tiistai 12. heinäkuuta 2016

Toiminnallisempaa tunnaria Mooille - Riitan koulutuksessa


Jatketaan vielä viimeisen kerran meidän viime kuussa käymän Riitta Jantunen-Korrin koulutuksen muistiinpanoista. Edellisissä osissa käsiteltiin Luumun EVL-ruudun eteenlähetystä sekä seuraamista. Tässä kolmannessa ja viimeisessä osassa palaan Mooin tunnariin liittyviin ohjeisiin ja harjoituksiin.

Mooi pääsi siis ekaa kertaa kouluttautumaan, ja vähän mietitytti, että millaisellakohan mielellä se jaksaa keskittyä tunnariin, kun se oli ensin odottanut häkissä lähestulkoon pari tuntia omaa vuoroaan. Hienosti sain sen kuitenkin aktivoitua mua kohti, vaikka tietysti vieras paikka houkutteli vähän haahuilemaan ja nuuskuttelemaan. Sillä ei vielä ole mitään odotuksia sellaista aluetta kohtaan, joka näyttää siltä että siellä voisi tehdä tokoa - kuten Luumulla on. Se ei odota malttamattomana omaa vuoroaan, koska se ei vieraassa paikassa tiedä mitä sinne ollaan oletusarvoisesti tultu tekemään. Toisaalta kauheen kiva, sillä se ei näin ollen ole myöskään kerännyt itseensä odottelun aikana mitään sellaista kreisiä energiaa, joka on paljon enemmän haitallista kuin hyödyllistä.



Ollaan tehty Mooin kanssa tunnaria ihan melkein ensipäivistämme lähtien, kun se on ollut sellaista hauskaa aivotyötä, jossa olen itse saanut harjoittaa sheippaajan taitojani ja Mooikoira on saanut rauhassa oppia tarjoamaan juttuja. Aloitettiin Pipa Pärssisen ohjeiden mukaisella ritilätunnarilla, jonka nimeen olen Luumunkin kanssa treenatessa vannonut. Joku muistanee tämän tekstin Luumun tunnarin alkuajoista ja tämän videon Mooin tunnarin ensiaskeleista.

Mooin tunnari ei kuitenkaan ole edistynyt ihan niin kuin olisin toivonut. Se on kyllä hoksannut, että omaa haistelemalla se palkka tulee, mutta se ikään kuin unohtaa sen aina treenin päätteeksi. Vaikka oltaisiin treenattu suht säännöllisesti, sen kanssa on joutunut aloittamaan treenit vähän niin kuin alusta joka kerta. Lisäksi en ole saanut kaivettua tähän täydellistä mielentilaa (mikä tietysti voi olla myös syy heikompaan kehittymiseen...), ja kun ollaan päästy etenemään (esim. ritilää jo vähän pois), palaa pikkulikka herkästi alkutekijöihin ja napsii vääriä. Varmasti tälläkin tekniikalla oltaisiin pystytty jatkamaan, jos joku taitavampi olisi meidän kanssa sitä katsonut. Nyt Riitan koulutuksessa kuitenkin kokeiltiin ihan toisenlaista lähestymistapaa, ja tällainen toiminnallisempi tunnari tuntuu ainakin tällä hetkellä passaavan Mooille paremmin.



Tämä on siis varmaan sellainen ihan perustunnari, jolla moni tuntuu opettavan. Ekassa vaiheessa piilotetaan omaa kapulaa heinikkoon siten, että se on kokonaan piilossa. Tämä tukee ajatusta siitä, että oma löytyy aina vain nenällä. Tätä me ollaan Mooin kanssa ritilätunnarin ohessa tehtykin, ja se on ollut tosi kiva. Toisessa vaiheessa neutralisoidaan vieraista kapuloista muodostettua kasaa. Eli kävellään vaan siitä ohi/päältä, ja jos koira kiinnostuu kapuloista, sitä voi pyytää jättämään ne rauhaan (Mooi ei muuten osaa jätä vielä, mutta ei ota se kyllä tietää).



Kolmannessa vaiheessa oma kapula laitetaan kasan taakse heinikkoon selvästi erikseen ja selvästi piiloon. Koiran pitäisi tässä kohtaa jättää vieraiden kapuloiden kasa huomiotta ja etsiä omaa, piilossa olevaa kapulaansa nenällään. Omaa tuodaan aina lähemmäs vieraiden kasaa, pitäen sen koko ajan piilossa (päälle voi laittaa vaikka kuivuneita lehtiä tms.). Lopulta oman voi laittaa kasan joukkoon, vaikka keskelle ja levittää vieraita kapuloita ympärille vähän. Oma on edelleen piilossa ja vieraat selvästi näkyvillä. Muista ajatus siitä, että väärät ovat silmäänpistävästi esillä, oma löytyy vain nenällä.

