Korvatulehdus pitkästä ilosta

Mökkireissumme jälkeen Luumu on tässä nyt pari päivää rohissut silloin tällöin. Tai aivastellut pikemminkin, kuin hevonen. Tiesin ettei se voi olla kennelyskää jälleen, ja ääni kuulosti kuulemma ihan nenäpunkilta. Tämäkin vielä... No aamulla sitten lääkäriin, ja ajattelin samalla kysäistä Luumun silmistä, jotka ovat nukkumisen jäljiltä vähän rähmäiset, ja korvasta, jota on nyt pari päivää rapsutellut. 

Loppujen lopuksi Luumun diagnoosi oli korvatulehdus, ei silmätulehdusta eikä nenäpunkkia. Nenäpunkin mahdollisuus oli kuulemma pieni, koska Luumu on saanut Stronghold-valmisteen niskaansa viimeksi kaksi viikkoa sitten. Luumulle annettiin nyt varmuuden vuoksi toinen Stronghold-annos niskaan, silmätippoja (Lomudal) pari-kolme kertaa päivässä parin viikon ajan, ja korvatulehdukseen korvatippoja sekä korvan puhdistusainetta kerran viikossa. Kaiken tämän oirekavalkadin taustalla on luultavasti viimeviikkoinen mökkireissu lukuisine uintikertoineen. Vaikka pyrin kuivaamaan nassukan korvat aina uinnin jälkeen, ei vaan ole auttanut. Nyt vaan anturat ristiin, että tulehduksesta päästäisiin yhdellä rykäisyllä, eikä ajauduttaisi mihinkään kierteeseen.

Mökkiloman jälkeen olen ollut taas hurjasti työllistetty, ja jotkin päivät Luumu onkin vähän kiipeillyt seinille ja tehnyt tikusta asiaa. Maanantai oli kuitenkin ihan jees päivä, kun Nani kävi täällä Vanhalinnassa kuvaamassa Luumun koirakavereita, ja vähän meitäkin ihan viimeiseksi. Kuvia odotellessa ;) Keskiviikko oli kuitenkin tämän viikon huippu, koska IRMELI ja VEETI tulivat kylään! Tai metsässä me oltiin koko ajan, ja (silloin paremmasta tietämättömänä) uimaankin pulahdettiin! 

Oijee, Irmeli tuli!

Aluksi Luumu antoi Irmelin tehdä työt ja oli itse vastaanottamassa lelua.

Pikku peppuset

Irmeli tykkäsi kovasti uimisesta

Luumukin innostui kun sen taas laittoi pari kertaa pakolla

Piti heittää kaksi lelua samaa aikaan, muuten kävi näin.

Kahden sortin kolmikko

Luumun edustavat heinäkuiset korvat

Paras osa taisi kuitenkin olla ne hervottomat hiekkakasat, joita löydettiin.

Ei olla ihan samasta muotista.

Ahh..

Just ja just mahdutaan vierekkäin juoksemaan tässä polulla.

Luumun tuttu pönötysasento.

Hitsi kun olikin kiva lenkki!

Meillä on tosiaan melkein tasan kuukauden päästä staffien erikoisnäyttely Ypäjällä, ja alkaa vähän paniikki iskeä. Luumu seisoo kyllä hyvin nätisti, mutta mulla ei ole hajuakaan, miten sen todellisuudessa pitäisi/kannattaisi seistä. Eniten pelkään jo nyt sitä juoksemisosaa, voitte varmaan arvata ettei nelivetokaan riitä tähän moottoriin, kun ympärillä on sadoittain (?) staffeja - siis kaikki kamuja! Ollaankin tänään illalla menossa ensimmäistä kertaa koirakoulu.netin näyttelykurssille. Ja ihan vaan koska haluan itse tietää enemmän ja jos se edes vähän auttaisi hermoihini. Minua onkin hyssytelty, että pentuluokassa saa anteeksi kaikenlaista, ja että eihän se ole niin vakavaa. No ei se ole meidän ykkösjuttu todellakaan se näyttelykehissä poseeraaminen (toki mistä sitä tietää mihin sitä kaikkeen loppujen lopuksi ryhtyy), ja onneksi me ollaan vielä pentujen vauvaluokassa, eli 5 - 7-kuisissa. Ja olemme menossa myös ennen erkkaria mahdollisimman moneen mätsäriin harjoittelemaan häiriötä ja nätisti olemista. Turussakin taitaa olla ennen elokuun 11. päivää neljä Match Show'ta. No, paniikki myöhemmäksi, ja tässä muutama kuva, jotka löysin Luumun omasta albumista.

