lauantai 26. huhtikuuta 2014

Tunnaritunnelmia

<3
Tulipa reipas olo, kun tein vähän pihahommia. Yläpiha on nyt kokonaan haravoitu talven jäljiltä, ja kesällä ilkeää taas käpytellä nurmikolla varpaisillaan. Mansikkapenkki on siivottu ja odottelee lämpimämpiä ilmoja. Kukkapenkki odottaa uudelleenorganisointia, sillä jotenkin en ole vaan saanut edellisten omistajien kukkajärjestystä toimimaan järkevällä tavalla. Raparperi kaipaa myös uudelleensijoitusta. Kuinka te muut ukkokoiran omistajat ja raparperilliset olette hoitaneet asianne niin, että niistä raparpereista kehtaa tehdä myöhemmin piirakkaakin..? Aidattu hyötypuutarhaosio johonkin pihannurkkaan..?

Teemu lähti Tampereelle pelaamaan. Ajattelin laittaa itselleni illalla saunan ja jalkakylvyn. Pienenpieni punaviinipullokin keittiössä odottelee juojaansa. Vaikka tykkään kovasti buukkailla kalenteriani tiiviisti ja aina paljon etukäteen, sellaiset viikonloput ovat ihan parhaita kun ei tarvitse tehdä yhtään mitään. Hannelen ja Arin taloprojektin etenemisestä ja valtavasta kirpputorimenestyksestä innostuneena olen minäkin kerännyt keittiön nurkkaan muutamia kirppislaatikoita. Uusi kirjahylly täyttyi odotettavan nopeasti, ja kymmenisen metriä romaaneja ja lastenkirjoja jäi vaille leposijaa. Monta metriä raaskin laittaa kirppislaatikoihinkin, mutta jotain ylimääräistä kirjasysteemiä jäin edelleen kaipaamaan. Ja on siellä olkkarin nurkassa vielä muitakin pahvilaatikoita kuin niitä kirjallisia. Kaikenlaista romua sitä ihminen näinkin lyhyen taipaleensa aikana on ehtinyt kerryttää, ja kaikki toki niin kovin arvokasta. Tunteellisesti. Mutta jos joutuisin nyt kertomaan mitä niissä laatikoissa on, en osaisi nimetä yhden ainuttakaan esinettä.

Nätti ilma hei, oletteko huomanneet? Tarkoitus olisi Muumelon kanssa kiertää tuo lähipelto joenrantaa pitkin vähän illemmalla. Arvostan muutenkin noita hiljaisia hetkiä. Jotenkin kun aurinko on alkanut paistaa, kevät on herätellyt kaikenlaista kulkijaa tänne Vanhalinnan hiljaisille hiekkateille. Tekisi mieli sanoa, että kulkekaa saakeli ympäri vuoden, silloinkin kun sataa räntää, ja sitten olette oikeutettuja kulkemaan näillä keleilllä, kun ilma ja morsian vai miten se meni. Voiko kotiseudustaan olla mustasukkainen? No oli miten oli, arvostan hiljaisuutta kaikissa sen monissa merkityksissään. 

(C) Terhi Lindroos 
(C) Terhi Lindroos  
(C) Terhi Lindroos  
(C) Terhi Lindroos 
Eilen oltiin treenaamassa. Saatiin kuin saatiinkin treeniseuraksi Hanna ja Nooa, vaikka ehdin jo lyödä perjantain osalta treenihanskat tiskiin ja vaihtaa ne puutarhahanskoihin. Tehtiin hirmu hyviä jääviä, nostettiin kierroksia ja panostettiin reaktionopeuteen. Paikallamakuussa saatiin hyvä korjaus, ja päähänottamisen sijaan olin oikeastaan ihan tyytyväinen, että Luumu erehtyi. Kyllä siihen maahan on voinut tippua nameja, mutta se ei missään universumissa tarkoita, että paikallamakuusta noustaan reilun kolmen minuutin kohdalla ihan muina miehinä niitä noukkimaan. Ruutu oli taas ihan sanonko mistä. Fiksuinta olisi varmaan laittaa koko ruutu jäähylle, mutta hinkkaamiseksi se varmaan taas menee. 

