Kuka kantaa vastuun turvallisuudesta?

Luumu sai eläinlääkäristä tulehduskipulääkekuurin oikean kyynärän niveltulehdukseen ja samalla kuukauden lisää saikkua. Sitä myöten se on taas pöllöillyt entistä enemmän hihnalenkeillämme. Raukkaparka ottaa niin kovasti kaiken irti pikku-ulkoiluistaan, että siinä jää helposti kaikenmaailman pokemoninkeräilijät jalkoihin. Luumu on malttanut sisällä sairastella suhteellisen rauhallisesti, mutta ulkona pitää vähän päästä ärhentelemään vastaantuleville nelijalkaisille sairasloman aiheuttamista alakulon fiiliksistä. Tai eihän Luumu siis inahdakaan, se vaan tuijottaa, tanssahtelee ja aiheuttaa kävelyttäjässään häpeän ja myötäsellaisen tunteita.

Jännästi kun Luumu on taas ollut oma pölhö vaikeasti ohittava itsensä, Mooi ohittaa kuin vettä vaan. Tarjoaa kontaktia ja on helposti namilla houkuteltavissa. Roolit vaihtuivat lennossa. Enpä olisi uskonut kun eräänä perjantai-iltana menin kuuntelemaan Kaisa Hilskan Koiran hallinta koiran mielestä uhkaavissa tilanteissa -koulutusta, että saisin vastaukset ja toimintaohjeet ihan kaikkiin mieltä askarruttaneisiin juttuihin. Tai no ehkä se oli vähän karrikoiden sanottu; en edelleenkään tiedä uskoako karman lakiin, miksi maailmassa on niin paljon vääryyttä tai mikä on elämän tarkoitus. Noin ihan vaan to start with.

Eksistentiaalisten ratkaisujen sijaan sain vastaukset kaikkein pyhimpään: kuinka kouluttaa koira ohittamaan kauniisti. Olipa kyllä pitkään aikaan parhaiten sijoitettu viisitoista euroa! Kaisa vääntää asiat niin hyvin rautalangasta elävän elämän esimerkeillä höystettynä, että yksinkertaisimmallekin uppoaa. Lisäksi Kaisa on vaan nii-iin hauska! Jos tähän pitäisi laittaa hästäkki, se voisi olla #tässämitäänständappejatarvita (same in English, Instagram-style: #standupdoggystyle). Siis ihan totta. Mua nauratti vielä kotonakin miten se nöffi oli tullut sinne pellolle ja sitten sen sakemannin perää haistettuaan kaatunut melkein suorilta jaloilta siihen maahan piehtaroimaan. Eikö avaudu? No sun olis kato pitänyt olla siellä!

Nojoo, ryhdytääs hommiin sitten. Olin kerrankin matkassa ilman Kirppua (joka on muuten nykyisin enemmän Toukka, sillä - tadaa! - nyt se jo etenee! Ihan kuin perhosen toukka, mittarimato, niin söötti), ja itse asiassa varmaan ehkä kahdeksaan kuukauteen noin kolmatta kertaa ilman koiriakaan - ihan ypöyksin - ja sain sauhutettua aikaiseksi ruhtinaallisen määrän muistiinpanoja. (Vastuuvapautuslauseke: Seuraavat tekstinpätkät ovat oman kuuloaistini ja ajatusprosessini muokkaamia asioita, ja oikeus mahdollisiin ymmärrysvääristymiin pidätetään.)

Mitä on rohkeus? Koirien maailmassa se voi tarkoittaa kahta eri asiaa. Että ei tunne pelkoa tai että on rohkea kohtaamaan asioita, eli valmis työstämään pelkäämiään asioita. Jos pystymme tarjoamaan kokemuksia ja tietoa pelkoa aiheuttavista asioista, pelko hälvenee kokemuksen kautta. Haastavimpia ovat ne, jotka vaan aktiivisesti torjuvat pelkoa aiheuttavia asioita. Kuitenkin myös koiran suuri halu tutustua pelkoa aiheuttavaan kohteeseen voi olla haastavaa, sillä koira saattaa todeta kohteen olevan tutustumisesta huolimatta edelleen pelottava. 

