Mooin staffierkkari ja muita kertomuksia näyttelykehien laidoilta

Ollaan Mooin kanssa osallistuttu kesän aikana pariin näyttelyyn, viimeksi eilen Vantaalla järjestettyyn staffien ja amstaffien erikoisnäyttelyyn. Sinne lähdettiinkin koko perheen voimin, ja se jos mikä täyttää sekalaisen sakin määritelmän. Palataan kuitenkin ihan ensiksi toukokuuhun ja Roturacen yhteydessä järjestetyn match show'n kuviin. Ne julkaistiin sen verran myöhään, etten niitä enää tullut lisänneeksi itse Roturacesta kirjoittamaani postiin, ja näin sanoessani kiitän ja kumarran järjestäjätahoa, että ylipäänsä oli kuvausta. Kiitos!

Kuvien kreditit sille, jolle ne kuuluu.
Tietoa kuvaajasta ei sivuilla lukenut.

Mooin kanssa on niin kiva osallistua tapahtumiin, koska se osaa käyttäytyä niin kivasti. Sen kanssa voi ajaa paikalle minuuttia vaille hoohetkeä, ja remeleitä pukiessa toivoa että se muistaa kaikki ne miljoonat harjoitukset, joita näiden ja noidenkin näytelmien eteen on tehty... eikun! Siis sen kanssa ei ole harjoiteltu juuri ollenkaan! Mooineito on vaan ihan täydellinen luonnonlahjakkuus sutjakkaassa liikkumisessa ja nätisti olemisessa. Sekoitin siis Luumuun, jonka kanssa käytiin jos ja millaiset näyttelykurssit ja mätsärit ja näyttelytreenit - ja silti sen kehäkäytöksen kanssa sai arvailla kuin venäläisessä ruletissa. No vähän juksasin. Enhän mä oikeesti sekoittanut noita keskenään, kun ei vaan voi sekoittaa. Yötä ja päivää, tiedättekö. Kesää ja talvea. On ne tässä asiassa niin eri puusta. Toinen on jalosti ammattitaidolla veistetty, toinen kirveellä lohmaroitu.

Kuva: Anne Saari

Kuva: Anne Saari 

Kuva: Anne Saari

Meidän ensimmäisten yhteisten näyttelyiden jälkimainingeissa ilmoitin Mooin tähän huudeille Uudenkaupungin ryhmikseen 19. kesäkuuta. Siellä oli tuomarina meidät jo kertaalleen nähnyt Kaisa Metteri-Gold. Mooi kulki parhaiten mitä koskaan, mutta ei vaan riittänyt kärkipaikoille. Iloisista etuliikkeistä löytyi maininta jälleen :D ERI on kuitenkin aina kiva kotiintuominen, joten oltiin ihan tyytyväisiä! Lisäksi päästiin seuralaistemme Annen ja Kodan kanssa treenaamaan siinä sivussa vähän tokojuttuja. Naksuttelin Mooille jäävistä ja perusasennosta lähinnä. Hyvä päästä tekemään helppoja juttuja vieraammassa ja hälisevämmässä paikassa ja erityisesti nähdä, ettei se ole näköjään Mooineidolle mikään juttu. Tässä vielä arvostelu:

Erittäin hyväntyyppinen nuori narttu.

Vahva kaula. Kuono-osa saisi olla kauttaaltaan vahvempi.

Hyvät korvat ja purenta. Tyylikäs kaula.

Hyvänmallinen rintakehä, joka saa vielä vahvistua.

Niukka luusto. Tasapainoisesti kulmautunut.

Liikkuu hyvin takaa, hieman iloisesti edestä.

(ERI AVK2)

Kaikki nämä kuvat ovat Anne Saaren ottamia.
Onneksi Uudestakaupungista tulikin näin paljon ihania kuvia,
sillä erkkarista ei sit tullutkaan kuin kaukaisia kännykkäräpsyjä. 

Uudestakaupungista jäi vielä nälkää näytelmille, ja meinasin, että jokohan se olisi meikäläisenkin aika menettää erkkarineitsyys. Staffien erikoisnäyttely järjestettiin tänä vuonna meistä järkevän matkan päässä Vantaalla. Luumunhan ilmoitin vuonna prinssinakki pikkupentuluokkaan, mutta jäätiin sitten pois sen pirkaleen polvivamman takia. Tuolla kun niitä pentuja vilisti, meinasi vähän hiipiä nostalgia puseroon. Ihan vähän.