Mikä helkutti...? Onpa epäilyttävä!
(C) Terhi Lindroos  
(C) Terhi Lindroos  
(C) Terhi Lindroos 
Mutta tunnari! Ei oltu pitkään aikaan tehty, mutta tuossa viikolla kaivoin taas vermeet keittiön lattialle. Kapulapussukat, naksun, grillipihdit ja nappulat. Oltiin aiemmin jo treenin lopussa siirrytty ritilättömään tunnistamiseen, ja se oli sujunut ihan hyvin. Kun ritilä poistettiin, Luumun sisäiset sähkökaapelit eivät mitenkään ylikuumentuneet, vaan hetkisen pohdinnan jälkeen se osasi jälleen toimia opitulla tavalla. Tällä viikolla aloitettiin treeni heti ilman ritilää, ja vasta nyt tuntuu, että Luumu on oikeasti hoksannut jutun. Saanut siitä tunnarinmuotoisen jutun juonesta kiinni. Ei puhettakaan, etteikö se olisi joka kerta tuonut sieltä sitä omaa. (Niin joo, jossain vaiheessa aiemmin aloin jo nostaa sitä kriteeriä sen oman merkkaamisesta nostamiseen.) Siinä täytyy kyllä salamana palkata, koska ainakin tällä hetkellä se kapula tulee hammastikkuina sieltä, jos L saa kantaa sitä muutamaa sekuntia pidempään. Varmasti tehdään näitä ritilättömiä treenejä tässä tovi, ja ajattelin itse asiassa tänään testata samaa tuossa pihan puolella. Sitten en oikein tiedäkään miten tässä pitäisi edetä. Varmaan siinä kannattaisi taas söhelölle pilkkoa koko liike triljoonaan osaan... tehdä niitä kapulanpitoja, nostoja, kantamisia erikseen ja siinä samalla vahvistaa edelleen sitä oman löytämistä?

Jos on jotain hampaanvälissä...
Sellaista tänne. Taidan mennä laittamaan pyykit ulos kuivumaan ensimmäistä kertaa tänä keväänä ja kokeilemaan sitten, miten se tunnari luonnistuu tuossa pihamaalla. Nyt ei ole mitään päräyttäviä tokokuvia sen enempää, mutta laitoin noita Terhin ottamia aivan käsittämättömän upeita kuvia tuohon väritykseksi. Ne otettiin muutama viikko sitten Nautelankoskelta Liedosta, kun jäätiin treenien jälkeen kerran nautiskelemaan auringonlaskusta. 

(C) Terhi Lindroos  
(C) Terhi Lindroos  
(C) Terhi Lindroos  
(C) Terhi Lindroos  
(C) Terhi Lindroos  
(C) Terhi Lindroos  
(C) Terhi Lindroos 
Otin muuten meidän pihakaukoista videopätkän ( = Teemu otti), kun oli niistä viime tai edelliskerralla puhetta. Näin ne onnistuu!




2 kommenttia:

  1. Nuo jäljet kapulassa on staffin tavaramerkki. :P Pappa-koira(11v) teki mielenvirkistykseksi tunnaria ja kovin pätevänä yritti pitää nätisti. Sivulle kääntyessä piti tiukentaa otetta ja krunts, hammastikuiksihan se meni. Pappakoira saa kuitenkin palkan nykyään löyhillä kriteereillä., koska pappaus. Niin silloinkin. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi pappakoiraa <3 <3 Ajattelin, että jos jotain pikkujuttuja kantamalla saisi hiukan pois tuota pureskelemista, vaikka muovilusikoita opettaisi nostelemaan. Ei vaan olla saatu aikaiseksi vielä aloittaa, ja jotenkin epäilen, että niinköhän siitä mitään tulee... :DDD

      Poista

Riemuitsemme kommenteista. Jätähän omasi.