Tässä hallinnan merkitys korostuu. On hyvä juttu, jos 100 % kokemuksista on hyviä, mutta jos onnistuukin luomaan vain 80 % onnistumisia, tilanne vaikeutuu. Hallinta on sitä, että koira oppisi raportoimaan näkemiään asioita ohjaajalle. Tavoite on havaita niitä ohjaajan kanssa - ei yksin. Turvallisuusvastuusta Kaisa puhuu käsitteenä sille, kun mietitään mitä niille havainnoille tehdään. Ohjaajalla pitäisi olla mahdollisuus kertoa koiralle mitä havainnon jälkeen tehdään. On muistettava, että jokaisen koiran voi aloittaa alusta. Oikotietä ei ole, vaan aina on aloitettava ihan alusta.

Syöntikyky on yksi stressitason mittareista. Kun elimistö on valmiustilassa, näläntunne katoaa. Kun koira rentoutuu, se alkaa taas havaita nälkää. Kun tavallinen ruoka alkaa kelvata nameina, kertoo se siitä, että koira alkaa olla mukavuusalueellaan. Stressitasosta kertoo myös se, kuinka koira ottaa nameja vastaan. Jos tähän tulee viivettä koira saattaa olla stressissä/valmiustilassa. 

Luopumalla pääsee, hallinnalla saa.

Mieti liittyykö esim. haukkuminen puolustuskäyttäytymiseen, saaliskäyttäytymiseen tai paimentamiseen, eli pyrkiikö pysäyttämään kohteen. Paimentaminen ja saaliskäyttäytyminen ovat saman metsästyskäyttäytymisen eri variaatioita. Saalistusaggressio voi olla täysin loppuun asti vietyä aggressiota; tämä täytyy vain oppia tunnistamaan. Dominanssiaggressioon liittyy aina jokin resurssi (treenikassi, nami, auto, piha, oikeus levätä omistajan jaloissa...). Dominanssiaggressio voi olla myös sijaiskäyttäytymistä, eli vaikka esimerkiksi koira, joka ei halua tutustua muihin, ottaa vartioidakseen vaikka luun/kepin, ja kertoo näin muille koirille, ettei halua niiden lähestyvän. Kohdistuu usein sellaisiin, joita ei tunneta.

Kaisa käytti aika paljon termiä turvallisuusvastuu, joka valotti aika paljon meidänkin tilannetta kotona ja lenkeillä. Koira saattaa ajatella turvallisuusvastuusta niin, että jonkun on aina oltava vastuussa turvallisuudesta. Eli jonkun on oltava aktiivinen ja valpas. Jos se joku et ole sinä itse, koira saattaa omia roolin itselleen. Jos koira on esimerkiksi epäluuloinen vieraita ihmisiä kohtaan, mene aina itse aktiivisesti tervehtimään heitä, äläkä vaikuta siltä että jäisit koiran taakse - edes henkisesti. Ole hyväntahtoinen ja vakaa. 

Koirat peilaavat tunnetilojamme ja lisäävät niihin potenssinsa. Mieti millaisen signaalin annat koiralle siitä miten havainnoit ympäristöä. Suhtaudu ympäristöön positiivisen uteliaasti. Eläimen kuuluisi tulla mukaan meidän visioomme > kerro sille siis mikä sinun visiosi mistäkin tilanteesta on. Se hetki, jolloin koira valpastuu, on se hetki, jolloin siihen voi vaikuttaa. Tämä kestää havainnon tekemisestä keskimäärin kolmesta neljään sekuntia. 