Tämä tuntuu erittäin loogiselta tavalta harjoitella tunnaria. Ollaan vähän päästy alkuunkin, mutta pitäisi vaan muistaa olla palkkaamisessa vielä rauhallisempi ja mennä sen verran Mooia vastaan, ettei se kapulan tiputettuaan palaa kasaan napsimaan vääriä. Uskon, että me saadaan hieno tunnari rakennettua tällä, tai ainakin päästään alkuun sillä tiellä.


Tykkään toisaalta ritilätunnarissa siitä, että siinä on enemmän kyse tunnistamisesta, ja noutaminen tulee kuvioihin vasta paljon sen jälkeen, kun koira jo tietää mistä tehtävässä pohjimmiltaan on kysymys. Mun täytyy nyt Mooin kanssa miettiä muutama juttu valmiiksi ennen kuin me lähdetään kunnolla treenaamaan tätä eteenpäin. Mä oon vähän pulassa siinä, että kun se menee kyllä hyvin sinne puskaan etsimään sitä omaa, mutta sille ei tule mitään suuria ilontunteita sen löytämisestä kuitenkaan. Mun pitäisi nostaa palkan arvoa, mutta pelkään sotkevani sen vähäisenkin rauhallisen nuuskutusmielentilan, joka me ollaan tähän onnistuttu luomaan.

Toinen juttu mitä mä Mooin kanssa mietin, on että kun se löytää sen kapulan, niin se herkästi vaan pudottaa sen siihen sijoilleen ja jatkaisi nuuskuttelua. Kannustanko tuomaan kapulaa mulle mennen itse samalla vastaan (joo palautus rakennetaan erikseen, mutta miten tässä alkuvaiheessa..?) ja vasta sitten palkka? Tai sit M tekee sitäkin, että jää niille sijoilleen rouskuttelemaan sitä kapulaa, koska se on vaan lähtökohtaisesti siistimpää kuin mun tarjoamat semirauhalliset namipalkat. (Nyt kun mietin, niin aiemminhan olen palkannut puskatunnarista pallolla, niin miksipä sitä ei voisi ottaa tähänkin mukaan, vaikka ne vieraat onkin siinä kasassa edessä..? Jos se vire näyttää menevän yli, niin saa sitä korjattua toiseen suuntaan sit taas.. Ja nyt kun pohdin, niin lähtee tämä ajatuskulku kyllä vaarallisille vesille - olen aina tykännyt Luumun tunnarissa siitä, miten olen saanut rakennettua sen mielentilan sille alusta asti oikeaksi. Se on ollut niin perustavanlaatuisen hyvä se sen mielentila, että sen tunnaria ei pikkuheilahtelut ole pystyneet romuttamaan.)


Nämä ihanat kuvat Mooista otti viime kuussa Nani <3
Kiitos! (Kuvat Luumusta ovat noissa aiemmin linkkaamissani Riitan koulutusteksteissä.)
Paljon on pohdittavaa siis Mooin tunnarin kanssa, erityisesti mitä mä nyt haluan siitä tunnarista, miten mä lähden sitä vahvistamaan ja mitä mä priorisoin (mahdollisesti muiden kriteerien kustannuksella nyt aluksi). Ja nyt kun miettimään ruvettiin, pohdin myös, että mitenköhän helposti koira jää kiinni siihen että se oma on siellä piilossa. Pikkupiru olkapäälläni haluaisi ainakin jonkun ajan jälkeen testata koiran nenänkäyttöä ja hoksottimia laittamalla myös vääriä kapuloita sinne heinikkoon. Minkä koira sitten tuo? Ehkä tässä onkin ideana tehdä tämä niin valmiiksi oma piilossa, että sen piilon voi sitten pikkuhiljaa purkaa siitä. Ja kun piilon purkaa vähitellen, jäljelle jää mikäs muukaan kuin kaikki kapulat koemaisessa järjestyksessä siinä (mikä on sekin mysteeri tietysti näillä uusilla säännöillä, tosin triviaalia tietysti nenäänsä käyttävälle koiralle).

Onnistuin yhtenä päivänä kuvaamaankin vähän meidän tunnaritouhuja. Videossa näkyy hyvin, että palkan arvoa pitäisi nostaa ja miten mun pitäisi mennä paremmin Mooia vastaan. Mikä siinä ei niin hyvin näy, on se vieraiden kapuloiden kasa siinä keskellä. Siinä se kuitenkin on, ja me yritetään videolla tehdä kaikki nämä vaiheet jotenkuten - ihan demonstrointimielessä. Noin todellisuudessa Mooi on tunnarissaan siinä vaiheessa, että sitä vieraiden kasaa pitäisi neutralisoida enemmän ja sit sitä omaa tuoda vähän lähemmäs kasaa.