Kesäkuun puolivälissä Lemmikkiasemalla käymässä.
Pahvinen russeli oli pelottava!

21.6.2012 Mami koska sä lopetat työt?

Löysin kaapin uumenista kaikenlaista kivaa.
Luumu oli ilmeestä päätellen ihan yhtä innoissaan.

Tätä aloin kutoa jo niihin aikoihin kun Luumu oli vain ajatus kasvattajan mielessä.
Tuskinpa mahtuu enää ensi talvena - kun sitä oikeasti tarvittaisiin...

Tässä herran ihka uusi näyttelysetti. Tilattu AE Collarsilta.
Yksin oli vähän vaikeaa saada koiraa sekä seisomaan että mahtumaan valokuvaan... 

Lähikuvia ja lähinnä vaan kuvia

Loppuviikko on ollut täynnä leikkitreffejä ja käytiin me palveluskoirien tottis-treeneissäkin. Ensin pieni kuvapläjäys torstain treffeiltä Nallen, Typyn ja Simban kanssa. Ennen Typyn ja Simban saapumista Nallen takapihalle Nallekin intoutui vihdoin leikkimään Luumun kanssa. Luumu on edelleen hyvin varovainen isompien koirien kanssa, ja kun Typy saapui, Luumu piti tähän järkevää etäisyyttä ainakin ensimmäisen tunnin ajan. Typy on kuningatar, eikä ole Typyn siniverisyyttä haastanutta :) Sellasii ne naiset joskus on...

Luumun eleet ovat edelleen hyvin selkeät :)

Juoksussa Luumu pärjää sentään Nallelle.

This shows Luumu's first grown-up's teeth perfectly. 

Nalle vastasi naapurin koiran haukkuun,
ja Luumu vissiin vähän ilmeestä päätellen säikähti tätä mielenilmausta.

Jahtausta puolin ja toisin
- kyllä tämäkin suhde tästä alkaa kukoistaa alkuhankaluuksista huolimatta

Kaikki yhdes koos!

Sometimes Luumu appears to be a big boy,
but when the grown-ups play, he's such a baby :)  

Typy the Husky is the Queen of the group and there's no-one to challenge her.
Luumu submits nicely to his superiors and the grown-ups understand to leave him alone.

Even tough Simba the Miniature Pincher is almost 4 years old,
he likes to play with Luumu the pup.

And Luumu likes playing with Simba just as much :)

Nalle the Bernese mountain dog is sometimes such a cuddly teddy,
but he sure has a mind of his own!

Again, when Typy is around, Luumu surrenders :) Well done!

Luumu is already bigger than Simba, and tug-of-war is Luumu's thing!
Let's see how this works out in a couple of months ;)

"I surrender"

Tässä Luumu sai jalat alleen - yksin Typyn kanssa ja mami noin kaukana! Hui!

Otin lasten leikkihetkestä pikkupätkänkin, ja meno on tässä aika rauhallista vielä. Luumua silti jännittää ;) Pieni vaaveli <3

Torstai oli meille aika hektinen päivä. Oltiin illalla menossa Turun Palveluskoiraharrastajien tottis-treeneihin, ja sit olin sopinut naapurin kanssa, että käydään tutustuttamssa koirat toisiinsa tuossa lähimetsässä. Joo, just se haukkuva göötti, jolle "vähän" kiukustuin sillon Luumun aloitettua juuri hihnaharjoittelun... ja kun se tuli tohon tielle karvat pystyssä haukkumaan... No mutta tuollaisia ne pystykorvat ovat (yhtään yleistämättä ;)), ja käytöksessä on varmasti paljon reviirin puolustamista jne. Ja ihan naapurisovun säilyttämiseksi onhan se hyvä totuttaa koirulit toisiinsa. Luumu tajuaa nykyään tosi nopeasti haluaako uusi koira leikkiä hänen kanssaan vai ei. Nytkin kun naapurin koira oli enemmän kiinnostunut minusta kuin Luumusta, Luumu jätti göötin aika hyvin rauhaan. Metsässä on muutenkin niin hyvä tutustuttaa, kun seinät eivät kaadu päälle ja toista pääsee aina karkuun (lähinnä muut pääsevät Luumua karkuun). 