Tarkkaile koiraasi; silmien räpyttelyfrekvenssi (sama niin ihmisillä kuin koirillakin)! Keskimäärin 4 sekuntia on tavallista katsoa silmää räpäyttämättä. Kun koira katsoo jotain kohdetta 5 sekuntia silmiään räpäyttämättä, se on jo ehtinyt tehdä toimintapäätöksen (jolloin olet myöhästynyt, jos olisit halunnut vaikuttaa siihen). Ohjaajan tehtävä on asettaa sellainen kriteeri, jossa koira pystyy onnistumaan. Jos kriteeri on vaikkapa ohittaa rennosti, tilanne on muokattava etäisyyden jne. avulla niin helpoksi, että koira pystyy kriteerin täyttämään. Kun on hyvin läpikoulutettu koira, sinun pitäisi kesken puolustusreaktion pystyä keskeyttämään se esimerkiksi kutsumalla se luokse. (Omaa pohdintaa, että tää on ehkä just sitä missä monilla ns. irtokoiran omistajilla menee metsään. Koira on olevinaan hallinnassa, mutta kun se on tehnyt toimintapäätöksen, siihen ei pystykään enää vaikuttamaan, eikä luoksetulo toimi...)

Samanaikaisesti silmien räpyttelyn kanssa menee hengitysfrekvenssi. Jos koira pidättää hengitystään, se on poistunut mukavuusalueeltaan. Mitä pienempää kommunikaatiota osoitat koiralle ymmärtäväsi, sitä mieluummin koira myös kommunikoi kanssasi. Ei tarvitse huutaa, kun puhettakin ymmärretään. Oikea hetki kommunikoida koiran kanssa on, kun koira vasta miettii kuinka reagoida. Eli vaikkapa ohitustilanteessa: kommunikoi koiran kanssa. Ei saa olla henkisesti yksin. Eli jos koira ei reagoi sinuun, mene koiran ja kohteen väliin ja kerro koiralle, että se käyttäytyy nyt tyhmästi. Katkaise käytös. Moitetta käytetään juuri sen verran, että käytös katkeaa. Ole jykevä ja moittiva, mutta älä ole aggressiivinen, eli terävä. Terävyys moitteessa ei vaan toimi, vaan se nostaa koiran kierroksia. Muista myös, että painetta ei saa jättää päälle. Kun koira katsoo kohdetta edes 2 sekuntia asiallisesti, kehu ja poista paine (tämä on ihmiselle vaikeaa). Älä anna tilanteen mennä tunteisiisi. (Helpommin sanottu kuin tehty, I know.)

Jos koira pystyy syömään, syötä sitä. Kosketa ja kerro sille, että kohdetta on kiva katsella yhdessä. Tässä ei parane myöhästyä, koska jos koira on jo mennyt yli, se ei ole enää oppimiskelpoisessa tunnetilassa. Näin ei saisi olla, vaan koiran oppimiskelpoista tunnetilaa pitäisi aina pystyä vaalimaan. Suunnittele reitit niin, että pystyt ohitustilanteessa väistämään! On ihan täysin omaa tyhmyyttäsi, jos joudut sellaiseen tilanteeseen, ettet pysty väistämään.

Miten voitaisiin muuttaa koiran alkureaktiota sen sijaan, että se menisi heti puolustukselle? Aina kun koira on valmis uteliaana lähestymään, lähestytään. Nöyrästi ja uteliaina. Pöhisten ei saa lähestyä. Rohkeudenkin ihmiset käsittävät eri tavalla, mutta oikeasti rohkea koira rakennetaan geeneistä ja hyvästä sosiaalistamiskaudesta.

Lähes parituntisen luennon jälkeen päästiin illaksi seuraamaan koirakoiden tekemistä pellolla, jossa oli pari "uhkaavan tuntuista" tehtäväpistettä. Ilman omaa koiraa pystyi hyvin keskittymään koirien reaktioiden ja pienempienkin merkkien havaitsemiseen ja pohtimaan, kuinka mihinkin reaktioon pitikään itse reagoida. 

