harjoitelleetkin. Lisäksi Luumun luoksetulot ovat aika varmat. Haluan kuitenkin kurssille, jossa minulle neuvotaan kädestä pitäen kuinka liikkeet tehdään oikein - jotta minä voin ne opettaa sitten hihnasta pitäen opettaa Luumulle ;) Ja justiin luin jostain, että jos harrastuksesi ei vie kaikkia rahojasi, se on väärä harrastus. Ihana koira, ihana harrastus - ihana koiraharrastus!

Huipputiistaihin kuuluu tietysti myös koiramaiset treffit! Hugo tuli kaverinsa Jakken kanssa Luumua moikkaamaan, ja metsäänhän kaverusten tie vei. Niin siis oli meitä mukana ihmisiäkin, ne vaan useammin unohtuu mainita näistä kertomuksista :D Jakke on Heidin siskon Karoliinan 6-vuotias seropi-vesseli, jolla oli kärsivällisyyttä sietää Luumua, ja intoutuihan kaveri pariin otteeseen ihan leikkiinkin. Luumu vaan ei millään meinannut pysyä vilkasliikkeisen Jaken perässä - Hugoa ei edes kiinnostanut yrittää. Keppi oli kivoin. Koko matkan.

Luumu tässä isojen poikien esimerkin mukaan lukemassa päivän postit.

Kepit on Hugon juttu, eikä Luumu ihan tajua hommaa.

Jakke

Nyt tuli tenkkapoo, mites tämän kepin kanssa mennään tästä puiden välistä?
Luumu jeesaa työntämällä ;)

Kesä-Hugo!

Jakke on kova uimaan, ja tässä äijä suvereenisti ui koko lammen poikki.

Luumu ei tajunnut että kaiken tuon siitepölyn alla on vettä - ja sinne molskahti!
Aika nopeasti kaveri nousikin sieltä sitten ylös.

Hugo ei luopunut kepistään vaikka mikä tuli. Yli kiven ja kannon!

Jakkekin intoutui vähän leikkimään Luumun kanssa :)

Mitä isot edellä, sitä pienet perässä.

Jakke taisi vähän tarkoituksella juoksuttaa Luumua kallioilla ja pusikoissa.
Oli pikkuisella vähän työtä pysyä perässä!

Ei niin ketterä Muumuu yrittää nousta ojasta.

Jakke löysi jonkun kivan piehtarointipaikan,
ja Luumu ihmettelee että mitä se oikein tekee.

Jakke kastautui myös Aurajoessa.

... ja kaksi prinsessaa jäi rannalle ruikuttamaan.

Tässä käytiin kovaa vääntöä kepistä. Kukapa muu sen voitti kuin Hugo!

Iloinen Muumuu

Jakke taisi olla Luumun idoli, Luumu kun teki aina perässä mitä Jakkekin.

Tässä on vissiin palaveri, että mennäänkö yli vai ali.

Niitä mahtavia ilmeitä taas - lähinnä noilla kahdella hännystelijällä.

Jakke toimi laumanjohtajana, ja kaksi perävaunua olisivat seuranneet pomoaan vaikka mihin.

Mutta kyllä Hugo on edelleen Luumun suosikki <3

Eläinlääkäri oli maanantaina sitä mieltä, että tänä vuonna on niin paljon siitepölyä, että muutkin kuin allergiset voivat nyt oireilla. Joten hän ei pitänyt Luumun kutisemista pahana, ja koska ihokin on hyvännäköinen eikä hilseile, nyt vaan odotellaan ja katsellaan miksi se tässä muuttuu. Saimme vielä toisenkin ulkoloishäädön, vaikka se on kuulemma vaan varotoimen varoitoimi. Voi sitten ainakin sen sulkea syistä pois. 

Loppuun vielä pari videota Luumun viimeaikaisista touhuista. Tässä kuvasin Luumun unta, kaveria ei paljon remonttimetelit häiritse! Tässä pätkässä Luumu leikkii männynkävyn kanssa (älkää katselko meidän hirmuisen sotkuista eteistä..) ja tässä viimeisessä ollaan siellä pentukurssilla harjoittelemassa arkiseuraamista. 

Napsulla ja Luumulla menee jo näin hyvin. Luumu malttaa yhä paremmin mielensä,
eikä Napsu ole enää yhtään  hermostunut, lähinnä ärsyyntynyt, jos jotain...

Napsu välillä ihan selvästi härnää Luumua menemällä paikkoihin
joista Luumu ei saa sitä kiinni ja jäämällä sillai just hollille... fiksu kissa!