Luumu odottaa Lurua saapuvaksi metsään.

Pojat ovat jo ihan kaveruksia keskenään.
Vanha herra kulki enemmän omia reittejään,
ja Luumu yritti pysyä perässä.

Pikkulenkin jälkeen lähdimme Luumun kanssa Raision Haunisiin Palveluskoirien reeneihin. Luumulla olikin ihmettelemistä, kun koirat haukkuivat ympärillä ja hälinää oli monen viikon edestä. Viereisillä kentillä treenattiin muun muassa suojelua, ja se on kyllä hienon näköistä! Vähän pelottavaa, mutta hienoa. Luumu taisi olla samaa mieltä ;) Palveluskoirien treeneissä koirakot jaettiin iän mukaan pienempiin ryhmiin, ja meidän lisäksi penturyhmässä oli kolme muuta pentua, jotka sattuivat kaikki olemaan erilaisia paimenia. Luumu oli kaikkia monta kuukautta nuorempi, mutta yhtään leveilemättä käyttäytyi porukasta parhaiten! Luumu pystyi sentään vähän rauhoittumaan paikoilleen, ei kuseksinut kintuilleni eikä repinyt hampaillaan hihnaansa (!)

Ei kuitenkaan saatu samanlaista tekemisen virettä päälle kuin viimeksi pentukurssilla. Uusi paikka, uudet ihmiset ja erityisesti uudet koirat vaikuttivat varmasti sekä Luumuun että minuun. Minun oli muutenkin välillä vaikeaa ottaa kaikkia harjoituksia ihan tosissani, koska kouluttajalla oli hiukan erilaiset mielipiteet siitä, kuinka asiat tulisi hoitaa. Pitääkin vaan muistaa nyt näissä erilaisissa koulutuksissa että poimii kaikista näkökulmista ne omimmat ja soveltaa niitä itse sitten omaan yhteistyöhön koiran kanssa. Esimerkiksi minusta on ihan perusteltua, että koira saa arkielämässä kulkea kummalla puolella minua tahansa, kunhan se olen minä joka sen päätän. Ja jos haluan itse olla ohitettavan kohteen ja oman koirani välissä, on minusta aivan sama, onko koira tällöin minun vasemmalla vai oikealla puolellani - kunhan koira jää ulkokaarteeseen. Lisäksi en ollut ihan kaikkien ryhmäläistenkään kanssa samalla aaltopituudella. Jos koira pääsee karkuun, se otetaan heti kiinni kummempia ihmettelemättä. Ja kun kuuntelen kouluttajan neuvoja, en halua samanaikaisesti kuulla kenellä ryhmäläisellä on oman koiransa kanssa johtajuusongelma ja kenellä ei. Lisäksi haluaisin, että kun minun koirasta halutaan ottaa kuvia, minulta kysyttäisiin siihen lupa. Olenko kettumainen? En minusta. No häiriötreeniä se on ainakin, ellei muuta... Ollaan sunnuntaina menossa Kenttäkoirien samanmoisiin treeneihin, ja saas nähdä mikä siellä on meininki.

Paasaukset taas sikseen, ja kuvia kehiin! Päästiin vihdoin tutustumaan Jennin Irmeli-staffiin ihan livenä, ja Luumu tykkäsi kyllä Irmelistä! Irmeli ei aluksi Luumuun juurikaan kiinnittänyt huomiota, metsälenkki meni Luumun yrittäessä pysytellä Irmelin perässä. Hitsi että on tytöllä vauhtia! Irmeli päätti myös pulahtaa samassa lammessa missä Jakkekin aikaisemmin tällä viikolla. Milloinkohan Luumuakin alkaa vesi kiinnostaa, nyt kun on näin paljon näitä uivia esimerkkejäkin?

Luumun korvat kruunaa taas kuvan :)

Vauhtia piisaa!

Irmeli on kova uimaan, ja tässä ollaan vissiin justiin noustu lammesta.

Luumu ei vielä uskaltautunut uimaan.

Pusu Irmelille

Pupujussi Luumu

Toinen pupujussi Irmeli :)

Kaverukset

Sisällä leikki meni vähän painiksi

Muutamat hampaalliset pusut vaihdettiin