Pääasiassa me ollaan nyt viime aikoina toimittu ihan oikein noilla lenkeillämme. Olen vaan liikaa ajatellut, että kyllä se siitä, ja että kun mennään nopeasti eteenpäin, menee se tilannekin nopeammin ohi. Kun sen kiirehtimisen sijaan mun olisi tarvinnut ottaa enemmän tilaa ja havainnoida niitä alkureaktioita nopeammin. Siinä olen kuitenkin toiminut ihan oikein, että olen palkannut hyvästä käyttäytymisestä ja moittinut huonosta. 

Vieläkin syvällisemmin pitäisi kuitenkin miettiä sitä koiran oikeaa tunnetilaa. Jos se on vähääkään sellaisessa mielentilassa, jossa se ei ole munhun päin aktiivinen/auki, tilanne on sille liian vaikea. Ehkä tärkein asia on kuitenkin pyrkiä nopeasti vaikuttamaan siihen koiraan. Eli heti vaan kun se bongaa kohteen, palkata sitä siitä, että se "herättelyn" ansiosta ottaa muhun kontaktia. Ja sen lisäksi, että mä harjoittelen toimimaan oikein todellisissa uhkaavissa tilanteissa (eli just niissä ohituksissa, ne vasta uhkaavia onkin), niin mä oon nyt toiminut samalla kaavalla muissakin höristelyä ym. aiheuttavissa tilanteissa. Kuten että jostain kuuluu joku epäilyttävä ääni tai että puskassa on mummo persus pystyssä mustikoita poimimassa. Näissä tilanteissa mun on helpompi itsekin harjoitella toimimaan oikein, kun tiedän, ettei tilanteessa ole mitään todellista vaaraa. (Kun siis ohituksissahan on. Ihan hirveen todellinen vaara.)

Meillä on tosiaan koirat pitäneet mua jonakin ihan muuna kuin valppaana tyyppinä, koska ne on selvästi ottaneet turvallisuusvastuun hoidettavakseen. Luumu hoiti sitä tehtävää ensimmäiset neljä yhteistä vuottamme, ja kun se huomasi, että laumassa on nyt joku vieläkin valppaampi tyyppi, se luovutti vastuutehtävän mielihyvin Mooille. Nyt mä yritän pikkuhiljaa kertoa niille, että A) mikään ei täällä uhkaa turvallisuuttamme, ja B) vaikka uhkaisikin, te kysytte ensin multa neuvoja että miten toimitaan. Ei niin että nää kaks turvallisuuspäällikköä yksissä tuumin keksii parhaimman ratkaisun.

Tämä onkin tosi hyvin lähtenyt toimimaan. Meillä on pääasiassa tosi hyviä ohituksia, joskin välillä huomaa, että Luumu vähän taantuu siinä missä Mooi kehittyy. Varmaan sekin liittyy siihen, että kun Luumu huomaa ettei Mooi ole ns. valppaana tsekkaamassa turvallisuusuhkia, se kokee että sen pitää hoitaa se homma - vaikka oikeasti mähän tässä sitä hommaa yritän hoitaa. Olen kuitenkin tämän suhteen nyt optimistisempi kuin koskaan, ja se on aika paljon sanottu.

Me palauduttiin eilen Kirputtimen kanssa Keski-Suomesta SM-kisaturistimatkalta, ja vitsi miten hieno matka se olikin! Raskas, mutta hieno. Ihan rehellisesti tuli jäätyä suusta kiinni niin moneen paikkaan, että enemmän meni aikaa siinä puuhassa kuin itse suoritusten tsekkailussa. Tästäkin on tulossa kertomus vielä, mutta se on toisen kerran juttu se. Nyt taidan kaapia viimeiset triiojäätelöt paketin pohjalta ja miettiä että menisköhän toi valkkari sen palanpainikkeena hyvin, huonosti vai hyvin huonosti. 

Kuvat on maiseman valjuista väreistäkin päätellen otettu joskus huhtikuussa.
En vaan oo kerinnyt julkaisemaan xP