Pakattiinkin mun pikkuiseen volkkariin koko perhe vaunuja ja kevythäkkejä myöten. Luumukin sai sillä ehdolla tulla, että se ei kisko hihnassa (koska sillä on edelleen se niveltulehdus, tai ainakin lääkekuuri päällä siihen), ja sen takia se sai käyttää Toki-lapukalta lainaamaamme kuonopantaa. Heh. Joo ei siitä mitään tullutkaan, jos niin erehdyitte hetken ajattelemaan. Kerkesin sentään edeltävänä iltana palkkaamaan sitä kuonopannan pukemisesta ja rauhaan jättämisestä, mutta se ei kyllä ihan kantanut seuraavaan päivään asti. Luumu tepasteli noin parinsadan metrin matkan parkkikselta näyttelyalueelle kuin mikäkin tasangon villivarsa, kunnes just siellä näyttelyalueella sai rapsutettua sen pannan naamaansa koristamasta. 

Päivä oli kuuman kostea. Pilvet kiersivät Hakunilan urheilupuiston nurmikentän just sopivasti. Olin tietysti pukeutunut mustiin, ja siinä vuoroa odotellessa selässä ei vierineet hikipisarat ei. Siellä oli putous, ja se ei ollut vesi-. Meillä oli kuitenkin hyvin aikaa siirtää leiriämme pariinkin otteeseen, hakea autosta vilttiä ja ties mitä muuta sinne unohtunutta ja viihdyttää Kirppua eikun Toukkaa - kunnes oltiinkin sitten jo myöhässä avoimen luokan narttujen kehästä! Siellä oli puolet luokasta jo nätissä puoliympyrässä esillä, kun meikäläinen ärkeleesti äheltäen koittaa sukia possutinta esittelykuntoon (panta kaulaan, oliko se siinä..?). Kerittiin just sopivasti niihin yksilöarvosteluihin, joten sinänsä hyvä. 

Tuomarina meillä oli brittiläinen Craig Scanlan, joka meinasi Mooista, että:

Red & white pied bitch of good shape and size. 

Ears carried well. Correct eye colour for coat. 

Well-placed shoulders & well-boned front. 

Would prefer body in a little fitter, harder condition. 

Rear quarters strong with good stifles. 

Tail set carried well. Movement was OK.

Haahaa, muuten tosi hieno arvostelu, mutta hän on inasen liian pläski! Kyllä mua hiukan nauratti, sillä vaikka se paikkansa pitääkin, ollaan me hitsi vieköön koitettu laihduttaakin tässä kuluneen heinäkuun aikana. Mä rupesin jo kesäkuun puolella katsomaan valokuvista että ei hitsi se on kerännyt elopainoa kyllä. Juoksujen jälkeen yritin sälyttää turpoamista naisellisten hormoonivaivojen kontolle, ja viimeisen niitin tähän pläskistymiseen löi Mooin edellis(tokosm)viikonloppuna Nauvon saaristossa viettämä neljän päivän luksusloma. Hoto mikä hoto, oli kuulemma syönyt perheen kymppiveen Ruusakoiran eväät pariinkin otteeseen ja vienyt luutkin suoraan suupielestä :D Ei voi muuta kuin nauraa, niin on beisikkiä Mooia. Se ottaa just sen minkä se saa.

Possuttimet sai vuorotellen hengailla häkissä ja vuorotellen viltillä. 

Mooi oli päivästä ihan poikki ja makasikin häkin varjossa ihan reporankana. 

Luumukin tunnistettiin muutamaan otteeseen. Tietty. 

Mooi pääsi yhteiskuvaan komean isäukkonsa Rhinon kanssa. 

No mutta, ei jäädä tätä arvostelua suremaan, sillä ainakin tälle epäkohdalle on helpostikin tehtävissä jotain. (Ainiinjoo, siis EH. Tosin luokasta vissiin joku 90 % sai saman ;)) Mooi piipahtaa kehässä seuraavaksi elokuun puolella Raision elonäyttelyssä, ja me ollaan siihen mennessä jo taatusti paremmassa kunnossa. Treenaaminen ja peltolenkit on jääneet nyt kesän aikana harmillisesti vähemmälle (Luumun saikku, siitä johtunut masennus sekä Kirputtimen alati kasvava viihteentarve), mutta me itse asiassa aloitettiin jo parisen viikkoa sitten semmoinen läskitlähtee -projekti, et oksat pois. Tästä lisää myöhemmin, mutta juostu ollaan. Tälläkin viikolla neljästi, ja kilsoja on yhteensä kerääntynyt heinäkuussa 173. Musta aika hyvin, nää helteet ja meidän kaikista tekosyistä helposti sohvalle makaamaan jäävät selkärangattomat mielet huomioon ottaen.