Samaan syssyyn Luumukin sai pitkästä aikaa tulla tekemään kisanomaisen tunnarin ja onnistui siinä aika hyvin! Nuuskuttelee tarkkaan, ei sählää ja tarttuu omaan sillä lailla heti, ettei kerkiä siirtyä seuraavalle kapulalle ennen. Tosin yhden jonkun merkillisen kierroksen se tekee, tai jättääkö se yhden kapulan välistä kokonaan haistelematta ennen sitä omaansa. What ever, olen tyytyväinen.


Meillä on edelleen elämä aika rutinoitunutta täällä. Vähän olen lenkkejä pidentänyt, mutta lähestulkoon samoilla linjoilla ollaan. On jopa aika pelottavaa, miten omat mukavuusalueen rajat alkavat hämärtyä ja siirtyä ihan erilaisille vesille. Arki kun on yhtä heräämistä, syömistä ja nukkumista, kolmesti päivässä. Pystyn todellakin samaistumaan niihin satoihintuhansiin kotiäiteihin, joille neljä seinää kakskytneljäseitsemän on ihan fain. (Ja juuri kun kirjoitan näin, meillä on ollut niiiiin haastava päivä tänään Kirpun kanssa, noin mielentilallisesti siis. Eijoo mun juttu tää mökkiytyminen kuitenkaan, vaikka välillä leikisti siitä haaveilenkin.)

Rupee muuten äsämkisat pian häämöttämään Laukaassa ja sitä myöten meidän ensimmäinen "kesälomareissu". Tänäkin vuonna saadaan nauttia staffijoukkueen edesottamuksista (ja tietysti myös upeista suorituksista!), enkä voi valehdella etteikö yhtään kirpaisisi ettei olla mukana tänä vuonna. No, ensi vuoden osallistumisoikeus on vaan itsestä kiinni, joten ei muuta kuin hommiin! Sikälimikäli siis ei nyt mitään järkyttävyyksiä tule ylihuomisen ortopeditapaamisen tiimoilta (peukut pystyyn ja tassut ristiin, Luumu on edelleen oireeton!). Loppuun vielä muutama video meidän kotitokoiluista. Sain vähän uutta puhtia, kun Elina kävi laittamassa meillä mielentila-asiat kondikseen ;)






4 kommenttia:

  1. Mä sain Ansan tunnarin kuntoon juuri tuolla kasa+piilotus menetelmällä 😊 Meillä oli ihan sama väärien nostelu ongelma ennen tuota, ei auttanut ritilä ja oman kyllä osasi nenällä etsiä. Mut tuolla menetelmällä tehtiin ehkä 5-10x ja tunnari toimi, nyt ei nouse väärät ja hommaan keskitytään!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hyvä homma! Mä uskon tähän puskatunnarin voimaan kyllä, tarttis vaan ahkerasti treenata, että edistyisikin ;)

      Poista
  2. Kivalta näyttää Mooin tekeminen! Onko sulla ensivuonna joukkueessa siis 2 staffia ;)

    Millä palkkaat? Mitä jos palkan oletusarvoa nostetaan sillä että se on jokin ihan Super vain ja ainoastaan tunnarissa käytettävä esim. lihapulla tms?
    Itse olen tunnarissa hieman arka palkkaamaan lelulla, vaikka minulla ei suuri vireinen koira olekaan :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitti, tykkään kans hirmusti sen tavasta tehdä. On aktiivinen, kuuntelee kivasti, on mua kohti auki eikä sählää kamalasti mitään muuta :D Hihi en mä ajatellutkaan, et tietysti Mooin kanssahan voisi mahdollisesti ens vuonna olla jo kisakunnossa! Jos mä en saa Luumulle ykkösiä kasaan, ni sit mul on ainakin joku bäkkappi ;)

      Oot kyllä ihan oikeassa, että mä meen ton lelupalkkauksen kanssa nyt sekä ojaan että allikkoon... Joku lihapullajuttu tunnarissa vois olla kyllä hyvä, kun M palkkaantuu kyllä tosi hyvin syömiselläkin. Jännä ilmiö sinänsä toi palkan arvo tässä, koska se on oikeesti miljoonasti ahneempi kuin Luumu, ja silti se palkka ei tunnu tässä riittävän. Mä oon kyllä kattonut, että se on paksuuntunut viime aikoina, et ehkä pikku laihis vois tuoda myös sitä ruokahalua näihin treeneihin paremmin esille 😂

      Poista

Riemuitsemme kommenteista. Jätähän omasi.